ilmoitetaan imeväisten suusta.
Nykyinen vaimoni on ollut mahona jo yli 15 v. enkä enää usko että hän voisi uutta elämää vielä synnyttää. Muutenkin hän on aika rupsahtanut ja kovin penseä myös uskon asioissa, joka myös näkyy jokapäiväisessä elämässä. Hänelle lähteminen ulos 4-seinän sisältä on kovin työlästä. Näin on sitten myös lähes kaikilla lapsillamme, etenkin seuroihin lähteminen on heille vaikeaa.
Mielestäni liian helppo elämä on kovin haitaksi ja vaarallista ihmiselle, sillä silloin voi kadota tarve lähteä kuulemaan ja oppimaan Jumalan sanaa toisten uskovaisten luo, ja alkaa luottamaan jo enempi omiin voimiin.
Pienet lapset pitävät ihmisen pienen paikalla, silloin luotetaan täysin hyvän Jumalan täydelliseen huolenpitoon.
Nykyinen vaimoni on ollut mahona jo yli 15 v. enkä enää usko että hän voisi uutta elämää vielä synnyttää. Muutenkin hän on aika rupsahtanut ja kovin penseä myös uskon asioissa, joka myös näkyy jokapäiväisessä elämässä. Hänelle lähteminen ulos 4-seinän sisältä on kovin työlästä. Näin on sitten myös lähes kaikilla lapsillamme, etenkin seuroihin lähteminen on heille vaikeaa.
Mielestäni liian helppo elämä on kovin haitaksi ja vaarallista ihmiselle, sillä silloin voi kadota tarve lähteä kuulemaan ja oppimaan Jumalan sanaa toisten uskovaisten luo, ja alkaa luottamaan jo enempi omiin voimiin.
Pienet lapset pitävät ihmisen pienen paikalla, silloin luotetaan täysin hyvän Jumalan täydelliseen huolenpitoon.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se on imeväisten suussa !!!
No, kyllä minä ymmärrän (vaikkakin hitaasti), että Jumala käskee tehdä traktaatin pornomessujen
kävijöille jaettavaksi ja koota siihen keskeiset Raaamatunkohdat avioliitosta ja perheestä.
Mutta että lestapalstalle saa samoja kohtia alkaa etsiä. En jummarra, en.
Nykyinen vaimosi?
NYKYINEN?
Siis Jumalan sinulle nuoruudessa antama vaimo,
jonka hän on sinulle rakastettavaksi
ja hoidettavaksi antanut.
Vaimo on hyvä, kun häntä hyvin pitää.
Ja jos ei heti olekaan hyvä,
niin onpahan tuossa omassa hengellisyydessäsi
vähän kasvunvaraa,
että olisi mies housujensa kokoinen.
Ei Raamatussa sanota,'
että uskova vaihtaa naista kuin paitaa
pitäen vielä omaa "hengellisyyttään" tekosyynä siihen.
Feikiksi ensin kirjoitustasi ajattelin ja voi ollakin hämäys,
mutta jos ei, niin taitaa olla selvittelemisiä
Jumaln kanssa.
Ja vaikka olisi feikkikin,
niin tervettä synnintuntoa rukoilen...
Sananlaskut 5:
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
saan perheeni liikkeelle: että he oppisivat ottamaan vastuuta heidän omista tekoistaan.
Heidän olisi päästävä heidän omasta "pahasta", joka nyt heidän mielestä olen heille, niin ehkäpä he vielä sitten joskus löytävät sen "pahan" omasta itsestään ja alkavat etsiä turvaa ja tarkoitusta elämälleen.
Jos ihminen elää vain toisen kustannuksella tai siivellä, ilman "huolta huomisesta" kuten sanotaan, hän ei opi tekojensa seurauksiaan ja mihin ne johtavat.
Voidaan sanoa että Jumala rankaisee synnistä, eikä sillä ole siunausta.
Mutta kun ei toisia voi muuttaa,
voi vain rukoilla Jumalaa, että Jumala muuttaa.
Vikoilu vain pahentaa tilannetta,
sitoo toisia juuri siihen,
msitä heidät irti haluaisit.
