Moikka!
Tässä vain vähän olen pohdiskellut, että tuota ikääkin on jo noin paljon kuitenkin ja yhtään kokemusta ei ole seurustelusta. En taida olla edes ollut ihastunut.
Kohta alkaa tuntumaan, että mitään toivoa ei edes ole löytää sitä elämänkumppania. Tai entä jos löydän sen vaikka viiden vuoden päästä ja ole edelleen neitsyt? Mitähän se toinen ajattelee silloin? Minusta se olisi vain hienoa jos itse olisin kokenut ja löytäisi miehen jolla on poikuus tallella, niin olisi hienoa kokea se hänen kanssaan, mutta entäpä toisin päin?
Onko täällä muita täysi-ikäisiä neitsyitä?
Tiedän, että ulkonäössäni ei ole mitään vikaa. Kyllä minua miehet katsoo ja muutenkin meikattuna olen omasta mielestäni nätti. Ilman meikkiä on sitten toinen juttu;)
Laitan aina hiukset ja minulla on tavallisia naisellisia vaatteita.
Näytän niin eriltä mitä luonteeltani olen. Näytän mielestäni joltain bimbo blondilta ja luonteeni on kaikkea muuta. Osaan rakentaa ja korjata, ja tykkään aika miehekkäistä asioista. Mutta siis luonteeni on se juttu miksi olen sinkku ja sellaisena varmaan pysyn. Olen niin ujo tai en oikeastaan ujo vaan sellainen joka ajattelee liikaa mitä muut ajattelevat sinusta. Onhan minulla joidenkin miehien puhelin numeroja, mutta en uskalla tavata heitä. Ja siinäpä se juttu, että en tiedä oikeasti edes miksi? Inhoan vaan jännittämista ja tuollaisista tapaamisista tulee liikaa jännitystä elämään.
Oma on syyni ja jos en muutu saan olla oikeasti yksin.
Häirsitsee vaan tuo kokemattomuus ja kun ikää tulee vielä vähän lisää niin sekin on jo esteenä.
Ai, että elämä voi olla sitten vaikeaa:D
Tässä vain vähän olen pohdiskellut, että tuota ikääkin on jo noin paljon kuitenkin ja yhtään kokemusta ei ole seurustelusta. En taida olla edes ollut ihastunut.
Kohta alkaa tuntumaan, että mitään toivoa ei edes ole löytää sitä elämänkumppania. Tai entä jos löydän sen vaikka viiden vuoden päästä ja ole edelleen neitsyt? Mitähän se toinen ajattelee silloin? Minusta se olisi vain hienoa jos itse olisin kokenut ja löytäisi miehen jolla on poikuus tallella, niin olisi hienoa kokea se hänen kanssaan, mutta entäpä toisin päin?
Onko täällä muita täysi-ikäisiä neitsyitä?
Tiedän, että ulkonäössäni ei ole mitään vikaa. Kyllä minua miehet katsoo ja muutenkin meikattuna olen omasta mielestäni nätti. Ilman meikkiä on sitten toinen juttu;)
Laitan aina hiukset ja minulla on tavallisia naisellisia vaatteita.
Näytän niin eriltä mitä luonteeltani olen. Näytän mielestäni joltain bimbo blondilta ja luonteeni on kaikkea muuta. Osaan rakentaa ja korjata, ja tykkään aika miehekkäistä asioista. Mutta siis luonteeni on se juttu miksi olen sinkku ja sellaisena varmaan pysyn. Olen niin ujo tai en oikeastaan ujo vaan sellainen joka ajattelee liikaa mitä muut ajattelevat sinusta. Onhan minulla joidenkin miehien puhelin numeroja, mutta en uskalla tavata heitä. Ja siinäpä se juttu, että en tiedä oikeasti edes miksi? Inhoan vaan jännittämista ja tuollaisista tapaamisista tulee liikaa jännitystä elämään.
Oma on syyni ja jos en muutu saan olla oikeasti yksin.
