Italiaan krusifixit sopivatkin erityisen hyvin kaiken muun huuhaan lisäksi.
Muistutankin tässä, että erittäin varteenotettava ehdokas kategoriaan Maailman ohuin kirja oli ´Italialaisten uroteot toisessa maailmansodassa´.
Muistutankin tässä, että erittäin varteenotettava ehdokas kategoriaan Maailman ohuin kirja oli ´Italialaisten uroteot toisessa maailmansodassa´.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Miksi italialaisten pitäisi luopua tavoistaan. Kun katolinen kirkko tapoineen on heille tärkeä asia, miksi sitä toisten maiden kansalaiset voisivat muuttaa. Italiassa katolinen kirkko ei ole valtion kirkko kuten Suomessa, jokainen voi antaa roponsa kirkolle vapaaehtoisesti.
Katolinen kirkko toimii Italiassa eräänlaisena sosiaalihuollon korvikkeena, pitää yllä lasten kouluja 3v - 6v, jonka jälkeen lapset menevät tavalliseen kouluun. Kirkko siis on toimut lasten päiväkotina koska valtion pitämiä päiväkoteja ei löydy. Onko risti seinällä mikään pahuuden ilmentymä, kysyn vaan? Maassa maan tavalla ja sillä siisti.
Eikös siellä tullut hulabaloo suomalaisen naisen ansiosta tästä krusifiksin pitämisestä koulujen seinillä, niin onhan meitä jokaiseen maailman kolkkaan maailmaa parantamaan.
Tuli lukiessa mieleen miten kävisikään jos vaikka kiinalainen tulisi käymään oikeutta Suomeen presidenttien kuvista joita varmasti on meidän koulujen seinillä, sanoisinko joka koulussa.
Uskonto on olennainen osa italialaista arkea, siihen kasvetaan kodeissa ja kouluissa, perinteistä ja hyväksi koettua tapaa siinä maassa, en ymmärrä miten jonkun ulkolaisen takia pitäisi tuo tapa muuttaa.
Toivoisin tuon voimakkaan naisen tulevan tänne kotimaahan opettamaan nuorisoa käytöksessä ja poistamaan pahoinvointia koululaisilta.
muuttoa tänne, hän on ateisti ja mitä saisikaan aikaan. Kouluissa loppuisi loputkin suvivirsien ja joululaulujen laulannat. Voimakastahtoinen nainen tuntuu olevan, pysyköön vain siellä Italiassa.
Olin kuulevinani ensin uutisista, että kouluista olisi poistettu ne krusifiksien kuvat, mutta nyt onneksi on tuoreenpaa tietoa ja hyvä, jos ei saanut tahtoaan perille.
Ei ole mennyt perille maassa maan tavalla. Suomalaisnainen on ottanut oppia uudesta tyylistä suomessakin. Täällä opetetaan somalian, ym kultuuria suomalaisille, eikä päinvastoin kuin pitäisi. Heillä on erilaiset tavat. Meillä yö jolloin nukutaan työkin vaatii sitä, heillä silloin juuri elämöidään kuin päivällä. johtuiskohan siitä kun ensin piti opetella tulevien kulttuuria, omanmaan elämän muoto ja kulttuuriopetus jäi sivuun. Omassa maassa oma kulttuuri kunniaan. (Mut, mehän ollaankin vain eurooppalaisia, sekö muuttaa asian.)
Ei niitä sieltä Italian kouluista mihinkään olla poistamassa, muodon vuoksi antavat periksi. Ei kakki ole sellaisia kilttejä EU:n mallioppilaita kuin suomalaiset. eikä Suomessakaan tuollainen uhoilu mitään saa aikaan, nehän ovat vain perinnettä. On kalakin kristillinen symboli, kai sitten pitäisi kalakeittokin kieltää kouluista.
oli TV:ssä ohjelma, jossa haastateltiin Suomessa asuvaa musliminaista. Hänellä oli pieni poika, joka oli päiväkodissa. Äiti ei antanut lapsensa osallistua minkäänlaisiin tilaisuuksiia, jossa vähänkin viitattiin uskontoon ja sellaisiin leikkeihinkään.