Itsensä kohdalla voi olla valmis Jumalan prosessiin
ja Jumala tekee meissä sen työn,
mikä hänellä on mielessä.
Kyllähän vuosikymmeniä voi olla se tilanne,
että toinen ei ole uskossa
tai ole kiinnostunut kokouksiin lähtemään.
mutta pahinta mitä siinä voi tehdä,
on vastakohta-asettelu,
eli että nuo ovat huonoja,
kun eivät tee niin ja niin.
Se jumiuttaa tilanteen.
Yhtähän Jumala odottaa puolisoiden olevan,
samalla puolella.
Tuli tässä mieleen eräs naisevankelista,
joka on tehnyt hyvin siunattua työtä
lasten ja nuorten keskuudessa,
varmaan paritkymmenet vuodet,
niin että mies ei ole ollut uskossa.
Ainakin lapset oat jo aikuisia.
Ja nyt syksyllä äkkiä Jumala sanoi,
että he lähtevät yhdessä Jerusalemiin
rukoilemaan muutamaksi kukaudeksi.
Ja jos Jumala näin sanoi
ja toteutti sanansa,
niin miehen mielen maailmassa on tullut iso
muutos.
Mutta se tuli Jumalan aikaan,
ei vaimon odotusten mukaan.
Tietysti hän olisi halunnut miehensä tulevan uskoon
jo vuosia sitten.
Poikkeus noin pitkä aika on,
mutta toisaalta tuona odotusaikana
Jumala kasvatti vaimosta
Jumalan soturin,
joka pysyy pystyssä
ja luottaa Herraansa tilanteessa kuin tilanteessa.
Sen jälkeen miehen uskoontulo on
pelkkää bonusta.
Yksi erityinen kiusauksen laji,
oikeastaan yksi rankimmista,
on se, että kun oma puoliso ei ole uskossa palava,
vierelle tulee toinen,
joka kaikessa olisi juuri sitä,
mitä haluaisimme puolisomme olevan.
Ja siinä totisesti kipinöitä lentää.
Mutta kun muistaa sen,
etä sekin on vain Jumalan sallima,
saatanan suunnittelema erityiskoukku
niitä varten, jotka ovat Jumalaa paremmin
tietävinään, kuka olisi sopiva puoliso,
niin pysyy Sanan pohjalla,
tunteista viis.
Niitä Jumalan Sanan vastaisia tunteita kun
tästä maailmasta löytyy pitkin ja poikin.
Ja kaikkein viisainta on kiittää Jumalaa
tästä päivästä ja tästä perheestä
ja pyytää Jumalaa varjelemaan kiusauksista.
Siunausta sinulle ja perheellesi!
Mietin vain, minkä ikäisiä lapsesi ovat.
Murrosiässä?
Sen ikäinen nuori on niin vetämätön,
että monesti ei auta muu kuin odottaa pari-kolme vuotta,
niin alkaa voimaa ja tahtoa olla muuhunkin
kuin vastaanpanemiseen.
Mitä luulet heidän elämästään tulevan,
jos alat vieraissa hypätä
ja lapset seuraavat isänsä esimerkkiä?
Sinulla ei välttämättä ole enää monta vuotta aikaa
näyttää heille rakkauttasi ja vastuuntuntoisuuttasi.
He eivät ole elämäänsä halunneet,
sijnä sen sijaan olet halunnut ja olet myös
Jumalan edessä vastuussa heistä.
Muistui mieleeni eräs lapsuudenaikainen ystäväni,
jonka vaimo oli törkeän uskoton.
Mie katseli vuosia uskottomuutta,
mutta viimein töiden loputtua omalla paikkakunnalla
lähti toiselle paikkakunnalle
ja otti asumuseron.
Jumala kuitenkin rukoilutti koko ajan,
että mies jaksaisi pitää huolta lapsistaan
ja kestää vaimoaan,
niin että lasten elämä ei lähtisi alamäkeen.
Isän esimerkki kantoi,
pojat suorittivat korkeakoulututkinnon
ja saivat elämänsä järjestykseen,
tyttökin selvisi,
vaikka vaikeampaa olikin.
