Olemme mieheni kanssa Pride- kurssilla, joka tuntuu erittäin valaisevalta ja hyvältä "opastukselta" sijaisvanhemmuuteen.Olemme kovasti miettineet,olisiko meistä sijaisvanhemmiksi ja minkä ikäinen lapsi sopeutuisi juuri meille parhaiten. Mietimme myös sitä, miltä meidän nuorimmasta 12- vuotiaasta lapsesta pohjimmiltaan tuntuu tämä suunnitelma. Meillä on myös 16 ja kohta 19- vuotiaat nuoret, jotka ovat myönteisellä kannalla ajatuksestamme. Olisi mukava kuulla, miten teillä muilla on sijoitus lähtenyt käyntiin ja varsinkin siitä, miten perheen omat lapset ovat suhtautuneet prosessiin. Me vanhemmat kun yritämme ajatella kaikkien parasta ja toimia oikein.
Sijaisvanhemmuudesta
Maria
163419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mitä mieltä hän sitten on? jos isommat ovat myönteisiä, niin vastustaako nuorin?
meillä ainakin aikoinaan 6v:lle oli kova pala luopua kuopuksen asemastaan. ja monta kertaa sain hänelle vannoa, että hän aina on oma kuopukseni.
vieläkin hän suree, kun hänellä ei ole mitään omaa. vanhemmat kun jaetaan sijaislasten kanssa, joilla taas on oma ikioma sukunsa joita ei jaeta. olisi edes sähköhammasharja jota ei muilla ole.
mutta elämä on pettymistä ja niin hän vain on sopeutunut sijaissisaruuteen. uskoisin, että kun asian nuorimmallenne perustelette ja sitten aikanaan muistatte myös hänelle henkilökohtaista aikaa omistaa varsinkin nyt murrosiässä, niin ei isoja ongelmia tule. tosin pienenä riskinä pidän läheistä murrosikää. mutta jos teille tulevat lapset ovat noin 8v ja alle kuten kuvittelisin, ei heistä murkulle suurta uhkaa ole. kunhan et käytä häntä pelkkänä lapsenvahtina.
Meidän biolapset ovat 14v ja 4v,olemme myös käyneet Pridekurssin (viime keväänä) ja kasvattilapsi tuli 4kk sitten. Kaikki on menny tosi loistavasti. Uus perheenjäsen oli sitten bio tai kasvatti vie paljon aikaa ja huomiota sen varaan pitää laskea.Me teimme siten että poikamme joka on 4v on kova isänsä perään sai pitää alussa isänsä ja minä hoitelin enimmäkseen vauvaa. Nyt kun poika on huomannut että hänen asemansa ei ole uhattu niin isäki voi surutta osallistua vauvan hoitoon ilman että poika on mustasukkanen. Meidän 13v tytär on vain ylpeä uudesta perheenjäsenestä. Me kans puhuimme hänen kanssaan paljon ennen sijoitusta ja meille oli tosi tärkeää että hän myös haluaa että meistä tulee kasvattiperhe,muuten olisimme kyllä odottaneet siihen että hän on aikuinen.
Me olimme ajatelleet että meidän perheeseen sopeutuis parhaiten 4-11v tyttö mutta kun meille soitettiin ja kysyttiin että voitaasiinko ajatella ottaa vastaan vauvaa,niin ei tarvinnut kovin kauaa miettiä vastausta. Ei olla kaduttu päiväkää niin ihana päivänsäde tuli meidän perheeseen.
Kyllä se onkin hienoa saada pieni käärö, tuliko hän laitokselta vai suoraan perheestä?
Mitenkä lapsen vanhemmat ovat asiaan suhtautuneet, miten teillä tuo tapaamispuoli onnistuu, nyt ainakaan lapsi sitä ei vielä tajua.
Kyllähän tuon ikäisen kanssa onkin aivan toista, kuin esim. kouluikäisen tullessa perheeseen.
Kaikkea hyvää ja mukavaa kevättä teen poppoolle!
vauva on huostaanotettu suoraan laitokselta mutta meille hän tuli 5kk ikäisenä. Emme ole tavanneet vanhempia ja näyttää siltä että voi kestää tosi kauan ennen kuin tapaaminen järjestyy.
Kyllähän lähtökohdat ovat aivan toisenlaiset hoitaa ja hoivata lasta joka ei kurjissa kotioloisso ole ollut.
Olen kyllä niin onnellinen lapsesta,on niin kiltti ja kertakaikkiaan niin suloinen tapaus.
Minkä ikäinen itse olet? Siis kun eivät kai ihan nuorille eikä "liian" vanhoille anna mielellään vauvaikäisä?
Ja pitääkö olla biolapsia (ns.kokemusta vauvanhoidosta), jotta antavat noin pienen? Kun olisi noi vauvan romppeet ikäänkuin valmiina.
Vai lieneekö vaihtelee paikkakunnittain.
Meillä on biolapsia ja ikä asettuu 30 ja 40 puoleenväliin. Oma nuorimmaisemme vaan rajoittaa iän puolesta siten, että meilläkin käytännössä olisi aika pieni "sijoituslapsi".
Olen 36v.
En osaa kyllä vastata siihen että olisko pakko olla ennestään biolapsia jotta vauva voitasiin sijoittaa perheeseen.
Kyllähän meidät kovin tarkkaan syynättiin ja moneen kertaan haastateltiin.
Kyllä sitä monta kertaa toivoi että asiasta oltaisiin tehty päätös nopeammin.
Kun sitten kaikki oli valmista ja päätös oli tehty että vauva tulee niin kyllä se oli aiva uskomaton tunne.
Emme kertoneet lähipiirille siitä että meiltä oli kysytty jos voisimme ottaa vauvan vastaan koska halusimme tehdä päätöksen itse ilman ulkopuolisten mielipiteitä.
Olemme itse ns. siinä vaiheessa, että katsellaan mitä kautta edettäisiin.
Mitä käytännössä syynätään ja kauanko kesti?
Me kävimme Pride kurssin joka oli tosi antoisa.Ennen kuin kurssi alkoi tuli pari tätiä soskusta tekemään ensimmäistä haastattelua ja katsomaan miten asumme.
Kurssin aikana kirjoitetaan "kirjaa" omasta elämästä jonka sitten jätimme näille sosiaalitoimiston täteille luettavaksi. Sen jälkeen oli muistaakseni noin viis haastattelua ja lopuksi oli "syvähaastattelu" joka kesti parituntia. Tämän "syvähaastattelun" kanssa sosku meni sitten psykologille puhumaan meistä niitten vastausten perusteella mitä olimme antaneet. Siinä kysytään siis kaikki.
Siinä käydään omalapsuus läpi,perheen nykyinen tilanne,parisuhteet,ystävä-sukulais suhteet,seksielämästä tehdään kysymyksia,rahatilanteesta. siis kaikki ne haluaa tietää.
Meidän "sossutädit" on tosi mukavia ettei tuntunu mitenkää kurjalta puhuu niin avoimesti tuntemattomille omasta elämästä.
Pitää vain olla rehellinen.
Pride kursseilla olla aina kumpikin puoliso paikalla, vai riittääkö, että esim. ainoastaan minä käyn kurssilla?
Psykologin haastattelut yms. varmastikin vaatii kummankin osallistumisen ilman muuta.
Mikä omalapsuudessa(kun siitä kyseltiin) heitä kiinnostaa? Tarkoittaako käytännössä millaisessa perheessä on kasvanut?
Jännä? Mitä kysymyksiä seksielämästä? Mitenkähän ne tähän liittyy?
Kaikki muu luettelemasi on loogisia, parisuhde, ystävät, sukulaiset, perheen tilanne, raha tilanne...jne...
Onko näitä pride kursseja pelkästään isoissa kaupungeissa?
Joo kyllä molempien pitää olla mukana kursseilla. Meidän mielestä se oli tosi antoisaa ja oli aina paljon keskusteltavaa illan jälkeen.
