GM ampui Sarajevon laukaukset protektionistisille taisteluille ja kauppasodille Euroopan ja Amerikan välillä, kirjoittaa Hesari pääkirjoituksessaan
http://www.hs.fi/verkkolehti/paakirjoitus/
Yhdysvaltojen valtiollinen autoyhtiö General Motors yllätti alkuviikosta kertomalla, että se ei sittenkään myy saksalaista tytäryhtiötään Opelia. Reaktiot kertovat, kuinka tulenaralla alueella GM liikkui.
GM joutui amerikkalaiseen konkurssimenettelyyn, sai valtiolta miljardeja ja teki rahaa vastaan kovia säästöpäätöksiä. Liittovaltio omistaa yhtiöstä nyt 60%, loput omistaa autoalan ammattiliitto ja velkojat.
GM päätti myydä Opelin sekä taloudellisista että poliittisista syistä. Taloutta oli se, että rahaa oli jostain saatava, vaikka sitten omia osia kauppaamalla. Poliittisestikin linjaukseen oli perustelut: näin GM osoitti hätäavun antajille kutistavansa tuotantoaan siten, että amerikkalaiset työpaikat ovat erityissuojeluksessa.
Opelin myynti on ollut tästä eteenpäinkin sekä taloutta että politiikkaa. Saksan hallitus oli kätilöimässä myyntiä kanadalaiselle Magna-yhtymälle. Kihlajaislahjaksi luvattiin silkkaa rahaa. Aivan kuten GM toimi Yhdysvaltain hallinnon kanssa, Magna lupasi vastalahjan rahoittajalleen: Opelin työpaikat Saksassa olisivat erityissuojeluksessa. Työpaikkoja karsittaessa kovimman kohtelun saisivat siis GM:n tehtaat Saksan ulkopuolella, esimerkiksi Belgiassa ja Britanniassa.
EU kiinnostui välipuheesta, koska Saksan ja GM:n suhmurointi olisi pahimmanlaatuista protektionismia, jossa työttömyyttä siirrettäisiin valtion rahalla kotoa naapurivaltioon.
Politiikkaa kauppaan tuli myös EU:n rajojen ulkopuolelta. Magnan venäläisellä rahoitusapurilla Sberbankilla oli selkänojana Venäjän hallitus, joka etsii kuumeisesti apua maan jälkeenjääneelle ja vakavissa vaikeuksissa olevalle autoteollisuudelle. Jos Magna olisi saanut Opelin, se luultavasti olisi siirtänyt sekä GM:n teknologista osaamista että tuotantoa Venäjälle. Kun osaamista ei alalla ole kehittynyt omaehtoisesti, se olisi herutettu maahan Magnan avustuksella.
Käsiä oli siis puristeltu, välipuheita tehty ja rahoja lupailtu hyvin korkealla tasolla. Pettymys oli siten valtava, kun GM pyörsi myyntiaikeensa – taloudellisten syiden vuoksi. Kun yhtiö ei enää ole kaatumassa, sen ei kannata päästää käsistään tulevaisuuteen käypää auto-osaamista ja markkinoita.
Valtioiden välillä on sinkoillut parin päivän ajan kipakoita syytöksiä. Venäjän pääministeri Vladimir Putin kuvaili GM:n toiminnan osoittavan, millä ylimielisyydellä amerikkalaiset asioivat eurooppalaisten kanssa. Saksan hallitus halusi kuulla Yhdysvaltain presidentiltä Barack Obamalta, oliko hän sekaantunut GM:n yllätyspäätökseen. Ei ollut, kuului vastaus. Mutta eivät Euroopan rivit suinkaan olleet yhtenäiset: Britannian talousministeri Peter Mandelson kiitteli ratkaisua.
Myös autotyöläiset Euroopassa ajautuivat eri puolille aitaa. Saksassa suututtiin, Britanniassa juhlittiin.
Poliittistaloudellinen kuohunta tuskin jää tähän. Saksan johtajat vaativat, että GM:n on heti maksettava takaisin hätäapulaina, jonka Opel on saanut Saksalta. Lisäksi vaaditaan Opelin tuotannon uudelleenjärjestelyissä tarvittavaa rahaa GM:n kassasta Yhdysvalloista.
GM:n alustava vastaus tuskin tyydyttää kummallakaan puolella valtamerta: lainan pikapalautus Saksalle tulisi Opelin omasta kassasta ja tarvittaessa osa remonttirahasta GM:n kirstusta – mikä merkitsisi sitä, että se olisi pohjimmiltaan amerikkalaisten veronmaksajien tarjoamaa ja Yhdysvalloissa käytettäväksi tarkoitettua hätäapua. Tästä noussee Yhdysvalloissa häly.
Taantuman jälkeinen maailmantalous on herkässä vaiheessa. Elvytyspäätöksiä tehtiin sovussa, mutta nyt pitäisi päättää, miten ja milloin elvytys kerätään pois. Autoteollisuus on tässä tilanteessa ruutitynnyri: se oli laman keskiössä, se on suuri työllistäjä monissa maissa, ja se sai suuria elvytyspotteja, jotka ovat toimineet hyvin talouksien starttiryyppyinä.
Toivottavasti GM:n päätös ei ole Sarajevon laukaus protektionistisille taisteluille ja kauppasodille.
http://www.hs.fi/verkkolehti/paakirjoitus/
Yhdysvaltojen valtiollinen autoyhtiö General Motors yllätti alkuviikosta kertomalla, että se ei sittenkään myy saksalaista tytäryhtiötään Opelia. Reaktiot kertovat, kuinka tulenaralla alueella GM liikkui.
