Olin tos kerran yhes hihuli kokouksessa. Pääjehu paasas pää punasena helvetistä ja saatanoista.
Minä sitten kommentoimaan juttua ja tuli sitten minunkin käytettyä tätä kirkollista terminologiaa (tulikohan sana oikein?) Seurakunta alko sit suhisee et hys hys. Attelin et tekikset putos mummoilta kun totuuksia kuuli, mut sit mä tajusinkin, et ne tarkottikin suhista mulle et pää kii.
On se kummaa ku toiset saa sanoa joitain sanoja mut toisille se on syntiä. Pitäis varmaan käydä jotain opinkouluja et sais puhuu niin ku puhuu.
Onks jollain ollu samanlaisia propleemija?
Minä sitten kommentoimaan juttua ja tuli sitten minunkin käytettyä tätä kirkollista terminologiaa (tulikohan sana oikein?) Seurakunta alko sit suhisee et hys hys. Attelin et tekikset putos mummoilta kun totuuksia kuuli, mut sit mä tajusinkin, et ne tarkottikin suhista mulle et pää kii.
On se kummaa ku toiset saa sanoa joitain sanoja mut toisille se on syntiä. Pitäis varmaan käydä jotain opinkouluja et sais puhuu niin ku puhuu.
Onks jollain ollu samanlaisia propleemija?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mulla ei kyllä oo ollu propleemeja, ko oon akateeminen. Johtuskohan se siitä vai jostaki ihan muusta? Mut kai sä kuitenkin tiedät, ettei Jeesus ollu ihan semmonen ko nykynen seurakuntansa. Se osas nimittäin tarpeen tullen ladella aikansa auktoriteeteille päin naamaa niinki että, te teeskentelijät, te sokeat typerykset, te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt. Että silleen. Tosin kaiken se sano mun mielestä ihan asiasta, eikä ihan kaikista oo semmoseen. Alkaskohan se sun seurakuntas suhiseen Jeesuksellekki? Mitä luulet?
Vastaus
Haluatko kuulla vielä vähän lisää? Tai taijat sä itekki muistaa koulus käyneenä ne kohat, ko Jeesusta otti pattiin. Sillon se saatto vaikka vähän ilmastakki itteään. Kerranki aamutuimaan ja nälkäsenä se meni, potkas ja kiros kokonaisen viikunapuun, niin että lehdet käpristy saman tien ja iso puu kuoli siihen paikkaan. Ko otti vaan vähän pattiin. Semmonen jätkä se oli. Löyty siitä särmää, jos löyty laupeuttaki. Näistä edesottamuksista on ihan hyvä liika pyhiä ihmisiä kirkossa muistutella. Eikö vaan ookki?
Sille Jeesukselle varsinkin suhistas. Sehä aikanaa kuulema tuli tänne hävittämään eikä rakentamaan.
Ainahan uudistajaa katotaan kieroo. Perinne ja totutut tavat ku on nii tiiviisti meissä ku p..ka junttilan tuvan seinässä.
katsomassa ateismi-nimisellä palstalla. Siellä on enemmän uskovaisia kuin ateisteja:-D))))))))))))))
Kato, oikeat ateistit ja oikeat uskikset tykkää toisistaan, kun vastakohdat täydentää toisiaan. Ootko koskaan kuullu moista? Siks uskikset vilisee ateistien palstoilla ja ateistit uskisten. Ne kaks Tampereen vapaa-ajattelijoiden nörttiä, jotka perusti sen eroakirkosta -sivuston, tykkää kans uskiksista. Toisen miehen pikkusisko on pappi tai ainakin melkein jo pappi, ja nuo pappi & ateisti ovat liki parhaita kaveruksia keskenään. Se toinen nörtti taas kirjoittaa blogia kirkolliseen mediaan, ja seurailee samalla uskisten blogeja. Oikein mukavan tuntuisia tyyppejä ovat molemmat.
helluntailainen:-)
että vastakohdat on vastakohtiensa kaltaisia.
Uskonto on ihan kirjaimellisesti uskontoa. Vihonviimeinen keskustelunaihe ihan missä tahansa tilanteessa. Saati sitten hihhulikokouksessa. Vähän sama, jos menisi lätkäjoukkueen pukukoppiin keskustelemaan urheiluvammoista ja niistä yhteiskunnalle aiheuvista ongelmista.
Terminologia on vähän vaarallista. Joku fanaattinen yhdenasian kannattaja on saattanut perehtyä kymmeniä vuosia jonkin saman merkitykseen, omasta lähtökohdastaan. Sitten jos amatööri käyttää sanaa aavistuksen laajasti tai ehkä virheellisesti.