Tuli vain mieleen, että kun lapsi ei ymmärrä vielä tällaisia asioita, niin miltä mahtoi hänestä tuntua, kun eristettiin johonkin yksinäisyyteen ja tekemään yksin jotain aivan muuta.
En tiedä saiko äiti muutettua jotain tapoja siellä, mutta paljon ovat maahanmuuttajat saaneet omaa kulttuuriaan tuotua Suomeen ja muutoksia aikaan.
Maassa maan tavsalla, niin se pitäis olla ja heidän tulisi sopeutua siihen, kun kerran vapaaehtoisesti ovat maahan tulleet. Harvemmin suomalaiset vaativat samaa ulkomaille muutettuaan, en ainakaan ole tietoinen.
Ateisteistakin näyttää voivan tulla kiihkofundamentalisteja. Eivät silloin ole yhtään tervetulleempia tänne kuin kiihkoislamistitkaan, uhkia molemmat.
Ellei tässä tapauksessa ole siitä kysymys, aikoo nainen ilmeisesti muuttaa takaisin Suomeen ja pyrkiä eduskuntaan.
uskon Luojaan, pienenä Taivaan Isään - ja vieläkin.
En halua sitä koskaan kieltää, siksi en ole ateisti, mutta lievää agnostisismia olen itsessäni välillä havaitsevinani, ja sen takia en kaikkia dogmeja, mitä kristinusko opettaa, voi ymmärtää.
Onnekseni nykyisin kirkonkin piirissä ymmärretään täysin ihmisen omat ajatukset kaikesta olevasta.
Kun vanhin poikani oli ekaluokkalainen, oli yleinen vanhempainkokous koululla, jonne harvoin kutsuttiin.
Olimme tietenkin mukana, pääsimme pojan luokkaankin. Pääsiäinen oli lähestymässä. Kuvataiteita harrastavana heti lasten piirustukset takaseinällä kiinnostivat.
KAUHISTUIN:
Siellä oli 32 ristiinnaulitun kuvaa lapisen vaivalloisesti väriliiduilla ilmeisesti "opettajan" opastuksella
piirtäminä.
Kyllä tuntui masentavalta!
OPETTAJISSAKIN on KAI-KEN-LAI-SI-A, jopa aivan täyshullujakin. - Samoin kuin KAI-KIS-SA!
Säälin niitä 32 ekaluokkalaista!
.
Olimme Italiassa Ravellon kaupungissa pari vuotta sitten ja päätin osallistua paikallisen kauniin kirkon ehtoollisistilaisuuteen.
Siinä helteesä seisoin kirkkokansan jonossa, ja vuoroni tullessa sain oblatin, joka tarttui kitalakeeni kiini.
Suu valmiiksi auki odotin viiniä päälle, niin pappi peitti kauhistuneena kädellään maljan.
No, minä nolona penkkiin takaisin, ja kaiken ollessa ohi, seisoi papa Peppino kansan edessä, nosti ehtoollismaljan ja joi taas pitkän kulauksen. Ei anneta Kristuksen verta symboloivaa kansalle, ei.
Liekö olin harmistunut ja kuumissani, kun alttaritaulun sijassa oleva luonnollista kokoa oleva krusifiksi
ristiinnaulitustakin, alkoi ärsyttää minua.Se oli niin elävän näköinen, että hirvitti! Nunnat kävivät pyyhkimässä kyyneleitään sen edessä, ennen tilaisuuden alkua.
Niitä on todella paljon, näitä krusifiksejä, kaulassa ja yksityiskodeissakin. Tuli jotenkin paha olo, vaikken ollutkaan mukana tuossa tapahtumassa.
ylioppilas-
todistuksissaan usein monia laudatureja,
ja sitten pääsykokeissa tärkeä asia on oma käyttäytyminen ja pukeutuminenkin.
Pojilla on helpompaa, koska heitä alalle pykii paljon vähemmän.
