Muutakin kuin Maaseudun Tulevaisuutta? Kun olin pieni asuimme maalla ja meillä oli paljon kirjoja, luimme paljon koko perhe. En muista, että yksikään naapureistamme tai tuttavistamme olisi omannut kirjahyllyä jossa olisi ollut kirjoja, vain jotain valokuvia ja krääsää. No, ehkä joku vihkiraamattu saattoi hyllyssä olla mutta yksikään heistä ei taatusti lukenut kuin me.
Innostuin tähtitieteestä jo 10- vuotiaana ja kun intoa täynnä kerroin avaruudesta ja tähdistä naapurien lapsille minuun suhtauduttiin torjuvasti ei pelkästään muitten lasten taholta vaan huvitin puheillani heidän vanhempiaankin. Olin pikkuvanha ja väittelin politiikasta jo 15- vuotiaana (minua ei ymmärretty).
Turhauduin ja lopetin lukemisen liki vuosikymmeneksi, meinasin antaa periksi älylliselle taantumalle.
Sitten onni potkaisi! muutimme kaupunkiin, taakse jäivät sivistymättömät maalaiset. Onni oli, että kirjasto oli kävelymatkan päässä. Minusta tuli kirjaston suurkuluttaja ja aloin uudestaan elää. minä suorastaan ahmin kirjallisuutta, Sokratesta, Aristotelesta...Kun opiskelin törmäsin ymmärtämättömiin ihmisiin, he kaikki olivat maalta, tunsin ylemmyyden tunnetta heitä kohtaan, en enää itse ollut maalainen vaan valaistunut.
Kysymys teille maalaiset, luetteko te?
Innostuin tähtitieteestä jo 10- vuotiaana ja kun intoa täynnä kerroin avaruudesta ja tähdistä naapurien lapsille minuun suhtauduttiin torjuvasti ei pelkästään muitten lasten taholta vaan huvitin puheillani heidän vanhempiaankin. Olin pikkuvanha ja väittelin politiikasta jo 15- vuotiaana (minua ei ymmärretty).
Turhauduin ja lopetin lukemisen liki vuosikymmeneksi, meinasin antaa periksi älylliselle taantumalle.
Sitten onni potkaisi! muutimme kaupunkiin, taakse jäivät sivistymättömät maalaiset. Onni oli, että kirjasto oli kävelymatkan päässä. Minusta tuli kirjaston suurkuluttaja ja aloin uudestaan elää. minä suorastaan ahmin kirjallisuutta, Sokratesta, Aristotelesta...Kun opiskelin törmäsin ymmärtämättömiin ihmisiin, he kaikki olivat maalta, tunsin ylemmyyden tunnetta heitä kohtaan, en enää itse ollut maalainen vaan valaistunut.
Kysymys teille maalaiset, luetteko te?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomalaiset ovat todellakin sopeutuneet huonosti kaupunkilaisuuteen.
Kaupunkilaiset ovat koppavia, sisäänpäinkääntyneitä, nenä pystyssä kulkevia jurottajia jotka eivät tervehdi edes naapuriaan, saati ketään muuta vastaan tulevaa. Siinä missä maaseudun ihminen pysähtyy keskustelemaan eurooppalaisittain sivistyneesti ja sosiaalisesti vastaantulijan kanssa, kaupunkilainen painaa sivulleen vilkuilematta kyynärpäät koholla toisten samanlaisten kanssa kilpaa.