Häirsitsee vaan tuo kokemattomuus ja kun ikää tulee vielä vähän lisää niin sekin on jo esteenä.
Ai, että elämä voi olla sitten vaikeaa:D
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hei! Olen 18v jätkä ja silti poikuus tallella enkä ole seurustellut. ;/
Ei ole tietääkseni mitenkään ääriharvinaista olla täysi-ikäinen ja vailla seurustelu- tai seksikokemuksia. Tässä yksi sellainen: 20-vuotias mies, jolla ei ole juurikaan mitään kokemusta tytöistä.
Jos joskus löytäisin kumppanin, olisi mielestäni helpompi jos hän olisi yhtä kokematon kuin minäkin. Kokeneempi kumppani todennäköisesti haluaisi edetä seksin suhteen nopeammin kuin minä. Toisekseen varsinkin näin vanhemmalla iällä siitä voisi ainakin jonkin verran päätellä, että toinen suhtautuu seurusteluun vakavasti enkä olisi vain mies numero n.
Itse olen tosin melkein jo luovuttanut. Erinäisistä syistä en usko, että löytyisi ketään, joka voisi pitää minua kovin kiinnostavana tai varsinkaan ymmärtää minua. Nykyisin en kuitenkaan vaivaa mieltäni asialla. Minulle riittää, että olen se mitä olen ja jos sen vuoksi en kumppania saa, niin voin yhtä hyvin olla yksin. On sitä maailmassa muutakin kuin seurustelu eikä seurustelukaan mikään ainahyväkivabra/itseisarvo ole.
________________________________
Jos luonteesi on kaikkea muuta kuin bimbolla blondilla, niin sen ei luullakseni pitäisi olla millään tapaa huono juttu. :)
juuu...itekkii oon pian 20 täyttävä nuori mies eikä ole juuri minkaanlaista kokemusta seurustelusta ja poikuus on tallella.En tosiaankaan ole ruma, sillä komeaksi on kehuttu, mutta en ole tarpeeksi sosiaalinen tai sellainen pelimies, että onnistun saamaan itselleni naisen. Olen kyllä sosiaalinen, mutta naisten seurassa menen jotenkin lukkoon ja rupeen suurin piirtein änkyttämään.Muuten olen jopa ylisosiaalinen ja villikin hiukan.Ulkonäöstä ja hyvästä kehosta ei ole hyötyä jos ei ole "pelimies".Naiset tuntuvat vaan arvostavan vaan heitä. Monet serkut ja kaverit ovat seurustelleet jo monia vuosia, mutta minä olen aina ollut yksin.Lohduttavaa on, kuitenkin se että on minulla tallissa erittäin läheinen kaunokainen jonka kanssa tulee vietettyä laatuaikaa. Bemari se vaan on vaan hyvä auto.Auto saa kaikki pissikset kuolaamaan, mutta en kuulu niihin, jotka edes vaivauttuuvat ottamaan alaikäisiä "pikku tyttöjä kyytiin" sillä kyllähän se naisen pitää olla saman ikäinen, eikä mitään sakkolihaa. Kuunnelkaapa youtubesta hyvä kappale:NIMI ON MIKSI KAIKKI NAISET AINA RAKASTUVAT RENTTUIHIN!!!!!! http://www.youtube.com/watch?v=N_kYHp1rWQc&feature=PlayList&p=6AB54DEC23ABCB54&playnext=1&playnext_from=PL&index=81
Täällä myös 18v poika, joka ei oo koskaa seurustellut tai naista saannu.
Sama tilanne täällä kuin sinulla. Ihan kuin olisit kertonut minusta :D
Menkääpä seksi -osion "neitsyys ja poikuus" -palstalle kun teillä sinne ikääkin on. Ikävä sanoa, mutta siellä vieraileminen kohottaa itsetuntoa ja saa ajattelemaan, että eihän tässä ole vielä mitääään hätäää......
Tämä palsta vähän hämää totuutta, kun täällä käy 15-vuotiaat itkemässä neitsyyttään.
