Kun maataistelukone ampuu Salolta toisen jalan, niin hän sanoo näin:
"Ei meillä ruveta yhtä jalkaa suremahan. Jos on tullu juostua, niin nythän se on pois joka pahentaa" (s 354).
Nyt vasta äkkäsin, että mies selvästikin muistelee Markuksen evankeliumia (9:45) tuona kauheana hetkenä.
"Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, että ontuvana elämään menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettäisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen."
"Ei meillä ruveta yhtä jalkaa suremahan. Jos on tullu juostua, niin nythän se on pois joka pahentaa" (s 354).
Nyt vasta äkkäsin, että mies selvästikin muistelee Markuksen evankeliumia (9:45) tuona kauheana hetkenä.
"Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, että ontuvana elämään menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettäisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etenkin tuo oudolta kuulostava sana "pahentaa" tuollaisessa yhteydessä viittaa siihen, ettei kysymyksessä ole pelkkä sattuma. Eri asia on, olettiko Linna edes aikalaistensa osaavan yhdistää vähän siteeratun raamatunkohdan ja Salon repliikin toisiinsa.
Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Salon haavoittumiskuvaus on muutenkin "komea" ja hänen viimeiset repliikkinsä antavat miehestä melko myönteisen kuvan. Rintamaveljetkin tunsivat sympatiaa sitä miestä kohtaan, jonka sotapropagandaa myötäileville toteamuksille he olivat siihen asti lähinnä naureskelleet. Ehkä Linna halusi viime metreillä oikaista muuten mahdollisesti syntyvän käsityksen, että vain ne purnaajat olivat sotilaita, jotka Saloa itseään lainaten "täyttivät miehen reiän".
Salohan oli keskipohjalainen. Saituutensa ja uskovaisuutensa takia toinen kautta linjan naurunalainen sotilas oli eteläpohjalainen alikersantti Mäkilä. Joskus onkin pohdittu, oliko Linnalla jotain negatiivista pohjalaisia kohtaan. Mutta kuin sattumalta juuri Mäkilän kaatuminen on kirjan kaatumisista yksi tunteita herättävimpiä, kun huoltojoukoissa palvellut mies lähtee yhtäkkiä vapaaehtoisesti viemään ruokaa etulinjaan ja pitää siinä kauniisti huolta hevosestaan.
Salon tapaan alussa hieman naiivina esitellyn Kariluodon Linna korottaa melko piankin kunnon upseeriksi, eikä Linna esitä edes psykologisilta johtajataidoiltaan surkeata Lammiota huonoksi upseeriksi strategisilta taidoiltaan.
Tuntematon sotilas ei tosiaankaan ole asetelmiltaan mikään mustavalkoinen kirja.
Linna on Raamatusta pääsemättömissä yhtä lailla kuin Tuntemattoman sotilaan henkilöt Vänrikki Stoolin tarinoissa.
Ennen kuuluisaksi tuloa kirjoitetuissa kirjoissa (Päämäärä, Musta rakkaus) uskonpohdinta on väliin suorastaan tuskallista. Pitihän Linnan kirjoittaa "Messias"-niminen kirjakin, mutta sen kanssa tapahtui jotakin.
Näin tekee.