Mutta pään sisään siellä ei silti nähdä, ja kaikkein (mielestäni) pahin vika ihmisessä on fundamentalismi,
kaikenlainen kiihkoilu.
Nimenomaan lasten kanssa toimeentullessa on hyvä olla kuunteleva, ymmärtäväinen ja maltillinen.
Olisi ollut hyvä olla kuuntelemassa, miten tehtävänanto ja opetus k.o. opettajalta onnistui noiden ristiinnaulitun kuvien piirrättämisessä 7-vuotiaiden kanssa!
Ihmisten raakuus havainnollistettuna ja "opetettuna"!
Seitsenvuotias on vielä niin lapsi!
Kyllä nuo ovat aikuisten ihmisten asioita, jos niitä haluaa "opettaa".
...
Islamhan kyllä kouluttaa lapsia itsemurhapommittajiksi, ja lupaa heille "seitsemän neitsyttä" paratiisissa, kunhan ensin pamauttavat itsensä säpäleiksi.
Kyllä maailman meno joskus huolestuttaa, eikä syyttä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Onpas todella kaikenlaisia ...
P-Koreassa koulun seinällä lienee Rakkaan Johtajan kuva. Mutta pakkokuva on aina pakkokuva, aiheesta riippumati.
Eikö joka maassa loppujen lopuksi ole "koulutauluja". Muistan lapsuudestani, että Mannerheimin Päiväkäsky roikkui koulun seinällä, sama joka on nykyisin useissa kirkoissa. Mahtoiko se olla pakollinen?
Presidentin kuva ainakin kuuluu olla kouluissa, mutta ei kai nyt sentään joka luokassa.
Minusta vallassa olevien poliitikkojen kuvilla on suurempi vaikutus lapsen mieleen kuin uskonnollisella symboolilla, joka on monessa kodissakin sängyn päässä, siis Italiassa, ei meillä. Lapset ovat krusifiksiin niin tottuneet, että se tuskin herättää heissä minkäänlaisia ajatuksia, kun sen sijaan yksinvaltiaana pullisteleva diktaattori on se todellinen Isoveli, jonka katseen alla on pakko elää.
Mutta jos ihan perusteellisesti ajattelee lapsen mieltä, niin ei lapsi kauan edes huomaa jotain kuvaa tai symboolia, aikuisten maailma on heille niin kaukana vielä. Lapsi ei voi vaikuttaa seinätauluihin eikä mihinkään muuhunkaan ympäristössään.
Kuva huteraa rotkon päällistä siltaa ylittävästä pikkutytöstä ja -pojasta, valkosiipinen kaunis enkeli suojanaan riippui lähes jokaisen kodin lasten vuoteiden yläpuolella, sen suojissa iltarukoukset vanhempien kanssa luettiin. Kiiltokuvaenkelit olivat joka tytön aarteita, pyhäkoulusta saatiin liimattavia kuvia vihkoon, karitsoita Paimenen seurassa. Koulun suuret pahviset opetustaulut kuvasivat lempeän Jeesus-hahmon. Minusta tuntui pahalta, kun ihanassa joululaulussa "Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton" on myös säkeistö : Ristillä rinnalla ryövärin.
Sotien jälkeen Mannerheimin painokuvaa tauluksi kehystettynä sekä kipsipäitä myytiin koteihin valtavat määrät.
Suurin osa meistä ikäpolvemme on saanut rippilahjaksi kaularistin ja paljon niitä näkee nykyisin teinipojillakin sekä raavailla miehillä.
ja sen alla seisotettiin n.s. "häpeärangaistusta" esim. myöhästyneitä oppilaita.
Minä en ainoatakaan kertAA SIIHEN KETÄÄN seisomaan laittanut.
Eräs iso poika siinä joltain toiselta luokalta seisoi usein.
Kerran mennessäni hänen ohitseen, kun muita ei ollut kuulemassa,
hymyilin hänelle ja sanoin:
"Sinusta tulee varmaan presidentti, kun niin ahkerasti harjoittelet!" :)
Kyllä häntäkin silloin hymyilytti.