Itsellä ainaki parani hieman kun huomas, että on niitä neitsyt tyttöjäkin vielä :)
Itsellänikin ikää 18v. ja neitsyt, enkä ole koskaan seurustellut. Taidan olla vaan liian poikatyttömäinen tai jotain... Kiinnostaa tietokoneet ja muut enemmän kuin meikkaus ja vastaavat xD
ei 18 oo vielä mitenkään paha ikä. ja luultavast useempi kuin mitä ihmiset uskookaan on neitsyitä tossa iässä tai vanhempinaki. itse menetin neitsyyden 16 v. ja se jopa välillä harmittaa. ei muuten mutta kun juttu kyseisen pojan kanssa loppui ja siihen päälle se että entä jos tuleva mies onki kokemattomampi kuin minä ja toivoisi multa samaa. itseäni ei siis todellakaan haittaa jos miehellä on poikuus tallella, pohjimmiltaan ehkä sitä vähän toivonkin tai ettei miehellä olisi ollut ainakaan kovin montaa kumppania. mutta itse joskus toivoisin olevani vielä neitsyt. olen siis vielä alle 18..joten hyvin mahdollista että tapaan vielä miehen jolla ei ole mitään kokemusta ja se pelottaa tuleeko se hyväksymään sen etten minä ole neitsyt.
sinuna en murehtisi yhtään ja olisin ainakin ilonen ettei ole tullut menetettyä neitsyyttä väärälle ihmiselle tai muutenkaan paineita siitä mitä mies ajattelee ettet ole neitsyt.. olen kuitenki ymmärtäny että miehet ihan arvostaa naisia jotka ei oo liian kokeneita? :)
Tämä on niin suuri häpeä :´(
joskus on varmaan pakko vaan mennä johonkin baariin, vetää kauheet kännit ja mennä jonkun 30v Pertin kanssa jatkoille, jos joku semmoinen ees huolis mut. Ei tästä muuten tuu mitään, kohta 20v akka eikä mitään seurustelu kokemusta!
Itse täytin juuri äsken 18 v eikä ole mullakaan mitään suhteita ollut. Ainoastaan yhden tytön kanssa olen hieman jutellut ja niinäkin harvoina kertoina hän on tullut juttelemaan ja itse olen tyyliin vastaillut hänelle. Meillä on nimittäin yhteinen hmusiikkiharrastus joten siitä ollaan puhuttu. Olen ihan tyytyväinen elämääni on hyvät harrastukset hyvä lukiomenestys jne. Ainut huono puoli on sosiaalisuuden puute. Jos olisi tyttöystävä saattasi sekin asia parantua. se vaan että en oikeen osaa lähestyä naisia. Saattaa olla myös että vaatimustaso on liian kova. Pitäisin sopivan kauniista ja sivistyneestä seurasta. Ja sanotaan vielä se että mielestäni ainakin tämmöiselle pojalle kokematon nainen on paras vaihtoehto.
On täälläkin sitten nii helvetin säälittävää sakkia! Rypee ny itsesäälissä ihan vaan sen takia koska ei ole saannut ketää? Siis ei perkele...kun on se koko elämäkin vielä edessä. Ootte vasta 18 vuotiaita. Kun sen kumppanin ei tarvii löytyy siinä elämän alkumetreillä hyvä nais ja herräsväki koittakaa nyt tajuta se.
Nino14156
Täysin samaa mieltä. Minusta on sitäpaitsi parjon arvostettavampaa jos henkilö ei ole hyppimässä seksielämään liian nuorena. Etenkään hiljattain alkaneissa suhteissa, tai ties vaikka yhden illan jutuissa. Miellummin odottaa jotakuta jonka kanssa elää pitempäänkin. :)
Itse en ainakaan huolisi ukkoa joka on harrastellut ties mitä ja ties kuinka monen kanssa iästä 15v->. Mielummin sitten 26v ja neitsyt. :P
Minäki olen 18 ja neitsyt. Kerran seurustellut sellainen, mutta onneksi ei menty kovinkaan pitkälle..muuten nyt vain kaduttaisi. Mielumin sen tekee sitten ihmisen kanssa, johon tuntee sitä jotain "suurempaa". Niin sitä aina yrittää ainakin ajatella. Mutta mielessä kyllä välillä pomppailee ajatus, mitä jos ketään ei koskaan tulekkaan. Kaikilla muilla tuntuu olevan joku, itsella vain haaveita. Muttei tässä elämässä taida muu auttaa kuin antaa ajan kulua ja toivoa parasta.
