Kotiopetus?

Kotiopetus antaa paljon vapautta.

Hyppään kesken kaiken mukaan keskusteluun mutta meillä näyttäisi siltä että ensi syksynä ei erinäisistä syistä lapsellemme järjesty nk. sopivaa koulupaikkaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi kotiopetus ja minä jos kuka olisin asian tiimoilta halukas ajatusten vaihtoon ym.
Jos jollakulla aikaa ja halua riittää niin minuun voi ottaa yhteyttä meileitse
[email protected]

siru kirjoitti:

Hyppään kesken kaiken mukaan keskusteluun mutta meillä näyttäisi siltä että ensi syksynä ei erinäisistä syistä lapsellemme järjesty nk. sopivaa koulupaikkaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi kotiopetus ja minä jos kuka olisin asian tiimoilta halukas ajatusten vaihtoon ym.
Jos jollakulla aikaa ja halua riittää niin minuun voi ottaa yhteyttä meileitse
[email protected]

Lue lisää

mielenkiinto heräsi, miksi on ainut vaihtoehto?. meinasin laittaa mailia mutta ajattelin kysäistä täältä kautta ensi. Itse olen käynyt "rappusia" ylös ja alas ja koulu asiat on aina pinnalla

fifi kirjoitti:

mielenkiinto heräsi, miksi on ainut vaihtoehto?. meinasin laittaa mailia mutta ajattelin kysäistä täältä kautta ensi. Itse olen käynyt "rappusia" ylös ja alas ja koulu asiat on aina pinnalla

Lue lisää

Meillä on lapsella parikin perussairautta jotka vaatisivat jonkunasteista huolenpitoa ja joka ei kuulema kuitenkaan kuulu opettajan tehtäviin eikä avustajaa tunnu saavan sitten millään perusteella. Näillä näkymin joutuisimme laittamaan lapsen jopa oman henkensä uhalla kouluun sillä hänen omat taitonsa eivät vielä riitä itsestä huolehtimiseen. Lääkärintodistus on ja useampikin lausunto sekä päiväkodista, neuropsykologilta että neurologilta ja lastenlääkäritlä. Silti avustajaa ei tunnu saavan.

siru kirjoitti:

Meillä on lapsella parikin perussairautta jotka vaatisivat jonkunasteista huolenpitoa ja joka ei kuulema kuitenkaan kuulu opettajan tehtäviin eikä avustajaa tunnu saavan sitten millään perusteella. Näillä näkymin joutuisimme laittamaan lapsen jopa oman henkensä uhalla kouluun sillä hänen omat taitonsa eivät vielä riitä itsestä huolehtimiseen. Lääkärintodistus on ja useampikin lausunto sekä päiväkodista, neuropsykologilta että neurologilta ja lastenlääkäritlä. Silti avustajaa ei tunnu saavan.

Lue lisää

Minäkin taidan laittaa viestiä sinulle :)

Tyttöni on vasta vajaa 4-vuotias ja olen jo valmiiksi huolestunut hänen tulevaisuudestaan koulussa. Poikani täytti juuri vuoden.

Hei Vaan!!
Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten tälle samalle palstalle kyselyn kotiopetusmahdollisuuksista, mutta en löytänyt vastauksia, ja nyt on kiva kun aiheesta on virinnyt tämä keskustelu.
Poikani on nyt 8.luokalla. ja reilu vuosi sitten hän lopetti käytännöllisesti käymään koulua. Takana on psykosomaattiset oireilut, jotka juontaa jo ala-asteelta. Hän käy mm. hypnoosihoidossa, minne sai kunnalta maksusitoumuksen. Koulun ja kunnan kanssa ollaan käyty palaveria parin vuoden aikana, ja vatsa ollaan tutkittu tähystystä myöden poissuljettiin somaattiset vaivat.
Koulutukihenkilön sain kunnan taholta nyt keväällä, mutta silti tämän luokan läpivieminen tuntuu mahdottomalta niiden aikataulun mukaan. Koulu myös ei ole ottanut yhteyttä missään muodossa viime marraskuun jälkeen. Joten tuntuu ettei poikaa halutakaan siellä enää nähdä. Koulu edellyttää koulutyöskentelyssä kiinni pysymisessä mutta ei hoida omia velvollisuuksiaan. Uutta lukujärjestystä ei ole annettu, ei koelistaa ei aikatauluja mistään aineesta, ja sitten tupsahti vaan postiluukusta seitsemästä aineesta nelosvarotukset. Nyt viime viikolla sitten mm. Uskonnon opettajalta vaatimus tehdä 20 (siis kahdenkymmenen sivun!) essee. ja kahdet kokeet.
Mielestäni poikaa halutaan nyt vaan koulun taholta rangaista, ikään kuin ei tämä olisi jo käsinyt tarpeeksi. Siis vielä Uskonto, minkä pitäisi olla valinnainen aine, mielestäni.
Tämä vain yksi pieni esimerkki.
Joten olen hakemassa häntä kotiopetukseen jo ensilukukaudelle.
Teen myös valituksen koulusta, missä poikani käy. Onko se nyt opetuslautakunta minne sen valituksen voi jättää. Niin painotetaan koulun ja kodin välisen yhteydenpidon tärkeyttä, silti meidänkään tapauksessa ei koululta saa minkäänlaista vastausta edes soittopyyntöihin tai sähköposteihin. vaikka olen niitä tämän kevään mittaan lähetellyt/jättänyt montakymmentä kertaa.
Olen myös koko tämän päivän, monien aikaisempien päivien lisäksi, etsinyt mm. netistä ohjeita kotiopetuksesta. ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin ohjeita teiltä jotka puitte saman asian parissa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]

äiti -64 kirjoitti:

Hei Vaan!!
Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten tälle samalle palstalle kyselyn kotiopetusmahdollisuuksista, mutta en löytänyt vastauksia, ja nyt on kiva kun aiheesta on virinnyt tämä keskustelu.
Poikani on nyt 8.luokalla. ja reilu vuosi sitten hän lopetti käytännöllisesti käymään koulua. Takana on psykosomaattiset oireilut, jotka juontaa jo ala-asteelta. Hän käy mm. hypnoosihoidossa, minne sai kunnalta maksusitoumuksen. Koulun ja kunnan kanssa ollaan käyty palaveria parin vuoden aikana, ja vatsa ollaan tutkittu tähystystä myöden poissuljettiin somaattiset vaivat.
Koulutukihenkilön sain kunnan taholta nyt keväällä, mutta silti tämän luokan läpivieminen tuntuu mahdottomalta niiden aikataulun mukaan. Koulu myös ei ole ottanut yhteyttä missään muodossa viime marraskuun jälkeen. Joten tuntuu ettei poikaa halutakaan siellä enää nähdä. Koulu edellyttää koulutyöskentelyssä kiinni pysymisessä mutta ei hoida omia velvollisuuksiaan. Uutta lukujärjestystä ei ole annettu, ei koelistaa ei aikatauluja mistään aineesta, ja sitten tupsahti vaan postiluukusta seitsemästä aineesta nelosvarotukset. Nyt viime viikolla sitten mm. Uskonnon opettajalta vaatimus tehdä 20 (siis kahdenkymmenen sivun!) essee. ja kahdet kokeet.
Mielestäni poikaa halutaan nyt vaan koulun taholta rangaista, ikään kuin ei tämä olisi jo käsinyt tarpeeksi. Siis vielä Uskonto, minkä pitäisi olla valinnainen aine, mielestäni.
Tämä vain yksi pieni esimerkki.
Joten olen hakemassa häntä kotiopetukseen jo ensilukukaudelle.
Teen myös valituksen koulusta, missä poikani käy. Onko se nyt opetuslautakunta minne sen valituksen voi jättää. Niin painotetaan koulun ja kodin välisen yhteydenpidon tärkeyttä, silti meidänkään tapauksessa ei koululta saa minkäänlaista vastausta edes soittopyyntöihin tai sähköposteihin. vaikka olen niitä tämän kevään mittaan lähetellyt/jättänyt montakymmentä kertaa.
Olen myös koko tämän päivän, monien aikaisempien päivien lisäksi, etsinyt mm. netistä ohjeita kotiopetuksesta. ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin ohjeita teiltä jotka puitte saman asian parissa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]

Lue lisää

Kotiopetus on joissain tapauksissa varteenotettava vaihtoehto, täytyy vain suunnitella tarkasti kuka lasta opettaa ja miten. Kotiopetuksessa olevien oppilaiden täytyy suorittaa sama oppimäärä kuin muidenkin ja se on ainakin yläasteella vuosittain aika laaja...

Jos lapsella/nuorella on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja hän on sen takia jäämässä kotiin ja varsinkin, jos hänellä on vähänkään merkkejä masennuksesta tai muista mielenterveysongelmista (fobiat, paniikkihäiriöt, itsetuhoisuus jne.) ongelmat saattavat vain lopulta kasvaa suuremmiksi jos hänelle annetaan lupa jäädä kotiin. Tällaisten ongelmien kohdalla tarvitaan toisenlaista apua ja toisenlaisia ratkaisukeinoja... kotiopetus eristää tällaisen oppilaan entistä enemmän muista ja se tuskin on kenenkään vanhemman toive.

Opetan työkseni psykiatrisessa osastohoidossa olevia nuoria. Harva heistä on hyötynyt kotiopetuksesta, vaikka monen kohdalla sitä on jossain vaiheessa kokeiltu.

erityisope kirjoitti:

Kotiopetus on joissain tapauksissa varteenotettava vaihtoehto, täytyy vain suunnitella tarkasti kuka lasta opettaa ja miten. Kotiopetuksessa olevien oppilaiden täytyy suorittaa sama oppimäärä kuin muidenkin ja se on ainakin yläasteella vuosittain aika laaja...

Jos lapsella/nuorella on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja hän on sen takia jäämässä kotiin ja varsinkin, jos hänellä on vähänkään merkkejä masennuksesta tai muista mielenterveysongelmista (fobiat, paniikkihäiriöt, itsetuhoisuus jne.) ongelmat saattavat vain lopulta kasvaa suuremmiksi jos hänelle annetaan lupa jäädä kotiin. Tällaisten ongelmien kohdalla tarvitaan toisenlaista apua ja toisenlaisia ratkaisukeinoja... kotiopetus eristää tällaisen oppilaan entistä enemmän muista ja se tuskin on kenenkään vanhemman toive.

Opetan työkseni psykiatrisessa osastohoidossa olevia nuoria. Harva heistä on hyötynyt kotiopetuksesta, vaikka monen kohdalla sitä on jossain vaiheessa kokeiltu.

Lue lisää

Hei!
Tyttäreni jäi kotiopetukseen yhdeksännen luokan keväällä johtuen koulun sääntöjen noudattamisesta johtunut pakko koulun vaihto ja sen seurauksena haluttomuus mennä kouluun oireillen erilaisin tavoin. (kuumeilu, vatsavaivat, unettomuus, vaivat joita ei aikaisemmin ollut). Koulu johon hänet siirettin oli kaksikertaa isompi kuin entinen koulu, 20km:n päästä kotoa, lija-auto kyyditys ja joka päivä odotustunnit ennenkuin pääsi linja-autolla kotiin ja ketään tuttua (ystävää) henkilöä ei ollut tässä uudessa koulussa.
Parin viikon jälkeen hän kieltäytyi totaalisesti lähtemästä kouluun, josta johtuen sosiaalitoimisto kävi uhkailemaan huostaanotolla.
Meille ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin järjestää kotiopetus tyttärelleni, koska meillähän ei ole koulunkäynti pakkoa vaan ainoastaan velvollisuus suorittaa oppivelvollisuus.
Ja huoltajien velvollisuus on katsoa (valvoa) että se tulee suoritetuksi.
Tyttäreni olemus on kotiopetuksen järjestyttyä kohentunut huomattavasti sen on huomannut myös nuorten psykiatrisen osaston henkilökuntakin.

Olisiko mielestäsi meidän tapauksessa ollut vaihtoehtona ehken huostaanotto, koska mielestäni esitit negatiivisen mielipiteesi kotiopetuksesta.

erityisope kirjoitti:

Kotiopetus on joissain tapauksissa varteenotettava vaihtoehto, täytyy vain suunnitella tarkasti kuka lasta opettaa ja miten. Kotiopetuksessa olevien oppilaiden täytyy suorittaa sama oppimäärä kuin muidenkin ja se on ainakin yläasteella vuosittain aika laaja...

Jos lapsella/nuorella on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja hän on sen takia jäämässä kotiin ja varsinkin, jos hänellä on vähänkään merkkejä masennuksesta tai muista mielenterveysongelmista (fobiat, paniikkihäiriöt, itsetuhoisuus jne.) ongelmat saattavat vain lopulta kasvaa suuremmiksi jos hänelle annetaan lupa jäädä kotiin. Tällaisten ongelmien kohdalla tarvitaan toisenlaista apua ja toisenlaisia ratkaisukeinoja... kotiopetus eristää tällaisen oppilaan entistä enemmän muista ja se tuskin on kenenkään vanhemman toive.

Opetan työkseni psykiatrisessa osastohoidossa olevia nuoria. Harva heistä on hyötynyt kotiopetuksesta, vaikka monen kohdalla sitä on jossain vaiheessa kokeiltu.

Lue lisää

Hei! Olen opettanut poikaani koko neljännen vuoden, ja nyt viidennen alkaessa näyttää että jatkan opettamista. Kyseessä ei ole oma tahto vaan lapsen vakava sairaus ja kotiopettajaa ei saanut. En suosittele kenellekään, on sen verran raskasta, varsinkin jos kyseesä on psyykkisesti sairas lapsi! Jouduin jättämään ansiotyöni tämän takia, mistään en ole saanut taloudellista tukea, ja henkisesti on ollut todella raskasta!!
Jos vain meillä olisi mahdollisuus tehdä toisin, tekisimme niin. onko tietoa onko kunnalla velvollisuutta maksaa palkkaa kotiopettajalle tai järjestää ulkopuolista vaikkapa osa-aikaisesti opettamaan kotiin lasta??