Taistelin "häpeärangaistuksia vastaan, ja ne poistettiinkin jossain vaiheessa.
Parempi on tehdä "sopimuksia" oppilaiden kanssa, selittää seurauksia tyyliin:
"Jos heität välitunnilla lumipallolla, missä saattaa olla hiekkaa tai kiviä sisällä,toista oppilasta, niin se saattaa ohimoon osuessaan jopa viedä näön uhrilta.
Sovimme niin, ettei lumipalloja heitetä, ja siitä palkinnoksi saatte retken Ateneumiin
maaliskuussa!"
Tämä yleensä toimi hyvin.
Hyvyys, ILO ja rakkaus ovat samaa ja se on paljon vahvempi voima kuin pahuus.
:)
Minun lapsuudessani enkelit olivat todellisia ja hyvää tarkoittavia olentoja, joista yksi oli oma suojelusenkeli. Siihen luotettiin ihan oikeasti. En koskaan pelännyt kulkea pimeässä metsätietä, kun tiesin, että suojelusenkeli kuitenkin on mukana.
Jos jotain menneestä ajasta kaipaa, niin juuri tätä turvallisuutta, jonka enkelit lapselle antoivat. Nykyisin heitä ei enää ole, ainakaan joka perheessä.
Kiiltokuvaenkelit olivat haluttuja vaihtareita. Onko ne Rubensin enkeleitä vai kenen mestarin, ne, jotka nojaavat pilven reunaan käsi poskella? Minä säälin heitä pienenä, koska heillä ei ollut jalkoja. En oikein voinut uskoa, että siivet riittävät heille. Mutta kiiltokuvina ne olivat parhaat.
Kautta aikojen ihmisellä on ollut onnen tuojia, jos ei uskonnollisia, niin muuten taikuuden värittämiä onnenkaluja. Seidalle vietiin uhreja, pyhiin pihlajalehtoihin vietiin nauhoja, hautamuistomerkit koristeltiin kauniisti kukin jne. Kivikauden ihmisetkin hautasivat vainajansa kauniisti aseteltuihin hautoihin koriste-esineiden ja kukkien kanssa.
Ateistin on turha yrittää karsia krusifiksejä kouluista. Ne ovat tarpeen, tavalla tai toisella, myös hänelle, koskapa on niin ottanut niistä itseensä.
Pääsiäisen vietto on minusta edelleenkin karmaiseva, eikä sen suuri ylösnousemuksen sanoma ole koskaan ohittanut Pitkäperjantain kauheuksia. Haudasta nouseminenkaan ei ole dramaattisuudessaan lapselle sopiva kertomus.
Lapsena olin aivan tuskainen koko pääsiäisen ajan, ja jos olisin joutnut piirtämään ristiinnaulitusn 7-vuotiaana, enpä tiedä, missä tilassa olisin ollut sen jälkeen.
Toivottavasti se on ollut yksittäinen tapaus.
on ollut varmaan vaikea kokemus.
Tuskinpa mikään puukuva jossain mitään vaikuttaisikaan, sellaisiahan nuo krusifiksit ovat.
Ihan sama asia kuin se suvivirsien ja joululaulujen veisuu Suomen kouluissa.
Niitä oltiin jo poistamassa kun haluttiin kovasti kunnioittaa muualta muuttaneiden lasten tuntoja.
(Suomessa tämä kielto tuli etupäässä suomalaisilta itseltään, moni ulkomaalainen hämmästyi kuultuaan asiasta.)
Jos vastaanottava maa alkaisi vaihtaa perinteitään maahanmuuttajien perinteiden mukaisiksi, niin kysymys kuuluu MINKÄ MAAN. Suomeenkin tulee kymmenistä eri maista perheitä, eivätkä he kaikki ole vain läpikulkumatkalla. Millaisia perinteitä on bahai-uskonnon kannattajilla, mitä hinduilla? Miten muslimit kokevat kasvojen kuvat koulujen seinillä, kun heillä on kielto kuvata elollisia olentoja.
