Olen naimisissa oleva uskollinen nainen, joka kuitenkin on päättömästi ihastunut työkaveriin. Asia vaivaa aivan valtavasti, olen onnellisessa avioliitossa ihanan miehen kanssa, josta ei tulisi mieleenkään erota! Mutta miksi silti tämä toinen saa jalat hyytelöksi? Se on väärin, haluan eroon tästä tunteesta. Olen yrittänyt ajatella kaikkia tämän ihastukseni huonoja puolia ja yrittänyt etsiä sen ulkonäöstäkin vikoja, jotta saisin tämän loppumaan. Ei auttanut (valitettavasti se on vaan hirvittävän komea ja hauska). Asiaa ei helpota yhtään se että ihastus on molemminpuolinen, emmekä voi välttää kohtaamisia työpaikalla.
Omatunto vaivaa ja tuntuu petolliseslta vaikka koskaan ei ole mitään tapahtunut tämän ihastuksen kanssa, eikä tule tapahtumaan. Silti ajatuksentasokin jo tuntuu pettämiseltä. En vaan saa näitä ajatuksia poiskaan vuoden ne ovat jo piinannneet. Ei minulle pitänyt käydä näin, en ole helposti ihastuvaa tyyppi eikä liitossani ole mitään vikaa, päinvastoin. Pitääkö minun vaihtaa työpaikkaa tämän takia? Onko joku kokemut samanlaista, miten asia ratkesi?
Omatunto vaivaa ja tuntuu petolliseslta vaikka koskaan ei ole mitään tapahtunut tämän ihastuksen kanssa, eikä tule tapahtumaan. Silti ajatuksentasokin jo tuntuu pettämiseltä. En vaan saa näitä ajatuksia poiskaan vuoden ne ovat jo piinannneet. Ei minulle pitänyt käydä näin, en ole helposti ihastuvaa tyyppi eikä liitossani ole mitään vikaa, päinvastoin. Pitääkö minun vaihtaa työpaikkaa tämän takia? Onko joku kokemut samanlaista, miten asia ratkesi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei taida auttaa muu kuin lääkkeistä vanhin, aika?
niin että tapaa sellaisen toisen ihmisen jossa on ne ominaisuudet joita tahtoisi omassa puolisossa olevan :) oletko henkisesti uskollinen. Onnellisessa avioliitossa oleva onnellinen ihminen.. Aivan.. Onnea kuitenkin teille ja uudelle tulevalle suhteelle:) Siinäpä mietintää.
vaan on kestäny vuosia..en oo päässy eroon.. ja olen vähän onnettomammassa avioliitossa :)
Kyllä ja olen juuri päässyt eroon tuosta tunteesta. TUntuu mahtavalta!!
Onneksi sain pidettyä järkeä mukana kokoajan, sillä selviät. Myös se että yksinkertaisesti päätät, että pysyt tästä ihmisestä niin kaukana kuin ikinä voit. Tulee varmasti työpaikalla tilanteita että pakko kohdata, mutta kaiken muun karsit täysin pois. Kannattaa pitää myös täysin asialinja hänen kanssaan keskusteltaessa.
Sinun avioliittosi on tällä hetkellä tahdon asia. Niitä tulee välillä varmasti jokaisessa liitossa. Kun saat ihastumisen ohi, tunnet täyttä voittoa siitä, että pysyit kovana. Myös oma puoliso tuntuu maailman parhaalta taas ja sitä ihmettelee mikä hel....tti sekoitti munkin pään. Seuraavalla kerralla osaa sitten suhtautua toivon mukaan paremmin.
Tsemppiä matkaan! Muu ei tosiaan auta kuin nuo mitä sanoin ja sinä pystyt siihen jos TAHDOT!
Noinhan se menee.Ensiksi toimitaan ja sitten kohdellaan kun ilmaa.Kantsis olla toimimatta. No paha saa palkkansa.