äiti -64 kirjoitti:

Hei Vaan!!
Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten tälle samalle palstalle kyselyn kotiopetusmahdollisuuksista, mutta en löytänyt vastauksia, ja nyt on kiva kun aiheesta on virinnyt tämä keskustelu.
Poikani on nyt 8.luokalla. ja reilu vuosi sitten hän lopetti käytännöllisesti käymään koulua. Takana on psykosomaattiset oireilut, jotka juontaa jo ala-asteelta. Hän käy mm. hypnoosihoidossa, minne sai kunnalta maksusitoumuksen. Koulun ja kunnan kanssa ollaan käyty palaveria parin vuoden aikana, ja vatsa ollaan tutkittu tähystystä myöden poissuljettiin somaattiset vaivat.
Koulutukihenkilön sain kunnan taholta nyt keväällä, mutta silti tämän luokan läpivieminen tuntuu mahdottomalta niiden aikataulun mukaan. Koulu myös ei ole ottanut yhteyttä missään muodossa viime marraskuun jälkeen. Joten tuntuu ettei poikaa halutakaan siellä enää nähdä. Koulu edellyttää koulutyöskentelyssä kiinni pysymisessä mutta ei hoida omia velvollisuuksiaan. Uutta lukujärjestystä ei ole annettu, ei koelistaa ei aikatauluja mistään aineesta, ja sitten tupsahti vaan postiluukusta seitsemästä aineesta nelosvarotukset. Nyt viime viikolla sitten mm. Uskonnon opettajalta vaatimus tehdä 20 (siis kahdenkymmenen sivun!) essee. ja kahdet kokeet.
Mielestäni poikaa halutaan nyt vaan koulun taholta rangaista, ikään kuin ei tämä olisi jo käsinyt tarpeeksi. Siis vielä Uskonto, minkä pitäisi olla valinnainen aine, mielestäni.
Tämä vain yksi pieni esimerkki.
Joten olen hakemassa häntä kotiopetukseen jo ensilukukaudelle.
Teen myös valituksen koulusta, missä poikani käy. Onko se nyt opetuslautakunta minne sen valituksen voi jättää. Niin painotetaan koulun ja kodin välisen yhteydenpidon tärkeyttä, silti meidänkään tapauksessa ei koululta saa minkäänlaista vastausta edes soittopyyntöihin tai sähköposteihin. vaikka olen niitä tämän kevään mittaan lähetellyt/jättänyt montakymmentä kertaa.
Olen myös koko tämän päivän, monien aikaisempien päivien lisäksi, etsinyt mm. netistä ohjeita kotiopetuksesta. ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin ohjeita teiltä jotka puitte saman asian parissa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]

Lue lisää

Tänäpäivänä koulusysteemi on niin vinoutunut, koska opettajilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia, ei resusseja, eikä muutenkaan edes halua kunnolla paneuttua esim. koulukiusaamiseen. Monia oppilaita kiusataan ja nämä häiriköt saavat rauhassa mellestää siellä ja se jota kiusataan poistetaan kuvioista tai muuten yritetään lakaista maton alle asia, koska pienempi vaiva on saada yksi kiusattu pois jaloista, kuin monta kiusaajaa kuriin. Siitä mennään siis, missä on aita matalin. Lapset eivät uskalla kertoa kiusaamisesta koska pelkäävät kiusaajien kostoa ja lisäkiusaamista.
Nykyinen opetus ja koulusysteemi on niin retuperällä kuin olla ja voi mutta kukaan ei uskalla edes sitä myöntää, koska opettajienkin on leipänsä ansaittava. Olen varma että sinun poikaasi on kiusattu koulussa, sillä kukaan ei turhanpäiten ja ilman syyttä oireile sekä kieltäydy koulusta. On järkyttävää katsella ja lukea siitä kuinka monen oppilaan mieli järkkyy tuollaisen koulusysteemin takia. Meidän lasten huoltajien pitäisi nyt alkaa todella vahvaan vastarintaan ja tavalla tai toisella saada muutoksia aikaan. Niitä ei tule jos ei yhteistyötä löydy huoltajilla. Etenkin se on todella järkyttävää että aina ollaan osoittamassa lasta tai kotia syylliseksi eikä kertaakaan tuoda esille mitä koulussa tapahtuu. Opettajat voivat todella olla dominoivia, ilkeitä ja käytää henkistä väkivaltaa lapseen. Mitä tehdään että saataisiin tuo koululaitos edes hieman inhimmillisemmäksi

äiti -64 kirjoitti:

Hei Vaan!!
Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten tälle samalle palstalle kyselyn kotiopetusmahdollisuuksista, mutta en löytänyt vastauksia, ja nyt on kiva kun aiheesta on virinnyt tämä keskustelu.
Poikani on nyt 8.luokalla. ja reilu vuosi sitten hän lopetti käytännöllisesti käymään koulua. Takana on psykosomaattiset oireilut, jotka juontaa jo ala-asteelta. Hän käy mm. hypnoosihoidossa, minne sai kunnalta maksusitoumuksen. Koulun ja kunnan kanssa ollaan käyty palaveria parin vuoden aikana, ja vatsa ollaan tutkittu tähystystä myöden poissuljettiin somaattiset vaivat.
Koulutukihenkilön sain kunnan taholta nyt keväällä, mutta silti tämän luokan läpivieminen tuntuu mahdottomalta niiden aikataulun mukaan. Koulu myös ei ole ottanut yhteyttä missään muodossa viime marraskuun jälkeen. Joten tuntuu ettei poikaa halutakaan siellä enää nähdä. Koulu edellyttää koulutyöskentelyssä kiinni pysymisessä mutta ei hoida omia velvollisuuksiaan. Uutta lukujärjestystä ei ole annettu, ei koelistaa ei aikatauluja mistään aineesta, ja sitten tupsahti vaan postiluukusta seitsemästä aineesta nelosvarotukset. Nyt viime viikolla sitten mm. Uskonnon opettajalta vaatimus tehdä 20 (siis kahdenkymmenen sivun!) essee. ja kahdet kokeet.
Mielestäni poikaa halutaan nyt vaan koulun taholta rangaista, ikään kuin ei tämä olisi jo käsinyt tarpeeksi. Siis vielä Uskonto, minkä pitäisi olla valinnainen aine, mielestäni.
Tämä vain yksi pieni esimerkki.
Joten olen hakemassa häntä kotiopetukseen jo ensilukukaudelle.
Teen myös valituksen koulusta, missä poikani käy. Onko se nyt opetuslautakunta minne sen valituksen voi jättää. Niin painotetaan koulun ja kodin välisen yhteydenpidon tärkeyttä, silti meidänkään tapauksessa ei koululta saa minkäänlaista vastausta edes soittopyyntöihin tai sähköposteihin. vaikka olen niitä tämän kevään mittaan lähetellyt/jättänyt montakymmentä kertaa.
Olen myös koko tämän päivän, monien aikaisempien päivien lisäksi, etsinyt mm. netistä ohjeita kotiopetuksesta. ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin ohjeita teiltä jotka puitte saman asian parissa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]

Lue lisää

Älä enää juoksuta poikaa sinne ja tänne vaan tee se että alat opettamaan kotona. Itsekin aion aloittaa saman poikani kohdalla. Mistäpäin olet kotoisin. Jos olet samalta paikkakunnalta voisimme ottaa yhdessä selvää asioista. Kuulin kyllä jo kun kysyin että se on mahdollista ja sitten käydään kotona luetut asiat tenttimässä jossain sovitussa koulussa.

Voisitko antaa mailiosoitteesi niin voin kysellä ja keskustella kanssasi tuosta kotiopetuksesta. Olen näet juuri hankkimassa lastani kotiopetuksen piiriin.

wenla kirjoitti:

Voisitko antaa mailiosoitteesi niin voin kysellä ja keskustella kanssasi tuosta kotiopetuksesta. Olen näet juuri hankkimassa lastani kotiopetuksen piiriin.

Hei !

Anteeksi että vastaukseni viipyi mutta on ollut "kiireitä"... Keskustelen mielelläni kanssasi ja annan myös ohjeita jos vain osaan. Mailiosoitteeni on [email protected]

Äiti..... kirjoitti:

Hei !

Anteeksi että vastaukseni viipyi mutta on ollut "kiireitä"... Keskustelen mielelläni kanssasi ja annan myös ohjeita jos vain osaan. Mailiosoitteeni on [email protected]

Lue lisää

Kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun jo yli kaksi vuotta sitten nimimerkillä Pirre64.
(tämä siksi että osaatte yhdistää "tarinan" alun)

Tämä tulee ehkä vastaukseksi linkitettynä "väärään" kirjoitukseen. mutta ei ole tarkoitettu yksittäisen kirjoittajan vastaukseksi. vaan kaikille asiasta kiinnostuneille.

Nimimerkillä Äiti kirjoitti aikaisemmin että oli ottanut yhteyttä opetushallituksen ylitarkastajaan Pirkko Virtaseen: "sain ohjeet että kunta on velvollinen järjestämään kotiopetuksen jos oppilaan huoltajat näin vaativat. Eli koulun täytyy tehdä opetus suunnitelma, nimetä ns. yhteysopettaja joka myös tarvittaessa ontaa tietyssä aineissa tukea oppimiseen, sekä järjestää ja suunnittelee tenttien suorittamiset.
Oppilas itse päättää minkä aineen ja milloin hän sen tenttii."
Otin itsekin yhteyttä samaiseen ylitarkastajaan Virtaseen keneltä sain ohjeet kotiopetukseen siirtämisestä.
Ilmoitin koululle että poikani jäisi kotiopetukseen. Sen jälkeen kun olin käynyt Kunnan sivistystoimen johtajan juttusilla asian tiimoilta.
Koulun rehtorilta tuli muka "asiantunteva" kirjelmä siittä mitä termejä tuossa "anomuksessa kotiopetukseen siirtämisessä" tulisi olla. Että pitää oikean "anoa" vapautusta koulunkäynnistä ja "oikeutta" kotiopetukseen jäämisestä.
Minä vastasin että mitään anomusta ei tarvitse tehdä, vaan pelkkä ilmoitus riittää. Se kun ei ole koulun asia päättää kuka saa jäädä kotiopetukseen ja kuka ei. Jos ei koululla ole resursseja asettaa ketään tutkivaksi opettajaksi, niin lapselle voi hakea tutkivan opettajan kunnan muista kouluista.
Näin olin ajatellutkin, koska sivistystoimelta sain tietää koulun tässä lähellä, missä oli aiempaa kokemusta kotiopetuksen järjestämisestä. Mutta tämä koulu, missä poikani oli kirjoilla, halusi välttämättä olla tutkivana kouluna.
Joten sain sieltä erityisopettajan tutkivaksi opettajaksi. Ja Kunnalta koulunkäyntiavustajan. Tästä koulunkäyntiavustajasta oli paljon enemmän apua kun tutkivasta opettajasta joka kävi n. kerran kuussa (jos sittenkään kerkisi).
Ja tuosta että lapsi saisi itse päättää missä tahdissa aineet tenttisi. niin minäkin luulin. mutta koululta tuli hyvin pian koelista, mikä noudatti pojan koululuokan koejärjestystä. Tämä perusteltiin sitten että opettajilla ei ollut aikaa järjestää pojalle eri kokeita muuhun aikaan. Useassa kohdassa koulu saneli säännöt missä tahdissa opiskeltiin. Oikeastaan ainoa kotiopetuksen kohta toteutui, meinaan se että ei ollut läsnäolopakkoa. Koulu vihelsi, ja me tanssittiin niiden pillien mukaan.
Lisäksi, kun poika oli sairaslomalla ollut ennen kotiopetukseen siirtymistä. liikunnan opettaja sanoi että pojalla olisi liikuntapäiväkirjan täyttöä, missä tulisi olla kolme tuntia viikossa erilaisia liikuntamuotoja. Vaikka heidän tuntiopetuksessaan oli kaksi/viikossa, niin koska poikani oli ollut pois, niin hänen olisi näin korvattava se saadakseen hyväksyttävän. Vastaavanlaisia vaateita tuli pitkin matkaa. Tiesin että koulu ei toiminut oikein. ja tappelin vastaan minkä kerkisin.
Kokoajan tutkiva opettaja maanitteli että poika olisi tullut koululle tekemään joitakin tunteja, sanoin että haluan muistuttaa että poika on KOTIopetuksessa, hän ei tule jalallaankaan astumaan koulurakennuksen sisäpuolelle. piste.
Lisäksi ne aikataulut, mitkä koulu itse oli asettanut meille, ei pitänyt paikkaansa, kokeiden toimitukset myöhästyi ja niiden arviointi jäi palauttamatta joskus puolikin vuotta. Listasin omaan kirjaani, milloin on ollut kokeet, milloin palautettu, milloin saatu takaisin arviointi ja arvosana. Kaikkinainen paperisota sähköposteineen oli mapitettuna. Sain huomata että onneksi!
tuli päättöarvioinnin aika. Poika oli saanut useista aineista hyvän/kiitettävän. Ihme kyllä siinä puristuksessa - kahden vuoden aikana oli kokeet viikon tai korkeintaan kahden viikon välein. joskus joka kolmas päivä.
Todistuksessa oli pitkä liuta vitosia. Myös aineissa, missä koetulokset olisivat edellyttäneet vähintään seiskaa. Aloin kyselemään syitä. tuli vastaus että "seikka, että tuntiosaamista ei voitu arvioinda, pitänee näkyä jossain". Mikä helvetin tuntiosaaminen. Ja kaukaa viisaana olin alkupalavereissa jo reilu vuosi sitten kysellyt tuosta tuntiosaamisen arvioinnista. Rehtorin kanssa (tutkivan opettajan läsnäollessa) sovittiin, että tutkiva opettaja suorittaisi arvioinnin kotikäynneillään vaikka haastattelemalla ja tekemällä pieniä "kuulusteluja" aiheista. Näin ei koskaan tapahtunut.
No tämä on niin hirveän pitkä ja monimutkainen tarina, että en jaksa itsekään kirjoittaa.
Lopputuloksena oli kantelu Länsi-Suomen Lääninhallitukseen. sieltä tuli aikanaan parin lisäselvennyspyynnön (myös koulun kannan kuuntelun) jälkeen päätös, että poikani kohdalla perusopetus ei ollut toteutunut asiaan kuuluvalla tavalla, vaan kyseinen koulu oli rikkonut melkein kaikkia perusopetuslain pykäliä vastaan.
Lisäksi se että en saanut loppujen lopuksikaan arviointiperusteita, mitä olin pyytänyt reilun vuoden ajan. En sittenkään vaikka Lääninhallitus kehoitti koulua näin tekemään. Lisäksi oli ohje virheellisen todistuksen oikaisemiseen.