Huono itsetunto korostuu isoissa kaupungeissa asuvissa suomalaisissa. Kun he eivät kykene sosiaaliseen vuorovaikutukseen, nuo tollot istuvat tietokoneensa ääreen ja alkavat suoltaa netin keskustelupalstoille vihaviestejä muuta kansaa kohtaan. Pääkaupungissa asuu yksi kymmenestä suomalaisesta, ja pääkaupunkiseudullakin vain yksi viidestä. Näillä ymmärrys riittää tajuamaan asiat vain tuon 10% n'äkökulmasta, jos edes siitä. Kepulaisuus on heille kauhistus, eivät he voi suvaita mitään omasta pienestä piiristään poikkeavaa elämänmenoa. Rasisimi ja kaikenlainen suvaitsemattomuus elää etenkin itä-helsingin lähiöissä, perussuomalaisten Halme ja Halla-aho porskuttavat muukalaisvihallaan noilla alueilla
Syrjäytyminen on kapunkien suuri vitsaus. Vanhukset jäävät yksin, saattavat kuolla yksinään omaan asuntoonsa ja heidät löydetään vasta vuosien kuluttua. Kaupunkien ihmiset eivät huolehdi edes sen vertaa naapureistaan, että tajuaisivat naapuriasunnon mummon olevan kykenemätön hakemaan apua, antavat tämän vain kuolla. Helsingissähän pidettiin vanhuksia ruuatta yli viikonlopun kun kaupunki säästää kustannuksia ja kilpailuttaa kotipalveluja. Sosialidemokraattinen holhous näytti parasta osaamistaan. Eikä kaupungeissa syrjäydy yksin vanhukset, koulut jakautuvat hyvän väen eliittikouluihin, parhaisiin lukioihin pitää olla lähes 9,5 keskiarvo, joten porukka jakautuu eikä synny luonnollista kanssakäymistä eri taustaisten ja erilaisilla kyvyillä varustettujen kesken. Vain homogeenisiä huippukouluja ja lopuille mitä sattuu jäämään. Nämä joille jätetään se mitä muilta tähteeksi jää, turhautuvat ja syrjäytvät, nuoruuden uhoaan purkavat kaduilla niin, että iso osa helsinkiläsistä pelkää kulkea iltaisin kaduilla. Maaseudulla ei löydy paikkaa jossa ihminen ei uskaltaisi kulkea.
Kaupunkilaisuus aiheuttaa suomalaisissa monenlaisia vitsauksia
Olen keski-ikäinen emäntä ja tässä nykyperheessä lukevat kaikki - sekä lapset että vanhemmat. Kirjoja on monta seinällistä ja meillä on useamminkin kirjaston kortit.
Olen kotoisin maalaistalosta toiselta puolen Suomea. Lapsuudenkodissani luettiin myös ja itse olin varsinainen lukutoukka. Kirjat olivat ja ovat minulle todella tärkeitä. Ei olisi tullut mieleenkään heivata niin merkittävää harrastusta, vaikka muut olisivat olleet mitä mieltä. Tosin en pidä itseäni minkäänlaisena poikkeusyksilönä - minun tuttavapiirini maalaiset lukevat siinä missä kaupunkilaisetkin eli melkoisesti.
eipä minusta kyllä mitenkään voida asettaa ihmisiä karsinoihin ja valmiisiin muotteihin. Maalaisissa on lukutoukkia kuin káupunkilaisissä ja taas on ihmisiä, jotka eivät niin sanottuna "avaa kirjaakaan" riippumatta siitä, missä asuvat.
Itse olen lukenut koko ikäni ihan hulluna. Murrosiässäkin. Silloin oli elämyksenä Sinuhe, egyptiläinen esim. Hugon Kurjat luin jo alakouluiässä jne Omassa suvussani äidin puolelta on luettu aina. Ta´vallisia maalaisihmisiä he olivat. Esim mummoni kuulemma aiheutti vaarissa hieman harmistusta, kun kuulemma aina oli kirjan parissa. Mummon pikkuserkku olikin hyvinkin tunnettu suomalainen kirjailija mutta se on nyt sivujuonne.
Kirjoja en viitsi kauheasti ostella, koska yksinkertaisesti ne vievät tilaa ja niin ihan totta, keräävät pölyä hyllyssä. Mutta. Meillä täällä maalla onkin hyvä kirjasto, josta saa lainata uutuuksiakin aivan paljon helpommin kuin kaupungin kirjastoissa, joita olen myös käyttänyt. Jonkin verran yritän lukea myös kirjoja alkukielellä. En suinkaan ole ainoa lukeva. Ystäväni tavallinen emäntä tuossa lukaisi talvisaikaan monta venäläistä klassikkoa. Häneltä sain juuri Paavo Haavikon runokirjan lainaksi. Niin että luetaan täällä mutta tietysti se MaasTullikin on lukulistalla.
Ei kai sillä ole eroa, onko maalainen vai kaupunkilainen kun kirjoja lukee.Ihmistyypistä se on kiinni,kuka haluaa lukea, ketä se ei taas kiinnosta.Itse en lue kirjoja.
