alan tuntea itseni jo melko säälittäväksi. olen ollut jo vuoden ajan ihastunut samaan poikaan, mutten ole saanut juuri mitään aikaiseksi. ei olla varsinaisesti kavereita mutta tuttuja kuitenkin ja suht hyvissä väleissä, vaan kun ei tän pojan ajatuksista ota selvää. moikataan kun nähdään (paitsi ei koulussa - koulun pihalla kylläkin, hassua sinänsä), ja yleensä se on tää poika joka tervehtii jo ennen kuin ehdin edes tunnistaa sitä :D
mesessä puhutaan välillä ja tekstareita joskus harvoin jne, yleensä mun aloitteesta mut kyllä sekin joskus aloittaa. ihan face-to-face ei nykyään jutella juuri lainkaan, sillon harvoin se on aina tää joka alottaa. ei voi tajuta mikä siinä on niin vaikeeta, on kuitenki mm. tanssittu vanhat yhessä minkä takia sillon aikoinaan melko paljonkin "joutunut" puhuun sille ;)
tilanne ei tästä vaan näytä edistyvän yhtään mihinkään jos en oikeasti jotain tee. välillä tuntuu et tää vois hyvinkin olla kiinnostunut, kattoo monesti koulussa jne mut sit taas toisaalta... välillä sitten tuntuu että lähes välttelis mua, puhuu kaikille mun kavereille paitsi mulle ynnä muuta kivaa. ja miksei se koskaan tee minkäänlaista aloitetta? toisaalta olen monestakin suuntaa (mm. tän pojan kaverilta) kuullut et jos tästä jutusta jotain haluan niin nimenomaan mun pitäis toimia, mutta äh :S menee liian vaikeeksi mulle, koska olen ihan liian ujo ja käytännössä täysin kokematon poikien suhteen. en kyllä tiedä että tää poikakaan olis ainakaan lukioaikana seurustellut, vaikka vientiä luulis kyllä olevan. mutta ilmeisesti sekin on tavallaan vähän ujo.
vaihtoehdot olis siis joko a) pamauttaa että "moi, tykkään susta", b) koittaa jotenkin hienovaraisesti vihjailemalla saada tää poika tekemään jotain, c) jatkaa samaan malliin ja katsoa miten käy, d) unohtaa koko tyyppi tai c) jotain ihan muuta.
auttakaa mua jooko? lisäinfona vielä, että ikää molemmilla 18-v ja samassa koulussa ollaan.
mesessä puhutaan välillä ja tekstareita joskus harvoin jne, yleensä mun aloitteesta mut kyllä sekin joskus aloittaa. ihan face-to-face ei nykyään jutella juuri lainkaan, sillon harvoin se on aina tää joka alottaa. ei voi tajuta mikä siinä on niin vaikeeta, on kuitenki mm. tanssittu vanhat yhessä minkä takia sillon aikoinaan melko paljonkin "joutunut" puhuun sille ;)
tilanne ei tästä vaan näytä edistyvän yhtään mihinkään jos en oikeasti jotain tee. välillä tuntuu et tää vois hyvinkin olla kiinnostunut, kattoo monesti koulussa jne mut sit taas toisaalta... välillä sitten tuntuu että lähes välttelis mua, puhuu kaikille mun kavereille paitsi mulle ynnä muuta kivaa. ja miksei se koskaan tee minkäänlaista aloitetta? toisaalta olen monestakin suuntaa (mm. tän pojan kaverilta) kuullut et jos tästä jutusta jotain haluan niin nimenomaan mun pitäis toimia, mutta äh :S menee liian vaikeeksi mulle, koska olen ihan liian ujo ja käytännössä täysin kokematon poikien suhteen. en kyllä tiedä että tää poikakaan olis ainakaan lukioaikana seurustellut, vaikka vientiä luulis kyllä olevan. mutta ilmeisesti sekin on tavallaan vähän ujo.
vaihtoehdot olis siis joko a) pamauttaa että "moi, tykkään susta", b) koittaa jotenkin hienovaraisesti vihjailemalla saada tää poika tekemään jotain, c) jatkaa samaan malliin ja katsoa miten käy, d) unohtaa koko tyyppi tai c) jotain ihan muuta.
auttakaa mua jooko? lisäinfona vielä, että ikää molemmilla 18-v ja samassa koulussa ollaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on samanlainen tilanne päällä, olen vain poika... Samat on asetelmat muuten (tanssittiin vanhat, samassa koulussa ja molemmat 18v) mutta kerroin tytölle että pidän siitä... Pakit tuli ja nyt ollaan ilmeisesti jonkin sortin kavereita... Kyllä tyttö kattelee aika usein koulussa ja tulee juttelemaan mutta ei muuten sitten mitään, häiritsevää kun en tiedä mitä sen päässä liikkuu :D
Suosittelen ensin antamaan vähän vinkkiä että pidät siitä ennen ku "pudotat pommin". Mutta missään nimessä ei kannata jättää tuohon tai odottaa pojan tekevän aloiteen, etenkään jos on ujo tapaus.
Mutta joo, ensin koitat sen saada huomaamaan oman tykästymises ja sitten kiinni jos siltä näyttää :)
fghjyuyjkjkghjk: kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta ajatukselta :) hankalaa vaan kun en halua vaikuttaa liian rasittavalta ja perässäroikkuvalta, mut sit taas toisaalta haluaisin että se huomaa että oon kiinnostunu siitä. tiedän vaan miten vaikeeta on jos toinen on kiinnostunut ja itse ei, muttei sinänsä ole sitä kiinnostunutta vastaankaan mitään... on kiinnostuksenkohteelle vähän ahdistavaa.
Totta tuokin, kuitenkin kannattaa edes se oma kiinnostus ilmaista kun muuten jää asia ikävästi roikkumaan... Ja toisella voi siinä kiinnostus herätä kunhan ensin itse huomioit sitä, ja mistäs sitä tietää ettei olisi jo kiinnostunut susta, ei vain uskalla tehdä mitään :)
Onnea vaan sulle :)
kiitos kannustuksesta :D juu ehkä sitä pitäis jotain yrittää tehdä :)