netti tv,, inhimillinen tekijä.. josta puhuttiin isättömänä kasvamista aikuiseksi,ja mitä on tulla itse isäksi.
kellä isä oli poissa koko lapsuusvuosien,kellä isä oli kuollut kun lapset oli pieniä,
jäin oikeen miettimään omaa isääni .ja näin isäinpäivänä..tuli jotenkin olo,,haikea,
minulla oli isä kotona,mutta ei minulle läsnä,kovinkaan,tuskin meille muillekkan 7 sisarukselle,,,,,isä oli perjantaipullo isä.ja välillä väkivaltainen äitiä kohtaan ja me lapset peloissamme,,, ja viikot pois työn takia kotoa,kävi välillä kääntymässä.perjantai tuli ,niin korkki aukes,,,,,
nyt isä on pois nukkunut 12 vuotta sitten,,,,mutta,mikä vaikutuksen olen huomannut 20 vuotiaseen tyttäreeni,hän menetti kuolemalle isänsä 8 vuotiaana,suri koki kaiken moisia tuntemuksia,ikävää..kyselyjä..kaikkea mahdollista......minun isän ,ja mieheni kuoleman välillä oli aikaa 2 kk,,,,,,enkä vielä tänä päivänä tiedä .en muista olin hukassa itseltäni,,kumpaa surin ,vai surinko kumpaakaan,,kun piti olla se vanhempi 8 vuotiaalle ja 17 vuotiaalle .tytöille,,,,,,mutta sen muistan istuin vain keittiön pöydän vieressä.ja itkin olin hiljaa,mutta kaipa minä jotakin tein . piti lapset saada ruokaa ja muuta läsnä oloa ,vastauksia, kysymyksiin,,,,, ja nyt mietin mitä on edessä minun vanhemman tyttären pojalla,joka ei ikinä ole nähnyt isäänsä.hän vain otti ja lähti kun sai tietää tyttäreni odottavan lasta,,eikä ole koommin perään kysellyt, vaikka 2 vuotta koitimme saada isää tapaamaan poikaansa ,tähän päivään mennessä ei ole ollut halukas tapaamaan, ja aikaa on kulunut 5 vuotta,,,,,,tosin hänellä jo on uusi perhe ja toinen poika,,,,
kun nuorin tyttäreni kasvoi aikuiseksi tiesin aina että hän ottaa itselleen itseään vanhemman miehen ,ja niin on nyt ,15 vuotta vanhempi ,isä hahmooko hakee,,,,,??
ja jäin miettimään 5 vuotiaan pojan tunnetta, kun saa tietää kaiken isästään, syytä emme tiedä miksi otti ja lähti ,ei kai ollut valmis ottamaan vastuuta vaikka jo oli miehen iässä..
on varmaan vaikeaa kertoa aikanaan tämä totuus,,,,, kyllä nyt jo tietää että isä on jossakin ,,kun sanoo jo nyt,,,,,,,,,mun isä ei asu meillä.........siellä perheessä äiti saa niin isänpäivä kortin,, kun äitienpäiväkortinkin,,,,,,, kuten minäkin aikoinani sain ,, molempina päivinä.. tänään tuli tunne että olin niin isä kun äitikin,, ja yksin,,,,,,,,,
nyt olen 50 vee, tyttäreni ovat, 20 ja 29 veet,,,,,,,,
tässä vähän mietteitä ,, isänpäivästä..,hyvää alkavaa viikkoa,,,,,,,,,,,
kellä isä oli poissa koko lapsuusvuosien,kellä isä oli kuollut kun lapset oli pieniä,
jäin oikeen miettimään omaa isääni .ja näin isäinpäivänä..tuli jotenkin olo,,haikea,
minulla oli isä kotona,mutta ei minulle läsnä,kovinkaan,tuskin meille muillekkan 7 sisarukselle,,,,,isä oli perjantaipullo isä.ja välillä väkivaltainen äitiä kohtaan ja me lapset peloissamme,,, ja viikot pois työn takia kotoa,kävi välillä kääntymässä.perjantai tuli ,niin korkki aukes,,,,,
nyt isä on pois nukkunut 12 vuotta sitten,,,,mutta,mikä vaikutuksen olen huomannut 20 vuotiaseen tyttäreeni,hän menetti kuolemalle isänsä 8 vuotiaana,suri koki kaiken moisia tuntemuksia,ikävää..kyselyjä..kaikkea mahdollista......minun isän ,ja mieheni kuoleman välillä oli aikaa 2 kk,,,,,,enkä vielä tänä päivänä tiedä .en muista olin hukassa itseltäni,,kumpaa surin ,vai surinko kumpaakaan,,kun piti olla se vanhempi 8 vuotiaalle ja 17 vuotiaalle .tytöille,,,,,,mutta sen muistan istuin vain keittiön pöydän vieressä.ja itkin olin hiljaa,mutta kaipa minä jotakin tein . piti lapset saada ruokaa ja muuta läsnä oloa ,vastauksia, kysymyksiin,,,,, ja nyt mietin mitä on edessä minun vanhemman tyttären pojalla,joka ei ikinä ole nähnyt isäänsä.hän vain otti ja lähti kun sai tietää tyttäreni odottavan lasta,,eikä ole koommin perään kysellyt, vaikka 2 vuotta koitimme saada isää tapaamaan poikaansa ,tähän päivään mennessä ei ole ollut halukas tapaamaan, ja aikaa on kulunut 5 vuotta,,,,,,tosin hänellä jo on uusi perhe ja toinen poika,,,,
kun nuorin tyttäreni kasvoi aikuiseksi tiesin aina että hän ottaa itselleen itseään vanhemman miehen ,ja niin on nyt ,15 vuotta vanhempi ,isä hahmooko hakee,,,,,??
