sattuuko abortti??? olen toisella kuulla.
SATTUUKO??
pelokas
253617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Moi !
Minua ei fyysisesti sattunut, mutta sen jälkeen monen monta kertaa kyllä henkisesti. Tein abortin 10 vuotta sitten. Nyt olen 4 vuotiaan pojan äiti. Ajattelan tosi usein sitä lasta joka minulla olisi voinut olla... Ennen lapsen saantia en asiaa pahemmin ajatellut, mutta nykyään kyllä asia on mielessä liiankin kanssa. Mieti vielä ! Älä hätiköi !
Siinä veri lentää ja paikat repiää. Toisilla se käy helpommin, mulla ei käynyt...
ihme kommentti....et tiedä asiasta mitään...älä puutu keskusteluun...mistä et todennäköisesti tiedä mitään....
Pelokas,abortti tehdään nukutuksessa,"toimenpide" ei satu.Sydämeen sattuu!
Lapsen saa sitten ottaa kotipakettiin hautausta varten. Muista mainita siitä ennen nukutusta, ettei lasta ennätetä hävittää.
miten niin muka saa? kokemukseni mukaan poltetaan sairaalassa.
syntymättömiä lapsia ei haudata. kristillinen hautaus edellyttänee muutenkin kasteen. tuskinpa hetkeäkään maailmassa elämättömiä ihmisalkioita kastetaan, joten,....paskapuhetta.
Mulla sattuu jo nt sydämeen. Mutta äiti pakottaa, kiristää yms... Mä en jaksa sitä. Koko suku halveksuu. Mä en tahtos, mutta kun on PAKKO!!
Mä en kestä mun pää hajoo, eikä ole ketään kuka tukis. Ne ei anna mun tavata lapsen isää enään, joten en saa tukea häneltäkään :((((
Mua sattuu henkisesti vieläkin vaikka siitä on jo vuosi kohta aikaa.Mulle tehtiin kaavinta.kannattaa mennä ajoissa niin voit saada pillerit ja se on helpompaa kun mennä nukutukseen ja ne ottavat sikiön ulos sun alapään kautta.Ei mua sattunut ollenkaan eikä ole tullut mitään jälkivaivoja.Kannattaa hoitaa asia nopeasti,kohta sitä ei voi enää keskeyttää.Eikö se 12 viikkoon mennessä voi keskeyttää.Kannatan pillereitä.
Abortti ei satu.
Vauvat ovat ihania, mutta niistä täytyy myös pystyä ottamaan vastuuta.
Tiedäthän/ymmärräthän, mitä tarkoitan.
Sinun täytyy ensin oppia ottamaan vastuuta itsestäsi, ennenkuin voit ottaa vastuullesi pienen lapsen.
Kukaan muu kuin sinä ei ole vastuussa lapsestasi, paitsi tietenkin lapsen isä, mutta luulen hänenkin olevan vielä kypsymätön isäksi.
Uskon vanhempiesi haluavan vain sinun parastasi, siksi kiellot ja määräykset, kun olet vähän vanhempi, ymmärrät paremmin heitäkin.
Vielä tulee aika, kun olette täysi-ikäisiä, olette työelämässä kiinni ja valmiita perustamaan perheen, vielä ei ole kiirettä.
Abortti ei ole lainkaan niin paha ratkaisu kuin mitä monissa yhteyksissä on annettu ymmärtää.
Voimia sinulle, yritä kestää!
100€:sti. ihanaa, että täällä joku vastailee järkevästikin.
Muista että kukaan ei voi pakottaa sinua aborttiin. Ei kukaan.
Olet ilmeisesti kovin nuori, jos vanhempasi eivät anna edes tavata tapahtuman toista osapuolta.
Vaadi hänet mukaan aborttireissulle.
Kaikkien miesten pitäisi kokea abortti "vieressä".
Muista huolehtia ehkäisystä varmalla menetelmällä siihen asti kunnes olet valmis ottamaan lapsen vastaan.
Monet kirjoittajat ovat oikeassa, että "sydämeen sattuu", mutta elämässä jokainen tekee jonkin asian, jonka tekemistä sitten katuu myöhemmin ja sydämeen sattuu. Meillä naisilla abortti lienee niitä rankimpia asioita.
Voisiko adoptio tulla kysymykseen?
Mene juttelemaan asiasta jonkun ymmärtävän ihmisen kanssa. Voimia sinulle.
adoptioasiaan. jos ei itsellä ole mitään kokemusta adoptiosta, ei kannata sitä suositella kenellekään. lapsen antaminen adoptoitavaksi on useimmille rankempaa ja vaikeampaa, kuin raskauden keskeytys. suomessa lapsen adoptioon luovuttavat ihmiset ovat yleensä niitä, joille abortti ei ole enää ollut mahdollinen, tai joiden elämäntilanne on muuttunut vasta raskauden viimemetreillä tai lapsen ensimmäisinä elinkuukausina, tai myöhemmin. kaikkein useimmissa tapauksissa lapsi päätyy adoptioon useiden hostaanottojen seurauksena, kun on todettu vanhempien (äidin) kyvyttömyys (alkoholismi, psyykkinen sairaus, perheväkivalta, kodin huonot olot, heitteillejättö) lapsesta huolehtimiseen. harva lapsi lähtee lastenkotiin ja sitä kautta adoptioon suoraan synnytyslaitokselta. adoptioon annettuun lapseen ei biologinen äiti saa ottaa yhteyttä ennen lapsen täysi-ikäisyyttä ja tällöinkin mahdollinen yhteydenotto tapahtuu normaalisti lapsen puolelta. on vaikea kantaa lasta sisällään, synnyttää ja sitten antaa pois lapsi ja kaikki oikeudet lapseen ja tämän elämässä mukana olemiseen.
