Tänään yritit jälleen tavoittaa. Edellisestä kerrasta taitaa olla kutakuinkin pari vuotta, enkä silloinkaan vastannut. Ajattelin silloin ja ajattelen yhä, että hiljaisuus on meille kummallekin se parempi vaihtoehto, koska "ystävä" hyvä, minulla ei koskaan näiden lähes kymmenen vuoden aikana ole ollut sinua ikävä.
En minä haluaisi olla julma, mutta sen jälkeen kun aloit soitella maratonpuheluita keskellä yötä ja ilmestyä "sattumalta" milloin minnekin hiukan turhan usein, minä väsyin. Riippuvuutesi meni yksinkertaisesti liian pitkälle, lopulta väsytit meidät kaikki. Ja vaikka minä ehkä olin silloisesta porukastamme viimeinen, joka jaksoi tungettelemistasi ja kummallisia, kieroutuneita juttujasi, minäkään en halua kohdata sinua uudelleen.
Siksi minä en siis vastaa sinulle, tuskin koskaan enää.
Mutta siitä huolimatta, kaikkea hyvää elämääsi.
En minä haluaisi olla julma, mutta sen jälkeen kun aloit soitella maratonpuheluita keskellä yötä ja ilmestyä "sattumalta" milloin minnekin hiukan turhan usein, minä väsyin. Riippuvuutesi meni yksinkertaisesti liian pitkälle, lopulta väsytit meidät kaikki. Ja vaikka minä ehkä olin silloisesta porukastamme viimeinen, joka jaksoi tungettelemistasi ja kummallisia, kieroutuneita juttujasi, minäkään en halua kohdata sinua uudelleen.
Siksi minä en siis vastaa sinulle, tuskin koskaan enää.
Mutta siitä huolimatta, kaikkea hyvää elämääsi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.