Haluan jakaa pienen, mutta omituisen hauskan kokemuksen kanssanne. Nimittäin tutustumiseni linja-autoliikennöintiin :). Myin autoni ja väliaikaisesti olen autoton, kunnen uusi auto saapuu. No, ajattelin olla eilen reipas ja kulkea bussilla paikasta a paikkaan b. Ajatus oli huvittava ja mielenkiintoinen, koska viimeiset 10 vuotta olen yksityisautoilua harjoittanut. Mennä oikein bussilla, jännää! No olihan se.
Menomatka kohteeseen b sujui mukavan leppoisasti. Bussin ikkunat olivat hieman huurussa, mutta kyyti oli tasaista ja ihmiset hiljaa kuin huopatossutehtaalla. No oletettavastikin, kun Suomessa ollaan. Ketä toisaalta kiinnostaa toisten jutut!? No joo, mutta busseilu oli ihan jees kokemus ja matkan maksoin viiden euron setelillä. Homma ok.
No mutta, sitten kun sain asiani hoidettu ja piti suunnata takaisin kohteeseen a, niin pääsinkin osalliseksi pysähtynyttä tilannetta. Astelin bussiasemalla lähtöään odottelevaan bussiin, bussissa oli muutama ihminen jo, ja muutenkin rauhaisa tunnelma. Bussikuskikin vaikutti kohtalaisen tyyneltä. Mutta mitä teinkään? Astuin bussiin, vaihdettiin kuskin kanssa perushymyt ja nakkasin bussikuskille 20 euron setelin. Wow! Olisittepa nähneet kuskin ilmeen. Ympärillä vallitsi rauhallinen maanantai-päivän ilmapiiri, mutta 20 euron seteli muutti kaiken. Kuski katsoi minua silmiin nopeasti, huokas, käänsi päänsä ja katselin johonkin toiseen ulottuvuuteen. Katsoi minua uudelleen ja jäi tuijottamaan, vilkaisi myös nopeasti 20 euron seteliä uudelleen. Mitä tein? Muistin salaman nopeasti ystäväni tarinan muutaman vuoden takaa. Hän oli kertonut, ettei bussiin kannata mennä niinkin ison setelin, kuin 20 euron kanssa. Huh. Bussikuskit eivät tykkää niistä. Siis mitä vittua??? Rahaa, ei kelpaa, joutuu tekemään normaalista poikkeavan ajatustoimenpiteen. Uskomatonta, mutta totta se legenda oli. Se eli vieläkin. Heh, joukkoliikenne!
Noh, minähän siinä sitten rauhallisen olemukseni kanssa kysyin kuskilta, onko hänellä joku ongelma :). Sitä kuski ei kai osannut odottaa, koska mumisi jotain "no emmä oikein tiedä" ja alkoi nopeasti kaivaa lippaastaa vaihtorahaa. Totesin kuskille, että "onpa jännä tilanne" ja hymyilin päälle. Kuskia vitutti, koska en mukamas ollut tajunnut mistä kiikasti. Se ei tosin ollut tarkoitukseni, se että kuskia olisi alkanut vituttamaan. Tarkoitukseni oli antaa korvaus siitä, että pääsen kotiin joukkoliikennevälinettä käyttäen.
Tarina siinä missä muutkin. En toki TLU:n liikennöintivälineitä boikottiin laita, mutta ystävällisyyttä aloin itse taas arvostamaan uudella, kadotetulla tavalla. Ystävällisyyttä aion jakaa ympärilleni, sitä kun en tällä kertaa itse saanut.
On jotenkin hämmentynyt fiilis, eletään siis bussikuskien maailmassa vieläkin vuotta papu-ja-kivikirves. No, elämä kai on. Lepo vaan ja lepposaan päivänjatkoa. Oma auto, joo oma auto.. pitäiskö alkaa rahastaan itteensä uuteen autoon istuessa? Vois kattoo itteensä peilistä pitkin nenää, tuhista jotain epämääräistä ja kaivaa takataskusta rypistyneitä seteleitä. Nyt lopetan! Kiitos.
Menomatka kohteeseen b sujui mukavan leppoisasti. Bussin ikkunat olivat hieman huurussa, mutta kyyti oli tasaista ja ihmiset hiljaa kuin huopatossutehtaalla. No oletettavastikin, kun Suomessa ollaan. Ketä toisaalta kiinnostaa toisten jutut!? No joo, mutta busseilu oli ihan jees kokemus ja matkan maksoin viiden euron setelillä. Homma ok.
