OLIKO RAKKAUTEMME ( 2 )
-äänestä paras vaihtoehto, kymmenen tankaa-
1.
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
lehti vaahteran
siinäkö rakkaus on
kaunis vain vähän aikaa
2.
(yksinkertaisella tehokeinolla lisäämme mukaan kirjoitustapahtuman)
sumuun katoaa, viisi
hiljaa vene ja sumuun, seitsemän
lehti vaahteran, viisi
siinäkö rakkaus on, seitsemän
kaunis vain vähän aikaa, seitsemän
3.
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta
vähän aikaa kaunista
4.
sumuun katoaa
vene ja hiljaa lehti
vanhan vaahteran
siinäkö rakkaus on
niin kaunis vähän aikaa
5.
(lauseen alut isoin kirjaimin, rakkaus kahtena tavuna, ja välimerkin käyttö)
Sumuun katoaa
vene ja hiljaa lehti
vanhan vaahteran
Siinäkö oli rakkaus,
niin kaunis vähän aikaa
6.
(useita välimerkkejä)
Sumuun katoaa
vene - ja hiljaa lehti
vanhan vaahteran
Siinäkö oli rakkaus:
niin kaunis vähän aikaa
7.
Sumuun katoaa
vene, värikäs lehti
vanhan vaahteran
Siinäkö rakkaus on:
niin kaunis vähän aikaa
8.
(muokataan kuvastoa - lipuminen näkymättömiin)
sumussa vene
näkymättömiin lipuu,
putoaa maahan
lehti vanhan vaahteran
ja rakkaus - kadotessaan
9.
sumussa vene
näkymättömiin lipuu,
putoaa maahan
lehti vanhan vaahteran
ja rakkaus vähän aikaa
10.
Sumussa vene
näkymättömiin lipuu,
putoaa maahan
Kaunis lehti vaahteran,
rakkaus niin vähän aikaa
[aamulla noin 8:00 - 9:45]
-äänestä paras vaihtoehto, kymmenen tankaa-
1.
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
lehti vaahteran
siinäkö rakkaus on
kaunis vain vähän aikaa
2.
(yksinkertaisella tehokeinolla lisäämme mukaan kirjoitustapahtuman)
sumuun katoaa, viisi
hiljaa vene ja sumuun, seitsemän
lehti vaahteran, viisi
siinäkö rakkaus on, seitsemän
kaunis vain vähän aikaa, seitsemän
3.
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta
vähän aikaa kaunista
4.
sumuun katoaa
vene ja hiljaa lehti
vanhan vaahteran
siinäkö rakkaus on
niin kaunis vähän aikaa
5.
(lauseen alut isoin kirjaimin, rakkaus kahtena tavuna, ja välimerkin käyttö)
Sumuun katoaa
vene ja hiljaa lehti
vanhan vaahteran
Siinäkö oli rakkaus,
niin kaunis vähän aikaa
6.
(useita välimerkkejä)
Sumuun katoaa
vene - ja hiljaa lehti
vanhan vaahteran
Siinäkö oli rakkaus:
niin kaunis vähän aikaa
7.
Sumuun katoaa
vene, värikäs lehti
vanhan vaahteran
Siinäkö rakkaus on:
niin kaunis vähän aikaa
8.
(muokataan kuvastoa - lipuminen näkymättömiin)
sumussa vene
näkymättömiin lipuu,
putoaa maahan
lehti vanhan vaahteran
ja rakkaus - kadotessaan
9.
sumussa vene
näkymättömiin lipuu,
putoaa maahan
lehti vanhan vaahteran
ja rakkaus vähän aikaa
10.
Sumussa vene
näkymättömiin lipuu,
putoaa maahan
Kaunis lehti vaahteran,
rakkaus niin vähän aikaa
[aamulla noin 8:00 - 9:45]
Vastaukset 14
Vanhimmat
ysi
psykologinen testi! Mutta, jos esittämistäsi vaihtoehdoista tulee valita, niin eka on nro 3 ja toka nro 8! Olisko pitänyt kenties perustellakin?
Sumu näkymättömiin
veneessä lipuu
maahanko putoaa
Kaunis rakkaus
lehti vaahteran
niin vähän aikaa
muuten ihan yhtä hyvä ehdotus kuin mikä tahansa, mutta versiosi ei ole tanka.