Omasta mielestäni on kuitenkin parempi olla 18 ja neitsyt kuin 18 ja kaikki läpi käynyt. Sen kertominen voi olla tulevaisuudeessa vaikeaa, jos toinen onkin paljon kokenut. Mutta on minullakin ollut omat mahdollisuuteni ja olen tehnyt omat valintani.. se joka ei ole valmis sitä arvostamaan tai millään tasolla ymmärtämään ei ole sellainen, jonka haluan osaksi elämääni. Eiköhän se oma "prinssi" joskus löydy.. ja se neitsyys lähde kun on sen aika.. Niin kauan kun on toivoa on mahdollisuuttakin (:
no itse olen 17-vuotias tyttö enkä ole ikinä seurustellut, tuntuu vaan että niistä jotka ovat seurustelleet kuulee enemmän kun niistä jotka eivät ole, koska seurustelevat kuuluttavat tilannettaan kaikkialla ja ei-seurustelevat hymyilevät vieressä ja ovat hiljaa omasta tilanteestaan. on oikeastaan aika oaljonkin sellaisia yttöja/poikia jotka eivät ole vielä seurustelleet 18-vuotiaana
Itselläni edelleen poikuus tallella, seurustelu kokemuksia ei juurikaan ole koska pelkään sitoutua, eli olen vältellyt tätä asiaa ja muutenkin ollut aina väärä ihminen kuka minuun on iskenyt silmänsä.
Ulkonäköni on suht koht normaali, ei nyt raaskisi rumaksikaan sanoa tai komeaksi. ainakaan kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäni :D. Henkisesti olen ollut aina hieman ikäisistäni korkeammalla.
Poikuudessa nyt eniten vituttaa vaa kavereiden vittuilla yms. Miettiny iha että jos tässä vielä pari vuotta ollaan samassa jamassa niin ei voi muutakun muuttaa muutaman kymmenen/sadan kilometrin päähän nykypaikkakunnastani ja aloittaa uuden elämän jossa ei kukaan tietäisi tästä. Joo, minulla on aivan paska itseluottamus ja itsetuntokaan ei ole nyt mikään paras mutta vähän normaalia alempana.
Tällästä vain ajattelin kirjoittaa ihan muutenvaan. Hei
Minäkin kohta lähempänä kahtakymppiä oleva tyttö, enkä ikinä ole ollut elämäni aikana vastakkaisen sukupuolen kanssa missään sen vakavemmissa merkeissä. Tässä kun rupee asiaa miettimään, niin muistaakseni en ole edes koskaan ollut ihastunut tosissaan keneenkään, ellei kauan sitten ala-asteella tapahtuneita noloja trendipelleilyjä lasketa mukaan.
Sanokaa mitä sanotte, mutta jotenkin minusta tuntuu oudolta olla vielä tämänkin ikäisena täysin kokematon ja koskematon. Ja vuosia kun kalenteriin tulee lisää, niin vakuuttuu vaan yhä enemmän siltä, että pakko on jotakin olla jossakin vialla, kun ei ole tuolla elämän elämän osa-alueella minkäänlaista liikennettä.
Kiva kuulla, että onhan meitä muitakin kokemattomia, normaaleja ihmisiä.
Edelliselle sen verran lohdutusta, että minulla tässä noin 1.5 vuotta niin samassa iässä ollaan, ja luulen, että sama tilanne mulla edelleen.
