Mulla on maailman ihanin mies, jota rakastan sydämeni pohjasta. Me olemme oikea dream team muidenkin mielestä, mutta nyt kammokseni huomasin ihastuneeni erääseen tuttuun mieheen. Jotenkin aistin hänestä jotain, en tiedä mitä, mutta jokin hänessä vetää mua puoleensa ihan hullun lailla. Hän on ihan erityyppinen kuin oma mieheni, ylimielinen ja vähän kaikkitietävä, ulkonäöltään kuitenkin samantapainen. Oma mieheni on kiltti ja kaikin puolin ihana mies ja isä lapsilleen, tämä toinen taas on itse kuin kakara, mutta kuitenkin jollain lailla niin jännittävä.
Pettämistä en kuvittelekaan, tiedän, että mieheni on mulle se oikea, mutta jo tämä pikku ihastuminen toi huonon omantunnon. Miehelleni en viitsi edes kertoa, ettei pahoita mieltään tai ala seurata käytöstäni tämän toisen miehen seurassa. Kaiken kukkuraksi tämä toinenkin mies on varattu, mutta hän lähettää mulle ihan selviä "merkkejä", katsoo tietyllä tavalla ja flirttailee jotenkin jännästi.
No, enempi mua nyt kiinnostaa, että onko kukaan muu teistä äideistä ihastunut toiseen vaikka onkin itse naimisissa (ja vielä ihanan miehen kanssa)? Menikö se ohi ja edesautoitteko sitä jotenkin?
Ehkä mulla on vaan jotenkin niin "tylsä" vaihen menossa ja pienten lasten kanssa väsyttää, niin menee pää sekaisin. :D
Pettämistä en kuvittelekaan, tiedän, että mieheni on mulle se oikea, mutta jo tämä pikku ihastuminen toi huonon omantunnon. Miehelleni en viitsi edes kertoa, ettei pahoita mieltään tai ala seurata käytöstäni tämän toisen miehen seurassa. Kaiken kukkuraksi tämä toinenkin mies on varattu, mutta hän lähettää mulle ihan selviä "merkkejä", katsoo tietyllä tavalla ja flirttailee jotenkin jännästi.
No, enempi mua nyt kiinnostaa, että onko kukaan muu teistä äideistä ihastunut toiseen vaikka onkin itse naimisissa (ja vielä ihanan miehen kanssa)? Menikö se ohi ja edesautoitteko sitä jotenkin?
Ehkä mulla on vaan jotenkin niin "tylsä" vaihen menossa ja pienten lasten kanssa väsyttää, niin menee pää sekaisin. :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun on pitkään yhdessä niin väkisinkin joskus tapaa ihmisiä jotka "vetävät" puoleensa jollakin tapaa. Me olemme olleet ihanan mieheni kanssa yhdessä 13vuotta ja aina välillä olen tavannut jonkun todella kiinnostavan miehen jossa ont tuntunut olevan tiettyä vetoa ja sharmikkuutta, olen ollut jopa ihastunut. Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos ei lähde sitä tunnetta tahallaan ruokkimaan esim. keksimällä tekosyitä päästä tämän miehen lähelle ja fantasioimalla ajatuksella että mitä jos... Ihastuminen voi olla ihan kivaakin kun jättää sen siihen. Minulla ainakin on jossain vaiheessa itsestään unohtunut nämä ihastukset, siinä onkin ero rakkauden ja ihastuksen välillä, ihastus menee ohi ja rakkaus säilyy. Oma mieheni on niin hyvä mies ja ihana isä lapsillemme ettei tulisi mieleenkään lähteä pettämään vaikka joskus olisi tilasiuuskin ollut. Pieni flirrti silloin tällöin ei maailmaa kaada ja oma rakas mies on aina ihanin.
emmeköhän me kaikki ole.
Ihastumisten ei pidä antaa mullistaa omaa ja perheen elämää.
kuin omaan mieheeni. Minuun moni mies on ihastunut ja rakastunut, ja jopa sanonutkin sen, mutta en ole vakavasti niitä ottanut. Mieheni joskus saa hepulin, on vähän mustasukkaista lajia, mutta varsin ihana mies. Ei toista maailmassa. Minusta on kiva kun miehet katselee ja ihailee ja tekee ehdotuksia, niin on kiva nähdäkun mies katsoo kuin syötävää tai suuttuu. En minä koskaan ole aikonut edes erotakaan, mun mies riittää.
Kun olen yksinhuoltaja, niin kyllä on tullut ihastuttua muutamia kertoja niin että sukat pyörii jalassa. Mutta jotenkin ne vain jäävät sitten siihen, eikä niistä mitään tule. Eivät ne ihanat flirttailevat miehet ole tosissaan, kunhan vain pitävät hauskaa ja katsovat, että saisiko nyt tuonkin naisen pään sekaisin. Luulen, että se sinunkin flirttaileva mies voisi yrittää jotakin tuollaista, varsinkin jos tietää sinun olevan varattu. Hupinsa kullakin, eikö niin?
Olen ollut ihastunut parisuhteeni aikana toiseen mieheen. Mies oli minua toistakymmentä vuotta vanhempi, aivan ihana, kohtelias ja älykäs mies. Miehellä oli jo tuolloin vaimo ja kaksi lasta, me olimme mieheni kanssa lapseton aviopari. Olimme korviamme myöten ihastuneita toisiimme, mutta koska varsinkin minä olen aika periaatteellinen, mitään limakalvotason juttuja ei päässyt tapahtumaan. Olen todella tyytyväinen näin jälkeenpäin, että sain pidettyä pään aikanaan kylmänä. Vaikka ihastuminen oli kyllä huumaavaa!
Ihastumisessa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta se, että etenet kyseisen tunteen perusteella, on väärin. Koska olet päättänyt selvästi olla miehesi kanssa, ylimääräinen ihastuminen ja siihen liittyvät romanttiset tekstiviestit ja salaiset kädestä pitelemiset tuovat tuskin mitään hyvää tullessaan loppupeleissä. Tunteet voimistuvat, kun niitä ruokitaan, ja lopulta saat aikamoisen sopan selvitettäväksi. Älä myöskään ala turhaan höpsiä aviomiehellesi tunteistasi toista miestä kohtaan, sillä jaettu paska on takuulla kaksinkertainen paska. Selvitä omat tunteesi itseksesi ja riittää, kun olet päättänyt, kenen kanssa haluat olla. Ja se, mitä tuosta kaikesta jäi käteen... Ota yleisen virkistäytymisen kannalta! :)