Ei voi muuta sanoa, kun paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Ihme kun poika pääsi sellaisella päättötodistuksella yleensä mihinkään toisen asteen koulutukseen. Päättötodistuksessa kun ei ole edes mainintaa että oppivelvollisuus on suoritettu kotona.

Jos joku haluaa kirjoittaa minulle (kotiopetuksesta, koulukiusaamisesta tai ihan mistä asiasta vaan) niin kuulisin ja vastailen mielelläni. Email: [email protected]

Äiti..... kirjoitti:

Hei !

Anteeksi että vastaukseni viipyi mutta on ollut "kiireitä"... Keskustelen mielelläni kanssasi ja annan myös ohjeita jos vain osaan. Mailiosoitteeni on [email protected]

Lue lisää

Korjaus edelliseen
"Kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun jo yli kaksi vuotta sitten nimimerkillä Pirre64.
(tämä siksi että osaatte yhdistää "tarinan" alun) "

Nimimerkkini oli Äiti -64

late.riser kirjoitti:

Korjaus edelliseen
"Kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun jo yli kaksi vuotta sitten nimimerkillä Pirre64.
(tämä siksi että osaatte yhdistää "tarinan" alun) "

Nimimerkkini oli Äiti -64

Lue lisää

...kirjoitin tähän ketjuun alkuperäisellä nm. Äiti, mutta nyt se nm. on varattu joten olen nyt Äiti...

Meillä kävi myös niin että taistella täytyi kovasti näistä kotiopetuksen oikeuksista. Meillä ei oltu nimetty omaa opettajaa vaan olimme yhteydessä koulun opinto-ohjaajaan. Koulu koetti Sanella tentti aikataulun, mutta taistelin sen puolesta että saimme itse määrätä tenttimis tahdin.
Nyt on onneksi tämä taistelu käyty läpi (reilu vuosi sitten tyttäreni sai päättötodistuksen) ja onneksi muistelen vain tätä taistelua joka oli todella vaikeaa myös meillä.

Tämän päivän sanomalehti Karjalaisessa oli kirjoitus kotiopetuksesta johon oli liitetty Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparran kommentti joka kuuluu näin

"Hän korostaa ettei Suomessa ole koulupakkoa, eikä kotona tai muualla opiskelu edellytä viranomaisen lupaa.
Oppivelvollisen on hankittava muulla tavoin perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Kun oppivelvollinen ei osallistu opetukseen, on asuinkunta velvollinen valvomaan hänen edistymistään. Käytännössä kunta määrää tutkivan opettajan, joka tenttien ja näyttöjen avulla seuraa edistymistä ja kirjoittaa todistuksen. Huoltaja on vastuussa kotiopetuksen kustannuksista.
Oppilas voi palata opetukseen jos huoltaja niin haluaa."

Hyvin selkeää tekstiä... taitaa vain olla niin että suurin osa sivistystoimen johtajista/koulujen rehtoreista eivät tunne kaikkia laki pykäliä, jotka heidän tulisi tuntea että voisivat toimia tehokkaasti virassaan.
Meiltä vaadittiin myös ilmoitus kotiopetukseen siirtymisestä anomus muodossa, ja laitoin sen heidän mielikseen.. vaikka tiesin että laki ei niin määrää.
Meillä ei edes sovittu että opettaja kävisi koton! ei puhetakaan, mutta plussana se että tyttäreni sai "tukiopetusta" matematiikassa ja englanninkielessä, joka tapahtui koululla.

Äiti... kirjoitti:

...kirjoitin tähän ketjuun alkuperäisellä nm. Äiti, mutta nyt se nm. on varattu joten olen nyt Äiti...

Meillä kävi myös niin että taistella täytyi kovasti näistä kotiopetuksen oikeuksista. Meillä ei oltu nimetty omaa opettajaa vaan olimme yhteydessä koulun opinto-ohjaajaan. Koulu koetti Sanella tentti aikataulun, mutta taistelin sen puolesta että saimme itse määrätä tenttimis tahdin.
Nyt on onneksi tämä taistelu käyty läpi (reilu vuosi sitten tyttäreni sai päättötodistuksen) ja onneksi muistelen vain tätä taistelua joka oli todella vaikeaa myös meillä.

Tämän päivän sanomalehti Karjalaisessa oli kirjoitus kotiopetuksesta johon oli liitetty Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparran kommentti joka kuuluu näin

"Hän korostaa ettei Suomessa ole koulupakkoa, eikä kotona tai muualla opiskelu edellytä viranomaisen lupaa.
Oppivelvollisen on hankittava muulla tavoin perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Kun oppivelvollinen ei osallistu opetukseen, on asuinkunta velvollinen valvomaan hänen edistymistään. Käytännössä kunta määrää tutkivan opettajan, joka tenttien ja näyttöjen avulla seuraa edistymistä ja kirjoittaa todistuksen. Huoltaja on vastuussa kotiopetuksen kustannuksista.
Oppilas voi palata opetukseen jos huoltaja niin haluaa."

Hyvin selkeää tekstiä... taitaa vain olla niin että suurin osa sivistystoimen johtajista/koulujen rehtoreista eivät tunne kaikkia laki pykäliä, jotka heidän tulisi tuntea että voisivat toimia tehokkaasti virassaan.
Meiltä vaadittiin myös ilmoitus kotiopetukseen siirtymisestä anomus muodossa, ja laitoin sen heidän mielikseen.. vaikka tiesin että laki ei niin määrää.
Meillä ei edes sovittu että opettaja kävisi koton! ei puhetakaan, mutta plussana se että tyttäreni sai "tukiopetusta" matematiikassa ja englanninkielessä, joka tapahtui koululla.

Lue lisää

Tervehdys kaikille asian kanssa kamppaileville! Oletteko ajatelleet sellaista vaihtoehtoa, että kysyisitte kuntanne sosiaalitoimelta mahdollista paikkaa lähiseudun perhekotiin, jossa kotiopetusta järjestetään. Ja olisiko opetus kenties mahdollista järjestää siten, että lapsenne tai nuorenne kävisi siis päivisin oppimassa uusia ihania asioita yksilöllisesti, turvallisen ja hyvän ohjaajan/opettajan kanssa. Ja palaisi sitten päivän päätteeksi omaan, ihanaan kotiin, rakkaiden vanhempien tykö.

Terv: "perinteiset systeemit eivät sovi kaikille"

Karamelli kirjoitti:

Minäkin taidan laittaa viestiä sinulle :)

Tyttöni on vasta vajaa 4-vuotias ja olen jo valmiiksi huolestunut hänen tulevaisuudestaan koulussa. Poikani täytti juuri vuoden.

Lue lisää

Sellainen tuli mieleen, että jos te asutte samalla paikkakunnalle, olisiko mahdollista, että palkkaatte tai tarjoatte vapaaehtoistöitä jollekin nuorelle aikuiselle? Siis esim. yliopisto jäänyt kesken oman sairauden (esim. fyysisen) takia tai pitkällä sairiksella tai vauvalomalla oleva opettaja, joku jolla koulunkäyntiavustajatutkinto (kestää vuoden) takana ja välivuosi menossa. Vanha ns. hyvä oppilas, jolla suht lyhyt aika omasta yläasteestaan tms.

Hän voisi opettaa osaa aineista, omaa erikoisalaansa. Ja näin teidän lapset saisivat edes jonkinverran oikean koulun tapaista opetusta: eri opettajan kuin äidin ja muutamille tunnille luokkakaverin.

äiti -64 kirjoitti:

Hei Vaan!!
Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten tälle samalle palstalle kyselyn kotiopetusmahdollisuuksista, mutta en löytänyt vastauksia, ja nyt on kiva kun aiheesta on virinnyt tämä keskustelu.
Poikani on nyt 8.luokalla. ja reilu vuosi sitten hän lopetti käytännöllisesti käymään koulua. Takana on psykosomaattiset oireilut, jotka juontaa jo ala-asteelta. Hän käy mm. hypnoosihoidossa, minne sai kunnalta maksusitoumuksen. Koulun ja kunnan kanssa ollaan käyty palaveria parin vuoden aikana, ja vatsa ollaan tutkittu tähystystä myöden poissuljettiin somaattiset vaivat.
Koulutukihenkilön sain kunnan taholta nyt keväällä, mutta silti tämän luokan läpivieminen tuntuu mahdottomalta niiden aikataulun mukaan. Koulu myös ei ole ottanut yhteyttä missään muodossa viime marraskuun jälkeen. Joten tuntuu ettei poikaa halutakaan siellä enää nähdä. Koulu edellyttää koulutyöskentelyssä kiinni pysymisessä mutta ei hoida omia velvollisuuksiaan. Uutta lukujärjestystä ei ole annettu, ei koelistaa ei aikatauluja mistään aineesta, ja sitten tupsahti vaan postiluukusta seitsemästä aineesta nelosvarotukset. Nyt viime viikolla sitten mm. Uskonnon opettajalta vaatimus tehdä 20 (siis kahdenkymmenen sivun!) essee. ja kahdet kokeet.
Mielestäni poikaa halutaan nyt vaan koulun taholta rangaista, ikään kuin ei tämä olisi jo käsinyt tarpeeksi. Siis vielä Uskonto, minkä pitäisi olla valinnainen aine, mielestäni.
Tämä vain yksi pieni esimerkki.
Joten olen hakemassa häntä kotiopetukseen jo ensilukukaudelle.
Teen myös valituksen koulusta, missä poikani käy. Onko se nyt opetuslautakunta minne sen valituksen voi jättää. Niin painotetaan koulun ja kodin välisen yhteydenpidon tärkeyttä, silti meidänkään tapauksessa ei koululta saa minkäänlaista vastausta edes soittopyyntöihin tai sähköposteihin. vaikka olen niitä tämän kevään mittaan lähetellyt/jättänyt montakymmentä kertaa.
Olen myös koko tämän päivän, monien aikaisempien päivien lisäksi, etsinyt mm. netistä ohjeita kotiopetuksesta. ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin ohjeita teiltä jotka puitte saman asian parissa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]

Lue lisää

luukun sähköpostiosoite ei ole voimassa enää vaan myöhemmin mainittu: [email protected]

edellisen viestin pirre-64 ... kirjoitti:

luukun sähköpostiosoite ei ole voimassa enää vaan myöhemmin mainittu: [email protected]

nukkumaanmenoaika ohi...:=)
[email protected]

Äiti kirjoitti:

Hei!
Tyttäreni jäi kotiopetukseen yhdeksännen luokan keväällä johtuen koulun sääntöjen noudattamisesta johtunut pakko koulun vaihto ja sen seurauksena haluttomuus mennä kouluun oireillen erilaisin tavoin. (kuumeilu, vatsavaivat, unettomuus, vaivat joita ei aikaisemmin ollut). Koulu johon hänet siirettin oli kaksikertaa isompi kuin entinen koulu, 20km:n päästä kotoa, lija-auto kyyditys ja joka päivä odotustunnit ennenkuin pääsi linja-autolla kotiin ja ketään tuttua (ystävää) henkilöä ei ollut tässä uudessa koulussa.
Parin viikon jälkeen hän kieltäytyi totaalisesti lähtemästä kouluun, josta johtuen sosiaalitoimisto kävi uhkailemaan huostaanotolla.
Meille ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin järjestää kotiopetus tyttärelleni, koska meillähän ei ole koulunkäynti pakkoa vaan ainoastaan velvollisuus suorittaa oppivelvollisuus.
Ja huoltajien velvollisuus on katsoa (valvoa) että se tulee suoritetuksi.
Tyttäreni olemus on kotiopetuksen järjestyttyä kohentunut huomattavasti sen on huomannut myös nuorten psykiatrisen osaston henkilökuntakin.

Olisiko mielestäsi meidän tapauksessa ollut vaihtoehtona ehken huostaanotto, koska mielestäni esitit negatiivisen mielipiteesi kotiopetuksesta.

Lue lisää

Olen 9:nellä luokalla ja haluaisin jäädä kotiopetukseen. Minulla ei ole koulussa ystäviä, tai on ollut, mutta en ole väleissä heidän kanssaan. Koulu on ihan helvettiä, joka aamu yritän keksiä jonkun tekösyyn, ettei tarvitsisi mennä sinne. Joka välitunti istun yksin jossain ja ruokatunnilla en voi mennä syömään, ei kukaan mene yksin syömään... Numeroni ovat silti ysiä ja kymppiä. En tiedä haluanko puhua vanhemmilleni tästä, mutta pakko kai on?

Olisiko mahdollista, että voisin opiskella itsenäisesti? Se sujuisi varmaankin, mulla ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia opiskelemisessa. Luin hesarista vähän aikaa sitten, että on kouluja joissa voi käydä vaikka vain kerran viikossa ja muuten opiskella itsenäisesti kotona. Missäköhän niitä olisi..?

