Monesti itse ajattelen, että tuokin asia olisi pitänyt lapsille kertoa, on vain jäänyt tekemättä, ihan pitäisi paperille laittaa. Tuli mieleeni vain nyt aikuisten lapseni kansakoulun opettajan kertomaa, että kaikki eivät tiedä mikä on havu- ja mikä on lehtipuu, Silloin tuntui maailma seisahtuvan. Siitä lähtien olen muistanut kertoa miten ennen tehtiin, oli se kuinka alkeellista vain.
Oletteko muistaneet siirtää tietoa sukupolvelta toiselle ?
jassumarketta
11203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että haluaisin kysellä äidiltäni hänen lapsuuden ajoistaan kaikenlaisia tietoja.
Hän täyttää pian 76 vuotta ja eihän koskaan voi tietää milloin tapahtuu jotain,
minkä jälkeen kyseleminen on myöhäistä.
Lapsille ei kannata tuputtaa tietojaan silloin, kun ne eivät häntä vielä kiinnosta,
menee hyvät tarinat ihan hukkaan. Pikemminkin ne saattavat aiheuttaa ärsyyntymistä,
etenkin jos aloittaa tyyliin "ei silloin kun minä olin nuori...."
jolloin kyselevät.
Meillä oli nyt ihan vasta kyse millainen oli minun koulussa kouluruokailu.
Olivat ihmeissään kun kerroin, piti syödä pulpeteissa, kotoa oli ruokaliina pulpetille, ja alaluokilla poimimme puolukat kouluun kaksi litraa/ koululainen. Kuin myös ei ollut koulukyyditystä.
En tarkoita mitään oppituntia vaan ihan silloin kun syödään ja jutellaan muutenkin vaikka. On nimittäin tullut itselle mon ta monta asiaa jota ei vain olisi älynnyt kertoa ja itse pitää selvyytenä mutta lapset ei ymmärrä. Sanon esimerkiksi haravakone. Siinä on monelle nykylapselle ihmettelemistä.
milloin 28 vuotiaalle tulee kyselykausi ;)
Täytyy joskus kysyä olenko kertonut kouluajoistani mitään.
kun asutaan, nuo työkoneet on tulleet tutuiksi jo pienestä pitäen.
Samoin puut, kasvit ja eläimet.
Ollaan siinä työn ohessa käsitelty näitä juttuja.
kuin sinun. Äidilläni on 15 lastenlasta, jotka kaikki ovat aikuisia nyt. He ovat tehneet äidistäni video- ja äänitetallenteen cd-formaattiin, jonka minä aion saattaa kirjalliseen muotoon. Äitini soitti minulle yhtenä päivänä ja kysyi, että mitä niille pitäisi kertoa. Kävimme läpi tärkeät asiat ja 1950-60 luvun elämäntavat. Minusta oli erittäin hienoa, että tämä 20-30 vuotiaitten sukupolvi halusi tietää nämä asiat.
olen vääntänyt yhden CD:n verran.
Lähinnä sellaista josta lapset eivät olleet yhtään kiinnostuneita.
Muuten olivat fiksuja, eli kovia lukemaan, koulukirjoja tosin ei.
Kaiken tietävät nykyään ja näsäviisaita ovat, mutta vielä minä pystyn ne, henkisesti, rökittämään.
Eli tarinaa on mummoista ja papoista, omista isovanhemmistani, suvusta, tarinoita joissa he ovat eläneet.. jne.
Minunkin nuoruustarinoitani on mutta se kansio on vieläkin suljettu salasanalla. Olen kirjoittanut salasanan elinluovutustestamenttiini, kyllä ne neropatit sen sieltä hoksaavat.
Olisi sitten kiva tietää mitä ne papasta lapsilleen kertovat.
Kyllä sun pitäs se salasanas aukaista ennen loppua HTZA, mutta kiva kun olet tuon asian ymmärtänyt, Lapsenlapset tarvii tietoa meistä, nimenomaan meistä ja meidän elämästä. Sitäon vain niin toope
ettei ymmärrä aina kertoa.
Olen itse tehnyt äidistäni opiskeluaikana muistelon joka on mielestäni kaunis ja jonka aion säilyttää lapsilleni, he kun eivät koskaan olleet läheisiä toisilleen.
sensuroitavaa? Tätä en halua, että he minusta tietävät:-)
kertonukki.
Huanol menestyksel : )
Pojat mittää kuuntele, mut onneks miniät sit
senkin erestä : )
Pojanpojal oli koulus tosi hauska tehtävä :
Piti kysellä isovanhemmilt koulunkäynnist.
Sus siunakkoo, ku pappa kertos, et yks ope
häne kaveris luakal
riapotti tukast, toine löi karttakepil sormil,
ni poika oli ihan kauhistunu." Mikset soittanu
poliisil, tokasi poika 9v.
Itselle on historia ja oma historia tärkeää.
Sen nuoremmille kertominen on vähän vaikeaa, jos ei vielä ole kiinnostusta.
Viimekesänä pääsin omilleni (laitan taas tämän systerin tyttö ja hänen lapset) kertomaan saaren kautta meidän esi-isien elämästä.
Näyttämään minkälaisessa paikassa on mummonsa ja vaarinsa tästä suvusta asuneet.
Sanoin systerin tytölle kun nuorimman isän äiti on lapista ja meidän suku saaristosta saattaa hänen suonissaan melko mielenkiintoinen yhdistelmä virrata.
Voi odottaa ikää myöten mitä vaan.
Luonto juttuja saaressa tutkittiin ja tongittiin niinkun veli ja minä aikoinaan.
Olen luontokirjoja heille jakanut jos on jonkinlaista mielenkiintoa ollut.
Saaressahan elettiin aina luonnon mukaan ja pikkutyttönä kun olin siellä kaikki kesät oli tuntosarvet paljon herkempiä.
Ikävä kyllä olen kaupunkilaistunut maailmalla :(((