Otanpa vaikka tähän esimerkiksi nyt itseni:
Saan haukut ja mollaukset niskoilleni kun olen tehnyt abortin, olen joidenkin mielestä murhaaja ja en ansaitse lapsia enkä mitään muutakaan. Olen yksinkertaisesti yhden tekemäni abortin vuoksi aivan kelpuuttamaton ja huono ihminen. Olen ehkä joidenkin mielestä kylmäverinen lapsen mukavuussurmaaja, joka ei omassa itsekkyydessään ajattele muuta kuin omia mukaavuuksiaan ja itseään.
Moni sanoo, että minun olisi pitänyt ehdottomasti synnyttää lapsi, mielummin kuin väkivalloin surmata se kohtuuni riistäen siltä joka ikisen oikeuden ja mahdollisuuden. Hyvin monesti törmään tämänkaltaisiin ilmiöihin (henkilökohtaisesti) niin näillä nettipalstoilla kuin myös ihan "real life"- elämässäkin.
Tein abortin 16-vuotiaana.
Sitten, kappas vaan kun uudestaan tulin raskaaksi (17-vuotiaana) tapahtui seuraavaa:
Saan haukut ja mollaukset taas kerran niskoilleni, koska enhän tietenkään voi olla hyvä äiti koska olen nuori. En joidenkin mielestäni osaa hoitaa lastani ja en missään tapauksessa ole kykenevä tarjoamaan lapselleni "hyvää elämää", ainoastaan olen pilannut niin omani kuin lapsenikin koko elämän. Olen joidenkin mielestä huono ja kelpuutamaton yksilö niin ihmisenä kuin äitinäkin enkä jälleen kerran omassa itsekkyydessäni osaa mustavalkoisessa teinin ajatusmaailmassani ajatella muita kuin omia haluamisiani, enkä lapseni parasta ollenkaan. Moni sanoo, että minun olisi ehdottomasti pitänyt tehdä abortti, mielummin kuin synnyttää lapsi, pilaten hänen koko elämänsä, sillä joutuihan hän syntymään "huonon" ja itsekkään teiniäidin lapseksi. Nyt 1-vuotiaan pojan yksinhuoltaja äitinä törmään lähestulkoon joka päivä tämänkaltaisiin ilmiöihin (henkilökohtaisesti) niin näillä nettipalstoilla kuin ihan "real life"- elämässäkin.
Tämän pointti oli nyt vain ja ainostaan se, että mielestäni mielipideasioista on aivan turha kinata, toisen mielipiteitä kun ei vaan voi muuttaa. Joku vastustaa aborttia, toinen kannattaa oikeutta siihen. Kaksi täysin toisistaan eroavaa mielipidettä, joista on turhaa yrittää vääntää keskenään mitään järkevää keskustelua tai mitään muutakaan. Seurauksena on vain pahaa mieltä itse kullekin. Ainoa ääni ja mielipide mitä kuuluu sisimmässään kuunnella on se oma äänensä, ei pidä välittää muiden solvauksista tai haukuista! Antaa kaikkien vaan olla sitä mieltä mitä haluaa. Tässä oli minun esimerkkini omasta tapauksestani jossa olen kuunnellut liikaa muita ja sitä kautta ottanut vaan paskaa ja haukkuja omille niskoille. Jokainen on erilainen ja kukaan ei aina voi olla samaa mieltä asoista, vai onko muka tälläkin palstalla käydyt keskustelut aina niin järkeviä ja rakentavia? Ei ole muuta kun väittelyä ja toisen mielipiteen solvausta. Toisen ihmisen mielipidettä olisi hyvä kunnioittaa, vaikka se eroaisikin omasta. Tämä nyt oli vain oma kantani asiaan...
Saan haukut ja mollaukset niskoilleni kun olen tehnyt abortin, olen joidenkin mielestä murhaaja ja en ansaitse lapsia enkä mitään muutakaan. Olen yksinkertaisesti yhden tekemäni abortin vuoksi aivan kelpuuttamaton ja huono ihminen. Olen ehkä joidenkin mielestä kylmäverinen lapsen mukavuussurmaaja, joka ei omassa itsekkyydessään ajattele muuta kuin omia mukaavuuksiaan ja itseään.