Nyt on kuitenkin vain alle 3 kuukautta peruskoulua jäljellä. En tahdo kouluun. Mun oikeasti pitäisi olla siellä nytkin...

jooeiei kirjoitti:

Olen 9:nellä luokalla ja haluaisin jäädä kotiopetukseen. Minulla ei ole koulussa ystäviä, tai on ollut, mutta en ole väleissä heidän kanssaan. Koulu on ihan helvettiä, joka aamu yritän keksiä jonkun tekösyyn, ettei tarvitsisi mennä sinne. Joka välitunti istun yksin jossain ja ruokatunnilla en voi mennä syömään, ei kukaan mene yksin syömään... Numeroni ovat silti ysiä ja kymppiä. En tiedä haluanko puhua vanhemmilleni tästä, mutta pakko kai on?

Olisiko mahdollista, että voisin opiskella itsenäisesti? Se sujuisi varmaankin, mulla ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia opiskelemisessa. Luin hesarista vähän aikaa sitten, että on kouluja joissa voi käydä vaikka vain kerran viikossa ja muuten opiskella itsenäisesti kotona. Missäköhän niitä olisi..?

Nyt on kuitenkin vain alle 3 kuukautta peruskoulua jäljellä. En tahdo kouluun. Mun oikeasti pitäisi olla siellä nytkin...

Lue lisää

..vanhempiesi kanssa ongelmastasi. Mielestäni sinä voisit tenttimällä käydä peruskoulun loppuun. Ota yhteyttä koulusi opinto-ohjaajaan ja kerro asiasta hänelle ja pyydä häneltä apua asiassa. Hänen velvollisuus on ohjata ja neuvoa sinua.

Tervehdys! Äiti. Voisitko tarkentaa hieman tuota kotiopetusta. Yritin tavoittaa tänään mainitsemaasi henkilöä, mutta ei ilmeisesti ole enää opetushallituksessa? Minulle nimittäin väitti kunnan perusopetuksen johtaja, ettei kunnalla ole mitään velvoitteita kotiopetuksen suhteen. Mikäli luet tämän viestin kirjoitan tarkempia kysymyksiä sitten.

hymyhuuli kirjoitti:

Tervehdys kaikille asian kanssa kamppaileville! Oletteko ajatelleet sellaista vaihtoehtoa, että kysyisitte kuntanne sosiaalitoimelta mahdollista paikkaa lähiseudun perhekotiin, jossa kotiopetusta järjestetään. Ja olisiko opetus kenties mahdollista järjestää siten, että lapsenne tai nuorenne kävisi siis päivisin oppimassa uusia ihania asioita yksilöllisesti, turvallisen ja hyvän ohjaajan/opettajan kanssa. Ja palaisi sitten päivän päätteeksi omaan, ihanaan kotiin, rakkaiden vanhempien tykö.

Terv: "perinteiset systeemit eivät sovi kaikille"

Lue lisää

Moi! Haluaisin tiettää enemmän opskelun vaihtoehtoista. 14v. tyttöni on menossa 8 luokalle.Viime vuonna oli pahasti kiusattu koulussa.Nytjoudumme vaihtaa koulua tämän takia. Tyttö pitää opiskelusta ja opiskelee ahkerasti, muttä on erittäin stressantunut ja pelkää koulua. Itse olen asunut Suomessa 16 vuotta ja opetan aikuisia. Olen aika neuvoton ja huolissaan tämän takia.Koulumaailma voi olla aika julma erityisesti herkälle ja kiltille lapselle.Onko muita vaihtoehtoja? Asumme Tampereella.Olisin kiitollinen,jos vastaisit.

kotiopetuksen puolesta kirjoitti:

Moi! Haluaisin tiettää enemmän opskelun vaihtoehtoista. 14v. tyttöni on menossa 8 luokalle.Viime vuonna oli pahasti kiusattu koulussa.Nytjoudumme vaihtaa koulua tämän takia. Tyttö pitää opiskelusta ja opiskelee ahkerasti, muttä on erittäin stressantunut ja pelkää koulua. Itse olen asunut Suomessa 16 vuotta ja opetan aikuisia. Olen aika neuvoton ja huolissaan tämän takia.Koulumaailma voi olla aika julma erityisesti herkälle ja kiltille lapselle.Onko muita vaihtoehtoja? Asumme Tampereella.Olisin kiitollinen,jos vastaisit.

Lue lisää

Ensimmäiseksi kannattaa ottaa yhteyttä koulun rehtoriin ja kertoa vallitseva tilanne. On äärimmäisen tärkeää pohtia yhdessä, millaisia vaihtoehtoja kannattaa suosia. Seuraava porras on yhteys koulutoimen tai sivistystoimen johtajaan. Kotiopetus on varteenotettava vaihtoehto vain jos muunlaista ratkaisua tilanteeseen ei löydy. Neuvoja voi kysyä myös sosiaalitoimesta: Olisiko paikkakunnalla kenties perhekotia, nuorisokotia tai koulukotia, jossa opiskelu voisi nuorelta neidiltä turvallisessa ja hyvässä ympäristössä onnistua? Toivotan jaksamista ja suuria voimia taistella asiaa eteenpäin!!!!!!!!!!!!!!

kotiopetuksen puolesta kirjoitti:

Moi! Haluaisin tiettää enemmän opskelun vaihtoehtoista. 14v. tyttöni on menossa 8 luokalle.Viime vuonna oli pahasti kiusattu koulussa.Nytjoudumme vaihtaa koulua tämän takia. Tyttö pitää opiskelusta ja opiskelee ahkerasti, muttä on erittäin stressantunut ja pelkää koulua. Itse olen asunut Suomessa 16 vuotta ja opetan aikuisia. Olen aika neuvoton ja huolissaan tämän takia.Koulumaailma voi olla aika julma erityisesti herkälle ja kiltille lapselle.Onko muita vaihtoehtoja? Asumme Tampereella.Olisin kiitollinen,jos vastaisit.

Lue lisää

Täältä löytyy kaikkea tarpeellista tietoa kotikoulusta:

http://www.vapaus.net/index.php
sekä
http://www.feeniks-koulu.fi/

Meidän poikamme käy kotikoulua feenix koulussa ja olemme erittäin tyytyväisiä tähän ratkaisuun :)

wenla kirjoitti:

Tänäpäivänä koulusysteemi on niin vinoutunut, koska opettajilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia, ei resusseja, eikä muutenkaan edes halua kunnolla paneuttua esim. koulukiusaamiseen. Monia oppilaita kiusataan ja nämä häiriköt saavat rauhassa mellestää siellä ja se jota kiusataan poistetaan kuvioista tai muuten yritetään lakaista maton alle asia, koska pienempi vaiva on saada yksi kiusattu pois jaloista, kuin monta kiusaajaa kuriin. Siitä mennään siis, missä on aita matalin. Lapset eivät uskalla kertoa kiusaamisesta koska pelkäävät kiusaajien kostoa ja lisäkiusaamista.
Nykyinen opetus ja koulusysteemi on niin retuperällä kuin olla ja voi mutta kukaan ei uskalla edes sitä myöntää, koska opettajienkin on leipänsä ansaittava. Olen varma että sinun poikaasi on kiusattu koulussa, sillä kukaan ei turhanpäiten ja ilman syyttä oireile sekä kieltäydy koulusta. On järkyttävää katsella ja lukea siitä kuinka monen oppilaan mieli järkkyy tuollaisen koulusysteemin takia. Meidän lasten huoltajien pitäisi nyt alkaa todella vahvaan vastarintaan ja tavalla tai toisella saada muutoksia aikaan. Niitä ei tule jos ei yhteistyötä löydy huoltajilla. Etenkin se on todella järkyttävää että aina ollaan osoittamassa lasta tai kotia syylliseksi eikä kertaakaan tuoda esille mitä koulussa tapahtuu. Opettajat voivat todella olla dominoivia, ilkeitä ja käytää henkistä väkivaltaa lapseen. Mitä tehdään että saataisiin tuo koululaitos edes hieman inhimmillisemmäksi

Lue lisää

Hei! Jos opettajat ovat dominoivia eivätkä pysty pysäyttämään koulukiusaamista, niin kysyisin että ketkä vastaavat kotiopetuksessa esiintulevista ongelmista. Jos vanhemmat eivät hallitse opetettavaa ainetta tai mikä pahinta lapsi syrjäytyy ja hän ei tulevaisuudessa pysty toimimaan yhteiskunnassa muiden kanssa niin kuka maksaa ne laskut? Mielestäni vanhemmat ottavat liian suuren vastuun kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta alkaessaan itse opettamaan lastaan kotona. Sairaan lapsen kohdalla tulisi neuvotella asiasta kunnan koulutoimen haltijoiden kanssa. Usein kotikoulu aloitetaan koska vanhemmat eivät syystä tai toisesta hyväksy Suomen koulujärjestelmää tai eivät tule toimeen koulun henkilökunnan kanssa. Aina pitäisi miettiä että kyse on lapsesta ja hänen tulevaisuudesta! Sairaiden vanhempien pitäisi saada ajoissa apua sairauteen ennenkuin he ehtivät sairastuttaa lapsensa esimerkiksi sulkemalla hänet koulusta pois! Koulu on kuitenkin paras sosiaalisuuteen kasvattava laitos. Ja koulukiusaajat on saatava hoitoon nekin!

lapset kouluun kirjoitti:

Hei! Jos opettajat ovat dominoivia eivätkä pysty pysäyttämään koulukiusaamista, niin kysyisin että ketkä vastaavat kotiopetuksessa esiintulevista ongelmista. Jos vanhemmat eivät hallitse opetettavaa ainetta tai mikä pahinta lapsi syrjäytyy ja hän ei tulevaisuudessa pysty toimimaan yhteiskunnassa muiden kanssa niin kuka maksaa ne laskut? Mielestäni vanhemmat ottavat liian suuren vastuun kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta alkaessaan itse opettamaan lastaan kotona. Sairaan lapsen kohdalla tulisi neuvotella asiasta kunnan koulutoimen haltijoiden kanssa. Usein kotikoulu aloitetaan koska vanhemmat eivät syystä tai toisesta hyväksy Suomen koulujärjestelmää tai eivät tule toimeen koulun henkilökunnan kanssa. Aina pitäisi miettiä että kyse on lapsesta ja hänen tulevaisuudesta! Sairaiden vanhempien pitäisi saada ajoissa apua sairauteen ennenkuin he ehtivät sairastuttaa lapsensa esimerkiksi sulkemalla hänet koulusta pois! Koulu on kuitenkin paras sosiaalisuuteen kasvattava laitos. Ja koulukiusaajat on saatava hoitoon nekin!

Lue lisää

Kiitos kommentistasi. Kirjoitin tosin aiheesta jo runsas vuosi sitten. Lapseni oli kotona, minun opetettavanani vuoden. Syyt miksi päädyin siihen ovat yksityisasiani. Lapsi ei vahingoittunut mitenkään ja koulumenestys oli hyvä. Koulun kanssa oltiin erittäin tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä, joten kokemukseni oli positiivinen kotiopetuksesta ja lapsikin piti siitä. Nyt lapsi palasi luokkaansa ja on hyvin sosiaalinen yksilö. Minulla siis perustuu kaikki käytännön kokemukseeni, joten minulla on varmasti aihetta jopa puolustaa kotiopetusta, sillä kaikki sujui todella hyvin. Hauskaakin se oli ja haasteellista, mutta ei vaikeaa. Opettajat olivat hyvin tyytyväisiä tuloksiin koti-opetuksesta. Kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä, eikä pidä hakea aina pahimpia syitä siitä, miksi kotiopetukseen siirrytään. Enpä usko, että kukaan sairas vanhempi edes pystyisi opettamaan lastansa kotonaan. Lastani ei suljettu pois koulusta. Pitäisi ottaa ensin selvää mitä kotiopetus pitää sisällään ja minkälaista se on kontakteineen, ennenkuin arvostelee yleensä mitään systeemiä. Minulla on siis nyt rautainen kokemus asiasta ja en epäröisi tehdä sitä uudelleen jos se on tarpeen. Sosiaalisia kontakteja voi solmia muuallakin kuin koulussa. Jos kotona asiat ovat tasapainossa sekä lapsen ja vanhempien välit kunnossa, suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan kotiopetusta, jos siihen on mahdollisuus ja painavat syyt siihen. Kunnan koulutoimessakin asiaan suhtaudutaan todella hyvin.
Tosin jokaisen vanhemman täytyy tiedostaa mihinkä sitoutuu ja tajuta se vastuu mitä kotiopetus tuo tullessaan. Siis kirjoitin vuosi sitten kotiopetuksesta ja toteutin sen myös käytännössä ja voin kertoa sinulle, että se oli todella ihana ja hyvä vuosi ja lähensi lasta ja minua. Eikä ainakaan minulle opetus tuottanut ongelmia eikä se ollut edes vaikeaa. Lapseni on ylä-asteella ja menestyy edelleen ihan hyvin sekä on pidetty niin kavereiden kuin opettajienkin keskuudessa. Kotiopetus oli siitäkin hyvä, että opettajat tutustuivat lapseen ihan henkilökohtaisella tasolla mitä ei normaalissa koulussa tapahdu. Niin, että mites nyt, kun olenkin asian kokenut, mutta sinä et, joten arvostelusi ei perustu käytännön kokemukseen kuten minulla kotiopetuksesta, joka oli pelkästään positiivinen kokemus. Yksityioppilaana voi tenttiä myös aikuisoppilaitoksissa, joten tuo kotiopetus oli hyvää harjoitusta, koska lapsi joutuu enemmän tekemään töitä kotiopetuksessa, kuin koulussa sekä ottamaan erilailla vastuuta opinnoistaan, sekä opettaa lasta itselliseen pohdintaan ja työskentelyyn ja sitä myötä lisää myös lapsen henkistä kasvua. Tiesitkö edes sitä, että kotiopetuksessa oleva lapsi tenttii kaikki aineet koulussa kunkin aineen opettajalle. Siinä on yhteydet kouluun kokoajan. Häiriintyneelle ja sosiaalisesti epätasapainoiselle lapselle kotiopetus ei sovi. Lapselta vaaditaan aika suurta henkistä kypsyyttä, että kotiopetuksesta suoriutuu. Siis nämä ovat faktat kun olen asiaan perehtynyt ihan käytännössä.
Vain epäkypsä ihminen ajattelee niin, että vain koulu on sosiaalisuuteen kasvattava laitos, tuolla ajatuksella rajaa kaikki muut mahdollisuuset ympäriltään ja sysää kaiken vastuun lapsesta koululaitoksen harteille, mikä on kylläkin hyvin yleistä nyky-yhteiskunnassa. Koulukiusaajien suhteen olen sitä mieltä, että vika ei ole lapsessa, vaan kotona ja koulukiusaajan vanhempien tulisi mennä peilin eteen ja kysyä itseltään missä on vikaa?..Koti on ensisijainen paikka, jossa lapsi kasvatetaan ja opetetaan vastuuta sekä opitaan miten sosiaalisia kontakteja luodaan.