:)
vähän aattelinkin ;)
vähän aikaa ja siinäkö, rakkaudesta puhuttaessa ei jotenkin istu mun korvaan, ei sitte millään, eikä tajuntaan tai siis en suostu hyväksymään ajatusta, vaikka tiedän....
eli valkkaan kolmosen ;)
valitettavasti vain taitaa olla niin... että toisinaan, ehkä kovin useinkin ihminen elämänsä poluilla joutuu parahtamaan siitä mikä oli rakkautta, tai ainakin mikä hänelle edusti rakkautta, että... niin vähän aikaa ja siinäkö. Mutta jos ajatellaan tosi rakkautta. Sen pysyvyyttä. Niin... vanha vaahtera voi tarjota kauneudenkokemusta vähän aikaa. Rakkaus loputtomasti. Kiitos Jussi ja hyvää päivänjatkoa.
ei se rakkaus mihinkään lopu, ehkä sitä ei vaan ole koskaan ollut oikeasti olemassakaan?
mä ymmärrän kyllä jos kauneus, ilo, hauskuus, tahto tai vaikkapa halu loppuu, mutta mitä on rakkaus?
rakkaus asuu sydämessä ja kellä se siellä on, ei se kaaadu ympäröivän maailman haasteisiin, sitä ei voi ylitsevuotavallakaan "tuhlauksella" saada loppumaan.
no nää on näitä, joita voisi pohtia melko pitkäänkin...
kiitos itsellesi, haikuna maailmassa ja hyvää päivänjatkoa haluan myös toivottaa
Äänestän numeroa 9. Tuolla kattauksella tulee mielenkiintoisia lisäajatuksia... hieman absurdejakin... että vene putoaa maahan.. että rakkaus putoaa niin vähän aikaa... antaa lukijalle enemmän mahdollisuuksia omaan tulkintaan, siksi pidän siitä vaihtoehdosta eniten.
jäit pois viestistäni tähtikselle ja suosikki on:lle kun kommenttisi tuli sillä aikaa kun olin laittamassa viestiä heille ja välillä vastailin puhelimeen ja piti tekstiviestejäkin laittaa. Niin että vastailen sinulle erikseen tässä ja kiittelen palautteesta.
Käyttämälläsi tulkinnalla eli ajatuksella (tai lisäajatuksella) veneen putoamisesta, sen (siis veneen) painoarvo ja symboliarvo lisääntyy - mikä on vene joka putoaa? - assosioituen vaikkapa jonkin päättymiseen.
Tankan alkuosa saattaisi toimia ilman loppuosaakin, haikuna:
sumussa vene / näkymättömiin lipuu, / putoaa maahan.
tulee lisääkin. :)
En tarkoittanut tätä varsinaisesti äänestykseksi. Alunperin tämä oli pitkän runon loppuosio ja on tarkoitettu vähän niinkuin fiktiivinen kirjoittaja eli runon minähahmo siinä kyselisi mielessään [itseltään sekä mahdollisilta lukijoilta] että mikä näistä nyt sitten lienee paras. Jotain sellaista.
Runo oli liian pitkä yhteen viestiin, systeemi ilmoitti englanninkielellä body is too long, joten otin tämän omaksi osiokseen, mutta sekään ei riittänyt, niin että piti sitten jakaa vielä alkuosakin kahdeksi. Runokokonaisuudesta erilleen lohkaistuna osion äänestys-luonne korostuu ja ajattelin että ehdotuksia varmaankin tulee, niin että kyllä tähän sisältyy mahdollisuus siihenkin ja olen mielissäni palautteesta.
Kiva jos ehdotuksia tulee lisääkin.
Mielelläni luen ehdotukset. Että mikä kenenkin mielestä parhaiten toimii. Meillä ihmisillä kun on niin erilaisia mieltymyksiä mistä kukakin pitää ja toisaalta ne voi myös vaihdella, jossain tilanteessa kolahtaa yhdellä tapaa sanottu ja toisessa elämäntilanteessa ja fiiliksessä toinen. Varsinkin runojen kohdalla missä kyse on usein herkistä ja vaikeasti kuvattavista tunteista.
Tankan luonne (ja luettavuus) tietty kärsii tuolla tavalla jonoon laitettuina. Yksittäinen tanka pitäisi lukea rauhassa ilman edellisten tai jälkimmäisten tankojen painolastia, rivi kerrallaan hahmottaen juuri sen kuvan, minkä kyseinen tanka sisimmässä nostaa.
Alkuperäisestä tankarunoudesta en juurikaan ole perillä niin kuin en runoudesta muutenkaan, mutta jotain mielikuvaa minulla on, mm. että runo pitäisi olla yhtenä lauseena 5-7-5-7-7 tai kahtena eli joko 5-7-5 ja 7-7 (mitä yleensä käytän) tai sitten 5-7 ja 5-7-7. Runon pitäisi siis olla luettavissa yhtenä lauseena ja kuvana tai tavallaan kahtena lauseena, kahtena toistaan täydentävänä ajatuksena silloinkin kun se on kirjoitettu yhteen ja välimerkkejä ei ole. Käsittääkseni tankassa ei edes saisi olla välimerkkejä.