Moni sanoo, että minun olisi pitänyt ehdottomasti synnyttää lapsi, mielummin kuin väkivalloin surmata se kohtuuni riistäen siltä joka ikisen oikeuden ja mahdollisuuden. Hyvin monesti törmään tämänkaltaisiin ilmiöihin (henkilökohtaisesti) niin näillä nettipalstoilla kuin myös ihan "real life"- elämässäkin.
Tein abortin 16-vuotiaana.
Sitten, kappas vaan kun uudestaan tulin raskaaksi (17-vuotiaana) tapahtui seuraavaa:
Saan haukut ja mollaukset taas kerran niskoilleni, koska enhän tietenkään voi olla hyvä äiti koska olen nuori. En joidenkin mielestäni osaa hoitaa lastani ja en missään tapauksessa ole kykenevä tarjoamaan lapselleni "hyvää elämää", ainoastaan olen pilannut niin omani kuin lapsenikin koko elämän. Olen joidenkin mielestä huono ja kelpuutamaton yksilö niin ihmisenä kuin äitinäkin enkä jälleen kerran omassa itsekkyydessäni osaa mustavalkoisessa teinin ajatusmaailmassani ajatella muita kuin omia haluamisiani, enkä lapseni parasta ollenkaan. Moni sanoo, että minun olisi ehdottomasti pitänyt tehdä abortti, mielummin kuin synnyttää lapsi, pilaten hänen koko elämänsä, sillä joutuihan hän syntymään "huonon" ja itsekkään teiniäidin lapseksi. Nyt 1-vuotiaan pojan yksinhuoltaja äitinä törmään lähestulkoon joka päivä tämänkaltaisiin ilmiöihin (henkilökohtaisesti) niin näillä nettipalstoilla kuin ihan "real life"- elämässäkin.
Tämän pointti oli nyt vain ja ainostaan se, että mielestäni mielipideasioista on aivan turha kinata, toisen mielipiteitä kun ei vaan voi muuttaa. Joku vastustaa aborttia, toinen kannattaa oikeutta siihen. Kaksi täysin toisistaan eroavaa mielipidettä, joista on turhaa yrittää vääntää keskenään mitään järkevää keskustelua tai mitään muutakaan. Seurauksena on vain pahaa mieltä itse kullekin. Ainoa ääni ja mielipide mitä kuuluu sisimmässään kuunnella on se oma äänensä, ei pidä välittää muiden solvauksista tai haukuista! Antaa kaikkien vaan olla sitä mieltä mitä haluaa. Tässä oli minun esimerkkini omasta tapauksestani jossa olen kuunnellut liikaa muita ja sitä kautta ottanut vaan paskaa ja haukkuja omille niskoille. Jokainen on erilainen ja kukaan ei aina voi olla samaa mieltä asoista, vai onko muka tälläkin palstalla käydyt keskustelut aina niin järkeviä ja rakentavia? Ei ole muuta kun väittelyä ja toisen mielipiteen solvausta. Toisen ihmisen mielipidettä olisi hyvä kunnioittaa, vaikka se eroaisikin omasta. Tämä nyt oli vain oma kantani asiaan...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olitko 17- vuotiaana kypempi yksinhuoltajaksi kuin 16- vuotiaana?
Enkö ymmärtänyt pointtiani? Minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään siitä olenko hyvä vai huono äiti. Eikä tarvitse todistella myöskään abortistani, että oliko se hyvä vai huono ratkaisu. Itse tiedä parhaiten omat asiani ja siitä syystä en kuuntekaan enää muiden mielipiteitä liittyen omiin henkilökohtaisiin asoihini.
