Itse olen ollut vakavan masennuksen takia jo n. 30 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Syy työkyvyttömyyteeni oli ammattiyhdistyksen ja työkavereiden hylkiminen liittoon kuulumattomalle, josta syystä n.5 vuoden jälkeen hoidoista huolimatta päädyimme erittäin vakavan masennuksen ja 4 itsemurhayrityksen takia, työkyvyttömyyseläkkeelle.
Syyt työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseeni olivat kiistattomat. Uskalluskynnyksen ylittäminen tiettyihin vastenmielisiin huoneisiin oli pakonomaisen, refleksin omainen kieltäyttyminen menemästä tiettyihin huoneistoihin, vaikka siitä olisi seurannut kuolemaakin rankempi tuomio!
Tämä tapahtui silloisen SAJ aikoihin ja en milläänmuotoa olisi halunnut liittyä minulle vastenmieliseen liittoon,
Palautettuani jäsenkirjani pienen epäkorrektin lentolehtisen tapauksen takia, erosin koko ammattijärjestostä ja vain omaan kulttuuriini kuulumattomiin ohjeisiin ja neuvoihin nojaten katsoin, että tämä ammattiyhdistyliike ei vastaa etujeni aikaansaattamista itselleni yhtään mitenkään edullisesti kuin maksaa vaikka puolueveroa puolueelleni.
Siis miten onkaan enää nykyisin, istutaanko liittoon kuulumaton laittomalla lakolla ulos talosta vai puuttuvatko samaan liittoon kuuluvat työsuojeluvaltuutetut asioihin, että suostuisit nyt saj päätöksiin, silloisella poliittisella päätöksellä kun kaikki muutkin kuuluvat samaan liittoon.
Onko ammattiliittoon kuuluminen kaiken autuuden alku tai kohdallani työsuhteeni loppu.
Työnantajani käsi olikin vakaa ja sanoin: tervetuloa takaisin töihin kun vointisi sen sallii ja olet kyllä tietoinen siitä, että olet meidän parhaimpia työntekijoitämme, joten koetahan kuntoutua parhaimmilleksesi uudelleen, ja tervetuloa uudelleen.....
Siis voiko ns rbarskin työsuhde diplomatia poikia työnantajille korvaavattomia menetyksiä.
Itseni kohdalta voisin sanoa, että vaikka alan suomen parhaimmat lääkärit ja psygologit tekivät hartiat voimissa työtään, minua ei saatu enää normaaliin työkuntoon enää millään.
(mainittakoon, että hoitava nainen "psykiatri teki itsemurhan juuri kipeimpään aikaan)" joten olin suunniltani syyllisyydestä/syyttömyydestä hänen ongelmiinsa.
Ainoa rehti psykiatrian erikoislääkärini, joka oli samalla KELAn asiantuntija lääkärinä vihelsi pelin poikki ja myöntyi, kun kerran oli hoitanutkin minua yksityisesti, täyden työkyvyttömyyseläkkeen ja hän jos joku tiesi tapauksen vakavuuden.
Elinkautiseni on mennyt kohtalaisen kohtuullisesti, kun pääsin eroon niistä riippakivistä työpaikaltani, joten niin syvät traumat tuon ammattiyhdistysliikkeen teko teki minuun, etten tänäpäivänäkään uskalla mennä entiselle työpaikalleni edes vierailulle vaikka monet vuodet ovat kutsuneet käymään ja katsomaan kuinka paljon entinen työpaikkani on muuttunut sitten -66 jälkeen.
En uskalla jos vaikka siellä olisi se sama rbarsk edelleen haamuna paikalla.
Siis ymmärrätekö, etta jopa 35 vuoden takaiset traumat voivat ilmentyä fyysisesti näin jälkeenpäin....
..olenko työpaikkakiusattu iäksi..
Syyt työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseeni olivat kiistattomat. Uskalluskynnyksen ylittäminen tiettyihin vastenmielisiin huoneisiin oli pakonomaisen, refleksin omainen kieltäyttyminen menemästä tiettyihin huoneistoihin, vaikka siitä olisi seurannut kuolemaakin rankempi tuomio!
Tämä tapahtui silloisen SAJ aikoihin ja en milläänmuotoa olisi halunnut liittyä minulle vastenmieliseen liittoon,
Palautettuani jäsenkirjani pienen epäkorrektin lentolehtisen tapauksen takia, erosin koko ammattijärjestostä ja vain omaan kulttuuriini kuulumattomiin ohjeisiin ja neuvoihin nojaten katsoin, että tämä ammattiyhdistyliike ei vastaa etujeni aikaansaattamista itselleni yhtään mitenkään edullisesti kuin maksaa vaikka puolueveroa puolueelleni.
Siis miten onkaan enää nykyisin, istutaanko liittoon kuulumaton laittomalla lakolla ulos talosta vai puuttuvatko samaan liittoon kuuluvat työsuojeluvaltuutetut asioihin, että suostuisit nyt saj päätöksiin, silloisella poliittisella päätöksellä kun kaikki muutkin kuuluvat samaan liittoon.
Onko ammattiliittoon kuuluminen kaiken autuuden alku tai kohdallani työsuhteeni loppu.
Työnantajani käsi olikin vakaa ja sanoin: tervetuloa takaisin töihin kun vointisi sen sallii ja olet kyllä tietoinen siitä, että olet meidän parhaimpia työntekijoitämme, joten koetahan kuntoutua parhaimmilleksesi uudelleen, ja tervetuloa uudelleen.....
Siis voiko ns rbarskin työsuhde diplomatia poikia työnantajille korvaavattomia menetyksiä.
Itseni kohdalta voisin sanoa, että vaikka alan suomen parhaimmat lääkärit ja psygologit tekivät hartiat voimissa työtään, minua ei saatu enää normaaliin työkuntoon enää millään.
(mainittakoon, että hoitava nainen "psykiatri teki itsemurhan juuri kipeimpään aikaan)" joten olin suunniltani syyllisyydestä/syyttömyydestä hänen ongelmiinsa.
Ainoa rehti psykiatrian erikoislääkärini, joka oli samalla KELAn asiantuntija lääkärinä vihelsi pelin poikki ja myöntyi, kun kerran oli hoitanutkin minua yksityisesti, täyden työkyvyttömyyseläkkeen ja hän jos joku tiesi tapauksen vakavuuden.
Elinkautiseni on mennyt kohtalaisen kohtuullisesti, kun pääsin eroon niistä riippakivistä työpaikaltani, joten niin syvät traumat tuon ammattiyhdistysliikkeen teko teki minuun, etten tänäpäivänäkään uskalla mennä entiselle työpaikalleni edes vierailulle vaikka monet vuodet ovat kutsuneet käymään ja katsomaan kuinka paljon entinen työpaikkani on muuttunut sitten -66 jälkeen.
En uskalla jos vaikka siellä olisi se sama rbarsk edelleen haamuna paikalla.
Siis ymmärrätekö, etta jopa 35 vuoden takaiset traumat voivat ilmentyä fyysisesti näin jälkeenpäin....
..olenko työpaikkakiusattu iäksi..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.