Mutta hei jotain positiivista sentään elämässäni on tapahtunut tuon viestin lähettämisen jälkeen kun aloitin tämän ketjun. Olen ollut kaksi kertaa treffeillä saman ihmisen kanssa, joka todellakin olisi pitänyt minusta, mutta kun ei vain itse jotenkin halunnut sitä, ajatus hänen kanssaan seurustelusta vain ahdisti enemmänkin. Myös sen jälkeen olen suudellut useita kertoja eri ihmisiä, tiedän, että ei niin hyvä juttu, mutta tälläiselle ujolle ihmisille se on minusta hyvä juttu. Saahan vähän itseluottamusta ja kokemusta.
Joten en voi sanoa, että olisin enää täysin kokematon. Mutta tähän se sitten kaikki taitaa jäädäkin taas seuraavaksi 10 vuodeksi.
Kohtalotovereita löytyy. :) Olen siis 18 ja edelleen neitsyt ja tulen varmaan vielä hyvän aikaa olemaan. Enkä ole koskaan seurustellut, suudellut muutaman kerran humalassa ja kaipa niistä olisi sitten kehkeytynyt jotain, mutta viime tipassa on löytynyt järki taas käteen. Olen ujo, en kovin kaunis, mutta en ihan Quasimodokaan. Välillä tulee olo että ei helvetti, nyt pokaan jonkun randomin baarista että saisi jo vähän kokemuksia ja saisi tuntea itsensä hetken verran toiselle tärkeäksi, mutta sitten kuitenkin päädyn edelleen odottamaan sitä jotakuta josta välittäisin oikeasti ja se minusta. Olen muutenkin sen verran herkkä näissä asioissa, että tiedän millainen morkkis ja käytetty olo tulisi yhden illan jutusta. Eli hyvää kannattaa odottaa. :) Kaverit ei tätä tiedä kun en ole katsonut aiheelliseksi kailottaa (ja kaipa se vähän nolottaa, ajattelevat kumminkin että minussa on joku perustavaa laatua oleva vika kun en ole kenellekään kelvannut), mutta jos suoraan kysyttäisiin, niin myöntäisin, vieläpä ylpeydellä. Itse en arvosta jakorasioita enkä pukkeja lainkaan.
Sitten kun joskus alan seurustelemaan, niin uskon ettei kokemattomuuteni haittaa häntä lainkaan, päin vastoin. Yhdessä on sitten aikaa opetella.
Hei! Olen 18v poika ja vielä neitsyt. Oon mielestäni ihan komea tosin vähän poikamainen vielä. Lukion aikana mulla ois ollu kahdesti mahdollisuus menettää poikuus mut jostain käsittämättömästä syystä (nössöilystäni) johtuen en kummalakaan sitten onnistunu. Toisen tytön jätin, koska hånen kanssaan oleminen ahdisti. Yritin tehdä sen fiksusti ja halasin häntä silti pitkään vielä sanojeni jälkeen. Toisessa lyhyemmässä suhteessa olin vain pelkkä laastari ja hän lemppasi minut löydettyään vielä paremman laastarin. Kumpaakaan eroa en kadu vaikka aina silti mietityttää kuinka hassusti oon vieläkin neitsyt. Nyt oon ihastunu erääseen hyvin kauniiseen ystävättäreen jonka kanssa oon viettäny aikaa paljon ihan vaan ystävänä ja hauskaa on ollut. En oo uskaltanu lähestyä häntä koska mielestäni hän ei ole antanut niin olettaa. Kumpiki ollaan melko arkoja. En tiedä onko hän vielä neitsyt mutta ainakin luulen niin. Haluaisin niin paljon koskettaa häntä mutta en vain uskalla tehdä asialle mitään. En koe itseäni samanvertaiseksi
Itse 18 vuotias mies, mutta naisrintamalla vielä "peräkamarin" poika, jolla ei ole yhtään senssiä ollut kenekään kanssa, paitsi yksi, jonka onnistuin ujoudellani tunaroimaan. Kyllähän siihen paikkakunnaltakin muutto vaikutti, mutta neitsyt ollaan ja todennäköisesti tullaan olemaan!
