Joskus näkee kauhean lihaviksi syötettyjä koiria jotka hädin tuskin pystyvät kävellä löntystämään.
Mitä tälläisen eläimen omistajan päässä liikkuu?
Mitä tälläisen eläimen omistajan päässä liikkuu?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
koirat, joita ole itse nähnyt, ovat pääasiassa vanhoja koiria ja myös vanhempien omistajien koiria.
Onhan se selvää, että vanhalla koiralla ei askel enää ole yhtä reipas kuin nuorella. Ruokaa voi silti kulua yhtä paljon kuin ennenkin.
Tai jos omistajan kunto syystä tai toisesta heikkenee voi ennen hoikka koira lihota, kun lenkkien määrä ja pituus pienenevät.
Monesti voi olla myös omistajien tietämättömydestä kysymys ja siitä (kuten ihmisilläkin) ettei 'läheisten' painonnousua rekisteröi samalla tavalla kuin niiden, joita harvemmin näkee.
Ainakin meidän mummo, kun lapset lähti kotoa ja pappa kuoli, otti koiran ihan vaan hoivaviettinsä takia, kun oli koko ikänsä isoa lapsikatrasta ja laiskanpulskeaa vaaria tottunut hoitamaan. Niinhän siinä kävi, että jollei koiralle kelvannut ruoka kupista, mummo otti ruokaa sormiinsa ja lähes pakkosyötti koiraa "ettei mummin pikkuinen vaan jää nälkäiseksi". Koira oli perhoskoira, ja varmasti maailman lihavin sellainen. Mummo inhimillisti sen täysin, ompeli sille talveksi takinkin yms. ja puhutteli sitä "hän" (mitä ilmaisua en itse kyllä yhtään tykkää käytettävän koirasta). Koira söi ja lihoi, mutta eli ihme kyllä vanhaksi ihan ilman sairasteluja. Voita oli rutkasti ruuan seassa!
Ei mummo tarkoittanut mitään pahaa koiralle tehdä. Onhan samanlaisia tapauksia varmaan enemmänkin, mikä ei kyllä koiranpidon kannalta hyvä asia ole.
vanhan pariskunnan, joka otti vanhuuspäivien ratoksi sekarotuisen labbiksen.. Tällekkin koiralle paistellaan lettuja kerran viikossa ja jos syö kupin tyhjäksi se saa keksiä tms. palkkioksi. Ja tietenkin jokainen ulkoilu on palkittava jollain herkkupalalla.
Jos koira ei jaksa syödä ovat nämä vanhukset hätää kärsimässä että mikä koiraa vaivaa kun ei ruoka maita ja sitten tarjotaan aina vaan parempaa..
Hyvää hekin koiralleen haluavat.
Lasten ja koirien syöttäminen "rakkaudesta" talipalloiksi, ei ole täysjärkisen puuhaa.
Siinäpä tekee karhunpalveluksen niin koiralle kuin lapselle ja omalle rahapussilleen! Ajatus katkeaa nenän päähän! Itselläni kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta ja nyt kaksi koiraa, vanhus ja pentu, kukaan ei lihava.
Lapsilla on OPETETTU LIHAVUUS, ja myöhemmin itse käyvät jääkaapilla ja elävät ylisyöden. Koirat eivät käy jääkaapilla, ne syövät, mitä annetaan, eivätkä mangu hampurilaisia?
Olenko oikeassa?
Aika jyrkästi sanottu. Tottahan tuo, ettei koiran inhimillistäminen ja ylipaapominen koiralle välttämättä hyvää tee, mutta tuskinpa sillä täys- tai vähempijärkisyyden kanssa on mitään tekemistä. Monelle mummulle koira on lasten lähdettyä se ainut hellyyden ja huolenpidon kohde, ja tahtoo joskus mennä vähän överiksi. Rakkautta ne silti sille koiralle osoittaa kaikella paapomisella ja ylisyöttämisellä. Kaikki eivät ole niin perehtyneitä esim. Yrjölän puuron erinomaisuuteen sun muihin ravintotaulukoihin, hellivätpä vaan lutusia koiriaan, jotka monesti ovat se ainut seura mitä mummuilla enää on jäljellä. Ihmisen inhimillisyyttä ihmistä kohtaan, kiitos, eiköhän nuo ylisyötetyt karvapallot silti ole tyytyväisiä elämäänsä.
