Olen hetken aikaa ollut rakastunut korvia myöten (valitettavasti) varattuun mieheen ja olen jo itse eronnut aiemmin,josta lapsia.Myös tällä miehellä on yksi lapsi nykyisessä liitossa. Olen huomannut jo kauan aikaa,että katseemme kohtaavat ja ollut kosketuksia ym. Ja kun olemme samassa harrastuksessa (hän valmentaa) on hän pyytänyt minun huolehtia lapsestaan ja olenkin tutustunut siihen,joka on todella mukava.
Mutta nyt alkoi jännittää,että olen astumassa "rajan" toiselle puolelle,joka tietää taatusti vaikeaa aikaa jossain vaiheessa meille kaikille. Olen viettänyt unettomia öitä,sillä tiedän,että jotakin tapahtuu,jos annan tapahtua. Ja siksi on pieni epäilyksen tunne,koska muistan oman eroni ja ne tunteet. Mutta olen rakastunut ja tunnen että hän olisi se oikea. Kestäisinkö paineen perheenrikkojana? Onko muilla käynyt samoin,vaikkei olisi halunnut ketään satuttaa?
Mutta nyt alkoi jännittää,että olen astumassa "rajan" toiselle puolelle,joka tietää taatusti vaikeaa aikaa jossain vaiheessa meille kaikille. Olen viettänyt unettomia öitä,sillä tiedän,että jotakin tapahtuu,jos annan tapahtua. Ja siksi on pieni epäilyksen tunne,koska muistan oman eroni ja ne tunteet. Mutta olen rakastunut ja tunnen että hän olisi se oikea. Kestäisinkö paineen perheenrikkojana? Onko muilla käynyt samoin,vaikkei olisi halunnut ketään satuttaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna palaa ! Ei kai nyt prheen rikkomisessa mitään pahaa ole???
Tosiasia on, että jos kahden ihmisen suhde toimii ja on hyvä, ei siihen väliin mahdu kolmatta vaikka kuinka yrittäisi. Eli sen suhteen sinun on aivan turha itseäsi mollata.
Keskustele kuitenkin miehen kanssa suhteestanne tarkkaan ennen minkään rajan ylittämistä. Oletko hänelle vain ohimenevä ihastus vai onko hän oikeasti valmis jättämään perheensä sinun vuoksesi. Kyseenalaista miehen tunteet vaikka se pahalta sinusta tuntuisikin. Kysy mikä nykyisessä suhteessa mättää, onko heillä jo pitkään mennyt huonosti, onko suunnitellut aiemmin lähtöä, onko koskaan pettänyt vaimoaan ym.ym.ym. Älä suostu minkäänlaiseen suhteeseen kenenkään selän takana, vaan jos välillänne oikeasti on jotain, on hänessä oltava myös miestä kertoakseen siitä vaimolleen. Jos et saa näihin rehellisiä vastauksia, vaan mies kiertelee ja kaartelee, haluaa ensin tavata sinua salaa ym. ei hän todennäköisesti ole jättämässä vaimoaan sinun vuoksesi ja näin aiheuttaa vaan enemmän sydänsurua kaikille.
Olen itse ollut tuossa tilanteessa joitakin vuosia sitten. Edelleen olen yhdessä miehen kanssa ja ex-vaimosta olen huora. Yllätys, yllätys. En pidä itseäni kodin rikkojana. Miehen vaimo tiesi minusta heti kun jotain välillämme tapahtui, ei fyysistä. Vaimon pyynnöstä emme olleet missään yhteydessä muutamaan kuukauteen, jonka aikana saivat keskustella omasta suhteestaan ja siitä olisiko sillä tulevaisuutta. Ja koska nyt olen miehen kanssa yhdessä, eivät keskustelut kovin hedelmällisiä olleet. Vaikeita aikoja oli tiedossa ja edelleen on vaikeaa exän kanssa kun on niin katkera.
Mutta älä vain lähde suinpäin suhteeseen hetken huumassa. Ja vaikeaa varmasti tulee jos suhteenne jatkuukin. Mutta tosiasia on, että mikäli kahden ihmisen suhde toimii, ei siihen väliin mahdu kolmatta. Eli olivat muut mitä mieltä tahansa, ei kukaan voi sanoa että olet ainkaan onnellista perhattä rikkonut. Ja eikös se ole jokaiselle osapuolelle pahempi, kun roikutaan elähtäneissä ja toimimattomissa suhteissa vain sillä syyllä, että on yhteisiä lapsia??
vai ei, jos on ihana niin mitä välii onko sillä muija, siitähän pääsee eroamalla.
Oma onneni on aina ykkönen, siihen ei kuulu tunteet miehen vaimoa tai lapsia kohtaan. Tietty paras olisi jos ei olisi niitä kakaroita, ei tarvis nähdä niitä, muijasta pääsee paremmin eroon.