Äiti kirjoitti:

Hei!
Tyttäreni jäi kotiopetukseen yhdeksännen luokan keväällä johtuen koulun sääntöjen noudattamisesta johtunut pakko koulun vaihto ja sen seurauksena haluttomuus mennä kouluun oireillen erilaisin tavoin. (kuumeilu, vatsavaivat, unettomuus, vaivat joita ei aikaisemmin ollut). Koulu johon hänet siirettin oli kaksikertaa isompi kuin entinen koulu, 20km:n päästä kotoa, lija-auto kyyditys ja joka päivä odotustunnit ennenkuin pääsi linja-autolla kotiin ja ketään tuttua (ystävää) henkilöä ei ollut tässä uudessa koulussa.
Parin viikon jälkeen hän kieltäytyi totaalisesti lähtemästä kouluun, josta johtuen sosiaalitoimisto kävi uhkailemaan huostaanotolla.
Meille ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin järjestää kotiopetus tyttärelleni, koska meillähän ei ole koulunkäynti pakkoa vaan ainoastaan velvollisuus suorittaa oppivelvollisuus.
Ja huoltajien velvollisuus on katsoa (valvoa) että se tulee suoritetuksi.
Tyttäreni olemus on kotiopetuksen järjestyttyä kohentunut huomattavasti sen on huomannut myös nuorten psykiatrisen osaston henkilökuntakin.

Olisiko mielestäsi meidän tapauksessa ollut vaihtoehtona ehken huostaanotto, koska mielestäni esitit negatiivisen mielipiteesi kotiopetuksesta.

Lue lisää

Kuka lapsiamme saalistaa? Eri alojen työllistyjät ainakin.Olen kokenut kaikenlaista tämän kouluelämän johdosta ja välityksellä. Rauhallinen kotiopetus ja valikoitu seura, missä kiusaaminen ei ole sallittua, on lapselle ja nuorelle huomattavasti parempi vaihtoehto kuin psykiatrinen osasto laitosmaisine ympäristöineen vieraiden ihmisten parissa. Se on niin teennäistäkin. toki meitä uskotellaan, että lapsen paikka on etupäässä sosiaalinen yhteisö, mutta mitä se sitten pitää sisällään? Usein vääristyneitä näkemyksiä, väärää syyllistämistä, kiusaa, pilkkaa ja välinpitämät-
tömiä aikuisia. Kaikkea niitä aineksia, jossa ihmisen mieli kokee pahoja kolhuja. Aineksia, missä lapsen usko siihen vieraan aikuisen tarjoamaan turvalliseen oppimisympäristöön kokee
valtavan järkytyksen. Lapseni on 5 luokkalainen ja mitä tämä koulunkäynti onkaan ollut? Masentunei-
suutta jatkuvista aiheettomista syytöksistä. Jos opettajan kanssa yrittää yhteistyötä, hän ei ota mitään palautetta vastaan omista virheistään, saatika että pyytäisi anteeksi lapselta tai edes oikaisisi asiat. Opettajat vaihtuu ja koulukin, mutta aina sama peli. Kyselkää ristiriitatilan-
teissa luokan paikalla olleilta lapsilta, miten ne tapahtumat ovat siellä koulussa menneet, sillä opettajat saattavat valehdella täysin surutta, sen olen oppinut. Jos ei olisi laitosolosuhteita, olisi psykiatrisilla osastoilla huomattavasti vähemmän potilaita. Suosittelen ehdottomasti kotiopetusta esim. feeniks-koulun tuella, joka on juuri kotioppijoita varten. Sieltä ehkä saa ohjeitakin.

jooeiei kirjoitti:

Olen 9:nellä luokalla ja haluaisin jäädä kotiopetukseen. Minulla ei ole koulussa ystäviä, tai on ollut, mutta en ole väleissä heidän kanssaan. Koulu on ihan helvettiä, joka aamu yritän keksiä jonkun tekösyyn, ettei tarvitsisi mennä sinne. Joka välitunti istun yksin jossain ja ruokatunnilla en voi mennä syömään, ei kukaan mene yksin syömään... Numeroni ovat silti ysiä ja kymppiä. En tiedä haluanko puhua vanhemmilleni tästä, mutta pakko kai on?

Olisiko mahdollista, että voisin opiskella itsenäisesti? Se sujuisi varmaankin, mulla ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia opiskelemisessa. Luin hesarista vähän aikaa sitten, että on kouluja joissa voi käydä vaikka vain kerran viikossa ja muuten opiskella itsenäisesti kotona. Missäköhän niitä olisi..?

Nyt on kuitenkin vain alle 3 kuukautta peruskoulua jäljellä. En tahdo kouluun. Mun oikeasti pitäisi olla siellä nytkin...

Lue lisää

Ei nuoren ihmisen pidä elää tuollaisessa murheen laaksossa koulun vuoksi. Tuo on niin raskas taakka nuorelle ihmiselle, että minua ihan itkettää, koska olen itse sivusta seurannut samanlaista koulunkäyntiä, enkä soisi sitä kenellekään. Miten vähän ihmiset ymmärtävätkään lopulta toistensa hätää ja kipua, mikä on siellä ihmisen sydämessä. Voi niitä monia koululaisia, jotka tässä piinassa elävät, kun eivät saa apua mistään. Olen itse joutunut taistelemaan tämän saman asian johdosta, että saisin oman koululaiseni piinan päättymään. Nut on onneksi mahdollisuus kotioppimiseen. Se ei ole mikään ongelma. Feeniks koulussa, joka ohjaa kotiopetuksessa, annetaan sinulle varmaankin apua. Toivottavasti vanhempasi kykenevät käsittämään sinun sydämmesi kivut ja vapauttavat sinut koulun kurimuksesta ihmisarvoiseen elämään kotioppimiseen suostuen. Toivon tätä sinulle sydämmestäni. Onnea matkalle mukaan.

Onko näin? kirjoitti:

Kuka lapsiamme saalistaa? Eri alojen työllistyjät ainakin.Olen kokenut kaikenlaista tämän kouluelämän johdosta ja välityksellä. Rauhallinen kotiopetus ja valikoitu seura, missä kiusaaminen ei ole sallittua, on lapselle ja nuorelle huomattavasti parempi vaihtoehto kuin psykiatrinen osasto laitosmaisine ympäristöineen vieraiden ihmisten parissa. Se on niin teennäistäkin. toki meitä uskotellaan, että lapsen paikka on etupäässä sosiaalinen yhteisö, mutta mitä se sitten pitää sisällään? Usein vääristyneitä näkemyksiä, väärää syyllistämistä, kiusaa, pilkkaa ja välinpitämät-
tömiä aikuisia. Kaikkea niitä aineksia, jossa ihmisen mieli kokee pahoja kolhuja. Aineksia, missä lapsen usko siihen vieraan aikuisen tarjoamaan turvalliseen oppimisympäristöön kokee
valtavan järkytyksen. Lapseni on 5 luokkalainen ja mitä tämä koulunkäynti onkaan ollut? Masentunei-
suutta jatkuvista aiheettomista syytöksistä. Jos opettajan kanssa yrittää yhteistyötä, hän ei ota mitään palautetta vastaan omista virheistään, saatika että pyytäisi anteeksi lapselta tai edes oikaisisi asiat. Opettajat vaihtuu ja koulukin, mutta aina sama peli. Kyselkää ristiriitatilan-
teissa luokan paikalla olleilta lapsilta, miten ne tapahtumat ovat siellä koulussa menneet, sillä opettajat saattavat valehdella täysin surutta, sen olen oppinut. Jos ei olisi laitosolosuhteita, olisi psykiatrisilla osastoilla huomattavasti vähemmän potilaita. Suosittelen ehdottomasti kotiopetusta esim. feeniks-koulun tuella, joka on juuri kotioppijoita varten. Sieltä ehkä saa ohjeitakin.

Lue lisää

Olen kanssasi täysin samoilla ajatusaalloilla. Jakaisin mielelläni ajatuksia kanssasi enemmänkin. [email protected]

siru kirjoitti:

Meillä on lapsella parikin perussairautta jotka vaatisivat jonkunasteista huolenpitoa ja joka ei kuulema kuitenkaan kuulu opettajan tehtäviin eikä avustajaa tunnu saavan sitten millään perusteella. Näillä näkymin joutuisimme laittamaan lapsen jopa oman henkensä uhalla kouluun sillä hänen omat taitonsa eivät vielä riitä itsestä huolehtimiseen. Lääkärintodistus on ja useampikin lausunto sekä päiväkodista, neuropsykologilta että neurologilta ja lastenlääkäritlä. Silti avustajaa ei tunnu saavan.

Lue lisää

Mitäs jos vetoaisitte lakeihin? Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää lapsen koulutus ja sinne tarpeelliset resurssit. Erityisopetuskin pitäisi onnistua omassa luokassa:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html

jooeiei kirjoitti:

Olen 9:nellä luokalla ja haluaisin jäädä kotiopetukseen. Minulla ei ole koulussa ystäviä, tai on ollut, mutta en ole väleissä heidän kanssaan. Koulu on ihan helvettiä, joka aamu yritän keksiä jonkun tekösyyn, ettei tarvitsisi mennä sinne. Joka välitunti istun yksin jossain ja ruokatunnilla en voi mennä syömään, ei kukaan mene yksin syömään... Numeroni ovat silti ysiä ja kymppiä. En tiedä haluanko puhua vanhemmilleni tästä, mutta pakko kai on?

Olisiko mahdollista, että voisin opiskella itsenäisesti? Se sujuisi varmaankin, mulla ei ole ikinä ollut mitään vaikeuksia opiskelemisessa. Luin hesarista vähän aikaa sitten, että on kouluja joissa voi käydä vaikka vain kerran viikossa ja muuten opiskella itsenäisesti kotona. Missäköhän niitä olisi..?

Nyt on kuitenkin vain alle 3 kuukautta peruskoulua jäljellä. En tahdo kouluun. Mun oikeasti pitäisi olla siellä nytkin...

Lue lisää

mulla sama homma mutta viellä pahempana.. luokkaan ei voi mennä myöhässä muuten haukutaan. ! usein jään koko päiväksi pois jos olen minuutinkin myöhässä!

Terveisin
Olen kiinnostunut aiheesta, vaidetaan ajatuksia?
Mikä on emai l- osoittteesi?

Nimetön kirjoitti:

Kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun jo yli kaksi vuotta sitten nimimerkillä Pirre64.
(tämä siksi että osaatte yhdistää "tarinan" alun)

Tämä tulee ehkä vastaukseksi linkitettynä "väärään" kirjoitukseen. mutta ei ole tarkoitettu yksittäisen kirjoittajan vastaukseksi. vaan kaikille asiasta kiinnostuneille.