Joku tuossa tuntui ihmettelevän VA:den kontakteja uskiksiin. Mitä ihmeellistähän siinä sitten lienee? Itellä on kiintoisimmat uskontoaiheiset keskustelut olleet nimenomaan "tosiuskovaisten" kanssa. Jos ei ole tapauskovainen ja on itse miettinyt noita asioita, keskustelu on varsin asiapitoista. Hah, yksi parhaista kamuistani on oikeinkin tervejärkinen ihminen ja hyvä keskustelukumppani. Se että tyyppi kuvittelee nähneensä enkelin. ei minua häiritse. Omapahan on asiansa. Tosin ollaan met siitäkin keskusteltu. Ja monista muista, konkreettisimmista aihetta liippaavista asioista. Ollaan nimittäin erittäin useasti samoilla linjoilla periaatteellisista jutuista. Näkökanta on vain eripohjalta. Itsellä kai lähinnä perushumaani, hällä kirkollinen. Eli ei noissa jutuissa nyt niin valtavasti eroja ole, peruslähtökohta pohtimiseen vaan erilainen.
Mutta kyllä sulla täytyy olla jotain masokistisia taipumuksia. Helkkari, mennä hihhulikokoukseen keskustelemaan. Siitä ei hyvä seuraa, pian erottavat sut seurakunnastaan... Kun uskiksethan on yleensäkin oikeinkin suvaitsevaista porukkaa...
Jahas, pitääkin lähteä uhraamaan verta saatanalle ja lukaista parit loitsut, ennenkuin lähtee terkkariin poppamiestä tapaamaan.... Stereotypiat on hupaisia. Tympäännyin aikanaan ihmisten ihmettelyyn tietyissä tilanteissa. Nykyisin, jos tulee puheeksi, kerron olevani pakana. Aika kiintoisia reaktioita....
=DW=
Uskominen hötöjuttuihin on harrastamista siinä kuin woodoot ja spiritismit. Harrastakoot, mutta ei niitä tarttis vakavasti otettavana totena toitottaa. Noissa harrasteissa ottaa eniten päähän se, että joidenkin harrastepiirin kannattajille annetaan valtion sisällä valtiolle kuuluvia asioita hoidettavaksi.
-Eli ei noissa jutuissa nyt niin valtavasti eroja ole, peruslähtökohta pohtimiseen vaan erilainen.
Ei ole, ei, mikäli noita lähtee pohtimaan hötöharrastajien kanssa..
valtion vankkumaton kannattaja.
Samoin. Hymynsekaisin hämmästyksin seurasin EU:n virallista kantaa ja siitä johtuvaa keskustelua Italiassa koulujen seinillä olevien krusifiksien olemassaolon oikeutukseen. Että tämmöstä vielä tänä päivänä.
Minä kannatan sananvapautta, ja sananvapaus taas tarkoittaa sitä, että kaikenlaiset aatteet ja uskonnot saavat näkyä yhteiskunnassa, myös koulussa. Ei kenenkään pitäisi loukkaantua, jos bussin kyljessä lukee, "Jumalaa ei ole" ja toisessa kyljessä "Jeesus pelastaa" tai jos bussin perässä lukee, jotta "Allah on ainoa Jumala", ja katolla keikkuu Buddhan patsas. Jos sananvapautta aletaan rajoittamaan, maailmasta tulee oikeasti aika ahdas paikka elää. Katsokaa vain kohti Pohjois-Koreaa, ex-Albaniaa, ex-Neukkuja, ristiretkien aikaa tai seuratkaa sitä, mitä Venetsuelassa on tapahtumassa.
Ainoa opittava asia on se, että jo lapsia neuvotaan luovimaan aatteiden ja uskontojen viidakossa. Opettajan on hyvä kertoa oppilaille, että on ok olla osallistumatta rukoukseen, kun imaami on aamunavausvuorossa ja itse on kristitty tai ateisti. Aamunavauksen voi kuitenkin kuunnella ja kunnioittaa niitä, joille Allah on ainoa Jumala. Edelleen opettaja voi kertoa lapsille, että laulujenkin sanoilla on oikeasti merkitystä, eikä ole edes korrektia laulaa Siniristilippumme, jos on ulkomaalainen, Jehovan todistaja tai sivari. Sen sijaan on ihan kaunista kunnioittaa hiljaa muiden isänmaallisia tunteita.