No mutta, sitten kun sain asiani hoidettu ja piti suunnata takaisin kohteeseen a, niin pääsinkin osalliseksi pysähtynyttä tilannetta. Astelin bussiasemalla lähtöään odottelevaan bussiin, bussissa oli muutama ihminen jo, ja muutenkin rauhaisa tunnelma. Bussikuskikin vaikutti kohtalaisen tyyneltä. Mutta mitä teinkään? Astuin bussiin, vaihdettiin kuskin kanssa perushymyt ja nakkasin bussikuskille 20 euron setelin. Wow! Olisittepa nähneet kuskin ilmeen. Ympärillä vallitsi rauhallinen maanantai-päivän ilmapiiri, mutta 20 euron seteli muutti kaiken. Kuski katsoi minua silmiin nopeasti, huokas, käänsi päänsä ja katselin johonkin toiseen ulottuvuuteen. Katsoi minua uudelleen ja jäi tuijottamaan, vilkaisi myös nopeasti 20 euron seteliä uudelleen. Mitä tein? Muistin salaman nopeasti ystäväni tarinan muutaman vuoden takaa. Hän oli kertonut, ettei bussiin kannata mennä niinkin ison setelin, kuin 20 euron kanssa. Huh. Bussikuskit eivät tykkää niistä. Siis mitä vittua??? Rahaa, ei kelpaa, joutuu tekemään normaalista poikkeavan ajatustoimenpiteen. Uskomatonta, mutta totta se legenda oli. Se eli vieläkin. Heh, joukkoliikenne!
Noh, minähän siinä sitten rauhallisen olemukseni kanssa kysyin kuskilta, onko hänellä joku ongelma :). Sitä kuski ei kai osannut odottaa, koska mumisi jotain "no emmä oikein tiedä" ja alkoi nopeasti kaivaa lippaastaa vaihtorahaa. Totesin kuskille, että "onpa jännä tilanne" ja hymyilin päälle. Kuskia vitutti, koska en mukamas ollut tajunnut mistä kiikasti. Se ei tosin ollut tarkoitukseni, se että kuskia olisi alkanut vituttamaan. Tarkoitukseni oli antaa korvaus siitä, että pääsen kotiin joukkoliikennevälinettä käyttäen.
Tarina siinä missä muutkin. En toki TLU:n liikennöintivälineitä boikottiin laita, mutta ystävällisyyttä aloin itse taas arvostamaan uudella, kadotetulla tavalla. Ystävällisyyttä aion jakaa ympärilleni, sitä kun en tällä kertaa itse saanut.
On jotenkin hämmentynyt fiilis, eletään siis bussikuskien maailmassa vieläkin vuotta papu-ja-kivikirves. No, elämä kai on. Lepo vaan ja lepposaan päivänjatkoa. Oma auto, joo oma auto.. pitäiskö alkaa rahastaan itteensä uuteen autoon istuessa? Vois kattoo itteensä peilistä pitkin nenää, tuhista jotain epämääräistä ja kaivaa takataskusta rypistyneitä seteleitä. Nyt lopetan! Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ittes helvetin hienoksi kakskymppises kans. tiesitkö, ettei bussikuskeilla ole vaihtokassaa kuin jokunen kymppi ryöstöjen takia? tämä tilanne voi olla vaikka keskellä päivää, kun aamuvuorolainen on jo lähtenyt kotiinsa ja uusi iltavuorolainen tulee kassansa kanssa ajamaan. jokaisella kuskilla on oma kassansa, joista he ovat vastuussa, joten mitään aamun rahoja he eivät voi iltavuorolaiselle jättää.
lisäksi nykyään useimmat maksavat matkansa joko ostamalla seutulipun, muulla kortilla tai kännykän avulla, jotten senkään vuoksi ei kuskeilla ole isoa kassaa.
yksi tuttu ajaa bussia, siitä tiedän. ja se aina kiroaa idiootteja, jotka tulevat suurella setelillä ja luulevat olevansa maailman valloittajia.
Eihän sen bussikuskin olisi tarvinnut muuta kuin sanoa: "Anteeksi, oikois sulla vähän pienempää, kun mulla ei oikein ole vaihtorahaa." OIisi jäänyt tämäkin ketju aloittamatta.
Ai matkustajat ovat idiootteja kun eivät tiedä että busseissa ei ole suurta vaihtokassaa?
Minusta tuntuu että se idiootti pyörittää bussitoimintaa, kun ei ole vielä keksiny hyvää ratkaisua suuriin seteleihin, vai onko se niin idiootti että joka ikinen kerta se suuri seteli pääsee yllättämään?!?
varmaan olis isompi vaihtokassa, jos eoi tarttis pelätä idioottien ryöstävän kassoja. mutta näitä järjen jättiläisiä kun sattuu Turussakin olemaan, eipä asialle voi mitään. sitäpaitsi se ei ole kuskin vika jos ei ole vaihtokassaa, vaan bussiyhtiöiden. sinne yhteyksiä niin jospa sit alkaisi tapahtumaan. mee töihin bussiyhtiöön, niin tietäisit faktat ja muut sinäkin.
Kyllä se on bussiythtiön typeryyttä, jos suurilla seteleillä maksaville ei haluta tarjota palvelua.
Mun palkka on suunnilleen saman verran kuin neljän bussikuskin, joten eipä jurikaan kiinnosta.
PS. lompakossa ei ole suuria seteleitä, käytän korttia.
:)))))
Kiitos piristyksestä ja nauruista. Sulla on hyvä kirjotustyyli!
Tätä minä kaipaan:
http://www.stadinratikat.fi/postikortit/k8iso.jpg
(Kuva Turuust tos ylääl ^^)^
http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/view/2009-017953/
Hesas on vähä eri meininki, ku raitsikkasiltaaki suunnitellaan
kulkeakaan, jos haluaa maksaa rahalla?