Tarkoitin, että rakkautta voi osoittaa muullakin tavalla, kuin sairaaksi syöttämisellä, SE ei ole rakkautta. Vastaavasti itseään voi palkita muutoinkin, syömällä ja lihomalla!Esim. ostamalla itselleen jotain kivaa pientä yms. Koiran kanssa voi seurustella ja sitä rapsutella ja kävellä köpötellä. No, jos haluaa koirastaan nopeammin eroon, syttäkööt sitten sairaiksi ! Jos haluaa lapsistaan HIRMUlihavia (lähipiirissä on TODELLA lihavia), niin voi varautua siihen, että heistä voi tulla peräkammarin poikia/tyttöjä, sosiaalisuhteet kärsivät ja ihminen eristäytyy. Nähty on. Vanhemmat sanoo, "Olen ostanut ja antanut lapselleni kaiken, mitä on pyytänyt, kun niin kovasti tykkää..". Entäs kun raha loppuu isältä ja lapsi ei saakkaan työtä ja ei olekkaan KAIKKEA HYVÄÄ. Jyrkästi sanottu tai ei, totuus satuttaa aina. Tiedän eräänkin perheellisen koiraemännän, joka on syöttänyt koiraansa siten, että on lisännyt ruokaan suolaa/sokeria/rasvaa ja lenkillä vähän väliä antanut suklaata (ei saisi edes syöttää, vaarallista!), ja kehunut, miten hyvässä kunnossa HEIDÄN koira on ja hyvin syötetty. Terveyden mittari ei ole hyvin syötetty ainakaan 2004 -luvulla. Koira kuolikin moniin eri tauteihin ennen aikojaan. Tätä tarkoitin.
Meneppäs uhoamaan näille mummeleille tuohon malliin. Kyllä sydänjuuriaan myöten surkeaksi menevät jos epäilet heidän rakkauttaan koiraa kohtaan. Asiallinen ohjaus on eri asia kuin tuollainen rähjääminen.
Kuten sanottu, se koira on monesti mitä mummelilla enää on jäljellä, ja vaikka ruokinta olisi virheellistä, tuskin se vähentää pätkääkään rakkauden määrää koiraa kohtaan. Moni mummeli on itse pula-ajan lapsi ja ruoka on heille vaurauden ja hyvinvoinnin symboli yhä edelleen. Siksi siis myös rakasta lasta (koiraa) ruokitaan yli äyräiden, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Lastenkasvatukselle ja sosiaalisuhteille on muuten oma fooruminsa. Tämä on koirakeskustelupalsta.
Sori, jos sait vaikutelman, että menisin rähjäämään mummeleille. Ei tulisi mieleenikään! Eläköön jokainen kuten haluaa, kunhan eivät sitten valita. Silloin voisin ottaa nätisti kantaa asioihin. Kyllä tässä asiassa lapset ja koirat ovat vertauskelpoisia, syöttämisen suhteen, osittain. Ymmärrän kyllä yksinäisiä mummeleita ja aikuisia. Juuri siksi minäkin aikoinaan ostin eka bernini, kun olin aina yksin! Vanhus elää vielä ja on kohta 11 v. ja terve ja normaalipainonen. Olin silloin 10 v. nuorempi. Nyt olen 45 v, ja neljän lapsen mummo. Isomummelikin elää vielä ja heillä metsästyskoirakenneli. Semmoista tennistä! Mukavaa päivänjatkoa. Ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
Niin, nämä ylensyöttäjä-mummelit kun ovat yleensä ikäluokkaa kuudenkympin ja kuoleman välillä, joiden rinnalla sinä olet vielä aktiivinen, asioista selvää ottava tytönheitukka. Tuo vanhempi väestö kun useasti elää "jääräpäisesti" nuoruuden mallien mukaan, johon kuuluu olennaisesti huikea rasvan ym. lihottavan liikakäyttö. En nyt mitenkään halua yleistää kaikkia mummeleita ollenkaan, kuten en sinun isomummeliasi kenneleineen.
Monelle vanhukselle se koira kun on vain se ainut motivaattori lähteä vaikka ulos yksiöstä lenkille tai yleensä nousta vuoteesta ylös, vaikka sitten ruokkimaan sitä rasvapalloa...
ja hei katos joskus jos oot jossain ulkona niin vaikka bernhardilaista tai tanskandoggia ne vasta syökin hirveästi,