En oikein osaa sijoittaa tätä oikein oikeaan paikkaan niin päätin kirjoitella tästä tänne. Mitenköhän ongelmaani kuvaisin... Jos verrataa nyky minua minuun 4 vuotta sitten: Olen huono innostumaan asioista, tunnen yhä harvemmin kokevani olevani onnellinen, saatan juuttua tajulliseen tajuttomuuden tilaan, jossa en varsinaisesti ajattele mitään. Mikä neuvoksi? Tahtoisin pitkästä aikaa olla onnellinen. Avun hakeminen on minulle tällä hetkellä ylitsepääsemätön este, sillä tiedostamaton minä ei anna tiedostavan minän muistaa kaikkia vastoinkäymisiä ja mahdollisia olotilan syitä. Toivottavasti jollakulla olisi jotain sanottavaa.
Tämmöistä
fffffffeeeeee
1104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikeaan paikkaan sinä kirjoitit. Avun hakeminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta - usko pois, tiedän mistä puhun. Onneksi löysin lääkärin johon pystyin ottamaan yhteyttä sähköpostilla, soittanut en olisi ehkä koskaan.
"Avun hakeminen on minulle tällä hetkellä ylitsepääsemätön este, sillä tiedostamaton minä ei anna tiedostavan minän muistaa kaikkia vastoinkäymisiä ja mahdollisia olotilan syitä."
Kuule, ei lääkärin juttusille mennä valmiin elämänkerran kanssa, kaikki elämän vastoinkäymiset eriteltynä, olotilan syyt tärkeysjärjestyksessä konseptille listattuna. Voit mennä ihan vaan kyynelet silmissä (tai ilman) kysymään "mikä mua vaivaa?" Sellaistahan se masennus on. Lääkärit on nähneet sen ennenkin.