Tosin lapset usein ymmärtävät ilmankin sen, että sanat todella merkitsevät jotakin. Meidän tyttö lauloi ala-asteella, "Oi maamme Suomi ... soi sana kultainen", kun kerran sanan synnyinmaa ääneen lausuminen aiheutti omantunnontuskia valehtelemisesta. Naurattihan minua, kun myöhemmin kuulin, jotta juuri samoin ja ihan luonnostaan lauloi kansallislaulun myös kummityttöni - vauvana Suomeen tullut adoptiolapsi.
On hyvä ymmärtää, että aatteellisuutta ja uskonnollisuutta on kovin monenlaista. Sitä on myös yrittäjyyskasvatus. Tämän huomaa opettaja, kun yrittää saada pikkuleipiä ja toffeekarkkeja myyntiin luokkaretkeä varten. Monet vanhemmat eivät hyväksy ehdotusta ensinkään, eivät halua kaupustella eivätkä olla kaupustelun kohteina, vaan maksavat retket mieluummin rahalla. Ihmisten arvot ovat monenkirjavia ja niitä täytyy kunnioittaa. Uskonto ei ole tässä ainoa asia.
Ei kouluista tarvitse karsia uskontoa kokonaan pois. Joulukuvaelmat ja suvivirret saavat olla. Ne ovat osa kulttuuriamme. Eikö sentään kouluissa tänä päivänä oteta myös vähemmistöryhmät huomioon. Toisinaan juhlasaliin kokoonnutaan kuuntelemaan ja katsomaan esityksiä vähemmistöjen kulttuuri- ja uskontoperinteistä. Kyllä Id al-Fitriäkin voidaan juhlistaa suomalaisessa koulussa. Luulisi myös, että opetuksessa ja juhlassa on ihan tarpeeksi jumalista vapaata tiedettä ja taidetta ateisteille. Kun kaikille on jo nyt jotakin, eikö kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä? Jos uskonnot riisutaan kokonaan kouluista pois, niin sekin olisi jo itsessään kannanotto ateistisen yhteiskunnan puolesta, eikä sekään olisi oikein.
Sananvapautta, suvaitsevaisuutta ja luovimisen taitoja nykyajan aidosti moniarvoinen yhteiskunta kyllä vaatii.
siis nykyaikana vielä:-D)))))))))))
ja sananvapaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ne eivät sulje toisiaan pois.
Minusta sekulaarilla valtiolla ja sananvapauden rajoittamisella on paljonkin tekemistä toistensa kanssa, mikäli sekularismiin vedoten uskonto/uskonnot halutaan vaieta kuoliaiksi kouluissa. Tällä viikolla YLE:n pääuutislähetyksessä ateisti halusi tukkia päiväkotilasten suut sekulaariin valtioon vedoten. Ruokarukouksen saa hänen mielestään rukoilla päiväkodissa vain hiljaa mielessään. Minusta se on sekä sananvapauden rajoittamista että uskontojen kieltämistä.
Jos kaikki menisi oikeasti oikein, niin päiväkodissa olisi lyhyt värssy, jossa ensin kiitettäisiin Jeesusta maan kasvusta ja luonnosta, joka ruuan antaa, sitten kiitettäisiin Allahia ja muita jumalia ja lopuksi vielä ihmeteltäisiin monimuotoista luontoa ja evoluution ihmettä. Kaikki olisivat mukana ja ope ohjaisi jokaista lasta sanomaan oman osuutensa yhteisestä kiitoksesta. Osa Jumalaan uskovista lapsista voisi sekä ihmetellä evoluutiota että kiittää jumalaansa, jonka uskoo olevan evoluution takana.
Vielä parempi olisi, jos nuo ruokakiitokset sanottaisiin, niin kuin ne oikeasti menevät. Vegetaristit voisivat kyllä kiittää jumaliaan maan kasvusta, mutta lihansyöjät saisivat kiittää jumaliaan myös possuista, kananpojista, lehmistä ja lampaista, joiden elämä uhrattiin ihmiselukoitten ruuaksi.
Minusta uskontokeskustelua paljon tärkeämpää olisi keskustella siitä, voiko luokka ilmastonmuutoksen keskellä tehdä luokkaretkeä lentokoneella tai voidaanko kotitaloustunneilla opettaa niin liharuokapainotteisesti kuin nykyisin opetetaan. Suvivirret ja krusifiksit ovat siinä rinnalla pikku juttu.
Tuolla aiemmin puhuit militarismista. Minusta Siniristilippumme -laulu ei kuulu kouluun. "Sinun puolestas elää ja kuolla" ei sovi lasten suuhun, koska lapsisotilaat kielletään jo niissä kansainvälisissä sopimuksissa, jotka Suomi on allekirjoittanut.
vain ja ainoastaan sitä, että valtion taholta ei järjestetä uskonnon opetusta, eikä mitään kirkollisia toimituksia, vaan ne jätetään uskontokuntien vastuulle. Näin on asia mm. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Turkissa.
kaikki menisi ihan oikein, niin kaikki kiitosvärssyt pois päiväkodista.
