Mä en tiedä miten mun pitäis toimia tyttiksen ja mun ystävän suhteen.Niiden keskinäiset välit ovat tulehtuneet pahasti,eikä ne nyt siedä toisiaan lainkaan.Ystäväni on ollut hyvä ystäväni jo yli kymmenen vuotta ja rakastan häntä(ystävänä tietenkin).Tyttöystäväni kanssa olen seurustellut reilun vuoden,emme asu yhdessä.Joskin olemme suunnitteleet yhteen muuttoa vuodenvaihteen jälkeen ja olen hyvin rakastunut häneen.
Nyt kuitenkin ystäväni ja tyttikseni välit ovat kiristyneet niin huonoiksi,että mua itseäni on alkanut ahdistamaan tilanne pahasti.Olen itkeskellytkin paljon ja surrut heidän vuokseen.Kun olen ollut paikalla riidan leimahtaessa,niin silloin musta tuntuu äärettömän surulliselta ja ahdistavalta.Purskahdan hyvin usein itkuun kun riita on jo ohitse ja hiljaisuus on laskeutunut,ilmapiiri on kuitenkin jännittynyt ja räjähdysaltis edelleen.
Olen miettinyt syitä jotka ovat johtaneet heidän välien rikkoutumiseen.Ihan selvää syytä en ole löytänyt.Molemmat piikittelevät toisiaan milloin mistäkin,usein se on "piilovittuilua".Kumpikaan ei kerro minulle mistä se johtuu.Muutamia kertoja ravintolassa kun en ole ollut paikalla,ovat käyneet toistensa rinnuksiin kiinni.Lyöneet eivät onneksi ole toisiaan.
Koska liikun tyttikseni kanssa paljon samoissa kaveriporukoissa ja paikoissa kuin ystäväni,ei voi välttyä osumatta samaan aikaan,samaan paikkaan.Haluan myös edelleen kutsua ystävääni kylään suunnittelematta erikseen hänelle "vierailu aikatauluja" kun tyttöystäväni on paikalla.Tyttikselleni en halua erikseen ilmoitella ettei ole silloin ja siihen aikaan tulossa,koska ystäväni on luonani.Ei ei ei!
Mä halusin avautua ja huokaista syvään kirjoittamalla.Olen melkoisen väsynyt tähän pitkään jatkuneeseen tilanteeseen,johon ei näy ratkaisua.Joskus olen niin väsynyt molempiin,että tekis mieli sanoa molemmille hei hei!
Nyt kuitenkin ystäväni ja tyttikseni välit ovat kiristyneet niin huonoiksi,että mua itseäni on alkanut ahdistamaan tilanne pahasti.Olen itkeskellytkin paljon ja surrut heidän vuokseen.Kun olen ollut paikalla riidan leimahtaessa,niin silloin musta tuntuu äärettömän surulliselta ja ahdistavalta.Purskahdan hyvin usein itkuun kun riita on jo ohitse ja hiljaisuus on laskeutunut,ilmapiiri on kuitenkin jännittynyt ja räjähdysaltis edelleen.
Olen miettinyt syitä jotka ovat johtaneet heidän välien rikkoutumiseen.Ihan selvää syytä en ole löytänyt.Molemmat piikittelevät toisiaan milloin mistäkin,usein se on "piilovittuilua".Kumpikaan ei kerro minulle mistä se johtuu.Muutamia kertoja ravintolassa kun en ole ollut paikalla,ovat käyneet toistensa rinnuksiin kiinni.Lyöneet eivät onneksi ole toisiaan.
Koska liikun tyttikseni kanssa paljon samoissa kaveriporukoissa ja paikoissa kuin ystäväni,ei voi välttyä osumatta samaan aikaan,samaan paikkaan.Haluan myös edelleen kutsua ystävääni kylään suunnittelematta erikseen hänelle "vierailu aikatauluja" kun tyttöystäväni on paikalla.Tyttikselleni en halua erikseen ilmoitella ettei ole silloin ja siihen aikaan tulossa,koska ystäväni on luonani.Ei ei ei!
Mä halusin avautua ja huokaista syvään kirjoittamalla.Olen melkoisen väsynyt tähän pitkään jatkuneeseen tilanteeseen,johon ei näy ratkaisua.Joskus olen niin väsynyt molempiin,että tekis mieli sanoa molemmille hei hei!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voisitko jotenkin saada nuo riitapukarit selvittelemään välinsä keskenään. Kerro heille suoraan nuo omat tunteesi, jotka tuohon kirjoititkin ja myös se, että olet niin lopenkyllästynyt, että melkein tekisi mieli sanoa heipat molemmille! Eli, jos vastuun tilanteesta saisi siirrettyä siitä vastuullisille..
Mun mielestä on halpamaista käyttäytyä noin. Eikö kaksi ihmistä vois opetella sietämään toisiaan edes sun takia? En tarkota että välttämättä tarvii olla ylimmät ystävät mutta sietämään kuitenkin. Kuten yllä mainittiin niin kerro molemmille asia juuri noin kun kirjoitit! Jaksamisia :)
mahdollisesti tyttöystävän ja ystävän välillä kilpailua ja mustasukkaisuutta tästä tytöstä!?
