Alkaa olee henkisesti loppu koko tää ihminen. Joka paikkaan pitäis ehtiä ja kaikkea tehä, viimeset kaks vuotta en ole viettänyt yhtään omaa-aikaa. Aamulla herää ja samantien kauhea vitutus, miks pitää herää miks pitää mennä sinne töihin jossa aika ikinä tunnu kuluvan nopeasti, yksi tunti tuntuu kokonaiselta päivältä. Sitä vaan repii itsensä ylös sängystä ja lähtee sinne dead-end duuniin painaa paskaa hommaa ja koulu vielä päälle. Ajattelen kokoajan että kyllä mä jaksan tehä kaiken kerralla, viimeset kaksvuotta olen ajatellut ei enään kauaa, jaksan vielä. Olen ajatellut pitäväni välivuotta kaikesta, mutta ajatus siitä että kaikki odottaa sitten taas kun tulen takaisin arkeen. Kotiin päästyäni en jaksa syödä, juoda, en jaksa tehdä yhtään mitään. Unikaan ei enään tule enkä jaksa edes nukkua. Valvon yöt miettien miten jaksa ja päivällä unisena teen hommat vasemmalla kädellä odottaen että kello löisi jo neljä. Mitä sitten? En mä jaksa siellä kotona tehdä mitään, mutta en mä jaksa siellä töissäkään mitään tehdä....
burn all out
loppuun palannut
2468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yksinkertainen solution. huomaa, että pelkäät hypätä pois siitä oravanpyörästä mikä ei tuota sinulle minkäänlaista nautintoa.
uskalla hypätä siitä veks, ota aikaa vain itsellesi, palauta itsesi takaisin ihmiseksi, pois konemaisesta toiminnasta. ole, nauti ja tunne itsesi.
ei elämä lopu siihen että tulevaisuuden varmuus katoaa. kaikki aina selviää vaikka ei tietäisikään miten.
kannatan edellistä neuvoa.