Minulla ei ole avaimia....

Polttelin
ja aika meni
samoin halu lähteä
mihinkään

Ei minulla ollut Sinuun avaimia ja en
edes tiennyt Rakkaudesta, katseemme
vain ja Sinä jo niin kypsä, minä nuorukainen,
Sinä minun lävitse katsova..

Kuvittelin, että tulet hetkeksi, otat
mukaasi tuokioksi, saan laskeutua viereesi
illaksi, riisua Sinut kerran, käydä läpi
vartaloasi yhden yön..

Mutta Sinä kutsuit minut uudestaan
ja Nainen Sinussa kuiskasi minuun yhä
syvemmälle, sylisi oli kuumempi koko ajan,
suusi nälkäisemmältä maistui..

Ja Sinä pyysit minua jäämään, vangitsit
minut reisiisi, upotit pääni rinnoillesi, kutsuit
sisällesi ja otit vastaan, minä olin lähtemättömissä,
kehoni kyynelinä minusta Sinuun..

..ja minun avain näkyi katseesi kiimassa..

http://www.youtube.com/watch?v=qsnC9MO1-24&feature=related

Kiitos Runostasi.

Rakkaudessa avaimet ovat näkymättömiä,
missä ystävyydessä nillä on muoto..

Kun välittää toisesta, se tuntuu koputuksena
hänen ovelleen..

Sitten kun kiintyy, Hän antaa lainaksi jotain,
millä käy ovesta..

Kun Rakkaus avautuu, ovet liukuvat pois
ja esteet on hymyn kuiskauksessa..

niin Rakkaus..

Pidin kovasti Rakkausrunostasi
ensi lukemalta..

Jotain erilaista ja uutta..

Ehkä kerrontasi puhtaus ja poersoonallisuus tuntui,
selkeyskin..

Tunnelma heräsi ja pysyi loppuun saakka,
Runosi jää mieleen, ajatuksiin, eli
tämä oli kovasti hyvä!

Positiivisuutta jamyönteistä
päivää Sinulle.