Nimimerkillä Äiti kirjoitti aikaisemmin että oli ottanut yhteyttä opetushallituksen ylitarkastajaan Pirkko Virtaseen: "sain ohjeet että kunta on velvollinen järjestämään kotiopetuksen jos oppilaan huoltajat näin vaativat. Eli koulun täytyy tehdä opetus suunnitelma, nimetä ns. yhteysopettaja joka myös tarvittaessa ontaa tietyssä aineissa tukea oppimiseen, sekä järjestää ja suunnittelee tenttien suorittamiset.
Oppilas itse päättää minkä aineen ja milloin hän sen tenttii."
Otin itsekin yhteyttä samaiseen ylitarkastajaan Virtaseen keneltä sain ohjeet kotiopetukseen siirtämisestä.
Ilmoitin koululle että poikani jäisi kotiopetukseen. Sen jälkeen kun olin käynyt Kunnan sivistystoimen johtajan juttusilla asian tiimoilta.
Koulun rehtorilta tuli muka "asiantunteva" kirjelmä siittä mitä termejä tuossa "anomuksessa kotiopetukseen siirtämisessä" tulisi olla. Että pitää oikean "anoa" vapautusta koulunkäynnistä ja "oikeutta" kotiopetukseen jäämisestä.
Minä vastasin että mitään anomusta ei tarvitse tehdä, vaan pelkkä ilmoitus riittää. Se kun ei ole koulun asia päättää kuka saa jäädä kotiopetukseen ja kuka ei. Jos ei koululla ole resursseja asettaa ketään tutkivaksi opettajaksi, niin lapselle voi hakea tutkivan opettajan kunnan muista kouluista.
Näin olin ajatellutkin, koska sivistystoimelta sain tietää koulun tässä lähellä, missä oli aiempaa kokemusta kotiopetuksen järjestämisestä. Mutta tämä koulu, missä poikani oli kirjoilla, halusi välttämättä olla tutkivana kouluna.
Joten sain sieltä erityisopettajan tutkivaksi opettajaksi. Ja Kunnalta koulunkäyntiavustajan. Tästä koulunkäyntiavustajasta oli paljon enemmän apua kun tutkivasta opettajasta joka kävi n. kerran kuussa (jos sittenkään kerkisi).
Ja tuosta että lapsi saisi itse päättää missä tahdissa aineet tenttisi. niin minäkin luulin. mutta koululta tuli hyvin pian koelista, mikä noudatti pojan koululuokan koejärjestystä. Tämä perusteltiin sitten että opettajilla ei ollut aikaa järjestää pojalle eri kokeita muuhun aikaan. Useassa kohdassa koulu saneli säännöt missä tahdissa opiskeltiin. Oikeastaan ainoa kotiopetuksen kohta toteutui, meinaan se että ei ollut läsnäolopakkoa. Koulu vihelsi, ja me tanssittiin niiden pillien mukaan.
Lisäksi, kun poika oli sairaslomalla ollut ennen kotiopetukseen siirtymistä. liikunnan opettaja sanoi että pojalla olisi liikuntapäiväkirjan täyttöä, missä tulisi olla kolme tuntia viikossa erilaisia liikuntamuotoja. Vaikka heidän tuntiopetuksessaan oli kaksi/viikossa, niin koska poikani oli ollut pois, niin hänen olisi näin korvattava se saadakseen hyväksyttävän. Vastaavanlaisia vaateita tuli pitkin matkaa. Tiesin että koulu ei toiminut oikein. ja tappelin vastaan minkä kerkisin.
Kokoajan tutkiva opettaja maanitteli että poika olisi tullut koululle tekemään joitakin tunteja, sanoin että haluan muistuttaa että poika on KOTIopetuksessa, hän ei tule jalallaankaan astumaan koulurakennuksen sisäpuolelle. piste.
Lisäksi ne aikataulut, mitkä koulu itse oli asettanut meille, ei pitänyt paikkaansa, kokeiden toimitukset myöhästyi ja niiden arviointi jäi palauttamatta joskus puolikin vuotta. Listasin omaan kirjaani, milloin on ollut kokeet, milloin palautettu, milloin saatu takaisin arviointi ja arvosana. Kaikkinainen paperisota sähköposteineen oli mapitettuna. Sain huomata että onneksi!
tuli päättöarvioinnin aika. Poika oli saanut useista aineista hyvän/kiitettävän. Ihme kyllä siinä puristuksessa - kahden vuoden aikana oli kokeet viikon tai korkeintaan kahden viikon välein. joskus joka kolmas päivä.
Todistuksessa oli pitkä liuta vitosia. Myös aineissa, missä koetulokset olisivat edellyttäneet vähintään seiskaa. Aloin kyselemään syitä. tuli vastaus että "seikka, että tuntiosaamista ei voitu arvioinda, pitänee näkyä jossain". Mikä helvetin tuntiosaaminen. Ja kaukaa viisaana olin alkupalavereissa jo reilu vuosi sitten kysellyt tuosta tuntiosaamisen arvioinnista. Rehtorin kanssa (tutkivan opettajan läsnäollessa) sovittiin, että tutkiva opettaja suorittaisi arvioinnin kotikäynneillään vaikka haastattelemalla ja tekemällä pieniä "kuulusteluja" aiheista. Näin ei koskaan tapahtunut.
No tämä on niin hirveän pitkä ja monimutkainen tarina, että en jaksa itsekään kirjoittaa.
Lopputuloksena oli kantelu Länsi-Suomen Lääninhallitukseen. sieltä tuli aikanaan parin lisäselvennyspyynnön (myös koulun kannan kuuntelun) jälkeen päätös, että poikani kohdalla perusopetus ei ollut toteutunut asiaan kuuluvalla tavalla, vaan kyseinen koulu oli rikkonut melkein kaikkia perusopetuslain pykäliä vastaan.
Lisäksi se että en saanut loppujen lopuksikaan arviointiperusteita, mitä olin pyytänyt reilun vuoden ajan. En sittenkään vaikka Lääninhallitus kehoitti koulua näin tekemään. Lisäksi oli ohje virheellisen todistuksen oikaisemiseen.

Ei voi muuta sanoa, kun paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Ihme kun poika pääsi sellaisella päättötodistuksella yleensä mihinkään toisen asteen koulutukseen. Päättötodistuksessa kun ei ole edes mainintaa että oppivelvollisuus on suoritettu kotona.

Jos joku haluaa kirjoittaa minulle (kotiopetuksesta, koulukiusaamisesta tai ihan mistä asiasta vaan) niin kuulisin ja vastailen mielelläni. Email: [email protected]

Lue lisää

Poikani on kiusattu kouussa opettajien ja reht. taholta.Olen miettinyt kotiopetusta. Vastaatko niin kirjoitellaan.
t. Joanna

hymyhuuli kirjoitti:

Ensimmäiseksi kannattaa ottaa yhteyttä koulun rehtoriin ja kertoa vallitseva tilanne. On äärimmäisen tärkeää pohtia yhdessä, millaisia vaihtoehtoja kannattaa suosia. Seuraava porras on yhteys koulutoimen tai sivistystoimen johtajaan. Kotiopetus on varteenotettava vaihtoehto vain jos muunlaista ratkaisua tilanteeseen ei löydy. Neuvoja voi kysyä myös sosiaalitoimesta: Olisiko paikkakunnalla kenties perhekotia, nuorisokotia tai koulukotia, jossa opiskelu voisi nuorelta neidiltä turvallisessa ja hyvässä ympäristössä onnistua? Toivotan jaksamista ja suuria voimia taistella asiaa eteenpäin!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

idiootti

Olen ymmärtänyt, että koulun käyttämäää opetussuunnitelmaa voi käyttää sellaisenaan tai vanhempi voi laatia lapselleen itse oman opetussuunnitelman, joka pitää hyväksyttää tarkastavalla opettajalla.

Onko tullut uusi säädös, että yhteysopettaja on velvollinen tukemaan opetuksessa? Luin opetushallituksen sivuilta
http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus

että kotiopetuksessa oleva ei ole oikeutettu minkäänlaiseen erityiseen opetukseen tai tukeen, vaan vanhemman on järjestettävä se itse.

Haluaisin vielä kommentteja siitä, annatteko lastenne päättää, milloin suorittavat kokeita, vai päätättekö niistä vanhempina?

Oma muksuni täyttää pian seitsemän, olen suunnitellut opettavani kolme ensimmäistä luokkaa kotona. Mielestäni luokkakoot kouluissa ovat liian suuria sen ikäiselle.

wenla-2 kirjoitti:

Kiitos kommentistasi. Kirjoitin tosin aiheesta jo runsas vuosi sitten. Lapseni oli kotona, minun opetettavanani vuoden. Syyt miksi päädyin siihen ovat yksityisasiani. Lapsi ei vahingoittunut mitenkään ja koulumenestys oli hyvä. Koulun kanssa oltiin erittäin tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä, joten kokemukseni oli positiivinen kotiopetuksesta ja lapsikin piti siitä. Nyt lapsi palasi luokkaansa ja on hyvin sosiaalinen yksilö. Minulla siis perustuu kaikki käytännön kokemukseeni, joten minulla on varmasti aihetta jopa puolustaa kotiopetusta, sillä kaikki sujui todella hyvin. Hauskaakin se oli ja haasteellista, mutta ei vaikeaa. Opettajat olivat hyvin tyytyväisiä tuloksiin koti-opetuksesta. Kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä, eikä pidä hakea aina pahimpia syitä siitä, miksi kotiopetukseen siirrytään. Enpä usko, että kukaan sairas vanhempi edes pystyisi opettamaan lastansa kotonaan. Lastani ei suljettu pois koulusta. Pitäisi ottaa ensin selvää mitä kotiopetus pitää sisällään ja minkälaista se on kontakteineen, ennenkuin arvostelee yleensä mitään systeemiä. Minulla on siis nyt rautainen kokemus asiasta ja en epäröisi tehdä sitä uudelleen jos se on tarpeen. Sosiaalisia kontakteja voi solmia muuallakin kuin koulussa. Jos kotona asiat ovat tasapainossa sekä lapsen ja vanhempien välit kunnossa, suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan kotiopetusta, jos siihen on mahdollisuus ja painavat syyt siihen. Kunnan koulutoimessakin asiaan suhtaudutaan todella hyvin.
Tosin jokaisen vanhemman täytyy tiedostaa mihinkä sitoutuu ja tajuta se vastuu mitä kotiopetus tuo tullessaan. Siis kirjoitin vuosi sitten kotiopetuksesta ja toteutin sen myös käytännössä ja voin kertoa sinulle, että se oli todella ihana ja hyvä vuosi ja lähensi lasta ja minua. Eikä ainakaan minulle opetus tuottanut ongelmia eikä se ollut edes vaikeaa. Lapseni on ylä-asteella ja menestyy edelleen ihan hyvin sekä on pidetty niin kavereiden kuin opettajienkin keskuudessa. Kotiopetus oli siitäkin hyvä, että opettajat tutustuivat lapseen ihan henkilökohtaisella tasolla mitä ei normaalissa koulussa tapahdu. Niin, että mites nyt, kun olenkin asian kokenut, mutta sinä et, joten arvostelusi ei perustu käytännön kokemukseen kuten minulla kotiopetuksesta, joka oli pelkästään positiivinen kokemus. Yksityioppilaana voi tenttiä myös aikuisoppilaitoksissa, joten tuo kotiopetus oli hyvää harjoitusta, koska lapsi joutuu enemmän tekemään töitä kotiopetuksessa, kuin koulussa sekä ottamaan erilailla vastuuta opinnoistaan, sekä opettaa lasta itselliseen pohdintaan ja työskentelyyn ja sitä myötä lisää myös lapsen henkistä kasvua. Tiesitkö edes sitä, että kotiopetuksessa oleva lapsi tenttii kaikki aineet koulussa kunkin aineen opettajalle. Siinä on yhteydet kouluun kokoajan. Häiriintyneelle ja sosiaalisesti epätasapainoiselle lapselle kotiopetus ei sovi. Lapselta vaaditaan aika suurta henkistä kypsyyttä, että kotiopetuksesta suoriutuu. Siis nämä ovat faktat kun olen asiaan perehtynyt ihan käytännössä.
Vain epäkypsä ihminen ajattelee niin, että vain koulu on sosiaalisuuteen kasvattava laitos, tuolla ajatuksella rajaa kaikki muut mahdollisuuset ympäriltään ja sysää kaiken vastuun lapsesta koululaitoksen harteille, mikä on kylläkin hyvin yleistä nyky-yhteiskunnassa. Koulukiusaajien suhteen olen sitä mieltä, että vika ei ole lapsessa, vaan kotona ja koulukiusaajan vanhempien tulisi mennä peilin eteen ja kysyä itseltään missä on vikaa?..Koti on ensisijainen paikka, jossa lapsi kasvatetaan ja opetetaan vastuuta sekä opitaan miten sosiaalisia kontakteja luodaan.

Lue lisää

Hyvä kuulla, että jossain päin suhtaudutaan hyvin kunnan taholta! Olen kuullult, että voi olla nihkeääkin. Saako kysyä, missä kunnassa asut/asuit, kun opetit lastasi?

ope kirjoitti:

Hei! Olen opettanut poikaani koko neljännen vuoden, ja nyt viidennen alkaessa näyttää että jatkan opettamista. Kyseessä ei ole oma tahto vaan lapsen vakava sairaus ja kotiopettajaa ei saanut. En suosittele kenellekään, on sen verran raskasta, varsinkin jos kyseesä on psyykkisesti sairas lapsi! Jouduin jättämään ansiotyöni tämän takia, mistään en ole saanut taloudellista tukea, ja henkisesti on ollut todella raskasta!!
Jos vain meillä olisi mahdollisuus tehdä toisin, tekisimme niin. onko tietoa onko kunnalla velvollisuutta maksaa palkkaa kotiopettajalle tai järjestää ulkopuolista vaikkapa osa-aikaisesti opettamaan kotiin lasta??

Lue lisää

poikani 12.v vaikeasti epileptinen lapsi. kokee koulunkäynnin psyykkisesti ahdistavaksi, esim.ensiapua ei osata antaa. opetamme poikaa kotona. milloin palikat, videot, musiikki tai kirjaston kirjat apuna. jatkuu jo toista vuotta, oppiarvot kuitenkin 7 luokkaa. peruskoulun resurssit ei riitä hankalliin tapauksiin. pää pystyyyn vaan, apua ei saa edes tadoudellisesti. kuka ottaisi teinin päiväkotiin, jotta kävisi töissä? kyllä kanssakärsijöitä löytyy!

erityisope kirjoitti:

Kotiopetus on joissain tapauksissa varteenotettava vaihtoehto, täytyy vain suunnitella tarkasti kuka lasta opettaa ja miten. Kotiopetuksessa olevien oppilaiden täytyy suorittaa sama oppimäärä kuin muidenkin ja se on ainakin yläasteella vuosittain aika laaja...

Jos lapsella/nuorella on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja hän on sen takia jäämässä kotiin ja varsinkin, jos hänellä on vähänkään merkkejä masennuksesta tai muista mielenterveysongelmista (fobiat, paniikkihäiriöt, itsetuhoisuus jne.) ongelmat saattavat vain lopulta kasvaa suuremmiksi jos hänelle annetaan lupa jäädä kotiin. Tällaisten ongelmien kohdalla tarvitaan toisenlaista apua ja toisenlaisia ratkaisukeinoja... kotiopetus eristää tällaisen oppilaan entistä enemmän muista ja se tuskin on kenenkään vanhemman toive.

Opetan työkseni psykiatrisessa osastohoidossa olevia nuoria. Harva heistä on hyötynyt kotiopetuksesta, vaikka monen kohdalla sitä on jossain vaiheessa kokeiltu.

Lue lisää

Ne joita kotiopetus auttoi eivät tulleet osastohoitoosi, joten arviosi perusteella on mahdoton tehdä minkäänlaista tilastotiedettä. Luoksesi kun tulee vain epäonnistuneet tapaukset.

Entäs miten tekee koen?))

