Mää löysin

...kun pengoin.

Tiedän nyt millä lääkkeillä ja millä voimakkuudella henki lähtee.

Mutta kuulkaa kaikki kullannuput.En aijo koskaan kertoa tästä kenellekkään.

Teitä kaikkkia rakastetaan. Minäkin olen tuntenut kuolemantoiveita,mutta ei minusta ole ottamaan henkeä itseltäni,henkeä,joka on lahja.

Sinä olet ainutlaatuinen ja arvokas. Haluan lähettää sinulle paljon haleja ja pusuja.

Itse olen sairastanut toistakymmentä vuotta ja minulla on kova lääkitys. Kun eräs tumma lääkäri määräsi minulle suuremman (225mg) annoksen erästä masislääkettä, niin hän kysyi että onko minulla suikkari-ajatuksia. No ajatuksia on,muttei voimaa toteuttaa. Olen hengissä puolisoni ja lapseni ansiosta. He ovat ainoat jotka pidättelevät minua elävien kirjoissa.

Voimia ja hakekaa apua niin kauan kuin saatte sitä! Älkää antako periksi. Jos ahdistus on kovaa pyytäkää siihen täsmälääkitystä!
1161
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Minäkin tiedän nyt, monta kokemusta viisaampana kuinka ja mitä lääkeitä tarvitaan. Minulla on myös voima toteuttaa se ja alitajuisesti myös halu tehdä se. Mieleni haluaisi tehdä sen mutta järki vielä sanoo toista. Kumpi voittaa....kunpa tietäisin sen. Joskus menee pitkiäkin aikoja hyvin että en edes ajattele itsetuhoisia ajatuksia, niin kuin nytkin lähes 3v olen ollut sitä mieltä en enää koskaan yritä sitä. Monasti olen jo yrittänyt ja aina (onko se sitten hyvä vai paha sattuma on puuttunut peliin ja vielä olen. Viime aikoina kuitenkin on taas yhä useammin ja useamin noussut esiin se toinenkin vaihtoehto. Viime päivät onkin mennyt analysoidessa sitä missä meni pieleen etten onnistunut. Olen miettinyt siksi että mahdollisesti jos nyt päädyn siihen, en enää tee samoja virheitä. Mihinkään junan tai rekan alle hyppäämistä en edes suostu ajattelemaan sillä en halua jonkun viattoman sivullisen saavan, kenties elinikäistä traumaa minun tekosistani. On muitakin tapoja, olen niitä jo kokeilut ja tiedän että se onnistuu nyt kun olen viisaampi. Saas nähdä...mihinkä tämä tie tällä kertaa vie. Joka tapauksessa ensiviikolla soitan lääkärileni ja pyydän kirjoittamaan lisää diapamia..entiset loppuu. Olen tänäkin iltana joutunut ottamaan niitä 20mg että edes hiukan saisin iteseäni rauhoittumaan. Minun ongelmani on se että olen erittäin sosiaalinen ihminen mutta, syystä tai toisesta minulla ei ole ketään kenen kanssa voisin höpötellä edes arkipäivän asioista..saatikka sitten tuntemuksiani. Olen yksin sairauteni kanssa ja yksin siinä rämmin. Joskus..kuten nyt jo jonkin aikaa tuntuu että voimat ei enää riitä, ei jaksa taistella yksin tuulimyllyjä vastaan. Mieli tekisi luovuttaa. Olen yrittänyt opettella ajatelemaan positiivisesti ja elää päivä kerrallaan..siitä nauttien. Nyt ei vaan tälläkertaa yksinkertaisesti jaksa......olisipa joku toinen ihminen kanssani...tukenani näinä vaikeina aikoina. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä...se sairaus on tuominnut minut elämään loppuelämäni yksin...47v mielenterveys ongelmaisen miehen ei ole helppo löytää uutta rakasta...edes ex ei kestänyt sitä 16v liiton jälkeen..kun sairastuin ja yritin sitä ensimmäistä kertää se riitti hänelle ja jäin yksin. Kun tähän kakkuun lisätään vielä se että nykyisin sairastan myös yksinäisyyden mukanaan tuoman paniikkihäiriön on paketti valmis. Toivon että selviän taas mutta......nyt epäilen sitä vahvasti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


siivetön lintu* kirjoitti:

...kun pengoin.

Tiedän nyt millä lääkkeillä ja millä voimakkuudella henki lähtee.

Mutta kuulkaa kaikki kullannuput.En aijo koskaan kertoa tästä kenellekkään.

Teitä kaikkkia rakastetaan. Minäkin olen tuntenut kuolemantoiveita,mutta ei minusta ole ottamaan henkeä itseltäni,henkeä,joka on lahja.

Sinä olet ainutlaatuinen ja arvokas. Haluan lähettää sinulle paljon haleja ja pusuja.

Itse olen sairastanut toistakymmentä vuotta ja minulla on kova lääkitys. Kun eräs tumma lääkäri määräsi minulle suuremman (225mg) annoksen erästä masislääkettä, niin hän kysyi että onko minulla suikkari-ajatuksia. No ajatuksia on,muttei voimaa toteuttaa. Olen hengissä puolisoni ja lapseni ansiosta. He ovat ainoat jotka pidättelevät minua elävien kirjoissa.

Voimia ja hakekaa apua niin kauan kuin saatte sitä! Älkää antako periksi. Jos ahdistus on kovaa pyytäkää siihen täsmälääkitystä!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu