Näinä vuosina olen etsinyt
mahdollisuutta muuttaa
elämääni.
Elämäksi, jossa kokeillaan
siipien kantoa ja nautitaan
tekemisen hedelmistä.
Minulle tarjoutui tilaisuus
ystävien muodossa.
Ystävien, joilla on sisäinen
palo. Aivokapasiteettia
roihun sytyttämiseksi.
Roihun, joka leviää laajalle
muodostaen uusia lonkeroita
luoden uusia mahdollisuuksia.
Voiko ihminen pyytää enempää
kuin tilaisuutta itsensä
toteuttamiseen?
mahdollisuutta muuttaa
elämääni.
Elämäksi, jossa kokeillaan
siipien kantoa ja nautitaan
tekemisen hedelmistä.
Minulle tarjoutui tilaisuus
ystävien muodossa.
Ystävien, joilla on sisäinen
palo. Aivokapasiteettia
roihun sytyttämiseksi.
Roihun, joka leviää laajalle
muodostaen uusia lonkeroita
luoden uusia mahdollisuuksia.
Voiko ihminen pyytää enempää
kuin tilaisuutta itsensä
toteuttamiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja viimeinen säkeistö,
niin - voiko, eipä kai.
Ei muuta, kuin vaan toteuttamaan
sitä kaikkea mitä haluaa.
Kiitos. Tätä elämäni on suurimmalta osaltaan. Varmistelen jo tulevaisuutta nykyisen työn jälkeen ja törmäsin porukkaan, jonka kanssa jatkojalostellaan yrittäjyyttä. Minua ei enää hypytetä :). Sen päätin.. Mietin, pitäisikö merkitä kalenteriin merkintä sille syyskuun päivälle, kun päädyimme yhteistyöhön? Kerrankin elämässä tilanteessa, jossa kaikki ei ole minun varassa ja kaadu päälleni. Usein se on ollut sitä työelämässä. Olen toiminut "työjuhtajana" eli ideoinnin lisäksi käytännön toteuttajana.
Nukkumista lisätty ja olo paranee..
Pidän tyylistäsi. Se on omintakeinen. Kukaan ei kirjoita kuten sinä. Vastakohtaisuudet kiehtovat aina ja tunnen vetoa tuohon tyyliin, missä asiallisesti ja "kiihkotta" tarkastellaan erilaisia tunnetiloja.. kuten tässä runossa nautinnollista elämää, roihua.... hmm.. aivan kuin halutaan elämältä maksimaalinen nautinto, mutta vasta sen jälkeen kun ensin on tarkkaan laskettu millainen se on ja mitä keinoja vaaditaan sen saavuttamiseksi..
Näissä runoissasi on kuvattuna elämä aika hyvin. Tai paremminkin analyysi siitä, mitä elämä on ja mitä se tulevaisuudessa tulee olemaan. Ja niinhän tapahtuu.
Tämä menee vähän sivuun itse runon tulkinnasta.. liialliseen tekijäkeskeisyyteen..kun mietin sinua kirjoittamassa.. runon avulla selkeyttämässä ajatuksia ja tavoitteita.. sillä runo muuttaa itseä.. ja olen romanttinen hölmö mutta uskon sen muuttavan sitä kautta jopa koko maailmaa..
...ja tuo loppu.. onko kysymys retorinen vai odotetaanko siihen vastausta.. kyllä vai ei.. :)
Kun saa toteuttaa itseään, niin ei voi vaatia enempää. Kiihkottomuus on opeteltu taito. Jos en olisi oppinut siihen, niin muut ihmiset olisivat kuluttaneet energiani jo aika päiviä sitten :). Hitaasti vain etenevät asiat elämässä, kun välillä pitää levätä :(. Kiitokset!
Kyllä pyyntösi on oikeutettu.
Ja napsakasti olit sen runoksi laittanut:)
Huomaan, että samanaikaisesti yritän tehdä liiankin monia asioita. Karsimalla uskon pääseväni haluttuun tulokseen. Jos en usko itseeni, niin kuka uskoisi. Vaikka täytyy myöntää, että ystävien kesken kannustamme toisiamme.