Itse olen saanut namisisssa olevan miehen, olla on kakaroita ja kiukkuinen ex muija. En särkenyt heidän liittoaan, vaan mies vaan rakastui minuun ja erosi, onneksi. Tiesin että vaikeuksia tulee kakaroista ja muijasta, mutta mitä välii, pääasia että minä ja mun lapset ollaan onnellisia.
Kyllä nainen uuden löytää, ja lapset isän unohtaa helposti, lapset sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, niin minunkinl apset ovat ottaneet avosylin vastaan "uuden isän". Miehen kakarat saa nähdä isää silloin kun haluu, utta mies ei kovin usein ole innostunut.
Minusta ei pidä ajatella muita kuin itseään. Elämässä on pettymyksiä, mutta niihin pitää varautua. Tunteita ei voi pidättää, ja jos rakastuu, niin mikä on parempaa kuin rakkaus. On multakin viety mies, ja tiedän että se tunuu pahalta, nyt minä tavallaan otin varatun miehen, eli tuntuu sillai hyvältä, että pääsi tavallaan kostamaan oman pahan olon, joten katkeruus on hellittänyt tämän myötä.
tämä miehesti löytää sinua hehkeämmän seuralaisen.
Varsinkin kun / jos sinä teet hänelle lapsen :-) hahhah!
Ties, vaikka olisin miehesi uusi onni korkeine povineni ja kireine p........., nam.
Naikkosen vaihto jää kertaan. Moni pääsee makuun.
riitä, Mies tarvii siivoojaa ym sukan pesijää, siksi pitää olla aina nainen. Voi olla et mies mut jättää, mutta mitä siitä, aina on uusia miehiä maailmassa, vapaana tai ei vapaana, mitä siitä, jos kiva mies löytyy niin mikä estää, ei mikään. Jos varattu mies rakastuu minuun ja on valmis jättään vaimon ja lapset, niin täytyy minussa olla paljon enemmän kuin hänen perheessään. Muuten mun suhteet ovat aina kestäneet kauan, vuosia, joten sekin sanoo jo paljon.
Olen vähän samaa mieltä,että varattu ei katsele toisia,jos omas suhtees kaikki hyvin. Tässä mun tapauksessakin olen miettinyt kaikkea,mikä voisi mennä pieleen. Ja kyllä se omatunto hieman kolkuttaa jos selän takana alkaa puuhastella. Eikä meidän tapauksessa mies kyllä lastaan jätä,enkä minä koe sitä kuinkaan "rasitteeksi". Päinvastoin,olen ollut mukana tukena. Ja se vielä,etten tunne miehen vaimoa,enkä ole nähnyt sitä.
Mutta tunteet ovat vahvat ja mies tuntuu todella päättäväiseltä.Eli se tehdään mitä päätetään. Vielä emme ole jutelleet mistään,sillä nyt on siinä vaiheessa,et pitäisi tietää,mitä haluaa,ettei turhaan satuta ketään.
tätä asiaa kysyt uusperhepalstalta, mene uskottomuudesta puhumaan sille tarkoitetulle palstalle.
Itse uskon vakaasti että uskottomuudesta ei koskaan seuraa mitään hyvää.
Itse luokittelen uskottomat huoriksi ja huoripukeiksi, yksinkertaista mutta totta.
mutta onko mies edes valmis eroamaan perheestään?
Tämä ei käy viestistäsi ilmi.
Turhaa sinä perheenrikkomista mietit - mieshän se perheensä rikkoo, jos on rikkoakseen. Moni vaan ei sitä tee ja siinä sitten olet, rakastuneena toisena naisena suhteessa, josta ei tule mitään.
Eli mieti ennemmin omaa hyvinvointiasi kuin sitä miehen perhettä tässä vaiheessa.
munkaan mielestä, sehän on hyväksi lapsille että on huolehtiva ihminen jos lasten oma äiti ei kykene, ja hänellä on mielenterveydellisiä ongelmia.
Miehelle on helpotus, kun saa paremman vaimon ja lapsille uuden äidin, koska useimmiten se on ensimmäinen tyttöystävä joka otetaan vaimoksi, eikä mietitä millainen hän on.
Lapset rakastuu kyllä uuteen äitin nopeasti, aluksi voi olla hankalaa ja jos lasten oma äiti vielä hankaloittaa ja alkaa kiukkuaan. Niistä pääsee yli, kun on päättävinen, ja tekee lasten parhaaksi.
Minäkin haluisin miehen lapset asumaan luoksemme, jotta heistä kasvaisi hyviä ja tasapainoisia ihmisiä, nyt se näyttää vähän epätodennäkiseltä, kun asuvat äitinsä luona.
Mutta täällä ollessa yritän olla enemmän kuin heidän äitinsä, jotta he itse sanoisivat että voi kun olisin heidän oma äiti, ja omasta halusta tulisivat meille. Saisimme lapsilisät ja äidin maksamat elaritkin käyttöömme.