Siis mikä on elämässä merkitys?! Kaikki on todella, turhaa, tyhjää ja merkityksetöntä. Ihan sama menenkö töihin. Ihan sama lähdenkö matkalle, ihan sama heräänkö ylipäätänsä.
Elämässä pitäisi olla jotain sisältöä, mutta mitähän se mahtaa olla? Ei ole aavistustakaan. Joskus ole pyrkinyt täyttämään tätä tyhjyyttä työnteolla, mutta sekään ei tunnu enää lainkaan mielekkäältä.
Joten, mistä täytettä elämään?
Elämässä pitäisi olla jotain sisältöä, mutta mitähän se mahtaa olla? Ei ole aavistustakaan. Joskus ole pyrkinyt täyttämään tätä tyhjyyttä työnteolla, mutta sekään ei tunnu enää lainkaan mielekkäältä.
Joten, mistä täytettä elämään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teetkö liikaa töitä tms?
Tai siis tein, nykyjään otan helpommin. Mutta tuo silloin syntynyt vakava henkinen vammautuminen ei ole ottanut helpottaakseen millään.
Itsestäni on myös tuntunut samalta hyvin pitkään. Arkiset askareet ja aamulla ylösnouseminen ovat erityistä voimanponnistusta vaativia tehtäviä. Olen hakenut syitä työelämästä, parisuhteesta ja perhe-elämästä, kaamoksesta, traumaattisesta lapsuudestani etc. Syitä huonoon oloon on kuitenkin vaikeaa itse nähdä. Elämän suuntaa on tietenkin helpompaa muuttaa jos tunnistaa selkeästi pahoinvointinsa syitä. Omaan itseensä käpertyminen ei liene ihan huonokaan vaihtoehto. Itse ainakin olen antanut enemmän huomiota henkiselle minälleni ja huomannut että myös sielu tarvitsee ravintoa ja hoivaa fyysisen minäni ohella. Olen perehtynyt filosofiaan, antroposofiaan ja teosofiaan ja saanut uusia ahaa-elämyksiä sielunhoidon saralla. Nykyihminen keskittyy nähdäkseni liikaa materiaalisten ja muiden ulkoisten ominaisuuksien/asioiden kiillottamiseen sekä ihan vaan arjen vaatimusten rutistuksessa unohtaa kokonaan hyvinvoinnin olevan paljon muutakin kuin mitä ulkoisesta olemuksesta ja menestyksestä voisi päätellä. Voimia sinulle, suosittelen lämpimästi itsensä tutkiskelua..
Viime kesänä kävin eteläisen saaristomeren korkeimmalla kohdalla, en nyt muista sen saaren ja vuoren nimeä. Keli oli tihkusateinen. Näköalapaikalle johtavan luontopolun alaosassa minua vastaan tuli pariskunta, josta ainakin mies näytti kauhistuneelta. Tihkusade vihmoi vaakasuoraan, ihmisen kädenjälkeä ei siihen kohtaan paljoa näkynyt. Kalliota, käkkärämäntyjä, saaria, merta. Polku tuskin erottui, saattoi luulla eksyneensä, vaikka oli sivilisaation vierellä. Oli helppo kuvitella joko maailma jonkin ihmiset tuhonneen katastrofin jälkeen tai ennen ihmisen ilmaantumista. Ihanaa. Olin haltioissani.
Jos menet tilaasi lääkäriin valittamaan, saat mielialalääkereseptin. Itse olen samalla kannalla kuin Nainen 32v. Meditointia, itsetutkiskelua. Elämän merkitys ei löydy ulkoa päin, se löytyy sisältäsi. Vauhdilla et löydä merkitystä, vaan hiljentymällä. Toinen asia on, että tee mitä tahansa eri tavoin, kuin yleensä olet tottunut tekemään. Jos pidät kiinni entisestä, et voi koskaan oppia tai löytää uutta.
En tarkoita, että kaikkea totuttua tarvitsisi romuttaa, vaan tehdä pieniä asioita toisin, kuunnella itseäsi. Antaa joskus jalkojen vain viedä uusiin paikkoihin, harjata hampaat eri kädellä kuin tavallisesti, jutella kaupan kassajonossa tuntemattoman vanhuksen kanssa, kulkea eri reittiä tuttuun paikkaan, valita eri elintarvikkeita kuin tavallisesti kaupasta. Vaihtoehtoja on valtavasti.
Itse elän virallisesti ilman asuntoa, ilman mitään tuloja (ei palkka, ei sosiaaliturvaa). Entistä elämääni en olisi jaksanut. Välíllä tosin tässäkin on epätoivon hetkiä, mutta olen enemmän saanut kuin menettänyt.