Kyllä meidän perheessä luetaan, tulee kolme päivälehteä, useampi viikoittain ilmestyvä aikakausilehti, ammatti- ja harrastuksiin liittyvät lehdet, kaikki yhteensä n. 35kpl. Lisäksi luemme kirjoja ja kirjastossamme on melkoinen määrä teoksia laidasta laitaan, lisäksi käytämme paikkakuntamme kirjastojen palveluja mm. kaukolainoja meillä on paljon.
Ei kyseisellä asialla ole mitään tekemistä asuinpaikan kanssa,yhtä hyvin ellei paremminkin voi harrastaa maaseudulla esim tähtitiedettä.
Kuka elää milläkin lailla,itse koen eläväni enemmän kun olen liikkellä luonnossa ym. enkä jökötä jossain huoneen nurkassa tuntikausia kirjan kimpussa.
Kun otit puheeksi tuon tähtitieteen, niin tuli mieleen näitä harrastajia täältä kylältä. Parikin isäntää maalaili tauluja, toinen jopa kelpasi maalaamaan alttaritaulun naapuriseurakunnan kirkkoon. Yllättävin tieto oli aikanaan minulle, että yksi isäntä harrasti tähtitiedettä ja seuraili tähtitaivasta omilla kaukoputkillaan kaikessa hiljaisuudessa. Kaverini tuossa lähistöllä, jämerä isäntämies ja karjankasvattaja, soittelee suositussa yhtyeessä ja heittää keikkaa melkoisesti. Toiselta kaveriltani ilmestyi jokunen aika sitten kiekkokin... Lypsykarjan omistaja kyllästyi omien runojensa julkaisemattomuuteen ja perusti oman kirjapainon, hyvin pyyhkii nyt!
Ei täällä maalla kaikki ole niitä jotka lukevat vain sitä Maaseudun tulevaisuutta ja ostavat osulasta, sekä eivät osaa puhua muusta lypsämisestä.
Samoin kuin paikallislehti ja maakuntalehti. Mutta se on sitten ihan sama tykkääkö lukemisesta vai ei, kun aina jotain asiaa on selvitettävä, ja mulla se selvittäminen käy parhaiten lukemalla. Ensin oli tietysti opiskelut, ja niissä nyt meni aika monta vuotta. Sitten aloin lukemaan lapsista, kun niitä alkoi siunaantumaan, ensin ihan huvikseen vain luin, mutta sitten toisella lapsella on erityisongelmansa, ja sen asian takia on saanut kirjan jos toisenkin kahlata, jotta lapsesta saisi jotain selvää.
Nyt kun sitten on taloa rakennettu, niin taas käytäntö vaatii, että täytyy ottaa selvää pihasuunnittelusta ja sisustamisesta ja tällaisista. Eli mun lukemiset on hyvin käytännönläheistä, ja näissä "pakollisissa" luvuissa menee jo sen verran aikaa, että joskus tulee mieleen, että olisihan se kiva ehtiä joskus lukemaan ihan vaan viihteeksikin. Kerran otin avuksi äänikirjat, joita kuuntelin lenkkeillessä, kun muuten en ehtinyt lukemaan tuota viihdepuolta.
Mutta ei oo kovin korkealentoista mun lukeminen, mutta kylläkinn hyvin hyödyllistä ja sillä tavalla sivistävää.
Otit noi lapset esille, meillä olen lukenut lapsille iltaisin monenlaisia kirjoja, pojalle luin Harry Potterit, Sormusten herrat ja Hobitit, siinä sivussa meni Vaahteramäen Eemeli ja Viisikot ym. ym. Nyt tyttärille on menossa Saariston lapsia, Muumeja ja Keksijäkylän Lottaa jne. Lapsille on tärkeää tuo lukeminen ja sitä ei saa lopettaaa siihen, kun lapset oppii itse lukemaan.
Meillä oli melkoiset ongelmat alkuun pojan kanssa koulussa, kun ei ollut kunnon opettajaa koulussa (useimmat hänen luokkatovereistaan eivät osaneet lukea kunnolla vielä kolmannella luokallakaan!!!), onneksi opettaja saatiin vaihdetuksi kouluun. Nykyään poika lukee mielellään monenlaisia kirjoja ja jatko-opiskelut sujuvat hyvin ammattia varten.
pitähisi ottaa rojektiksi. Irvingejä on tullunna lujeskeltua (David). Kaikkea hyvää lujen sillonna tällönnä. Rudelin Hanssin elämäkerta on hyvä.