Hei, tytölläni (12v.) on vaikeaa mennä kouluun ja poissaoloja on kertynyt ja haluaisin laittaa hänet kotiopetukseen, niin miten sen teen.. Koulussa on muutettu lukujärjestys niin että tyttö on samoilla tunneilla kuin kaverinsa, koska koulu jota käy on mennyt kurssimuotoiseksi..mutta vaikeaa tekee silti mennä kouluun ja on saatettu kouluun niin ei auta..
Ja saisinko e-mail osoitteesi?
T.pirjo

Hei,laitoin aikaisemmin viestiä että tarvitsisin apua miten laittaa/ilmoittaa tyttö (12v.) kotiopetukseen,koska nyt poissaoloja kertynyt ja ei mene millään kouluun..
Ollaan saatettu ja opettaja ollut vastassa, niin itkien jäänyt ja nyt vaan sanoo että ei halua mennä kouluun ja ollaan kysytty toisista kouluista paikkaa, mutta ei ole ja vaikeaa tästä tekee se kun opetus tässä koulussa mennyt kurssimuotoiseksi..
Laitatko email-osoitteen..
T.pirjo

Nimetön kirjoitti:

Kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun jo yli kaksi vuotta sitten nimimerkillä Pirre64.
(tämä siksi että osaatte yhdistää "tarinan" alun)

Tämä tulee ehkä vastaukseksi linkitettynä "väärään" kirjoitukseen. mutta ei ole tarkoitettu yksittäisen kirjoittajan vastaukseksi. vaan kaikille asiasta kiinnostuneille.

Nimimerkillä Äiti kirjoitti aikaisemmin että oli ottanut yhteyttä opetushallituksen ylitarkastajaan Pirkko Virtaseen: "sain ohjeet että kunta on velvollinen järjestämään kotiopetuksen jos oppilaan huoltajat näin vaativat. Eli koulun täytyy tehdä opetus suunnitelma, nimetä ns. yhteysopettaja joka myös tarvittaessa ontaa tietyssä aineissa tukea oppimiseen, sekä järjestää ja suunnittelee tenttien suorittamiset.
Oppilas itse päättää minkä aineen ja milloin hän sen tenttii."
Otin itsekin yhteyttä samaiseen ylitarkastajaan Virtaseen keneltä sain ohjeet kotiopetukseen siirtämisestä.
Ilmoitin koululle että poikani jäisi kotiopetukseen. Sen jälkeen kun olin käynyt Kunnan sivistystoimen johtajan juttusilla asian tiimoilta.
Koulun rehtorilta tuli muka "asiantunteva" kirjelmä siittä mitä termejä tuossa "anomuksessa kotiopetukseen siirtämisessä" tulisi olla. Että pitää oikean "anoa" vapautusta koulunkäynnistä ja "oikeutta" kotiopetukseen jäämisestä.
Minä vastasin että mitään anomusta ei tarvitse tehdä, vaan pelkkä ilmoitus riittää. Se kun ei ole koulun asia päättää kuka saa jäädä kotiopetukseen ja kuka ei. Jos ei koululla ole resursseja asettaa ketään tutkivaksi opettajaksi, niin lapselle voi hakea tutkivan opettajan kunnan muista kouluista.
Näin olin ajatellutkin, koska sivistystoimelta sain tietää koulun tässä lähellä, missä oli aiempaa kokemusta kotiopetuksen järjestämisestä. Mutta tämä koulu, missä poikani oli kirjoilla, halusi välttämättä olla tutkivana kouluna.
Joten sain sieltä erityisopettajan tutkivaksi opettajaksi. Ja Kunnalta koulunkäyntiavustajan. Tästä koulunkäyntiavustajasta oli paljon enemmän apua kun tutkivasta opettajasta joka kävi n. kerran kuussa (jos sittenkään kerkisi).
Ja tuosta että lapsi saisi itse päättää missä tahdissa aineet tenttisi. niin minäkin luulin. mutta koululta tuli hyvin pian koelista, mikä noudatti pojan koululuokan koejärjestystä. Tämä perusteltiin sitten että opettajilla ei ollut aikaa järjestää pojalle eri kokeita muuhun aikaan. Useassa kohdassa koulu saneli säännöt missä tahdissa opiskeltiin. Oikeastaan ainoa kotiopetuksen kohta toteutui, meinaan se että ei ollut läsnäolopakkoa. Koulu vihelsi, ja me tanssittiin niiden pillien mukaan.
Lisäksi, kun poika oli sairaslomalla ollut ennen kotiopetukseen siirtymistä. liikunnan opettaja sanoi että pojalla olisi liikuntapäiväkirjan täyttöä, missä tulisi olla kolme tuntia viikossa erilaisia liikuntamuotoja. Vaikka heidän tuntiopetuksessaan oli kaksi/viikossa, niin koska poikani oli ollut pois, niin hänen olisi näin korvattava se saadakseen hyväksyttävän. Vastaavanlaisia vaateita tuli pitkin matkaa. Tiesin että koulu ei toiminut oikein. ja tappelin vastaan minkä kerkisin.
Kokoajan tutkiva opettaja maanitteli että poika olisi tullut koululle tekemään joitakin tunteja, sanoin että haluan muistuttaa että poika on KOTIopetuksessa, hän ei tule jalallaankaan astumaan koulurakennuksen sisäpuolelle. piste.
Lisäksi ne aikataulut, mitkä koulu itse oli asettanut meille, ei pitänyt paikkaansa, kokeiden toimitukset myöhästyi ja niiden arviointi jäi palauttamatta joskus puolikin vuotta. Listasin omaan kirjaani, milloin on ollut kokeet, milloin palautettu, milloin saatu takaisin arviointi ja arvosana. Kaikkinainen paperisota sähköposteineen oli mapitettuna. Sain huomata että onneksi!
tuli päättöarvioinnin aika. Poika oli saanut useista aineista hyvän/kiitettävän. Ihme kyllä siinä puristuksessa - kahden vuoden aikana oli kokeet viikon tai korkeintaan kahden viikon välein. joskus joka kolmas päivä.
Todistuksessa oli pitkä liuta vitosia. Myös aineissa, missä koetulokset olisivat edellyttäneet vähintään seiskaa. Aloin kyselemään syitä. tuli vastaus että "seikka, että tuntiosaamista ei voitu arvioinda, pitänee näkyä jossain". Mikä helvetin tuntiosaaminen. Ja kaukaa viisaana olin alkupalavereissa jo reilu vuosi sitten kysellyt tuosta tuntiosaamisen arvioinnista. Rehtorin kanssa (tutkivan opettajan läsnäollessa) sovittiin, että tutkiva opettaja suorittaisi arvioinnin kotikäynneillään vaikka haastattelemalla ja tekemällä pieniä "kuulusteluja" aiheista. Näin ei koskaan tapahtunut.
No tämä on niin hirveän pitkä ja monimutkainen tarina, että en jaksa itsekään kirjoittaa.
Lopputuloksena oli kantelu Länsi-Suomen Lääninhallitukseen. sieltä tuli aikanaan parin lisäselvennyspyynnön (myös koulun kannan kuuntelun) jälkeen päätös, että poikani kohdalla perusopetus ei ollut toteutunut asiaan kuuluvalla tavalla, vaan kyseinen koulu oli rikkonut melkein kaikkia perusopetuslain pykäliä vastaan.
Lisäksi se että en saanut loppujen lopuksikaan arviointiperusteita, mitä olin pyytänyt reilun vuoden ajan. En sittenkään vaikka Lääninhallitus kehoitti koulua näin tekemään. Lisäksi oli ohje virheellisen todistuksen oikaisemiseen.

Ei voi muuta sanoa, kun paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Ihme kun poika pääsi sellaisella päättötodistuksella yleensä mihinkään toisen asteen koulutukseen. Päättötodistuksessa kun ei ole edes mainintaa että oppivelvollisuus on suoritettu kotona.

Jos joku haluaa kirjoittaa minulle (kotiopetuksesta, koulukiusaamisesta tai ihan mistä asiasta vaan) niin kuulisin ja vastailen mielelläni. Email: [email protected]

Lue lisää

Koulukiusaaminen on suuri ongelma nykyisin , mutta kun katselee eri ketjujen sisältöä niin näkee miten näistä lapsista tulee koulukiusaajia. Sillä aikuiset ihmisetkin kiusaavat netissä ihmisiä törkeällä kirjoituksillaan ja jos joku on porukasta eroava elämäntyylistään niin heti on joku alentamassa , joten syyt koulukiusaukseen on usein seuraus siitä millaisessa kodissa lapsi on kasvanut , ja mitä ongelmia kiusaajalla on.

Sitten mietin tuota koti opetusta että silloin lapsi ei ole muiden lasten kanssa tekemisissä , eikä opi sitä sosiaalista käyttäytymistä missä otetaan huomioon kaikki oppilaat eikä ainoastaan sitä yhtä.

Miksei näitä koulukiusaajia laiteta eri kouluihin , kun saavat määrätä tahdin koulussa ja valita uhrinsa ,
Joten minusta väärin että se joka ei kiusaa lopettaa koulussa , kun toiset häiriköt häiritsevät häntä kateuksissaan purkaen omia ongelmiaan .
Sillä se on aina se joka kiusaa on ongelma .

kotiopetuksen puolesta kirjoitti:

Moi! Haluaisin tiettää enemmän opskelun vaihtoehtoista. 14v. tyttöni on menossa 8 luokalle.Viime vuonna oli pahasti kiusattu koulussa.Nytjoudumme vaihtaa koulua tämän takia. Tyttö pitää opiskelusta ja opiskelee ahkerasti, muttä on erittäin stressantunut ja pelkää koulua. Itse olen asunut Suomessa 16 vuotta ja opetan aikuisia. Olen aika neuvoton ja huolissaan tämän takia.Koulumaailma voi olla aika julma erityisesti herkälle ja kiltille lapselle.Onko muita vaihtoehtoja? Asumme Tampereella.Olisin kiitollinen,jos vastaisit.

Lue lisää

Kyllä se on kamalaa kun näiden koulukiusaajien vuoksi on vaihdettava koulua, kun oikein olisi että kiusaaja laitettaisiin toiseen kouluun .
Kiusaus on myös aiheuttanut itsemurhia kun oppilas ei enää jaksa elää, silti nämä saavat jatkaa koulussa vaikka pilaavat toisten elämän

äiti -64 kirjoitti:

Hei Vaan!!
Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten tälle samalle palstalle kyselyn kotiopetusmahdollisuuksista, mutta en löytänyt vastauksia, ja nyt on kiva kun aiheesta on virinnyt tämä keskustelu.
Poikani on nyt 8.luokalla. ja reilu vuosi sitten hän lopetti käytännöllisesti käymään koulua. Takana on psykosomaattiset oireilut, jotka juontaa jo ala-asteelta. Hän käy mm. hypnoosihoidossa, minne sai kunnalta maksusitoumuksen. Koulun ja kunnan kanssa ollaan käyty palaveria parin vuoden aikana, ja vatsa ollaan tutkittu tähystystä myöden poissuljettiin somaattiset vaivat.
Koulutukihenkilön sain kunnan taholta nyt keväällä, mutta silti tämän luokan läpivieminen tuntuu mahdottomalta niiden aikataulun mukaan. Koulu myös ei ole ottanut yhteyttä missään muodossa viime marraskuun jälkeen. Joten tuntuu ettei poikaa halutakaan siellä enää nähdä. Koulu edellyttää koulutyöskentelyssä kiinni pysymisessä mutta ei hoida omia velvollisuuksiaan. Uutta lukujärjestystä ei ole annettu, ei koelistaa ei aikatauluja mistään aineesta, ja sitten tupsahti vaan postiluukusta seitsemästä aineesta nelosvarotukset. Nyt viime viikolla sitten mm. Uskonnon opettajalta vaatimus tehdä 20 (siis kahdenkymmenen sivun!) essee. ja kahdet kokeet.
Mielestäni poikaa halutaan nyt vaan koulun taholta rangaista, ikään kuin ei tämä olisi jo käsinyt tarpeeksi. Siis vielä Uskonto, minkä pitäisi olla valinnainen aine, mielestäni.
Tämä vain yksi pieni esimerkki.
Joten olen hakemassa häntä kotiopetukseen jo ensilukukaudelle.
Teen myös valituksen koulusta, missä poikani käy. Onko se nyt opetuslautakunta minne sen valituksen voi jättää. Niin painotetaan koulun ja kodin välisen yhteydenpidon tärkeyttä, silti meidänkään tapauksessa ei koululta saa minkäänlaista vastausta edes soittopyyntöihin tai sähköposteihin. vaikka olen niitä tämän kevään mittaan lähetellyt/jättänyt montakymmentä kertaa.
Olen myös koko tämän päivän, monien aikaisempien päivien lisäksi, etsinyt mm. netistä ohjeita kotiopetuksesta. ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos saisin ohjeita teiltä jotka puitte saman asian parissa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]

Lue lisää

Hei, luen tämän viestin paljon myöhässä, mutta miten teille kävi? Poikani lopetti koulussa käynnin 8:lla luokalla keväällä. Loppu yläasteella oli raskas

Opetustoimenjohtajissa jne on eroja, itse törmäsin rakentavaan keskusteluun vasta kolmannen opetustoimenjohtajan kohdalla.

Jos kotikoulun valitsee lapsen sairauden vuoksi, ymmärrän täysin. Jos taustalla taas ovat uskonnolliset syyt, kyseessä on suomeksi sanottuna aivopesu.

Lapsen voi tietyksi aikaa eristää muusta maailmasta, mutta loputtomiin se ei onnistu.

Nimimerkki Surullinen serkku, kerrot että sukulaisesi järjestämä kotiopetus olisi epäonnistunut. On harmi että et kuitenkaan oikestaan täsmennä, millä tavalla nuo lapset ovat mielestäsi "vajaita".

