uteliaisuuttani kysyn, että minkälainen joensuu on opiskelukaupunkina? olen toiselta puolelta suomea kotoisin, enkä ole ikinä edes käynyt ko. kaupungissa... olen hakemassa sinne opiskelemaan, psykologia toivottavasti tuleva pääaineeni. onko ihmisiä jotka jo opiskelevat psykologiaa siellä? mitä mieltä olitte pääsykokeista, sisäänpääsyn vaikeudesta ja opiskelusta? entä löytyyköhän ihmisiä, jotka ovat vasta hakuvaiheessa? miten ootte orientoituneet pääsykoelukuprosessiin ja minkälaiset lukusuunnitelmanne on? entäpä aiotteko käydä valmennuskurssin? olen kovin päättäväisin mielin hakemassa, mutta välillä tuntuu epätoivoiselta, etenkin jos ajattelee, että sisäänpääsyprosentti on kuitenkin suhteellisen pieni... kiitos mahdollisista vastauksista ja tsemppiä kaikille, jotka ahkeroivat pääsykoekirjojen parissa!
JOENSUUHUN??
psykologiksi
4427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaupunki on sellainen kuin siitä itse itsellesi teet. Voit bilettää ja opiskella kun haluat tai opiskella ja biletää kun haluat.Venäläisiä on joka puolella.Porukka, ainakin paikallinen, on sisäänpäin sulkeutunutta.Etsi nopeasti joku paikallinen kaveri ja mieti tarkkaan harrastuksesi.
T:Petteri 37v
Samaa mieltä Petterin kanssa. Itse olin, en pitänyt paikasta. :(
Olen myös hakemassa Joensuun yliopistoon lukemaan psykologiaa, vaikka opiskelen ja piakkoin valmistunkin samaisesta yliopistosta.
Joensuu on ystävällinen kaupunki, ihmiset avoimia ja puheliaita. Itse huomasin eron heti kotipaikkakuntaani verrattuna.
Tässä vähitellen tenttien lomassa kirjoja lueskelen. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen jo tenttinyt sosiaalipsykan ja filosofian kirjat ensimmäiseen tutkintooni kuuluvina, joten jotain pohjatietoa on.
Jos haluat enemmän tietoa tai vaihtaa kokemuksia, kerro mailiossa, niin jutellaan lisää. Tsemppiä lukemiseen!
Opiskelen kolmatta vuotta Joensuussa ja olen tykännyt kaupungista. Jotkut väittävät, että paikallisiin ei tutustu, mutta olen itse toista mieltä. Riippuu varmaan paljon siitä, mistä tänne tulee.
Olen suorittanut psykologian peruskurssin (6 ov) ja päätin sen jälkeen, että jos jatkan joskus psykologian opintoja, teen sen jossain toisessa yliopistossa.
Kurssi oli johdantokurssiksi aivan liian pitkä. Jokaisella luentokerralla oli eri luennoitsija ja jokainen oli tullut hoitamaan oman pienen osuutensa tuntematta kokonaisuutta. Lisäksi kurssilla oli luentopakko ja jokaisen luentokerran lopussa piti kirjoittaa omalla nimellä luentopäiväkirja, jossa antoi palautetta ja esitti kysymyksiä.
Lisäksi kurssilla piti kirjoittaa ryhmätyönä essee. Juuri opiskelun aloittaneilta ihmisiltä edellytettiin, että he osaisivat heti johdantokurssilla kirjoittaa tieteellistä tekstiä.
Opiskelijoita kohdeltiin "harmaana massana" ja luennoitsijat puhuivat koko ajan tyyliin "sitten kun te olette opettajia". Luennoitsijoille ei juolahtanutkaan mieleen, että joukossa on sivuaineopiskelijoita tai aikuisopiskelijoita. Esseen liitteeksi olisi pitänyt tehdä kuvaus siitä, kuinka ryhmätyön tekeminen on sujunut.
Kerran luennoitsijana oli eläkkeelle jäänyt professori, jonka vaimo talutti paikalle. Vaimo myös pyysi yleisöä hiljentymään kun miehellä oli flunssa. Mies luki ääneen kirjoittamaansa luentorunkoa 3 x 45 min vaimon odottaessa luentosalin ulkopuolella.
Sama pelleily jatkui seuraavalla kurssilla ja totesin yhden luentokerran jälkeen, että psykologian opinnot Joensuun yliopistossa päättyvät osaltani tähän.
Omasta puolestani en suosittele Joensuun yliopiston psykologian laitosta kenellekään.