Miten kiinalaislapsi selviytyy, kun Maon kuva ei roiku seinällä? Tai englantilainen, kun kuningatar puuttuu?
Jopa suossa oltaisiin, jos jokainen ulkomailta muuttanut voisi vaatia omien traditioittensa esiintuomista koululuokissa.
Suomalaissyntyinen rouva Italiassa voi etsiä yksityisen ja ulkomaalaisille tarkoitetun koulun, jossa ei krusifikseja roiku seinillä. Katolisessa maassa traditiot ovat tiukemmassa kuin esim, luterilaisissa maissa.
Kouluissa varmasti opetuskin on huomattavasti uskonnollissävyisempää kuin suomalaisissa kouluissa. Rouvan kannattaisi ajatella myös sitä!
Eihän koskaan kaikki voi olla uudessa kotimaassa paremmin ja ihanammin kuin vanhassa. Vain paratiisiin päässeet voivat olla täysin tyytyväisiä.
suvivirren lisäksi tytöiltä jotain muutakin. Voi kun on ikävää, että suomalaisilta puuttuu oman maan kansalaisten kunnioitus ja suojelu täysin.
Jouluevankeliumin sen paremmin kuin suvivirrenkään poistaminen ei perustu mihinkään lakiin eikä määräykseen, vaan on ollut yksittäisen koulun tai päiväkodin käytäntöä. Ehkä syynä on ollut helpottaa juhlajärjestelyjä, koska uskonnollista aineistoa sisältävään juhlaan ei ole pakko osallistua edes suomalaisten. Esimerkiksi Jehovan todistajien lapset eivät osallistu joulujuhliin.
Nyt ymmärretään paremmin, että kristillisyys on myös suomalaista juhlaperinnettä, jossa sulassa sovussa seikkailevat taivaan enkelit ja pakanalliset tontut. Jotkut jyrkät kristityt eivät taas tonttuja ja joulupukkia hyväksy .
En minäkään usko , että krusifiksit minnekän Italialaisista kouluista katoavat. Jos symboleja alkaa jahdata, jopa ruusut ovat arveluttavia, ja Pohjoismaiden ristilipuissa on Kristuksen risti. Tänään siniristilippu liehuu ruotsalaisuuden ja Kustaa Aadolfin kunniaksi.
Lasse Heikkilän Laulu Suomelle
Miksi suomi olet levoton
vielä turva Jumalassa on
vaikka sammuis tähdet
älä pelkää
Jumala ei hylkää
siihen luota vaan
vesi virtaa alla routamaan.
Vielä kukkii koko tämä maa,
vielä kiittää kansa Jumalaa,
vielä laulaa västäräkki,
kerran kunniaksi Herran
virren ihanan
ja sen ääni on kuin leijonan.
Nouse salkoon lippu valkonen,
piirrä pilviin risti sininen,
se on kallein aarre
isänmaamme,
merkki Kuninkaamme,
liitto ikuinen.
Nouse salkoon toivo sydänten,
nouse salkoon Risti Jeesuksen.
Oman maan kulttuuria ei enää kunnioiteta. Muualta tulleet ovat paremmista kulttuureista kuin suomalainen. Siksi kai omaa ei voi tänne tulleille opettaa, tehdään mieluimmin päinvastoin. Miksi?
Suomalainen ei arvosta suomalaisuutta. Ei opeteta oman maan tapoja. Otetaan vieraiden kulttuuri paremmaksi ja väheksytään omaa. Päättäjissäkö vika, vai onko kansa muuttunut. Maassa maan tavalla, olen samaa mieltä.
Huivipakko on jopa suomalaisella jos se on sen maan tapa. Vain täällä saa muualta tulleet päihittää maan oman kulttuurin. Voi meitä suomalaisia.
että ateistit taistelee sellaista vastaan, mitä ei heidän mielestään ole olemassakaan ? Kyllä se jo fanaattisesta uskonnosta käy sekin.