Mieluiten jokaisen rivin pitäisi toimia tavallaan pienoiskokonaisuutena, lauseen osana, sisältäen jonkinlaisen aistimuksen tai henkäyksen, pienoiskuvan, jota seuraavat rivit sitten täydentävät. Tanka on yksi kuva eli osiensa summa, mutta yksittäisiä rivejä voi käyttää niin että monitulkinnaisuus lisääntyy, jolloin jokainen rivi painottaa jotakin kokonaisuuden osaa ja näin lopputuloksena syntyvä kuva riippuu kokonaan lukijan valitsemasta painotuksesta, vaihtoehtoja on useita.
Käsitykseni on että tankaan sen alkuperäisessä muodossa kuuluu jonkinlainen luontoelementti, mieluiten niin että vuodenaika tulee esiin. Luontokuva ja -kokemus on symboli inhimilliselle tunnekokemukselle jota se esittää.
Mikään ei toki estä tekemästä modernia tankaa käyttäen välimerkkejä ym. Ainoa vaatimus tankarunon tekemiselle on tavujako 5-7-5-7-7. Halutessaan rivityksen voi tehdä vaikka 5-7 5 7-7.
... siis rakensin vähän kun jotenkin otti korvaan noi muut:
putoaa maahan
rakkaus kadotessaan
sumussa venho
vaahterasiirapissa
lipuu auringon nousuun
en edes ajatellut, että kyseessä on tanka. Ja kysynkin, että voiko tämä tanka –rytmitys tulla luonnostaan, vai täytyykö siihen aina ihan erikseen keskittyä?
Minä keskityin ainoastaan vain sisällön merkitykseen, siitäkin huolimatta, että sama asia toistettiin vain hiven sanojen järjestystä muuttaen.
Ja mieltymykseni muodostin kerta lukemalta. Mutta tuo kolmonen oli niin sulava ja tasapainoinen. Ja kuvasi mielestäni kauniisti tätä elämän virtaa. Ja tietenkin tuo sumun mukanaan tuoma arvoituksellisuus.
Kasi runossa en eilen edes havainnut tuota pilkkua, ainoastaan tuon viivan. Toisaalta kun nyt sitä tankkaan, niin nyt ilmennäkin siinä aikamoista syvyyttä sen arvoituksellisuuden ohella. Siis kadotessaan. Tuo sana ’kadotessaan’ antaa vielä mahdollisuuden!
Näin minä aattelin!
vaahterasiirappi on kyllä hyvää. Ostin joskus sellaistakin missä oli puolet palmusiirappia, mutta sitten huomasin että valmistaja oli Madal Baal tai jotain sellaista ja pullon kyljessä hindulaisia "viisauksia", niin en enää ostanut sitä. Anyway
näitä voidaan tosiaan rakennella suuntaan jos toiseenkin. Esim.
rakkaussiirappi
rinnoillasi on runo
huulten lukea
sylissäsi tahmautuu
kirjaa selaava käsi
tai:
huulten lukea
rinnoillasi runojen
rakkaussiirappi
kirjaa selaavan käsi
sylissäsi tahmautuu
Toisilla se varmaan tulee luonnostaan. Kun ajatus sisäistää rytmin. Minulla on tuttu joka kirjoittaa K-kirjaimella alkavia tekstejä, jopa kymmenien sivujen pituisia. Yleistieto on hänellä valtava sekä muisti ja on julkkistenkin bileissä ollut lukemassa heidän elämästään kirjoitettamaansa stooria: jokainen sana samalla kirjaimella ja kaikki vieläpä totta. Semmoista. Minä joskus yritin samaa ja huomasin että aivot saa hyvinkin nopeasti jujusta kiinni. Asiassa vaan oli se huono puoli että aivot piti totuttaa myöskin ulos oppimastaan. Ei ollut kivaa kun arkikeskustelussa alkoi automaattisesti kääntää asioita k- tai p-kirjaimella alkavaksi. Siinä meni koko keskustelu vitsiksi. Sanathan ovat lähinnä väline, eivät itse asia. Aiheena se kiinnostaa minua runoudessa ja on osa tekstejäni - tarkastella myös välinettä, niin kuin rakentaja alkaisi katsella kädessä olevaa vasaraa paneelien sijasta mitä on seinään paukuttamassa, no, naulathan menee vinoon ja seinäpanelointi repsottaa, mutta pääasia että vasara on saanut ansaitsemansa huomion. Onhan niinkin että ilman työkalua (sanat) rakentaminen (verbaali kommunikaatio, ja sen myötä kohtaamisessa syntyvä ymmärrys ja läheisyys) olisi mahdotonta. Näiden välillä kun heittäytyy taiteilemaan on pakko ironisoida itseäänkin. Mutta mistä nyt siis puhuimmekaan?
