Onko kenellekään oungelma /kiusallinen asia, se että poismuuttaneet ja jo perheelliset lapset pitävät lapsuudenkotiaan, isovanhempien kotia edelleen myös "omana kotinaan"? Tulevat ja menevät ilmoittamatta. Tulevat omilla avaimilla sisälle, mahdollisesti yllättävissä tilanteissa. Käyttävät mummulan tavaroita, komeroita jne kuin edelleen omiaan. (Eli vähän samaa mistä miniät moittivat välillä anoppejaan).
Välttämättä tämä ei ole ongelma, vaan tietysti kunkin perheen ehkä sanattomasti sovittu asia. Mutta joillekin isovanhemmille se voi olla kiusllinen juttu, mutta eivät saa asiaa sanottua.
Nyt en puhu vanhuksista, joiden asuntoon pitää tulla hoidon ja huolenpidon takia omilla avaimilla suoraan. Vaan mielessäni on tavalliset vielä toimintakykyiset isovanhemmat.
Välttämättä tämä ei ole ongelma, vaan tietysti kunkin perheen ehkä sanattomasti sovittu asia. Mutta joillekin isovanhemmille se voi olla kiusllinen juttu, mutta eivät saa asiaa sanottua.
Nyt en puhu vanhuksista, joiden asuntoon pitää tulla hoidon ja huolenpidon takia omilla avaimilla suoraan. Vaan mielessäni on tavalliset vielä toimintakykyiset isovanhemmat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä minulla on ollut samanlaista ongelmaa. Kun muutin toiseen asuntoon, täysi-ikäiset tyttäret vaihtelivat avaimiani ja sitten kävivät kotonani poissa ollessani. Nyt vara-avaimeni ovat itselläni, pyysin ne remontin varjolla pois ettei tarvinnut ketään loukata.
Kesämökistä on sama ongelma. Ostin vanhan mökin itselleni muutamia vuosia sitten ja olen viettänyt siellä paljon aikaa miesystäväni kanssa. Paikat alkavat olla nyt remontoitu ja olemme tehneet siitä itsellemme kakkoskotia. Lapset ovat huomanneet, että paikkahan on ihan kiva ja haluavat sinne perheineen silloin kun emme ole siellä. Meillä on siellä paljon omia tavaroitamme ja verstaskin, jossa on kaikkea keskeneräistä askaretta.
Mökkivieraamme hääräävät pihassa ja verstaassa ja onpa kerran rikottu askareitammekin. Kun kysyin asiasta, olin kuulemma pikkumainen. Talvisaikaan pitää lähtiessä vedet tyhjentää, mutta tämä usein unohtuu ja meidän on käytävä hoitamassa asia. Nuoripari nukkuu sängyssämme eikä kuulemma tarvitse omia petivaatteita, mutta minä tarvitsen, olen kuin karhu sadussa: kuka on nukkunut sängyssäni. Olen kyllästynyt mökin "lainaajiin", mutta lapset eivät ymmärrä sitä. Syksyn haravointiin ja puuhommiin ei kyllä apulaisia löydy.
isoäiti, lähellä eläkeikää kuitenkin. Lapseni pitävät kotiani edelleen kuin omaansa. Kaikki ovat perheellsia ja asuvat muualla. Tiedän oelvani vähän lällykkä, kun en saa sanottua että elän täällä omaa elämääni.
He myös (varmaan ihan ystävällisyyttään) korjaavat kodinkoneitani tai ruohonleikkuria tms. vaikka en ole pyytänyt. Hoksasivat että TV:ni oli rikki ja alkoivat korjata välittömästi. Itse en kaivannut tv:n korjaamista, sillä pärjäänilmankin
Ensinnakin vaihda lukkosarjat. Sano nuorille, että olet huomannut, että liian monella on teille avain. Ette enää itsekään tiedä, kuka voi tulla siään koska tahansa.
Sitten ette anna uusia avaimia enää lapsille juuri tästä syystä.
Alatte tyhjentää komeroita ja kysytte, joko lasten vanhat tavarat saa viedä kirppikselle. Sanotte suoraan, että kukin opetelkoon nyt elämään omissa oloissaan, "sillä ettehän te lapsetkaan halua, että alamme käydä teillä omilla avaimillamme koska tahansa". Vai onko teillä avain kaikkien lapsien koteihin? Jos on, antakaa avaimet pois.
Alatte tehdä remonttia ja suunnittelette komeroiden poistamista
Lapset ovat tervetulleita lapsuudenkotiinsa, mutta kun ovat pois jo muuttaneet niin tilanne on muuttunut.
Nyt elätte omaa elämäänne ja tarvitsette kotinne ja komeronne omiin tarkoituksiinne.
Meillä ainakin aikuiset lapset tuntevat itsensä auvoisen onnellisiksi, kun saavat heittäytyä 'lapsiksi' lapsuudenkodissaan. He jopa osaavat rentoutua niin äidin passattaviksi ja nauttivat tuokion tilanteesta. Lapset saavat käydä ja olla kuin kotonaan, he eivät kiusallisesti pengo komeroita /kaappeja eivätkä sotke mökkiämme. On puhelimet, joissa voi sopia tapaamiset ja jokainen lapsemme omine jälkikasvuineen osaa kunnioittaa mummin ja papan yksityistä reviiriä (kuten mekin heidän kodeissaan). Huoneet, saunat ym tilat jätetään siisteiksi seuraavan käyttää. Toki he kysyvät ukilta ja mummilta, voimmeko tulla kylään tai mökille: he ja me arvostamme toistemme elämää. Ja se yhdessäolo on välillä niin mukavaa!
No aikansa tuo vie ja riippuu paljon vävyistä ja miniöistäkin. Olen seurannut tuttavani perhettä : nuoripari tuli tyttären avaimilla kissaa hoitamaan sovitusti uuden sulhonsa kanssa, ( siis ei ollut edes tavannut tytön vanhempia) , sulho ajeli talon autolla pitkin maakuntaa ja kävipä kaverillaan toisessa läänissä, tankki oli tyhjä ja auto likaisena tallissa. Lupaa auton käyttöön ei oltu kysytty.
Samoin jos perheen poika tulee tyttöystävänsä kanssa auttamaan jossakin pienessä hommassa ,oletetaan aina iso raha ja matkakorvaus. Vanhemmat ovat antaneet ison pesämunan pojan ensiasuntoon.
No voihan sitä sanoa, että mitens ovat kasvattaneet , mutta on tämä "ajan henkeäkin ".
Itse lapsettomana voin tarkastella , ei tuomitse kuitenkaan.
Muistan vaan itse ,kun maatalon tyttärenä oli velvollisuus mennä auttamaan joka kesälomaksi ja aina kun oli jokin isompi työ meneillään, joka joulu kävin tekemässä suursiivouksen , ei tullut edes mieleen pyytää siitä edes sitä matkarahaa . Oppi, että voi tehdä pyyteettömästi ja ajatella muita, se ei ole nykypäivää, minä minä minä ensin .
Työpaikkallakin ollaan omia etuja hakemassa, ei tavallaan töissä työnantajalle, vaan jotain minulle...
minulle, että voin sitten taas hakea parempaa paikkaa "kaikkeni antaneena " , ei muisteta että ollaan ottamassa hyöty , osalla on näin .
Toivon epäitsekkyyden aikaa ja toisen kunnioittamisen aikakautta.