Ei oo vaan tällä naamalla paljoa valinnanvaraa, näillä mennään mitä on annettu!
Kaveritkaan ei koskaan kysy baariin, ja ei kyllä rahaakaan olisi paljoa. Yksi harrastus löytyy ja kavereitakin, mutta vituttaa nuo tytöt, kun ne ei edes mieti semmosta miestä, jolla ei ole kaverityttöjä! Millähän minä kaverityttöjä itselle haalin, jos kerta kukaan ei katso sellaista jolla niitä ei ole, eikö tuo ole melko epämääräistä logiikkaa? Ja jos löytyy joku kivempi poika, niin eikö se ole parempikin, että niitä muijia ei kovin paljoo ympärillä hääri, ei pelkoa pettämisestä nääs!
Pitääkö sitä sitten lähteä ostamaan itselle nainen, ilman RAKKAUTTA, ottaa tajuton laina, ostaa uus auto ja uus naama ja tietenkin jaella kaikille vastaantuleville naisille sitä rahaa?
joo tuo pitää paikkansa että seurustelevat kuuluttavat joka paikassa asiaa. hyvä ettei otsassa lue tussilla kirjoitettuna "minä seurustelen". Nyt kuin täältä lukee huomaakin ettei ole maailman ainut ei vielä seurustellut. Ja itäpoika nuo sun kaverit eivät vaikuta oikeilta kavereilta. Tai sitten he ovat itse tyytymättömiä omaan tilanteeseen yms...
mulla ei oo tyttö ystävä olen ilman tyttö kaveria mä ikinä pääse tytön kainaloon kun kukaan tyttö ei oo minusta pitänyt oli mulla yksi anni salonen hän oli mulle kiltti mut nyt ei oo pitkään aikaan ollut olen joonas hatunen mukava kaveri ja sosiaalinen ystävä
Jooo 18-vuotias tyttö minäkin ja neitsyt edelleen... Tilaisuuksia menettää neitsyys olisi kyllä ollut mutta jotenkin ajatus seksistä ahdistaa minua :/ Olen ihan nätti omasta mielestäni ja myös muiden mielestä ja kerran esimerkiksi päädyin erään pojan kanssa meille baarista (tämän henkilön kanssa ollut jotain juttua jo aiemmin) ja poika olisi halunut seksiä, mutta jotenkin en vaan pystynyt siihen, minua ahdisti hirveästi, kaikista eniten ahdisti ajatus että jos oonkin ihan huono pano tai jotain:D kun tiedän että tämä poika ei ihan kokematon ole. Niin sitten vaan olin tosi vaivautunut ja lopulta tää jätkä lähti kotiin. Jälkeenpäin hävetti hirveesti... Mietin miten ikinä voin ees menettää neitsyyteni kun ajattelen tolleen. Ja se on kiusallista olla neitsyt kun kaikki ,siis ihan kaikki kaverit on kokeneita ja kun kaverini joskus selittää seksikokemuksistaan oon vaan silleen "aha" kun en oikeen tiedä mitä pitäisi sanoa kun itsellä ei vittu sitä kokemusta ole.
no ei kuulosta kivalta miksi kaikki pojat ovat tollasia mä olen ainakin kiltti en mä halua seksiä niin äkkiä mut haluan ensin seurustella sen on se alku mut sä puhut asiaa kyllä tuo kuulostaa kiusalliselta en minäkään oo valmis seksiin mut haluan kihloihin ja pussailla tai halila
Itse myös 18 eikä juurikaan seurustelu/seksi kokemuksia. Tuppaahan tuo välillä masentamaan, kun tuntuu että aina kun jotain edes yrittää niin pieleen menee.
juu ja ujoutta sitä löytyy niin paljon että vois muillekkin jakaa.
nii masentaahan se
18 v, neitsyt ja seurustelematon. En näköjään ainoo :)
Tässä sen huomaa, eihän mullakaan sitten ole hätää. 18v ja neitsyt tyttö olen :)).
18 v. poika - neitsyt ja seurustelemisen kannalta kokematon.