GM joutui amerikkalaiseen konkurssimenettelyyn, sai valtiolta miljardeja ja teki rahaa vastaan kovia säästöpäätöksiä. Liittovaltio omistaa yhtiöstä nyt 60%, loput omistaa autoalan ammattiliitto ja velkojat.
GM päätti myydä Opelin sekä taloudellisista että poliittisista syistä. Taloutta oli se, että rahaa oli jostain saatava, vaikka sitten omia osia kauppaamalla. Poliittisestikin linjaukseen oli perustelut: näin GM osoitti hätäavun antajille kutistavansa tuotantoaan siten, että amerikkalaiset työpaikat ovat erityissuojeluksessa.
Opelin myynti on ollut tästä eteenpäinkin sekä taloutta että politiikkaa. Saksan hallitus oli kätilöimässä myyntiä kanadalaiselle Magna-yhtymälle. Kihlajaislahjaksi luvattiin silkkaa rahaa. Aivan kuten GM toimi Yhdysvaltain hallinnon kanssa, Magna lupasi vastalahjan rahoittajalleen: Opelin työpaikat Saksassa olisivat erityissuojeluksessa. Työpaikkoja karsittaessa kovimman kohtelun saisivat siis GM:n tehtaat Saksan ulkopuolella, esimerkiksi Belgiassa ja Britanniassa.
EU kiinnostui välipuheesta, koska Saksan ja GM:n suhmurointi olisi pahimmanlaatuista protektionismia, jossa työttömyyttä siirrettäisiin valtion rahalla kotoa naapurivaltioon.
Politiikkaa kauppaan tuli myös EU:n rajojen ulkopuolelta. Magnan venäläisellä rahoitusapurilla Sberbankilla oli selkänojana Venäjän hallitus, joka etsii kuumeisesti apua maan jälkeenjääneelle ja vakavissa vaikeuksissa olevalle autoteollisuudelle. Jos Magna olisi saanut Opelin, se luultavasti olisi siirtänyt sekä GM:n teknologista osaamista että tuotantoa Venäjälle. Kun osaamista ei alalla ole kehittynyt omaehtoisesti, se olisi herutettu maahan Magnan avustuksella.
Käsiä oli siis puristeltu, välipuheita tehty ja rahoja lupailtu hyvin korkealla tasolla. Pettymys oli siten valtava, kun GM pyörsi myyntiaikeensa – taloudellisten syiden vuoksi. Kun yhtiö ei enää ole kaatumassa, sen ei kannata päästää käsistään tulevaisuuteen käypää auto-osaamista ja markkinoita.
Valtioiden välillä on sinkoillut parin päivän ajan kipakoita syytöksiä. Venäjän pääministeri Vladimir Putin kuvaili GM:n toiminnan osoittavan, millä ylimielisyydellä amerikkalaiset asioivat eurooppalaisten kanssa. Saksan hallitus halusi kuulla Yhdysvaltain presidentiltä Barack Obamalta, oliko hän sekaantunut GM:n yllätyspäätökseen. Ei ollut, kuului vastaus. Mutta eivät Euroopan rivit suinkaan olleet yhtenäiset: Britannian talousministeri Peter Mandelson kiitteli ratkaisua.
Myös autotyöläiset Euroopassa ajautuivat eri puolille aitaa. Saksassa suututtiin, Britanniassa juhlittiin.
Poliittistaloudellinen kuohunta tuskin jää tähän. Saksan johtajat vaativat, että GM:n on heti maksettava takaisin hätäapulaina, jonka Opel on saanut Saksalta. Lisäksi vaaditaan Opelin tuotannon uudelleenjärjestelyissä tarvittavaa rahaa GM:n kassasta Yhdysvalloista.
GM:n alustava vastaus tuskin tyydyttää kummallakaan puolella valtamerta: lainan pikapalautus Saksalle tulisi Opelin omasta kassasta ja tarvittaessa osa remonttirahasta GM:n kirstusta – mikä merkitsisi sitä, että se olisi pohjimmiltaan amerikkalaisten veronmaksajien tarjoamaa ja Yhdysvalloissa käytettäväksi tarkoitettua hätäapua. Tästä noussee Yhdysvalloissa häly.
Taantuman jälkeinen maailmantalous on herkässä vaiheessa. Elvytyspäätöksiä tehtiin sovussa, mutta nyt pitäisi päättää, miten ja milloin elvytys kerätään pois. Autoteollisuus on tässä tilanteessa ruutitynnyri: se oli laman keskiössä, se on suuri työllistäjä monissa maissa, ja se sai suuria elvytyspotteja, jotka ovat toimineet hyvin talouksien starttiryyppyinä.
Toivottavasti GM:n päätös ei ole Sarajevon laukaus protektionistisille taisteluille ja kauppasodille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tasajako. Jenkeille yksi Opel ja venäläisille toinen Opel. Toivottavasti Neuvostovenäjä on säilyttänyt hyvässä varastorasvassa Opelin "prässit" ja voi nyt työntää markkinoille kapeaa Mossea. Nostalgiatuotteet ovat nykyisin kovassa huudossa.
Mä luulin, et olis ollu kyse siitä toiseesta GM:stä, joka kanssa jakaa kauppasuhteitamme.