En tiedä kirjoitanko oikeaan paikkaan, kun en enää pidä itseäni varsinasena teininä:D Mutta haluaisin keskustella muiden nuorten äitien kanssa.
Eli tilanteeni on tämä; olen 19 vuotias, työssä ja 11 viikolla raskaana:) Lapsen isän kanssa olen eronnut mutta todella hyvissä väleissä. Olen raskaudesta todella innoissani, mutta äidiksi tuleminen pelottaa minua. Koska en todellakaan ajattele että vanhemmuus olisi mitään ruusuilla tanssimista vaikkakin varmasti antoisaa:)
Kertokaa te keillä on jo lapsia millaista teillä on ollut? Oliko lapsen tulo "järkytys"? Miten arki alkoi sujua vauvan synnyttyä? Ja kaikkea mahdollista muutakin:)
Ja tietenkin haluan kuulla muilta raskaana olevilta minkälaisia odotuksia teillä on äitiyden suhteen ja pelottaako mikään?
Mieluiten kuulisin kommentteja sellaisilta jotka ovat eronneet vauvan isän kanssa. Miten isä osallistuu teidän arkeenne vaikka asuukin muualla? Onko vauva usein isänsä luona yötä tai hoidossa?
Kiitos jo etukäteen vastanneille:)) Ja ne keillä ei ole hyvää sanottavaa eikä asiaan liittyvää asiaa, niin ei tarvitse sanoa mitään:D
Eli tilanteeni on tämä; olen 19 vuotias, työssä ja 11 viikolla raskaana:) Lapsen isän kanssa olen eronnut mutta todella hyvissä väleissä. Olen raskaudesta todella innoissani, mutta äidiksi tuleminen pelottaa minua. Koska en todellakaan ajattele että vanhemmuus olisi mitään ruusuilla tanssimista vaikkakin varmasti antoisaa:)
Kertokaa te keillä on jo lapsia millaista teillä on ollut? Oliko lapsen tulo "järkytys"? Miten arki alkoi sujua vauvan synnyttyä? Ja kaikkea mahdollista muutakin:)
Ja tietenkin haluan kuulla muilta raskaana olevilta minkälaisia odotuksia teillä on äitiyden suhteen ja pelottaako mikään?
Mieluiten kuulisin kommentteja sellaisilta jotka ovat eronneet vauvan isän kanssa. Miten isä osallistuu teidän arkeenne vaikka asuukin muualla? Onko vauva usein isänsä luona yötä tai hoidossa?
Kiitos jo etukäteen vastanneille:)) Ja ne keillä ei ole hyvää sanottavaa eikä asiaan liittyvää asiaa, niin ei tarvitse sanoa mitään:D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ole kokemusta äidiksi tulemisesta?:) Olisi niin mukava keskustella teidän hengenheimolasiten kanssa:)
ei ole kokemusta aikaisemmista lapsista, mutta odotan tällä hetkellä myös esikoistani =)
Olen rv. 30 0. Eli tammikuussa odotan syntyvän.
Olen myöskin eronnut lapsen isästä, mutta yritämme tulla toimeen parhaamme mukaan. Olen siis 19, pian 20. Ja ex-mieheni oli 22.
Lapsen elämässä häntä kyllä yritän pitää, tiedän että hän varmasti kasvaa hitusen kun näkee lapsensa ensimmäisen kerran. Niinkuin monet sanovat, että isyys kasvaa lapsen syntymän jälkeen tms..
Ja minulle tämä tieto tästä lapsesta ei ollut järkytys, koska lapsi oli haluttu ja harkittu. Olin syömättä pillereitä noin puoli vuotta, kunnes raskauduin. Eli viime kesän alkupuolella.
Miten perheesi suhtautui vauvan tuloon? Pelottaako sinua mikään äidiksi tulemisessa?
Sinullahan alkaa kohta olla jännät paikat:)) Onnea kovasti!:) Jännittääkö synnytys?
onnitteluista =)
Perheeni otti ilouutisen hyvin vastaan, he eivät koe millään tapaa ettenkö olisi valmis (en itse myöskään). Itseasiassa koko sukuni on onnellinen puolestani ja haluaa auttaa kaikin tavoin.
Ja en osaa sanoa pelottaako varsinaisesti mikään, tietysti se nämä normaalit asiat kuten varmaan jokaista. Mutta olen kyllä aika hyvillä mielin tähänkin asti päässyt, joten enköhän jatkossakin pärjää.
Synnytys jännittää omalta osaltaan tietysti, mutta en pelkää sitä. Tuttavani ja ystäväni ovat kyllä kertoneet, ettei se ole niin paha kokemus kuin hekin aluksi luulivat. Tietenkää ei saa verrata yhtäkään synnytystä toiseen, mutta yleisesti katsottuna..
En vaan malttais enää odottaa, vielä olis pari kk aikaa.. =)
Sullekin hyvää odotusta vaan!! Ja onnea.. =)
Laittaisitko mailia osoitteeseen [email protected], jos sua huvittaisi kirjoitella enemmänkin?
Itse olen 19-vuotias ja 1v 5kk kuuron pojan äiti, toinen lapsi tulossa maaliskuussa. Monet asiat ovat tulleet äitiydessä yllätyksenä, ehkä eniten se, miten paljon toista voi rakastaa.. Alkuun en osannut nukkua ollenkaan ja näin kamalia painajaisia poikamme ollessa sairaalassa keskosuutensa vuoksi.. Kotiuduttuaan tsekkasin vähän väliä nukkuessaan, että pieni hengittää ja olin muutenkin vainoharhainen, ihan ylivarovainen. Usein odottelin pienen sängyn vieressä, että heräisi jo, kun oli niin kova ikävä hymyään ja pieniä sinisiä silmiään.. Tuon alun jälkeen on tullut vielä lukemattomia yllätyksiä ja ahaa-elämyksiä pojan kasvaessa ja kehittyessä. Nyt jännitän kovasti toista lastamme, sitä millaista arki on käytännössä kahden pienen kanssa, miten isompi ottaa pienen vastaan, onko pienellä sama kuulovamma kuin esikoisella, tuleeko mustasukkaisuutta jne.. Onnellista odotusta sulle ja paljon jaksamista, vaikket kirjoittaisikaan. Se olisi kuitenkin hirmu kiva :)