tiedän itse, koska minut ja sisareni on adoptoitu.
olisi ihanaa, jos maailmassa asiat menisivätkin niin, että ihmiset kykensivät olemaan epäitsekkäitä ja antamaan lapsensa toisten ihmisten kasvatettaviksi, mutta käytännössä se ei suinkaan ole niin helppoa.
Mulle on tehty abortti myös noin vuos sitten...Olin ihastunu yhteen jätkään meil hajos kortsu...Arvelin olevani raskaana sanoin siitä jätkälle se ei ottanu oikeen tosissaan tokas vaa et tee abortti tai dokaa nii et se lapsi kuolee. Siitä olin varma et jos nyt oon raskaana tuskin pitäisin lasta en haluis sille tollasta isää, joka oli kaiken lisäks joutumas lusii..Aika kului tiesin kyllä että olin raskaana mutta uskottelin itselleni toisin vatsa alko jo kasvaa ja aamupahoinvoinnit ilmesty. Oli pakko mennä lääkäriin...Raskausviikkoja oli jo siinä vaiheessa reilut 16...Jouduin hakemaan/anomaan oikeusturvakeskuksesta lupaa tehdä abortin, jonka sitten sain. Kättärillä tehtiin sitten raskaudenkeskeytys, tarkoittaen sitä, koska raskaus oli jo niin pitkällä, joutuisin synnyttämään sikiön ulos...Henkisesti se oli todella raskasta kuvittelisin että paljon raskaampaa kuin nukutuksessa tehty kaavinta ja on se raskasta joskus vieläkin. Toivon että mietit mitä teet mutta älä odota liian kauan..Ihmisen täytyy olla todella vahva kestääkseen kaiken sen. Toivottavasti sulla on joku ihminen jolle puhua asiasta. GoD bLesS Ya!!!
enemmän synnytys sattuu. abortti voi olla henkisesti raskas päätös, mutta itseäni ei ole vielä kaduttanut ja tiesin ratkaisun oikeaksi. helpommalla pääset, mitä pikemmin asian hoidat. sairaalasta saat kipulääkkeitä ja niiden kanssa et tunne fyysistä kipua. jos valitset kaavinnan, sinut nukutetaan ja heräät aivan tietämättömänä koko toimenpiteestä, ainoat fyysiset kivut voivat olla pientä vatsan nipistelyä, mutta ei edes niin suurta, kuin normaalit kuukautiskivut. älä suotta pelkää, jos olet kerran varma päätöksestäsi muilta osin ja tiedät, ettei lapsi sovi elmäntilanteeseesi. minäkin pelkäsin, että se sattuu, mutta ei se ollut fyysisesti kivuliasta.
ootko sää jokin lapsen murhaaja kyllä se satuu ainenkin henkisesti ja sun otassa on sen jälkeen ikuinen leima että oot murhaaja
sinä luulet olevasi tuomitsemaan muita? jollei sinulla ole itselläsi kokemusta asiasta, et ole mikään arvostelemaan muiden päätöksiä. lisäksi et ollut perustellut lainkaan näkemystäsi, joten kukaan tuskin antaa sille arvoa. perusteettomilla mielipiteillä ei nimittäin ole kovin suurta arvoa.
joskus elämäntilanne vain on sellainen, että raskaus ja lapsen synnyttäminen muuttaisi koko elämän vaikeaksi. on väärin synnyttää e toivottu lapsi. lapsi tulisi henkisesti kärsimään tästä tiedosta lopun elämäänsä ja pahimmassa tapauksessa tuntisi syyllisyyttä omasta syntymästään.
minullakin oli sellainen elämäntilanne, etten olisi voinut pitää lasta. ennen, kuin tilanne osui omalle kohdalleni, en voinut käsittää aborttia ja ajatus tuntui julmalta. nyt kuitenkin ymärrän, että joissain tailanteissa se on jokaisen edun mukaista.
on toki paljon "turhia" abortteja. tarkoitan tällä sitä, että on myös vastuuntunnottomia ihmisiä jotka eivät huolehdi ehkäisystä riittävän hyvin, jos aina ollenkaan. tällöin on ihmisen omaa typeryyttä joutua tuollaiseen tilanteeseen ja siitä saisi mielestäni jollain tapaa rangaista. on kuitenkin myös niitä tapauksia, joisa ehkäisy on pettänyt ihmisen tietämättä. aina ei huomaa, jos kondomi onkin mennyt rikki (jos on hyvin pieni reikä) ja mm. minun tapauuksessani e-pillerit eivät olleet imeytyneet muun sairauden vuoksi.