En kommentoinut viestissäni omaa näkökantaani omiin asoihini, vaan kommentoin sitä mitä mieltä muut (ulkopuoliset) ihmiset minusta ovat. Ja se kun ei enää minua hetkauta suuntaan eikä toiseen. Tottakai kuitenkin otan vastaan kritiikkiä, mutta en ota ennakkoluuloisia mielipiteitä enää itseeni. Kaikista parhaiten tiedän minä itse sen mihin kykenen ja minkälainen olen äitinä ja ihmisenä. Se ei kuulu muille. Minulla ei ole tapana kiistellä mielipideasoista, silla maailmassa on varmaan yhtä monta erilaista mielipidettä kuin on ihmistäkin. Joten jos vaikka sinä pidät minua huonona äitinä nuoren ikäni vuoksi ja koska olen yh, niin siinäs olet sitä mieltä. Se on sinun oma asiasi ja mielipiteesi. Tämä oli koko asiani pointti. Niin, ja enpä välitä enää muiden mielipiteistä, olin sitten hyvä tai huono äiti. Ja tuo, että olinko 17-vuotiaana kypsempi yksinhuoltajaksi kuin 16-vuotiaana, niin siitä voi olla montaa mieltä ja jokainen voi itse päätellä ja tehdä omat johtopäätöksensä asiasta. Oma vastaukseni kysymykseen: En ollut. Ei siitä en enempää.
kiinni. Vaikka olisi 48v ei ole ikänsä puolesta sen parempi äiti kuin joku muukaan. Äitiys on minusta mielentila, jos sitä ei saavuta, eikä halua sellaista mielentilaa, on parempi olla hankiutumatta äidiksi.
... ainakin joissain määrin. Esimerkkinä vaikka, että vanhemalla ihmisellä (vaikkapa 25-vuotiaalla) on monesti jo takanaan kouluttautumista ja työkokemusta, elämänkokemustakin löytyy jo pikkasen enemmän kuin vaikka 17-vuotiaalta. Tähän koulutus- ja työ juttuun vetoan nyt siksi, että omasta kokemuksesta voin sen sanoa, että varmaan olisi paljon helpompi sitten siirtyä eteenpäin lapsen kasvettua isommaksi, kun olisi vaikka just se työpaikka johon on kouluttautunut kun äitiysloma päättyy. Äitiysrahakin kun on paljon suurempi niillä joilla se vakityöpaikka on ja sitä kun ei taida kovin monelta 15-17-vuotiaalta löytyä. Monet nuoret ajattelee että lähtee opiskelemaan ekaa ammattia sitten kun lapsi on parivuotias, tai suunnittelee jopa opiskelevansa etäällä samalla kun pitäis se lapsi hoitaa. Se on helpommin sanottu kun tehty. Tietysti jotkut siihen pystyy, ja niille ei voi muuta kun nostaa hattua, mutta minä en kyllä pystynyt. Opiselut voi olla tosi vaikea alottaa uudestaan parin-kolmen vuoden tauon jälkeen. Mutta pakkohan ne on alottaa jos elämällään aikoo joskus tehdä jotain muutakin kun kuluttaa sen kotona makoiluun ja sossurahoilla elämiseen. Se on varmasti jokaiselle nuorelle vanhemmalle, ja miksei vanhemmillekin vanhemmille, stressaavaa ja hankalaa kun ensin täytyy elää pelkillä tukirahoilla sen ajan mitä äippälomalla on, ja sitten sen jälkeen (jos ei vielä kouluja ole käynyt) niin sen toiset pari-kolme vuotta vielä enemmän niillä tukirahoilla kunnes sitten valmistuttuaan mahdollisesti saa työpaikan. Varsinkin yksinhuoltajille em. voi olla vaikeampaa, toisin kuin niillä joilla se toinenkin osapuoli on mukana on varmasti niin taloudellisesti kuin oman psyykeensäkin kannalta paljon helpompaa se lapsesta ja muista asoista saman aikaisesti huolehtiminen. Tottakai asiat monesti järjestyy jotenkin päin, mutta helpompiakin tapoja on.
Muilta osin kyllä uskon ettei iällä ole äitiyden kannalta merkitystä...
että niin monta kuin on ihmistä, yhtä monta on mielipidettäkin. Jos yrittää miellyttää yhtä, pyllistää toiselle. Juuri tästä syystä kannattaa ajatella vain omilla aivoillaan oman arvomaailmansa pohjalta ja tehdä päätökset sen mukaan. Aina joku on kuitenkin valittamassa väärästä ratkaisusta. Se ratkaisu voisi olla väärä sille toiselle henkilölle, mutta sinun ratkaisusi liittyy omaan maailmaasi, eikä kukaan muu ole parempi asiantuntija sen suhteen kuin sinä itse.