Ai niin. Juu. Jollakin se vaatii siis työtä mutta toiset varmaan oppii ja sisäistää sen niin että tankat sitten syntyvät helpostikin, minulla se vaatii joskus paljonkin pähkäilyä löytää sopivankokoiset sanat mutta, joskus ja usein useimmiten, sanat putoilevat [melkein] kuin itsestään 5-7-5-7-7 muotoon. Sormiharjoitteluna ja aivojumppana se on vähän niinkuin tekisi ristisanaa tai sudokua? Kukaan ei ole mestari alkaessaan mutta vuosien varrella kehittyy.
8. runoon sisältyvän "mahdollisuuden" huomasin vasta kommenttisi myötä.
Niin että "kadotessaan" ei koskisikaan rakkautta (ja sen katoamista) vaan jonkin muun katoamista? Jonkun sellaisen mikä on estänyt, pidättänyt rakkautta? Ja sen lipuessa pois, kadotessa kuin sumuun, rakkaus vapautuu olemaan enemmän rakkautta, vastaamaan tarkoitustaan? Hmm. Pilkun paikkaa pitäisi sitten ehkä muuttaa, en pidä 5-7 5-7-7 muodosta
sumussa vene
näkymättömiin lipuu
maahan putoaa
vanhan vaahteran lehti,
ja rakkaus - kadotessaan
joten se täytyisi kirjoittaa
sumussa vene
näkymättömiin lipuu
maahan putoaa
vanhan vaahteran lehti,
ja rakkaus - kadotessaan
jolloin teksti sisältää kaksi tulkintavaihtoehtoa: 1) runo kertoo jonkin katoamisesta, sellaisen, minkä myötä myös rakkaus hiipuu, kuolee pois (esim. rakastetun lähteminen); 2) runo kertoo jonkin katoamisesta, sellaisen, mikä on estänyt ja pidättänyt rakkautta toteutumasta - tai ainakin: painon asettuessa sanaan "rakkaus" tilanne jää tavallaan avoimeksi: jotain on kadonnut, nyt aika näyttää kuinka rakkauden käy.
Tulkinta on siis riippuvainen siitä mihin kohtaan painotukset asettaa. Kuinka mieli lukee ja sommittelee rivien vuorovaikutusta, tässä tapauksessa katoamisen ja putoamisen ym. suhteita.
:-)
katoaa sumuun
laiturilta lähtenyt
värikäs vene
kuin putoava lehti,
ja rakkaus - kadotessaan
ehkä paremmin tuo esiin kummatkin tulkintavaihtoehdot;
väliviivan pois jättäminen vaikeuttaa vaihtoehdon nro 2 löytämistä mutta tekee tekstistä luettavamman
katoaa sumuun
laiturilta lähtenyt
värikäs vene
kuin putoava lehti,
ja rakkaus kadotessaan
vaihtoehtoa nro 2 korostaen - jonkin muuttuminen, muotoutuminen ja puhdistuminen:
putoaa alas
sumuun lipuva vene
vaahteranlehti
tipahtaa kämmenelle
toisen veneen tullessa
mutta tämä onkin sitten jo kokonaan toinen tanka, edellisen tankan tulkinta, tarkoituksena häivyttää vaihtoehto nro 1 ja saattaa ajatukset vaihtoehtoon nro 2.
Kuten olen tässä sanonut en ole juurikaan perillä tankarunoudesta millaista sen tulisi oikeasti olla, kun en ole perehtynyt oikeiden tankarunoilijoiden teksteihin. Pitäisi kait opetella japania ja lähteä liikkeelle alkukielestä? Mutta siihen minun mielenkiintoni ei riitä. Nämä runot on vain tällaisia hetken pohdiskeluja tietokoneen äärellä... kiinnostusta kieleen välineenä ja sen mahdollisuuksiin ilmaista vaikeasti kuvattavia tunteita ja aistimuksia.
Olen joskus wikipediasta tsekannut mitä siellä sanotaan, taidanpa taas, ja teppo pihlajamäen haikueditori on hyvä apuneuvo aloittelijalle
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka
http://teppo.tv/haikueditori/index.html