on väärin tehdä lapsia silloin, kun elämäntilanne ei ole tasapainoinen ja turvallinen lapsen kasvua aatellen. lapsesta huolehtiminen ei ole pelkästään vaipanvaihtoa. lapsi kasvaa isoksi ja on täysi-ikäiseksi asti täysin vanhempiensa vastuulla. jotta voidaan turvata lapsen kasvu vauvasta terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, on myös vanhempien elämän oltava järjestyksessä.
toisinaan abortin joutuu myös tekemään siksi, että ultraäänessä selviää sikiövaurioita. onko oikein synnyttää vaikeasti vammainen lapsi, jos tietää, ettei ole henkisiä ja taloudellisia edellytyksiä tästä huolehtimiseen.
jätetään se tuomitseminen jumalalle tai mihin sitten kukakin uskomme. oemme kuitenkin kaikki vain ihmisiä, emmekä kukaan toistamme parempia ja täten meillä ei ole oikeutta arvostella kärkkäästi muiden tekemiä vaikeita oman elämäns päätöksiä. elämä on lyhyt ja kukin eläköön sen tavallaan ja omien valintojensa mukaan.
Juu, otsassa, tottahan toki. Oliko muita huumoripläjäyksiä päivän piristeeksi?
Sikiö ei ole vielä mikään lapsi, vaan limaklöntti.
Kun tämä limaklöntti kehittyy niin että sillä on esim. oma verenkierto sun muut toiminnot alkaneet, voi puhua jo odotettavasta vauvasta. Tämän jälkeen ei enää raskaudenkeskeytyksiä suoriteta.
eipä nyt saa liiotella..ensinnäkään asiasta ei tiedä kuin ne joille se kuuluu ja jos vanhemmat viellä siihen oikeen pakottaa, tuskin mitään murhaaja haukkuja tulee! Ei abortti päällepäin näy..ihmiset on muutenkin aina alakuloisia ja masentuneen näköisiä...eriasia on se henkinen puoli sitten..kun sen joutuu elämänsä kantamaan.
Mutta ei lasta kannata tehdä jos siitä ei sitten kukaan osaa huolehtia/pysty huolehtimaan!
lähteekö se murhaaja-leima ihan vaan vedellä pois vai pitääkö käyttää saippuaa???
hemmetti mikä IDIOOTTI!!!!!
jos nukutuksessa olet...heräät vain..vuotoa tulee tietenkin.varmasti olet päättänyt jo siinä vaiheessa,mitä teet ja miksi...tsemiä..ei ole väärin etc. elämä jatkuu...
Ei se satu, oot nukutuksessa silloin, etkä tiedä asiasta mitään. Operaation jälkeen saattaa olla paikat illan kipeet ja vuotoo saattaa tulla jonkin verran, Itselläni ei tullut kuin yhden siteen edestä.
Kyllä sinä selviät, älä pelkää! Itselleni se oli ensimmäinen ja viimeinen abortti!!
Ei fyysisesti niinkään, mutta henkisesti erittäin paljon...itselläni puhkesi vaikea masennus, josta oli vaikea toipua. En halua pelotella, mutta kehotan miettimään tarkkaan päätöstä. Abortin jälkeinen elämä ei välttämättä ole helppoa (itsesyytökset, omantunnon tuskat) ainaskin mulla. Mutta jos elämäntilanne ei sitä salli, niin on se ainut vaihtoehto sinänsä. Jos päädyt aborttiin niin pahin mitä voit tehdä on jäädä yksin asian kanssa. Hakeudu siis keskusteleen jonku kans...Itse kuvittelin pääseväni eteenpäin omin voimin, jota ei kuitenkaan tapahtunut ja toipuminen pitkittyi, jota tosin ei koskaan tapahdu kokonaan. Unohtamisesta puhumattakaa. Joo mut toivon sulle voimia päätöksen tekoon, olipa se sit mikä tahansa.
Mä haluun vaan sanoo jotain, jos sitten edes hetken miettisit vielä asiaa... Toisaalta en tiedä elämän tilannettasi, mutta jos kyseessä ei ole raiskaus, mieti! Melkein rupee itkettää. Ihan varmasti sattuu sydämeen, jos keskeytät pienen elämän. Fyysisistä kivuista ei ole mitään tietoa, mutta mitä ne on verrattuna elämän lopettamiseen? Sanon ihan suoraan, älä tee sitä. Jos teet sen, et saa kokea odottamisen ihanuutta, pieniä, päivä päivältä voimistuvia potkuja ja kuperkeikkoja, rakkautta omaan lapseesi joka kasvaa sisälläsi, ja tulee ulos kun on kasvanut valmiiksi. Puhumattakaan ajasta syntymän jälkeen. Sen sijaan sydämelläsi olisi aina se, että riistit pienen viattoman elämän. Kuukauden päästä kuulisit jo sydänäänet ja näkisit pienen ihmisen ultraäänellä. Rukoilen sun puolesta, älä vie pieneltä elämää!!