Tiedätkö, mun tunteillani ei ole kukaan koskaan aiemmin leikkinyt. Sinulla oli tilaisuus olla ensimmäinen. Kunnia kai sekin?
... vai leikitkö? En kai halua uskoa vieläkään...
minä en ole ainakaan leikkinyt kenenkään tunteilla. Kaikki on ollut täyttä tunnetta mun puolelta, mutta olosuhteet on mitkä on.
kiva kuulla että tästä voi selvitä eteenpäin, kauankohan se ottaa aikaa?
Enpä ole henkisesti uskollinen ja se tässä harmittaakin, kun ei ajatuksille mitään voi :( Onneksi kuitenkin teoille voi! Tuntuu epäreilulta aviomiestä kohtaan, kun mielestäni (eikä miehenkään mielestä) liitossamme ole mitään vikaa, kaikki on hienosti kuin voi, mutta mikä tähän akan päähän silti meni. Enkä todellakaan ole uutta suhdetta luomassa tähän ihastukseen. Tuskin me edes sovittaisiin yhteen, tämä on kuitenkin täysin erilainen kuin mieheni (vai sekö kiinnostuksen aiheuttaakin).
Toivoa ihastuksen haihtumisesta siis on, ei kun odottelemaan.
päättää että nyt minä ihastun tuohon ja tällä kertaa vaikka tuohon jne.
Ne ovat tunteita jotka tulevat ja menevät.
Ihastuminen/rakastuminen kolmanteen osapuoleen hiipii tai rävähtää elämään silloin, kun kaikki ei oikeasti ole hyvin. Itse olin aloittajan tavoin varma, että olen onnellisessa parisuhteessa. Ihmettelin, mietin, vetäydyin haavemaailmaani.
Ystäväni sanoi minulle heti: mieti, nyt sinulla ei ole kaikki hyvin. Eikä ollut.
Kuukausien aikana nauroin, itkin, valvoin, olin paniikissa ja olin surullinen. Tulin siihen pisteeseen, että olin melkein hermoromahduksen partaalla. Jotain oli tehtävä.Aloin avata solmuja puolison kanssa ja ymmärtää syyn kaipuulleni, joka oli sytyttänyt tunteen. Mitään ei oikeasti tapahtunut, koska järki vie itselläni aina voiton. Enkä voi sanoa leikkineeni kolmannen osapuolen tunteilla, koska olin niiiin ihastunut, jopa rakastunut.
Pieniä askelia nyt mennään eteenpäin. Mutta kyllä tällaisista selviää jos on tahtoa ja järkeä. Omien tunteiden, tarpeiden ja sielukkaan kumppanuuden löytäminen puolison kanssa sekä myös säilyttäminen arjen keskellä on vaikeaa. Aika ei yksin paranna vaan itsensä ymmärtäminen, syvälle omaan sisimpään kurkkaaminen.
kävi noin, että ihastuin korviani myöten harrastuksessani erääseen mieheen. Aika on vuosien kuluessa tehnyt tehtävänsä eli pääsin asian yli, mutta koville se otti. Tunne oli molemminpuolinen, mutta koska molemmat olemme naimisissa, oli selvää, ettei mitään kummempaa tapahtunut. Kärsin huonosta omasta tunnosta ja yritin mielessäni setviä syitä siihen, että ihastuin niin syvästi. En ollut pitkän avioliittoni aikana koskaan aikaisemmin ihastunut toiseen enkä ole tämän suuren ihastuksen jälkeenkään ihastunut keneenkään toiseen. Vieläkin kuitenkin, kun näen entisen ihastukseni, mieleeni hiipii ajatuksia hänestä, mutta ne menevät onneksi ohi. Avioliittoni on hyvällä mallilla ja yritän joka päivä kiittää perheestäni. Toivon ja tiedänkin, ettei kohdalleni osu enää toista ihastusta. Se yksi oli niin suuri ja koskettava, etten toista samanlaista tule koskaan enää kohtaamaan.