minä en enää halunnut salata bisseyttäni koska halusin alkaan elää täydesti enkä enää vain osittain.
olin varautunut hurjiin reaktioihin koska läheisissäni on mm.uskovia mutta yllätyksekseni kaikki
ottivat tiedon tosi hyvin vastaan ja muutama ei ollut edes yllättynyt.vähänkö on helpottunut ja hyvä mieli:)
olin varautunut hurjiin reaktioihin koska läheisissäni on mm.uskovia mutta yllätyksekseni kaikki
ottivat tiedon tosi hyvin vastaan ja muutama ei ollut edes yllättynyt.vähänkö on helpottunut ja hyvä mieli:)
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=6nE8hYZzimM
Hienoa!! :D Onnea sulle!
Onnea!
Se on ihanan vapauttava tunne :)
Onnea sinulle! Kaikkea hyvää jatkoon.
aivan mahtavaa! onnea. itse en ole vielä tullut kenellekään kaapista ulos, edes paras ystäväni ei tiedä olevani bisse..mutta kiitos sinun, ehkä uskallan kertoa! kaikkea hyvää elämääsi.
uskalla ihmeessä!on niin hyvä olla oma ittesä.toivon myös sinulle paljon hyvää ja halauksia:).
Voi taivas! Oon onnellinen sun puolesta. :)
Tosin oon myös kade. Tulin itse kaapista puolisen vuotta sitten ystäville ja vanhemmille, ja vanhempani suhtautuivat lievästi sanottuna huonosti. Äiti uhkasi muuttaa pois tai tappaa itsensä, ja isä ei suostunut keskustelemaan koko asiasta. Eli hyvin suhtautuvat ihmiset ovat tosiaan aarre. Hienoa, että sulla on sellaisia ympärillä. :)
Itse juuri kaapista tullut ulos!!!!!
Ihanata ihanata :)
Voimia sulle :)
Kyllä tunne on AIVAN mahtava :)
Mikäli pilluun paneminen ja pallejen hankaaminen toisiinsa kiehtoo! Olen bii ja enkä mitään muuta kaipaakkaan! Onhan meikäläisellä sen vertaa itsekunnioitusta ettei laita ihan alas tuota luonnonlahjakkuutta nimeltä miehekkyys!
viime yönä tein päätöksen tulla kaapista ulos. vaikka olen "aina" tiennyt olevani bi, on ajatus sen kertomisesta läheisilleni tuntunut vaikealta, koska monet heistä ovat todella vanhanaikaisia ja konservatiivisia. mutta eihän tällainen elämä voi jatkua, salailu on hirveän rankkaa eikä pysty elämään täysillä omana itsenään. joten olen päättänyt, että seuraavan kerran kun tapaan perheeni kasvokkain, kerron asian suoraan. kiitos nanouk tsemppauksesta, se auttoi todella paljon!
kerro sitten kuulumisia, miten meni yms.
tämä ei mennyt nyt ihan putkeen...olin viikonloppuna käymässä kotikonnuilla, mutta kotonamme oli hälinää koko ajan niin paljon, etten oikein löytänyt sopivaa hetkeä pamauttaa asia perheelle. seuraavan kerran ehdin töiden takia sinne ehkä vasta jouluna. että hyvää joulua vaan vanhemmat. en osaa yhtään arvioida, miten he asiaan suhtautuvat..
mutta nyt tarvitsen siis apua: miten te olette asian kertoneet, millaisessa tilanteessa? vai olisiko parempi kertoa esimerkiksi kirjeessä? itse luulen kyllä kasvokkain kertomisen olevan loppupeleissä paras ratkaisu, vaikka vaikeaa se tulee olemaankin...joten vinkkejä kaivataan. kiitos. kärvistelen vielä tässä muutaman viikon, tämä salailu on kyllä ihan kauheaa kun on tehnyt jo päätöksen tulla ulos kaapista.
ja niin, olen ajatellut kertovani ensimmäisenä perheelleni, etteivät he sitten vahingossa kuule asiasta jotain muuta kautta. tämä tarkoittaa sitä, että ystävänikin kuulevat vasta sitten...typerää, mutta olen päättänyt kertoa tässä järjestyksessä. olisi helpompaa, jos seurustelisi, voisi vaan sanoa että hei, mulla on tyttöystävä. mutta luulen tämän salailun vaikuttavan itseenikin, eli en uskalla edes flirttailla kenenkään kanssa vaikka joku selvästi olisikin kiinnostunut. ääähh.
tiedän, tämä on vaan niin turhaa, ettei voi vaan olla oma itsensä kun pelkää ihmisten reaktioita. mutta teidän muiden kokemuksista lukeminen on kyllä ollut todella kannustavaa, joten kiitos. ehkä tämä tästä!
:)
mä kerroin länimmälle ystävälleni kirjeessä.hän on uskova joten en halunnut pamauttaa sitä päin naamaa ja annoin hänelle tilaisuuden reagoida miten vaan, koska en ollut itse läsnä.siskolleni kerroin soittamalla ja muille kävereilleni txt-viestillä.isäni on kuollut ja äitee dementikko,joten ei tarvinnut heitä miettiä.
kannattaa miettiä tarkkaan miten kellekin kertoo.jos olet varma että joku reagoi repimällä persiinsä yms.nii ehkä kannattaa kirjoittaa.lähetän sulle huisin paljon rohkeushaleja!!!!
kiitos nanouk. ehkä vielä rohkenen tästä! :) vielä sellainen kysymys, että oletteko seurustelleet jonkun kanssa kun olette tulleet ulos kaapista? miten musta jotenkin tuntuu, että se olis helpompaa, jos olisi joku varmasti tukemassa. en kyllä epäile yhtään, etteikö esim. ystäväni tukisi mua tässä tilanteessa, mutta on se silti eri asia. eli millaisessa elämäntilanteessa olette asian ensimmäisen kerran paljastaneet?
mä olin ja olen sinkku kun asiasta kerroin.ole rohkea!:).