annoin poikani isän luokse asumaan kun hän oli 6v nyt kohta 12 ja vieläkään ei viihdy isän perheessä isässä ei vikaa mutta äitipuolen kanssa ongelmia.
ja halunnut koko sen 6 vuotta muuttaa takaisin minun ja sisarusten luokse nyt sitten alkamassa tappelu asiasta ja kiinnostaisi tietää minkälaisia mahdollisuuksia minulla mahtaa asian suhteen olla.
en tahtoisi tapella mutta lapsen vuoksi pakko kun olen luvannut tekeväni kaikkeni jotta saisin hänet takaisin.
kuulin pari vuotta sitten että kannattaa odottaa siihen että lapsi on sen 12 koska silloin lapsen sana painais enemmän onko näin?
kellään kokemuksia?
ja halunnut koko sen 6 vuotta muuttaa takaisin minun ja sisarusten luokse nyt sitten alkamassa tappelu asiasta ja kiinnostaisi tietää minkälaisia mahdollisuuksia minulla mahtaa asian suhteen olla.
en tahtoisi tapella mutta lapsen vuoksi pakko kun olen luvannut tekeväni kaikkeni jotta saisin hänet takaisin.
kuulin pari vuotta sitten että kannattaa odottaa siihen että lapsi on sen 12 koska silloin lapsen sana painais enemmän onko näin?
kellään kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kiista oikeuteen ja se lapsi pitää myös haastaa sinne että voipi tuomarille kertoa oman mielipiteensä, eipä siinä muuta tarvita. toimi ainakin 80luvulla
Voitko aloittaja tarkentaa tuota kirjoitustasi "annoin poikani isän luokse asumaan". Eikö asuminen ole äidin ja isän yhteisesti päätettävä asia.?Tai sitten oikeuden päätettävä. Ei toisen vanhemman yksinään.
on sekä äidin että isän päätettävä asiasta..ja jos annoin niin kaiketi isä oli ottavainenkin...
oli paljon ongelmia pojan kanssa ja isä oli sitä mieltä että jos antaisin pojan sille aluksi en tietenkään halunnut antaa mutta kun mietin asiaa ja millainen suhde pojalla silloin oli minuun todellakin omasta mielestä herra talossa, ja mä en silloin ollu parhaimmillani jaksamisen kanssa joten ajattelin sitten että ehkä parasta pojalle päästä isälleen ettei kasva kauheaa huligaania siitä. ja kun isä viel sanoi että sittenhän poika voi tulla takasin jos tuntuu siltä että pärjätään toistemme kanssa paremmin niin annoin sitten jätkän sinne ja vaikeampaa päätöstä en ole kyllä eläissäni tehnyt mutta ajattelin että se parasta niin..
nyt sit kun tiedämme pärjäävämme ja tiedän että poika ei viihdy siellä niin en saakaan poikaa takasin.
tässä viikonloppuna jo toivo että ois iskä alkoholisti että pääsis sen varjolla pois. ja joka kerta kun olen viemässä isälle viikonlopun tai lomailun jälkeen toivois ettei tarvis mennä.
ja tiedän olleenni täys idiootti kun annoin pojan sinne alunalkujaankaan...
jos oisin silloin tienny minkä tänään en olisi sitä tehnyt.
Etpä nyt ymmärtänyt asiaa ollenkaan.
Edelleen kirjoitat koko ajan lapsen antamisesta isälle. Ikään kuin lapsi olisi lähtökohtaisesti vain sinun eikä lainkaan isän.
asui minulla silloin mä sen annoin isälle!
eipä tuo sunkaan vastaus pahemmin oo valaissu tilannetta!!
kun ei näillä palstoilla kukaan voi koskaan vastata asiallisesti mihinkään ilman turhaa vittuilua!
Vastauksena ap kysymykseen: kyllä, usein katsotaan, että 12-vuotias on kyllin vanha kertomaan oman mielipiteensä aj ymmärtämään sen seuraukset, eli tämän ikäisen lapsen sana painaa hieman enemmän kuin nuoremman. Kuitenkin kaikki on aina tilannekohtaista.
Kehottaisin sinua ottamaan yhteyttä oman kaupunkisi perhe- ja kasvatusneuvolaan ja varaamaan ajan sieltä sekä sinulle ja pojalle että isälle ja pojalle. Siellä asiantuntijat haastattelevat sekä teitä vanhempia, että poikaa. He antavat oman lausuntonsa siitä, mikä on pojan todellinen mielipide ja mahdollisen suosituksen asumisjärjestelyjen muuttamisesta. Jos poika todella haluaa luoksesi, on lausunto luonnollisesti sinun puolellasi. Eli jos joudut menemään niin pitkälle, että asia menee oikeuteen, on sinulla myös ulkopuolisen tahon mielipide asiasta. Jos isällä kuitenkaan on yhtään järkeä päässä, luulisi hänen suostuvan pojan muuttoon jo kuulleessaan mitä poika on haastattelussa kertonut. Eihän hän lasta kuitenkaan kokonaan menetä, vaan poikahan vierailee hänen luonaan kuten nyt sinun luonasi.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
asiallisesta vastauksesta=) ja neuvosta soittelen kasperiin heti maanantaina ja kyselen apua=)...
poika siellä jo aiemminkin asioinut kun ollut ongelmia koulussa..
toivoisin myös että isä pohtis asiaa pojan kannalta eikä rupeais tappelemaan koska kuitenkaan en tahdo että meillä menee välit ja melkeinpä varma asia että ei voi olla hyvät välit jos lähetään oikeuteen asian kanssa=(..
lapselle kuitenkin tärkeää että isä ja äiti hyvissä väleissä.