Miespuolisten henkilöiden kanssa tutustun ihan helposti ja kaveroidun. Myös joidenkin naisten, mutta nämä naiset eivät ole yleensä aivan makuuni, tai he ovat varattuja. Älkää kuitenkaan saako sitä käsitystä, että haluaisin kauniimpia tai paremman näköisiä naisia ympärilleni. Lähes päin vastoin! Haluaisin tutustua enemmän niihin "naapurintyttöihin," mutta jostain olisi kerättävä varmuus siitä että tyttö olisi edes vähän kiinnostunut minusta. Uskokaa minua kun sanon - en ole ollenkaan hyvä "lukemaan" naisia.
Täälläkin 18v poika jolla ei ole seurustelukokemusta ja neitsyys on tallella. Pistää välillä masentamaan katsoa ku hyvin useat kaverit seurustelee.
21v jätkä, ei koskaan seurustellut ja poikuus tallella. On aika vaikeeta koittaa ajatella positiivisesti, kun kaikki ympärillä hehkuttaa sitä parisuhdettaan ja kuinka on taas saanu munaa/pillua.
Mut hei koittakaa muistaa et ikä on pelkkiä numeroita. :) Ite sen sit määrittää kuinka nuoreksi/vanhaksi itsensä kokee.
Tässäki 18 v. mies ja neitsyt. Olen ujo ja yksinäinen enkä liiku suosituissa porukoissa. Liikun yksin kaupungilla ja tyydyn pelkästään naisten katseluun ja pistää vituttamaan kun tuntuu että en ikinä ketään saa. En sanois itteäni iha rumaks enkä ainakaan superkomeeks.
24v, average-ulkonäkö, en polta, melkein 180cm, normaali-vartaloinen.
Mutta olen...
-Hiljainen
-Kiltti
Mulla ei oo kavereita ja se ettei oo minkäänlaista sex/seurustelu-kokemusta ei myöskään mikään plussa tunnu olevan.
Käyn myös ulkona (en baareissa), mutta saan vain katseita, joskus hymyjä.
Mulle on vaikeeta aloittaa keskustelu ex-tempore.
Musta on hienoo et ihmiset oottaa mieluummin kauemmin jotain aitoo ja kestävää ihmissuhdetta, ku et ettii ettimällä nopee vaan jonku tyypin esim siks: ku muilki on /tai ku "pitää" nyt olla joku. loppupeleis pitkä odotus palkitaan, näin mä ainakin vakaasti uskon. ja mun mielestä neitsyyttä ei TODELLAKAAN tartte hävetä mun mielestä on itseasiassa tosi hienoo ja sulosta et esim, yli 18 jätkä on neitsyt :)
EI siinä oo mitään hävettävää uskokaa pois! Itse menetin neitsyyden lähes 17 vuotiaana ja nyt 18 vuotiaana yhdeksän tyypin kanssa ollu sängyssä. Suurimmaksi osaksi sen vuoksi että tunsin itseni surkeaksi ja yksinäiseksi ja hain siten vääränlaista seuraa. Enkä leveile tällä, vaan oikeastaan hävettää. :/
Oottakaa mielummin sitä kunnollista kumppania, mieki tekisin niin jos olisin sellaisessa tilanteessa.
Ei toi vielä oo paha... ittellä kyl on oikeestaan liikaakin kokemusta kaikesta, joka ei välttämättä oo edes hyvä asia ainakaan omastamielestä. mutta siis tunnen usemman päälle 20 ihmisen jokka on neitsyitä... että ei oo kiirettä =)
Omastakokemuksesta voin sanoo että hyvää kannattaa odottaa.... itte ei oo tullu kyl noudatettua tota omaa neuvoo kakarana... jo oon 19 tällä hetkellä.
Niille, jotka kokevat paineita neitsyydestään ja "ikisinkkuudestaan" sanoisin, että kattokaa vähän millasia kavereita teillä on. Jos ne painostaa ni käskette lopettaa tai sanotte adios. Turha olla mitään paineita, kyllä elämä kantaa.