Ulkomailla asuvana olen seurannut sivusilmällä Suomen sikainfluenssauutisointia Internetin välityksellä ja pakko myöntää etten ole ollenkaan yllättynyt. Olisikohan nyt hieman ylireagoitu koko taudin suhteen?
Faktahan on se, ettei tällainen epidemia juurikaan heitä kuolinsyytilastoja suuntaan saati toiseen. Uskon vahvasti, että tämänkin talven jälkeen tilaston kärjessä lymyilee edelleen sydän- ja verisuonitaudit syöpää unohtamatta. Ainakin itse voin rehellisesti myöntää aamulla ovesta ulos astuessa pelkääväni enemmän yliajetuksi tuloa kun sikainfluenssa kuolemaa. Enkä myöskään usko, että sisukas suomalainen kansa olisi niin peloissaan pelkän flunssan sairastamisen takia, että yli puolet päivän uutisista koskisi juurikin kyseistä tautia. Niin, asiat saattaa vaikuttaa hieman erilaiselta kun ne laitetaan oikeaan perspektiiviin. Tuntuu kuin koko Suomen kansa olisi kuullut syöpädiagnoosin ja nyt istuskellaan ja odotellaan, milloin tulee noutaja.
Hämmästelen myös ihmisten reaktiota tautiin. Toiset puhuvat sikainfluenssan tappavuudesta - aivan kuin tuo tauti niittäisi porukkaa kuten puimuri heinää. Atrian makkarakin on näin ollen varmaankin tappava tuote; voihan sekin mennä väärään kurkkuun ja se on sitten menoa! Omat henk. koht. lempisairastelijat ovat nämä, jotka epäilevät rokotteen tehoa ja tarkoitusta ja listaavat sen jopa jonkinlaiseksi joukkotuhoaseeksi. Täytyy vain todeta, että on meitä ihmisiä moneen junaan! Mitä seuraavaksi? Al Qaeda lymyili tsunamin aikoihin valtameren pohjassa ja sai aikaan hyökyaallon?
Eniten minua huolestuttaa lapset. Omasta lapsuudestani kun ei vielä kovin montaa vuosikymmentä ole ja muistan hyvin erilaisten "katastrofien" uutisointi arkipäivääni vaikutti. Kosovon kriisiuutisoinnin aikaan saatoin viettää kokonaisen päivän pohdiskellen, tuleeko Suomeenkin nyt sota kun telkkarissakin puhuttiin mahdollisesta kolmannen maailmansodan alusta. Totta kai aikusiten stressaaminen vaikuttaa myös lasten ajatusmaailmaan ja saa heidät huolestumaan.
En silti väitä, etteikö esimerkiksi riskiryhmien rokottaminen olisi hyvä asia. Varsinkin pitkäaikaissairaiden kohdalla ymmärrän sen todella hyvin, sillä heillehän tauti varmasti raskaimmin iskee ja sairastelu tuntuu kamalimmalta. Itsekin käyn ottamassa rokotteen, jos huomaan jonain iltapäivänä viettäväni luppoaikaa kotona. Kuitenkin oman laiskuuteni ja piikkikammoni mukaanlaskien luulen ettei tuo päivä koskaan koita. Ja mikäs siinä sairastellessa - ainakin saa levättyä kunnolla ja pääsee taas palaamaan työhön entistä virkeämpänä.
Toivottavasti opimme jotain tämän koettelemuksen jälkeen - ainakin pitämään jatkossa parempaa huolta käsihygieniasta! Ja onhan tässä jotain hyvääkin; tämän markkinatilanteen keskellä ainakin iltapäivälehdet porskuttavat hienosti eteen päin. Maltan tuskin odottaa taudin jälkipeliä ja sitä, kenen syyttävä sormi osoittaa ketäkin.
Yritän vain sanoa, ettei asiasta pitäisi tehdä näin katastrofaalista kun se nyt on. Itseainakin elän jokaisen päivän aivan normaalisti ja tauti tulee jos on tullakseen. Jos kuulun siihen minimaaliseen vähemmistöön, jonka kohtaloksi tauti koituu niin tuskin sille voin itse mitään. Mielummin voisimme käyttää sairauden vatvomiseen kulutetun energian vaikkapa itsestämme huolehtimiseen ja omien elämäntapojen parantamiseen, jotta saataisiin suomalaisten sydän- ja verisuonisairauskuolematkin tippumaan alas.
Faktahan on se, ettei tällainen epidemia juurikaan heitä kuolinsyytilastoja suuntaan saati toiseen. Uskon vahvasti, että tämänkin talven jälkeen tilaston kärjessä lymyilee edelleen sydän- ja verisuonitaudit syöpää unohtamatta. Ainakin itse voin rehellisesti myöntää aamulla ovesta ulos astuessa pelkääväni enemmän yliajetuksi tuloa kun sikainfluenssa kuolemaa. Enkä myöskään usko, että sisukas suomalainen kansa olisi niin peloissaan pelkän flunssan sairastamisen takia, että yli puolet päivän uutisista koskisi juurikin kyseistä tautia. Niin, asiat saattaa vaikuttaa hieman erilaiselta kun ne laitetaan oikeaan perspektiiviin. Tuntuu kuin koko Suomen kansa olisi kuullut syöpädiagnoosin ja nyt istuskellaan ja odotellaan, milloin tulee noutaja.