Kiva on myös nähdä muita perheitä ja huomata ettei tartte olla mikään superperhe voidakseen ottaan vastaan kasvattilapsia.
No juuri sitä et millanen lapsuus on itsellä ollut ja mitkä asiat on ollut hyviä tai huonoja.Millaset omat vanhemmat on ollut ja sisarus suhteet.
No seksi elämästä luulen et ne kysyy näitten hyväksikäyttö juttujen takia. en oo kyllä ihan varma.ei ne nyt mitään yksityiskohtia kysele mutta jotenki haluavat vain tietää että toimiiko parisuhde.
Onko teidän sijoituslapsellenne annettu joku aika kauanko on perheessänne?
Vai voiko näitä etukäteen tietää?
No yleensä on varmaan vaikea tietää että kuinka kauan sijoitus kestää. Sehän riippuu enimmäkseen biovanhemmista.
Meille sanottiin silloin heti että tämä on elinikäinen sijoitus eli lapsi ei koskaan palaa kotiin.
Jos asiat vanhemmilla muuttuu parempaan päin saa lapsi tavata vanhempiaan muttei he koskaan voi otta kokonaan vastuuta lapsen kasvatuksesta.
Lapsi siis voi olla jonkun vuoden tai sitten täysi ikään saakka.
Hyviä jatkoja ja kertoile luulumisia eli miten on mennyt. Kiva lukea näin toisten kokemuksia. Niistä oppii ja pystyy paremmin varautumaan kaikkeen mitä sitten olisikaan edessä.
Meillä 3 sijoitettua ja yksi bio. Olen huomannut
että parasta on, että juttelee biologisten kanssa etukäteen ja jos heillä on vastustusta yhtään ei kannata lähteä juttuun. Nämä sijaislapset kun ovat niin paljon tarvitsevia.
Meidän biolapsi on todella sosiaalinen ja suvaitsevainen, mutta on hänellä ollut useampaan otteeseen tunne, että sijaislapset pilaavat kaiken.
Sen että he vievät kaiken ajan vanhemmilta, rikkovat kaikki tavarat, vaatteet , varastavat,
ja kaikki arki menee heidän ehdoilla.
On terapiat, sossujen tapaamiset, vanhempien tapaamiset, sukulaisten tapaamiset. ja sitten vielä nämä lapset vaikuttavat siihen, ettei kylään kutsuja tule entiseen tahtii. Matkustelu on pitänyt unohtaa näiden tultaessa, ei ole enään varaa matkustaa, ja näille ei saa hoitajaa, koska ovat niin paljon tarvitsijoita ja rajattomia.
Eli nämä kaikki vedetään bioperheen selkänahasta,
voi olla ettei biolapsen ymmärrys aina riitä.
- Kaikesta huolimatta biolapsestamme on kehittynyt todella ihana teini, joka haaveilee lääkärin ammatista. Suhteet sijaislapsiin ovat syvät ja hyvät, kaikesta huolimatta. Lopputulos tälle monimutkasille vuosille on kuitenkin se, että biolapsemme ei kadu, että otimme toisten lapsia kasvamaan kotiimme.
Kuinka vanha biologinen lapsesi oli sijaislasten tullessa teille?
Kamala miten puhutte lapsistanne ja erottelette heitä!! Mikä helvetin biolapsi??? kaikki ihmiset ovat samanarvosia siitä huolimatta mistä lähtökohdista he ovat lähtöisin! Eivät lapset ole syyllisiä siihen että heitä on joskus kohdeltu huonosti, ja sen takia saattavat käyttäytyä oudosti!
tulisi selittää tälle teidän BIOLAPSELLENNEKIN enne kuin ottaa huostaan sijaislapsia, että tasa-arvo on oltva, eikä tämän BIOLAPSEN tulisi olla sijaislapsen etusijalla. Sijaislapsi on siinä perheen jäsen kuin kaikki muutkin!!!
Miettikää hyvät ihmiset mitä tänne kirjoittelette!!