ja jäin miettimään 5 vuotiaan pojan tunnetta, kun saa tietää kaiken isästään, syytä emme tiedä miksi otti ja lähti ,ei kai ollut valmis ottamaan vastuuta vaikka jo oli miehen iässä..
on varmaan vaikeaa kertoa aikanaan tämä totuus,,,,, kyllä nyt jo tietää että isä on jossakin ,,kun sanoo jo nyt,,,,,,,,,mun isä ei asu meillä.........siellä perheessä äiti saa niin isänpäivä kortin,, kun äitienpäiväkortinkin,,,,,,, kuten minäkin aikoinani sain ,, molempina päivinä.. tänään tuli tunne että olin niin isä kun äitikin,, ja yksin,,,,,,,,,
nyt olen 50 vee, tyttäreni ovat, 20 ja 29 veet,,,,,,,,
tässä vähän mietteitä ,, isänpäivästä..,hyvää alkavaa viikkoa,,,,,,,,,,,
Vastaukset 2
Vanhimmat
Katsoin myös saman ohjelman,ajatuksia herätti..
Itse olen isättä ja äidittä kasvanut,eli sitä ns. perheen mallia ei ollut,juuri silloin kun omia lapsia sai,niitä juuriaan mietti.
Otin selvää vanhemmistani silloin,äiti asui 100 km. päässä ja isä pääkaupunkiseurulla,menin ja soitin isän ovikelloa,hän tunsi minut heti,juteltiin ja minulle selvisi monia asioita,pidimme yhteyttä hänen kuolemaansa asti.
Äidin kanssa suhde oli vaikea,kellekkään ei saanut kertoa että olin hänen tytär jne..hän salasi minut aviomieheltään ja suvultaan.
Asiat oli tosi kipeitä silloin minulle,monet yöt valvoin ja mietin miksen kelpaa äidille,mitä tekisin että hän minut hyväksyisi?
Nyt en ole enää katkera hälle,hän vei syyt mukanaan hautaan,haudalla käyn harvoin,siellä ei ole minulle mitään muistelemista.
Menin nuorena naimisiin,saimme 4 lasta,kasvoin äidiksi ensimmäisen lapseni myötä,mutta sitten avioliitto alkoi rakoilla,erosimme,nuorin oli 6 vuotta.
Tein työtä vuosia sen hyväksi että isä tapaisi lapsiaan,hän koki olevansa sinkku,joka on vapaa kaikesta velvollisuudesta,elatusmaksut narinan kanssa hän maksoi,mutta muuten vastuu lapsista oli minulla.
Yritykseni alkoi tuottaa tuloksia,nykyään hänellä on hyvät välit lasten kanssa,tapaa säännöllisesti nuorinta lastaan,muut ovat jo aikuisia.
Mietin tuossa kun kerroit että tyttärelläsi on vanhempi mies,tiedän omasta kokemuksesta että itse hain koko ajan jotain turvaa ja tukea miehestä,aviomieheni ei ollut sitä.
Nyt seurustelen itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa,häneltä saan sitä mitä kaipaan,hän muistuttaa paljon isääni,kooltaan ja olemukseltaan.
Kuitenkin itse olen voimakas nainen,olen joutunut ottamaan nuorena vastuun itsestäni ja lapsistani,siellä sisällä on kuitenkin isätön pieni tyttö,joka hakee isähahmoa miehistä.
Kyllä isättömyys ja äidittömyys jättää jäljet ihmiseen sisälle,on jollain tapaa rikki,mutta kuka sitä elämässä on täysin ehyt,kaikilla meillä on omat särömme sydämmessä.
Luin tarinanne, pohdintoja turvattomuudesta sitä kai ihminen tuntee jos peruskallio horjuu tai on jo lapsuudessa särkynyt.
Minulla oli turvallinen koti ja hyät vanhemmat, olin isän tyttö.
Aviopuolisoni valinta tuntui aikoinaan oikealta.. Miehessäni oli jotain isääni, olihan avioliittomme taloudellisesti turvattu, mutta ajan oloon luottamus alkoi horjua ja päätti avioliittomme.
Eromme jälkeen kasvatin, mummin ja ukin myötävaikutuksella lapseni aikuiseksi. Mieheni muutti ulkomaille. Esikoisella on vahva mieskuva kiitos mieheni isän. Nuoremmalle isä on aina merkinnyt ukkia enemmän.
Kerran eromme alkutaipaleella mieheni kysyi minulta miten hänen pitää tehdä mitä harrastaa kun pojat tulevat kylään. Tilanne oli hänelle uusi ja outo sillä kotona kaikki oli käynyt kuin luonnostaan. Sanoin, että ole kuten ennenkin ole vain läsnä, kyllä pojat tekemisensä itse keksii. Monesti vanhemmat ylirekoivat läsnäolon merkityksen. Tekeminen ja harrastaminen yhdessä lasten kanssa ei välttämättä tee jälkeläisistä vahvoja. Oma oivaltaminen ja mielikuvituksen käyttö leikeissä ja harrastuksissa opettaa luovuutta ja tukee itsenäistymistä.
Itsenäisyys oman tulevaisuuden luominen riippumattomana vanhempien kunnianhimoisista tavoitteista on yksi vahva perintö jonka rikkoutuneen kodin lapsi voi parhaassa tapauksessa saada. Ei isättömyys/äidittömyys tee lapsesta välttämättä onnetonta.
Olen kuten sinäkin löytänyt nyt rinnalleni vanhemman miehen, miehen jolla on isäni ulkoisia ja sisäisiä piirteitä sekä samat vahvat elämän arvot. Isäni kuoleman jälkeen ja avioliittoni hajottua kaipaisn isän kaltaista miestä ja onneksi löysin.
Ei kun etiäpäin ; )))