Vapaus ja tasa-arvo sanoi sen jo: Jos uskonnot riisutaan kokonaan kouluista pois, niin se on itsessään kannanotto ateistisen yhteiskunnan puolesta. Ateismi on uskoa siinä missä teismikin.
Jotta koulut eivät ottaisi kantaa minkään uskon puolesta (eivät myöskään uskonnottomuuden), niiden on silloin sallittava erilaisten maailmankatsomusten sekä niihin liittyvän kulttuuri- ja uskontoperinnön näkymisen koulutyössä ja koulun juhlissa.
Uskonnot ovat niin merkittävä osa ihmiskunnan arkea, että lasten on hyvä oppia elämään uskontojen keskellä. Meidän perhe oppi tämän kantapään kautta, kun asuimme Aasiassa. Mies työskenteli teknologiayrityksessä. Kun maailma globalisoituu, on tärkeää, että lapset oppivat näkemään myös vieraiden uskontojen elävän arjessa eikä vain oppikirjojen puisevan neutraaleissa teksteissä. Näin ihmiset ja ihmisryhmät oppivat paremmin tuntemaan ja ymmärtämään toisiaan. Kielletyistä ja peitellyistä asioista kumpuaa helposti ongelmia.
Uskonto-osaamisen merkitys kasvaa, kun talouselämä ja media rikkovat kansallisvaltioiden rajat. Käy myös niin, että eurooppalaisten kielten merkitys vähenee ja aasialaisten kielten merkitys kasvaa. Melkein itku pääsee, kun kuulee, että oppilaat valitsevat vielä Saksaa ja Ranskaa A2-kieliksi peruskoulussa. Pitäisi opiskella aivan muita kieliä. Saksa voitaisiin
kokonaan siirtää kansalaisopistojen harrastuskieleksi. Ei niin turhaa kieltä pitäisi nykynuorille opettaa koulussa enää ollenkaan.
Uskontoja tulisi nykyaikana opettaa järkevästi ja kiihkottomasti ihmiskunnan historiana ja käsitellä merkittäviä uskontoryhmiä opetuksessa tasapuolisesti.
Uskontoa voidaan opettaa ja useinmiten nykyisin opetetaankin järkevästi ja kiihkottomasti, mutta ainoastaan historiana niitä ei voida opettaa, sillä uskonnot ovat yhä tätä päivää ja vielä huomistakin.
Siinäpä se ihmisten keskinäinen käsityskyky punnitaan. Hävettää oikein olla ajatteleva ihminen.
samanlaisia "propleemija" sillä en koskaan käy missään hihhulikokouksissa.
Sekoilkoot uudestisyntyneet vaan keskenään.
Samanlaista touhua joskus poliittisissa katukokokouksissa 'erussuomalaiset siellä pauhaa kuin tuomionnenkelit.
kaikkia uskontoja. Luulen niin, että e ovat tosissaan, siksi en käy vastarintaan vaikka kyllä aihetta olisi.
Taas jäi nikki hakematta, kelvatkoon siis Lulu 50
eräänlaisii uskoja. Toinen painottaa ajatusta toinen tunnetta.
kieltolinjaa. Periaatteessa juu. Samalla ois kiellettävä kaikenlaise ismit, poliittiset ja maailmankatsomukselliset opit jotka pohjautuvat auktoriteeteihin. Tiedeuskovaisuus on vähän epäillyttävää sekin.
Uskontoa niin kuin tiedettäkin ihmiset käyttävät kainalosauvoina kun omat jalat ei kanna tai se on helpompaa ku ei tartte ite miettii ja samalla saa vastuunki siirtää muille....tyyliin Jeesus maksaa viulut.
Enhän minä väärää ole tehnyt. Olen elänyt niin kuin minulle on opetettu.
Pelkuruutta tai jäykkiä asenteita se osoittaa jos ei uskalla toisinajattelevian kanssa olla tekemisissä.
Käännyttää ei tarvitse mutta oppia voi ja ihmetellä tätä meidän mielemme monimutkaisuutta ja hyvällä tuurilla voi nähdä omat puolustussysteeminsä ennakkoluulonsa.
vois ottaa sitä uskonnonhistoriaa joka käsittelis kaikenlaisia oppeja ja lisäks vielä kaikenmaaliman filosofiopit jatkoks. Ärsyttäis nuorisoa ajattelemaan kun ei ois varmuutta siitä "oikeasta" opista.