Luulen että tytöt ovat pohjimmiltaan mustasukkaisia susta. Toinen romanttisessa mielessä ja toinen kaverimielessä mutta mustiksia kumminkin. Enpä usko että heidän välit olisi tollaiset ellei sinua olisi siinä heidän välissä...tai en tiedä mutta outoa olisi jos toisilleen täysin tuntemattomat viitsisivät niin paljon riitautua. Mustasukkaisuudesta kertoo sekin etteivät pysty mitään järjellistä syytä vihanpitoonsa antamaan (tunnepohjaista toimintaa vaikea järkeistää). Lisäksi varmasti molempien vihanpito on aikaa myöten vain ruokkinut riitaa heidän välillä suuremmaksi.
Kannattaa puhua molemmille (erikseen ehkä parempi ainakin aluksi) ja kertoa kuinka paljon heidän käytös aiheuttaa sinulle surua. He välittävät varmasti enemmän sinusta kuin riitelystä toistensa kanssa. Yritä saada molemmat tajuamaan että rakastat molempia ja haluat että he molemmat kuuluvat elämääsi eikä kumpikaan voi viedä toisensa paikkaa elämässäsi. Heille on molemmille ihan omat erilliset tilat sydämessäsi eikä toisen olemassaolo uhkaa toisen tilaa mitenkään.
Voimia sinulle.
En tarkoita että tässä ap:n tapauksessa olisi näin tai ken tietää...Mutta mulla on tälläinen kokemus kun kaverini ja tyttöystäväni pitivät vihanpitoa keskenään.He käyttäytyivät just noin,piikittelivät ja v***uilivat toisilleen minkä kerkesivät.No onhan se rasittavaa olla siinä kahden tulen välissä ja saada niitä sopimaan tai edes tulemaan toimeen keskenään.
Kun mä ja mun tyttöystävä erottiin,kävi totuus ilmi.Ne oli ollut toisiinsa ihastuneita ja siksi eivät voineet sietää toisiansa!
Me keskusteltiin niitten tappelemisesta erään kerran,kun tyttöystävän ja mun erosta oli jo aikaa.Ne oli ruotinut meidän eron jälkeen suhdettaan,koska sitten niitä kumpaakin oli ero helpottanut ja pystyivät "ihmisiksi" vihdoin puhumaan keskenään....Ne ei olleet voineet edes itselleen tunnustaa että olivat ihastuneet toisiinsa ja kumpikin kuvitteli toisen inhoavan toistaan käytöksen mukaan.
Vähän riipaisi kun kuulin tuosta,mutta minkäs tunteilleen mitään mahtaa.
Ne seurustelee nyt keskenään.Oon edelleen niiden kaveri,mutta etäisempi kuin ennen.
Kuulostaa ihan mahdolliselta...
Vaikkei itselläni kokemusta tuollaisesta olekaan, niin alkuperäisen viestiä lukiessa mulle tuli mieleen juuri tämä. Että he ovat joko ihastuneita toisiinsa tai toinen on ihastunut toiseen. Tai vielä pahempi vaihtoehto; heillä on/on ollut jotain "sutinaa" keskenään aloittajan selän takana :(
Toivottavasti näin ei ole, mutta tämä tuli mieleeni ensimmäisenä.
heti ensimmäiseksi kun luin tuon ap:n viestin. Mulla itselläni on tilanne, että en voi sietää yhtä naista. Kuitenkin kun näen hänet, en voi irroittaa katsettani. Tunnen häneen paljon vetoa. Mutta kuitenkaan en voi sietää häntä. Ota nyt sitten selvää.... :)
sama mieleen,että niiden välillä on jo jotain tai ne on ihastuneita toisiinsa.Mutteivät myönnä tämän tytön takia sitä toisilleen,koska ne ei halua satuttaa sitä tyttöä.Siks ne tappelee keskenään,se tunne purkautuu niin.
Aloittajan ei pitäis antaa tilanteen olla ennallaan,vaan jutella erikseen niiden kanssa tai kaikki kolme kokoontuu yhteen,kumpi nyt hänen mielestään on parempi.Ei kuitenkaa ottaa meidän spekulaatioista stressiä,vaan ilman ennakkoluuloja jutella niiden kanssa miten vois olla parasta selvittää tilanne.
jos sattuis sellainen,että tyttökaveri ja ystävä riitelisivät ja kaiken riitelyn takana olisi ihastuminen.Se kyllä tietysti tuntuisi pahalle,muttei läheskään niin pahalle kuin se,että olisivat olleet sängyssä keskenään.Se olisi suorastaan tuskallista jos kävisi sellainen puuhastelu seläntakana ilmi.Jos ne tunnustais ihastumisen ja pahoittelis mulle sitä aidosti,voisin antaa anteeksi.Kun eihän tunteille tosiaan mitään voi.
Kun on paljon negatiivisia tunteita on myös paljon positiivisiakin tunteita. Vihan vastakohta on rakkaus ja intohimo. Varmasti ovat jo puuhastelleet yhdessä, jos ei fyysisesti niin varmasti ainakin ajatuksen tasolla. Ne kuuluisat kemiat heillä näemmä kohdanneet. Kehottaisin tekemään asialle jotain. Minusta on pahempi että tyttöystäväni ajattelisi parasta ystävääni meidän ollessa makkarin puolella, kuin että heillä olisi yhden illan himon tyydytys. Vaikka tietenkin molemmat sattuu ja aika ******! mutta tunteille ja kemioille ei voi ihminen mitään, joten ei viitsitä ryhtyä sotaan joka ollaan jo hävitty, ruumiita siitä vaan tulee. Eikä kenellekään jää hyvä mieli.