Hyvästi !
hän lähti.
Oi tuskaani.
Odotan jälleen,
sen kypsyvän.
Sitten purkkin säilöän,
tuonne sydämmeni syrjäisimpään sopukkaan,
sen vien ja piilotan.
Siinä niitä on rivissä kuin hyllyllä.
Eeva,, Raija,, Kaisa,, Raija,, Paula,,
Riina! helvetti mikä piina,,
Liisa, Kerttu, Terttu ja Maija.
Ja nyt sitten tämä Silja.
Oi sydän,
vieläkö jatkan.
hän lähti.
Oi tuskaani.
Odotan jälleen,
sen kypsyvän.
Sitten purkkin säilöän,
tuonne sydämmeni syrjäisimpään sopukkaan,
sen vien ja piilotan.
Siinä niitä on rivissä kuin hyllyllä.
Eeva,, Raija,, Kaisa,, Raija,, Paula,,
Riina! helvetti mikä piina,,
Liisa, Kerttu, Terttu ja Maija.
Ja nyt sitten tämä Silja.
Oi sydän,
vieläkö jatkan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joka Rakkaus on mielessäni, kaikki,
joita olen Rakastanut, öiden jäljet minussa,
jälkinä lakanoideni kudoksissa..
Joka kerta minuun piirtoja kynsistänne,
sydämistänne, hyväilyjenne lämpöjä ja huultenne
erilaisia makuja muistissa..
Aina uudestaan miehenkehoni herää,
silmät kiinni ja kuvittelen, Sinua ensimmäiseni,
taas seuraavan kerran jaksa voimatta pahoin..
Vain Sinä mielessä, nämä yöt ja aamulla setelit
pieluksella, vielä muutama Rakkaus, kunniakas
sisäänvienti, muistoille niin join ja lauloin..
..jaksatko vielä olla mielikuvani vuoteella,
jotta minä pystyn..
http://www.youtube.com/watch?v=4-kw_u_tKfA&feature=related
Kiitos Runostasi.
Joskus pois kulkenut Rakkaus,
syöksee Rakastamisen painajaiseen..
Kosketuksiin, hyväilyihin, silmät ja
sielu ummessa kuin rangaistakseen jotain,
mikä tovin oli todellista..
Hetken tavoitti ja sitten katosi..ja jätti edestakaisin
liukuvan painajaisen..
Tätä Rakkausrunoasi voi kutsua järkyttävän
hyväksi Runosi.
Aitoa, paljasta ja alstonta tekstiä,
jossa tuoreus on kosteltavissa.
Tällainen teksti on tervetullutta ja tämä
oli kaikilta osin erinomainen Runosi.
Hienoa ja nautinnollista
päivää Sinulle.
Ja kun uusi vielä ilmaantuu, toivottavasti hän ei
päädy purnukaksi purnukoiden joukkoon:)Vaan kun elämästä ei koskaan tiedä....
Jollainlailla, jollaintavalla mie tykkäsin tästä runosta, sen sanomasta, eri tulkinta
mahdollisuuksista, selviytymisen odotuksesta
ja siitä kysymyksestä joka minussa tämän myötä heräsi: elämmekö me ihmiset
suhteissa tänäpänä jonkinlaista kertakäyttöaikaa?!
(olix tarpeeksi sekavaa?:)
Pohtia ihan hitusen lisää..
Totta on, että jokainen kariutunut parisuhde kasvattaa
ihmistä henkisesti, joskus olen ajatellut että kyynistääkö myös liikaa?!
Uudessa suhteessa on aina se uudisrakentamisen meininki, mie olen
joskus mielessäni ajatellut että taitaisin olla jo liian vanha moiseen..tai mistäpä
sen tietää, tulevaisuuden tiet kun ovat tutkimattomat. Joskus kun käy niin että
vanhaa suhdetta ei enään parsita isolla neulallakaan kokoon enään, ristiriitojen reijät ovat siihen liian suuria...
Minua nauratti tuo loppukommenttisi siitä miten vika on aina "siinä toisessa osapuolessa" miten totta
se onkaan, itsehän aina on olevinaan liki täydellinen. Erossa kuitenkin on aina kahden osapuolen
muunnellut versiot, ne jotka haluaa kertoa itselle edullisimmassa valossa..
(oli selvää hyvinki olix tää??? :0)
Selvää kuin lapin lampien kirkaat vedet,
hyvät sumpit niistä tehet.
Tulee mieleen tuosta suhteesta semmoisia,
et jos toinen on kuin tuli ja toinen puu,
niin aikanaan se tuli sammuu.
Jos toinen on tuli ja toinen vesi,
niin lyhyt on sekin suhde,
ei siinä kauan rakkaus pesi.
Jos toinen on tuli ja toinen paimen,
niin siinä lämpö nousta voi, voi! voi!
mut tilaa sellaiseen on, oijoi
ja liekki kuuminkin,
lämpöään laajemalle levittää.
Siis jos toinen on tuli,
sitä pitää kokoajan paimentaa.
Tuli siittä aina pidä ei, ei ei.
mut kumpikin sellaisessa hyvin voi.
ps, eli millaisen hinnan olemme valmiit maksamaan,
että saamme toista rakastaa.
Niin ja paljonko toinen kehtaa onnestaan veloittaa.
minä en ainakaan halua olla siinä purnukka jonossa!!
Hauska runo sinulta:)
Kiitti helinäkeijuuuu ; )
Olet oikeassa, eihän kukaan haluaisi olla vain muisto,
jonkun vanhana vaikka kuinka rakkaana muistona.
Kaippa me vakaasti uskomme että juuri se meidän suhde,
kestää kaikki elämän eteen tuomat ongelmat.
Jaksanee sydän säilöä :/..
on kai senki kestävyydellä rajansa.
Jokainen suhde vie meistä jotain pois
koska jokaiseen niihin aletaantoivein,
että ne kestäisivät. Kai meillä
jokkaisella on kuitenki sydän ?
Tuska. Eikö se jo kuluta :(
Varmaan mitata voi,
se mitä sydän sietää voi.
Mä usko hyvin vahvasti,
et rakkaus on "ainetta"
kuin hunajaa tai Mirhamia.
jos oikeaa sä osaksesi saat,
niin miksi mikään täyttyisi.
Sun ihan oma rakkaus,
raivaa tilaa tarpeeksi,
ei sydän siihen pakahdu.
Jos joka ainut rakkaus,
on uusi ja siten ainutlaatuinen,
Sä tahdot sen muiston aina säilyttää,
sillä elettynä se sinua aina hoivaten parantaa.
Ps. Niin että vastukseksi kysymykseesi.
Ei ei oikea rakkaus kuluta, vaikka saisit sitä vain pieninä muruina.
Kiitti kun luit ja kommentoit.
Näyttää vain viivaa ei mitään muuta.
Vaikken sinua tunnekkaan runosi
ovat koskettavaa, ehkä omaa elämää
sivuavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=JSLPN8e8Mkc&feature=related
No joo , tähän tuo meitä opettaa,
nämä uudet säännöt patistaa.
Jos tahdon sulle kertoa,
hieman paremmin,
mun sydämmeni kätköissä olevista tunteista.
Nyt joku ilkeä,
slurkki kelmeä,
voi herneen vetää nenäänsä.
Katsos mehän viestitään,
sehän se on synti rakkauden.
ei puhua muille saa,
muutoin alkaa rasittaan.
Ps, kaunis kiitos tuosta musiikkiesityksestä.
Se tuli suoraan ja syvälle sydämmeni pimeimmillekkin hyllyille.