Hämmästelen myös ihmisten reaktiota tautiin. Toiset puhuvat sikainfluenssan tappavuudesta - aivan kuin tuo tauti niittäisi porukkaa kuten puimuri heinää. Atrian makkarakin on näin ollen varmaankin tappava tuote; voihan sekin mennä väärään kurkkuun ja se on sitten menoa! Omat henk. koht. lempisairastelijat ovat nämä, jotka epäilevät rokotteen tehoa ja tarkoitusta ja listaavat sen jopa jonkinlaiseksi joukkotuhoaseeksi. Täytyy vain todeta, että on meitä ihmisiä moneen junaan! Mitä seuraavaksi? Al Qaeda lymyili tsunamin aikoihin valtameren pohjassa ja sai aikaan hyökyaallon?
Eniten minua huolestuttaa lapset. Omasta lapsuudestani kun ei vielä kovin montaa vuosikymmentä ole ja muistan hyvin erilaisten "katastrofien" uutisointi arkipäivääni vaikutti. Kosovon kriisiuutisoinnin aikaan saatoin viettää kokonaisen päivän pohdiskellen, tuleeko Suomeenkin nyt sota kun telkkarissakin puhuttiin mahdollisesta kolmannen maailmansodan alusta. Totta kai aikusiten stressaaminen vaikuttaa myös lasten ajatusmaailmaan ja saa heidät huolestumaan.
En silti väitä, etteikö esimerkiksi riskiryhmien rokottaminen olisi hyvä asia. Varsinkin pitkäaikaissairaiden kohdalla ymmärrän sen todella hyvin, sillä heillehän tauti varmasti raskaimmin iskee ja sairastelu tuntuu kamalimmalta. Itsekin käyn ottamassa rokotteen, jos huomaan jonain iltapäivänä viettäväni luppoaikaa kotona. Kuitenkin oman laiskuuteni ja piikkikammoni mukaanlaskien luulen ettei tuo päivä koskaan koita. Ja mikäs siinä sairastellessa - ainakin saa levättyä kunnolla ja pääsee taas palaamaan työhön entistä virkeämpänä.
Toivottavasti opimme jotain tämän koettelemuksen jälkeen - ainakin pitämään jatkossa parempaa huolta käsihygieniasta! Ja onhan tässä jotain hyvääkin; tämän markkinatilanteen keskellä ainakin iltapäivälehdet porskuttavat hienosti eteen päin. Maltan tuskin odottaa taudin jälkipeliä ja sitä, kenen syyttävä sormi osoittaa ketäkin.
Yritän vain sanoa, ettei asiasta pitäisi tehdä näin katastrofaalista kun se nyt on. Itseainakin elän jokaisen päivän aivan normaalisti ja tauti tulee jos on tullakseen. Jos kuulun siihen minimaaliseen vähemmistöön, jonka kohtaloksi tauti koituu niin tuskin sille voin itse mitään. Mielummin voisimme käyttää sairauden vatvomiseen kulutetun energian vaikkapa itsestämme huolehtimiseen ja omien elämäntapojen parantamiseen, jotta saataisiin suomalaisten sydän- ja verisuonisairauskuolematkin tippumaan alas.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei lue vanhemmat, joiden 8- vuotias tytär kuoli tähän "ylireakoituun" tautiin...
Toivottavasti sinäkin opit tästä jotakin...
Otan toki osaa lapsen kuoleman takia. Onhan nuoren ihmishengen menetys aina koskettava asia.
Psykiatria sinä tarvitset etkä mitään flunssarokotusta.
Ei provoja kiitos. Sen sijaan kantaa ottavia mielipiteitä!
Puhut täysin asiaa ja on kyllä aikamoista ylilyöntiä. Mutta pitää nyt muistaa mille kansalle puhut, tyhmä juntti suomalainen kun on mitä on eikä mistään mitään opi. Ehkä siksi muutit pois täältä?
Samalla linjalla olen kanssasi, suoli24:ssa kirjoittelevat enimmäkseen säälittävät provot, kukkahattutädit, kyllästyneet yh-äidit ja muut luuserit joten ihan turha ottaa mitään kantaa noihin kommentteihin.
Kantaa en jaksa ottaa asiaan sen enempää koska olen niin väsynyt koko tähän maahan ja näihin juntteihin. Kaikkea pitää aina ylireagoida, niin ja vakaasti uskoa että järjestelmämme toimii.. huoh niin väärässä kuin monet ovatkaan ja sokeasti sinisilmäisesti uskovat kaikkeen sopaan mitä syötetään. Omia aivoja ei osata enää käyttää, kiitos holhousyhteiskunnan. Pullamössö porukkaa koko lössi, ottaisitte vähän mallia ulkomailta missä hieman laajemmin ja kansainvälisemmin osataan asioita ajatella.
En aio ottaa rokotetta vaikka kuin tungettaisiin, alkaa jo riittää tämä hysteria.