Ja tuossa oli inhimillisesti katsoen
enemmän kuin syytä lähteä!
Silti Jumala halusi yhdistää perheen
ja onnistuikin siinä,
yhteinen koti säilyi
ja nyt alkaa olla eläkeikä molemmilla edessä,
turhat haahuilutkin unohtuneet.
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Siunausta sinulle ja perheellesi!
perhettäni; vaimoani ja lapsiani, toki en halua lähteä synnin tielle, olkoon pois tämä ikuisesti minusta Jumalan armolla!
Voisin muuttaa jonkun ystäväni luo asumaan, jota osoitetta en heille ainakaan heti ilmoittaisi.
Tiedän, että tästä kova "parku ja huuto" syntyisi, mutta niinhän olisi tarkoituskin!
Jatkaisin tietenkin muuten elämääni normaalisti, tosin enemmän uudessa ympäristössä.
Tosiaan, jos koettelet perhettäsi,
Jumala koettelee sinua.
Etkä välttämättä ole niin vahvoilla kuin luulet olevasi.
Jos jätät lapsesi, et ainakaan Paavalin ohjeen mukaan toimi:
1. Kor. 7:13
Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
Ja toisaalta jossakin kohdassa Uutta testamenttia sanotaan, että alussa ei ollut lupaa erota,
mutta että Jumala on sen sallinut "Teidän rakkaudettomuutenne tähden", suurin piirtein noilla sanoilla.
Ei siis vain
vaimon ja lasten rakakudettomuuden tähden, vaan TEIDÄN, siis myös sinun.
Eikö silloin olisi parasta pyytää Jumalalta rakkautta perhettä kohtaan tällekin aamulle,
sillä vajavaisia me kaikki olemme.
Pari tapausta tuttavapiiristäni:
1. Oli yrittäjäpariskunta, vaimo uskossa, mies uskosta osaton, mustasukkainenkin. Vaimmo ei halunnut
jättää miestään, koska viimeiseen asti halusi, että mies pääsisi uskoon sisälle. Hän pyysi Jumalata selvää merkkiä, milloin on aika lähteä. Oman lihan mielellä hän ei lähtisi.
Oli tavallinen ilta, vaimo oli ollut rukoilemassa ystäviensä kanssa ja palasi kotiin.
Kun hän avasi ulko-oven, hän näki, että olohuoneessa nojasi pöytään mies ase tähdättynä suoraan ovelle. Silloin hän kuuli sismmässään Jumalan käskyn:
- Nyt lähde!
Myöhemmin ystävä sanoi, että olisi hän muutenkin siitä lähtenyt, mutta kyllä Jumalalelkin jokainen
ikuisuussielu, myös sinun lastesi ja vaimosi sielu, on suunnattoman rakas, niin että hän sallii aika
äärimmäisiä tilanteita vain pelastaakseen yhdenkin sielun.
2. Oli romaaninainen, harvinaisen väkivaltaisesta suvusta,
mutta uskoon tullut, vaikkakin hyvin rikkinäinen vielä.
Hän meni naimisiin juuri uskoon tuleen entisen vankilakundin kanssa,
joka oli vähintään yhtä rikkinäinen kuin hän itsekin.
Tuli jokin kiivas riita. mies motaisi häntä kerran.
Vaimo ajatteli, että häntä ei lyödä, hän lähtee.
Jumala kommentoi kuitenkin heti:
- Jos lähdet, oma kasvusi pysähtyy!
Ja niin kävi, että vaimo jäi paikoilleen vielä muutamaksi vuodeksi.
Sitten mies alkoi leikitellä viinan kanssa, menetti uskonsa ja lähti toisen viinamäen naisen mukaan.
Mutta se, että vaimo jaksoi kulkea rikkinäisen miehensä rinnalla nämä pari vuotta,
sai aikaan sen, että vaimo sai jatkaa hyvää kasvuaan Kristuksessa
ja Jumala hiljalleen eheytti ne haavat, mitä hänellä sisällä oli. Ja hän on yhä Taivaaseen
matkalla. Hän kesti koetuksen.