Yrittävät todistaa itselleen ja toisille jotain, tuota samaa olen ihmetellyt ja ihmettelemistä taitaa riittää vieläkin.
Tämän naisen perustelut oli ettei se kidutuskuva sovi lasten katseltavaksi.
Luojan olemassaoloa ei voi todistaa, mutta todistaa ei voi sitäkään, että Häntä ei ole.
Monet tiedemiehetkin uskovat Jumalaan.
Ja kristnuskon tärkein sanoma on r a k k a u s niin itseä kuin lähimpiään ja lähimmäisiään kohtaan.
Siksi se on maailman paras uskonto.
Pakanauskonnoista peräisin olevat raakuudet ja uhrit voisimme jo jättää historiaan. - Mielestäni.
Ei ainakaan lapsille niitä pitäisi tyrkyttää tai pakottaa.
Muutenkin TV-ohjelmien väkivaltasaastetta on liikaa!
.
Kirkoissa niitä onkin paljon niin roomalais- kuin kreikkalaiskatolisissakin, eli "ortodoksisissa".
Nauratttaa tuo nimi "ortodoksinen", "oikeaoppinen".
He ovat kampanjoineet kovasti Suomessa ja levittäneet oikeaoppisuuttaan tänne.
Ulkomailla olemme aina käyneet kirkoissa katselemassa vanhaa historiaa,
kuvanneetkin paljon niin Roomassa kuin muuallakin Italiassa ja myös Ranskassa.
Barcelonassa Espanjassa, Amerikassakin.
Roomalaiskatolisen kirkon ihmisläheisyys miellyttää, mutta ihan mukavia ovat Suomessakin
seurakuntien työntekijät, keskustelu on jotain aivan muuta
kuin että "näin sinun on uskottava"!
Se on onneksi jo historiaa.
ja oikealta.Menemättä minkään uskonnon ainoaan oikeaan, on kuitenkin tuo sanoma rakkaudesta se,joka on kaikkein tärkein meidän ihmisten välillä. Ilman sitä olisimme todellä kuin helsevä vaski ja kilisevä kulkunen Paavalin sanoin.
"Jumala, Henki, sinutko kieltäisin siksi vain,
että et mahtunut majaan, jonka sinun
asunnoksesi kaavailin.
Jumala, Henki, jos olen kapinoinut Sinua vastaan,
katso, uhmani haipuu.
Tosin ei vielä liene selvinnyt, Sinäkö loit mun,
- vai Sinut ihmisen kaipuu,
mutta sen tiedän ja osannen ottaa lukuun:
Sinua ilman kuulumme susien sukuun!
Itseviisaana, arkana kunniastaan
henkeni on kapinoinut Sinua vastaan
nähden mahtisi melko heikon, vajaan:
ethän kykene rakennusmestariksi,
et edes kunnolliseksi poliisiksi,
vastaamaan et, kun kysyn miksi, miksi...
~~~~
Näitä miksi-kysymyksiä meillä on ollut rakkaittemme menetyksien kohdalla
varmaan joaisella, emmekä me vastauksia ole niihin saaneet,
ainoastaan ajan parantavaa voimaa, ilon eheytystä
päivä päivältä yhä vahvemmin!
:)
P.S. Muististani kirjoitin 18-vuotiaana löytämäni runon,
joten virheitä saattaa olla tai muunnelmia.
.
ja hyvä rytmitaju.
kertoi surutyössä aina tulevan vaiheen, jolloin viha menetyksen johdosta nousee pintaan.
Usein se kohdistuu Jumalaan, se on aivan luonnollinen reaktio,
ja se on parempi kuin ihmisiin tai ihmiseen kohdistuva viha,
joka sitten ihmissuhteita voisi vahingoittaa.
Se on hyvä tiedostaa, ja ymmärtää, se on ohimenevä vaihe, aivan terve re-
aktio.
Suurissa menetyksissä usein havaittava.
mutta kuten sanottu, sen yli pääsee hyväksymällä kaikki vaiheet.
Eräänä aamuna herätessäni huomasin:
kaikki on hyvin elämässäni.
________________________