Se, mitä haluan näillä tosikertomuksilla sanoa, on, että Jeesus kärsi ristillä meidän
jokaisen syntien ja vajavuuksien puolesta. Sinun vajavuuksiesi, minun vajavuuksieni, lastesi
vajavuuksien puolesta. Hän antoi anteeksi ja rakasti. Meidän tehtävämme on sama.
Antaa anteeksi ja rakastaa.
tosissaan vastailla aivan selvään provoon...
olipa ne sitten mitä tahansa, ja nähdäkseni aivan erityisesti sellaisiin joissa Jumalan käsi on mukana.
Jos vai tietäisitkin mitä suurta Jumalan rakkautta(=koettelemusta) elämääni mahtuukaan, niin nyt tämä suunnitelmani asumuserosta perheestäni olisi vielä pieni juttu.
En toki muuten olisi muuttamassa elämääni, vaan aion jatkaa yhteydenpitoa ystäviini kuten ennenkin, niin uskovaisiin kuin epäuskoisiinkin; tosin seuroissa käynnit varmaan vähän muuttaisivat luonnettaan, koska silloin tapahtuisi selkeät rintamalinjojen jaot. Ja jokainen joutuisi ottamaan itse vastuuta tekemisistään, mitkä ovat tärkeimpiä asioita elämässään. Vaimo kyllä pärjäisi hyvin, hänellähän olisi vielä lapsia ympärillään ja talo jossa asua. Jotkut lapsista todennäköisesti lähtisi varmaan mun mukaan.
Luulenpa että mikäli nykytilanne ei muutu vuoden sisällä, niin jotain on pakko tehdä: itseni, vaimon ja lasten suhteen. Asumusero on todennäköisin vaihtoehto.
Kyllä Herra sanassaan käskee meitä pyytämään varjelusta,
niin että emme koettelemuksiin joudu.
Eli en usko, että niistä itseuunnitelluista koettelemuksista
kovin suurta siunausta on.
Jos nuorimmaisesi on 15, niin kolmen vuoden päästä
hän on täysi-ikäinen ja lähdössä pois kotoa.
Mikä hoppu sinulla on koettelemuksiin,
siunaisit lastasi ja näyttäisit hänelle hyvää esimerkkiä
vielä kolme vuotta.
Jos sitten vielä koettelemukset kiinnostavat,
niin miettisit uusiksi sitten.
Tässä viikolla jutelimme miehen kanssa, joka oli
ollut toistakymmentä vuotta raittiina,
mutta oli sitten juhlissa erehtynyt ottamaan maljan.
Se oli menoa.
Ehdotin hänelle, että miksei hän ihan hyvin voisi ottaa
uutta 12 vuoden raitista putkea
ja sitten, jos vielä juominen sen jälkeen kiinnostaa,
pyytää sairasosaston hoitsun kaapista
iltanapantereina fingerporillisen konjakkia.
Silloin ei enää olisi alkoholisoitumisen vaaraa...
Samaa ehdottelen sinullekin.
Odota kaikessa rauhassa.
Ikääsi en tiedä,
mutta viidenkymmenen villityskin menee ohi.
Nähty on.
Siunausta sinulle ja perheellesi!
Kuinkas monesta lapsesta se Aabrahamin suku
ja Israelin kansa lähti kasvamaan?
Yksi Iisakki siellä vain oli.
Sinulla on jo monta...
Eikä se yövalvominen enää viidenkymmenen kieppeillä
helppoa ole....
Kokemusta on siitäkin.
Ennemminkin iäkkäämpänä kääntää kylkeä
ja toivoo, että voi kun tuo vauva kuitenkin nukahtaisi
syöttämättä ja kuiviin vaihtamatta...
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
:) :) :)
Mene muualle trollaamaan.
mukaan minun sitten tulisi toimia?
Voisinko katsoa "toimettomana" kun Herraa pilkataan ympärilläni ja he vain ajattelevat omaa vatsaansa!
Kauanko tätä pitää vielä kestää?
joka 3 sekuntti kuolee lapsi nälkään!!
Varmaan nautinolista syöttää 15 kakaran suurperhettä: lihokaa lapset lihokaa...