Minusta ei kannattaisi kärjistää liikaa vaan huomata että kaikki opetus, niin normaali kouluopetus kuin epätavallisempi kotiopetuskin voi joko onnistua erinomaisesti tai mennä täysin pieleen - tai jotain siltä väliltä! Kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Se kumpi on yleisesti "parempaa" edellyttäisi jonkinlaista tilastollista arvioimista. Tätäkin on tehty esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kotipopetus on paljon yleisempää kuin meillä. Jos satut olemaan kiinnostunut, pääset näihin käsiksi esimerkiksi Wikipedian kautta: http://en.wikipedia.org/wiki/Homeschooling

Vielä yksi kommentti: Lukionkin oppimäärän voi opiskella kotona tai muuten itsenäisesti. Ketään ei pakoteta räkivien joukkoon...

Opetaja opetaja kirjoitti:

Jos kotikoulun valitsee lapsen sairauden vuoksi, ymmärrän täysin. Jos taustalla taas ovat uskonnolliset syyt, kyseessä on suomeksi sanottuna aivopesu.

Lapsen voi tietyksi aikaa eristää muusta maailmasta, mutta loputtomiin se ei onnistu.

Lue lisää

Minua vähän hyvittaa tuo aivopesun pelko... Monet kotiopetusta antavat nimittäin perustavat opetuksen lapsen luonnolliseen tarpeeseen oppia (engl. natural learning / unschooling), jossa lapsi toimii kuin pieni tutkija. Vanhemman rooli on lähinnä tukea ja ohjata oppimista.

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkumuksissa näyttäisi uskonnolliset syyt jäävän vähemmistöön. Euroopassa uskoisin osuuden olevan vieläkin pienemmäksi.

Kotiopettajaisä kirjoitti:

Minua vähän hyvittaa tuo aivopesun pelko... Monet kotiopetusta antavat nimittäin perustavat opetuksen lapsen luonnolliseen tarpeeseen oppia (engl. natural learning / unschooling), jossa lapsi toimii kuin pieni tutkija. Vanhemman rooli on lähinnä tukea ja ohjata oppimista.

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkumuksissa näyttäisi uskonnolliset syyt jäävän vähemmistöön. Euroopassa uskoisin osuuden olevan vieläkin pienemmäksi.

Lue lisää

Suomessa kotiopetuksessa on noin 400 lasta. Osa heistä esim. erityisopetuksen tarpeen vuoksi, osa mm. uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Julkisuudessa esiintyneet kotiopetusta saaavat lapset ovat ainakin viime aikoina saaneet sitä uskonnollisista syistä.

http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2009/09/kotiopetuksen_suosio_lisaantynyt_1016641.html

USA:ssa uskonto on yksi tärkeimmistä syistä kotiopetukseen syistä. Toinen asia on se, että USA:n osalta ainakin julkinen koulu on täysin rapakunnossa. Yksityiskoulujenkin taso on mitä on, hinnasta puhumattakaan. Enpä ole kuullut USA:n koulujärjestelmän muutamia huippuyksiköitä lukuunottamatta menestyneen vertailuissa. Perusamerikkalaisen tietomäärä ei paljoa häikäise.

Kotiopetusta ei Suomessa ole paljoa tutkittu. Osa kotiopetuksessa olleista on menestynyt jatko-opinnoissa, osa ei. Ongelmia on tullut lähinnä silloin, kun vastuu omista opinnoista on itse pitänyt kantaa.

Viimeisin perhe, josta allekirjoittanut on lukenut, oli mielenkiintoinen tapaus. Molemmat vanhemmat olivat opettajia, isä lukiossa, äiti luokanopettaja. Kotiopetus oli uskonnollinen valinta. Äiti luonnollisesti sitä antoi. Varsin mielenkiintoinen valinta ihmisiltä, jotka itse olivat tavallaan systeemissä mukana. Kotiopetus ajatuksena oli kypsynyt kummallakin opiskeluaikana. Ainakin päivittäinen Raamatun lukeminen tuntui kuuluvan opetukseen.

Opetaja opetaja kirjoitti:

Suomessa kotiopetuksessa on noin 400 lasta. Osa heistä esim. erityisopetuksen tarpeen vuoksi, osa mm. uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Julkisuudessa esiintyneet kotiopetusta saaavat lapset ovat ainakin viime aikoina saaneet sitä uskonnollisista syistä.

http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2009/09/kotiopetuksen_suosio_lisaantynyt_1016641.html

USA:ssa uskonto on yksi tärkeimmistä syistä kotiopetukseen syistä. Toinen asia on se, että USA:n osalta ainakin julkinen koulu on täysin rapakunnossa. Yksityiskoulujenkin taso on mitä on, hinnasta puhumattakaan. Enpä ole kuullut USA:n koulujärjestelmän muutamia huippuyksiköitä lukuunottamatta menestyneen vertailuissa. Perusamerikkalaisen tietomäärä ei paljoa häikäise.

Kotiopetusta ei Suomessa ole paljoa tutkittu. Osa kotiopetuksessa olleista on menestynyt jatko-opinnoissa, osa ei. Ongelmia on tullut lähinnä silloin, kun vastuu omista opinnoista on itse pitänyt kantaa.

Viimeisin perhe, josta allekirjoittanut on lukenut, oli mielenkiintoinen tapaus. Molemmat vanhemmat olivat opettajia, isä lukiossa, äiti luokanopettaja. Kotiopetus oli uskonnollinen valinta. Äiti luonnollisesti sitä antoi. Varsin mielenkiintoinen valinta ihmisiltä, jotka itse olivat tavallaan systeemissä mukana. Kotiopetus ajatuksena oli kypsynyt kummallakin opiskeluaikana. Ainakin päivittäinen Raamatun lukeminen tuntui kuuluvan opetukseen.

Lue lisää

Kiitos selvennyksestä nim. Opettaja opettaja. - Kyllä, mainitsemassasi uutisessa todellakin väitetään, että "syynä ... on yleensä uskonnollinen vakaumus." Tosin siinä ei kerrota, mistä tieto on saatu. Kyseessä lienee enemmän toimittajan ja/tai haastatellun mutu. Muita yleisiä syitä mitä olen kuullut ovat esim. lapsen erityistarpeet, koulukiusaaminen, pitkät koulumatkat ja kouluopetuksen tehottomuus.

Kotiopettajaisä kirjoitti:

Nimimerkki Surullinen serkku, kerrot että sukulaisesi järjestämä kotiopetus olisi epäonnistunut. On harmi että et kuitenkaan oikestaan täsmennä, millä tavalla nuo lapset ovat mielestäsi "vajaita".

Minusta ei kannattaisi kärjistää liikaa vaan huomata että kaikki opetus, niin normaali kouluopetus kuin epätavallisempi kotiopetuskin voi joko onnistua erinomaisesti tai mennä täysin pieleen - tai jotain siltä väliltä! Kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Se kumpi on yleisesti "parempaa" edellyttäisi jonkinlaista tilastollista arvioimista. Tätäkin on tehty esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kotipopetus on paljon yleisempää kuin meillä. Jos satut olemaan kiinnostunut, pääset näihin käsiksi esimerkiksi Wikipedian kautta: http://en.wikipedia.org/wiki/Homeschooling

Vielä yksi kommentti: Lukionkin oppimäärän voi opiskella kotona tai muuten itsenäisesti. Ketään ei pakoteta räkivien joukkoon...

Lue lisää

Pääsääntöisesti kuitenkin opiskelen itse, vanhemmilta kysyn neuvoa vain jos en ymmärrä asiaa.
Kokeista vedän parempia numeroita mitä koulussa opiskellessani sain. Koulusta jäin pois kiusaamisen takia.

Ysillä olen siis nyt ja hyvin mielestäni toiminut tämä systeemi. En ole mitenkään eristäytynyt tai mitään, voin paljon paremmin saadessani opiskella rauhassa kuin muiden ihmisten pilkkaavien katseiden alla.

tällä hetkellä kirjoitti:

Pääsääntöisesti kuitenkin opiskelen itse, vanhemmilta kysyn neuvoa vain jos en ymmärrä asiaa.
Kokeista vedän parempia numeroita mitä koulussa opiskellessani sain. Koulusta jäin pois kiusaamisen takia.

Ysillä olen siis nyt ja hyvin mielestäni toiminut tämä systeemi. En ole mitenkään eristäytynyt tai mitään, voin paljon paremmin saadessani opiskella rauhassa kuin muiden ihmisten pilkkaavien katseiden alla.

Lue lisää

Entä ysin jälkeen?

Todennäköisesti joudut kuitenkin jollakin tavoin yhteyteen sen pahan ulkoimaailman kanssa, eikö niin?

Entäpä taitosi toimia ryhmässä ja ottaa huomioon muut? Taito toimia osana ryhmää ja työyhteisöä on kuitenkin merkittävä osa nykypäivän työelämää.

Entä liikunta ja joukkueurheilu? Vai harrastatko niitä?

Miksi sinua kiusattiin? Eikö asialle voitu tehdä mitään? Kuulostaa oudolta...

Outo hyypiö kirjoitti:

Entä ysin jälkeen?

Todennäköisesti joudut kuitenkin jollakin tavoin yhteyteen sen pahan ulkoimaailman kanssa, eikö niin?

Entäpä taitosi toimia ryhmässä ja ottaa huomioon muut? Taito toimia osana ryhmää ja työyhteisöä on kuitenkin merkittävä osa nykypäivän työelämää.

Entä liikunta ja joukkueurheilu? Vai harrastatko niitä?

Miksi sinua kiusattiin? Eikö asialle voitu tehdä mitään? Kuulostaa oudolta...

Lue lisää

Mie harkihen vakavasti lasteni (tällä hetkellä 4kpl) osittaista kotiopetusta). Kaupunki meinaa lakkauttaa kyläkoulumme 2011 ja eskarilaistenkin pitäs selevitä 33km päähän. Syrjäteillä ei ajella 80km/h joten koulupäivistä tulee ÄLYTTÖMÄN pitkiä. Osittaisella kotiopetuksella tarkotan et kävisivät esim. maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin koulussa ja muuten kotona. Ei tommoseen rääkkiin voi ala-asteellisia laskee. Kyl ne sit yläasteen jaksaa istuu auton kyydissä.

seida kirjoitti:

Mie harkihen vakavasti lasteni (tällä hetkellä 4kpl) osittaista kotiopetusta). Kaupunki meinaa lakkauttaa kyläkoulumme 2011 ja eskarilaistenkin pitäs selevitä 33km päähän. Syrjäteillä ei ajella 80km/h joten koulupäivistä tulee ÄLYTTÖMÄN pitkiä. Osittaisella kotiopetuksella tarkotan et kävisivät esim. maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin koulussa ja muuten kotona. Ei tommoseen rääkkiin voi ala-asteellisia laskee. Kyl ne sit yläasteen jaksaa istuu auton kyydissä.

Lue lisää

Kotiopetuksen aloittaminen on iso haaste ja erikoinen ratkaisu. Kaikille se ei sovi. Se sopii niille vanhemmille, jotka ovat kiinnostuneita lastensa kehityksestä ja joilla on uhrata aikaa lastensa hyväksi. Aluksi voi tulla hetkiä, jolloin mietit onko ratkaisu oikea? Arvostelua ja epäilyä tulet kohtaamaan, mutta puolestapuhujia ja tukijoita et löydä normaaleista ympyröistä.

Muutaman neuvo:
1. Ota yhteyttä muihin kotiopettajiin ja kotikoululaisten perheisiin. Heiltä saat tukea ja neuvoa.
2. Lue Opetushallituksen ohjeistus (linkki alla). Tiedät mitä laki sanoo.
3. Jos olet englanninkielentaitoinen, sinulle on tarjolla valtava määrä verkkomateriaalia ja kirjoja luettavaksi. Niitä voi tilata vaikka Amazonin kautta. Saat näkemystä.

Tuo ehdottamasi osittainen kotikoulu vaikuttaa myös kiinnostavalta ratkaisulta, mutta itse epäilen että se ei toimi. Kotikouluja tosin kyllä on hyvin monenlaisia. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle.

Opetushallitus: http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1330,6745,88911

Erilaisia tukiorganisaatioita
Fenix-koulu: http://www.feeniks-koulu.fi/
Suomen kotiopettajat ry: http://www.suomenkotiopettajat.fi/

Tietoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Homeschooling

Lämmin Turkki kirjoitti:

Kotiopetuksen aloittaminen on iso haaste ja erikoinen ratkaisu. Kaikille se ei sovi. Se sopii niille vanhemmille, jotka ovat kiinnostuneita lastensa kehityksestä ja joilla on uhrata aikaa lastensa hyväksi. Aluksi voi tulla hetkiä, jolloin mietit onko ratkaisu oikea? Arvostelua ja epäilyä tulet kohtaamaan, mutta puolestapuhujia ja tukijoita et löydä normaaleista ympyröistä.

Muutaman neuvo:
1. Ota yhteyttä muihin kotiopettajiin ja kotikoululaisten perheisiin. Heiltä saat tukea ja neuvoa.
2. Lue Opetushallituksen ohjeistus (linkki alla). Tiedät mitä laki sanoo.
3. Jos olet englanninkielentaitoinen, sinulle on tarjolla valtava määrä verkkomateriaalia ja kirjoja luettavaksi. Niitä voi tilata vaikka Amazonin kautta. Saat näkemystä.

Tuo ehdottamasi osittainen kotikoulu vaikuttaa myös kiinnostavalta ratkaisulta, mutta itse epäilen että se ei toimi. Kotikouluja tosin kyllä on hyvin monenlaisia. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle.

Opetushallitus: http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1330,6745,88911

Erilaisia tukiorganisaatioita
Fenix-koulu: http://www.feeniks-koulu.fi/
Suomen kotiopettajat ry: http://www.suomenkotiopettajat.fi/

Tietoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Homeschooling

Lue lisää

Aina eivät vanhemmat ymmärrä sitä, miten tärkeitä taitoja lapsi oppii kouluryhmässä. Tuolla kauempana, ketjun alkupäässä joku kertoi, että laittoi lapsensa vaihtamaan koulua, koska koulun säännöt eivät sopineet perheelle. Eikä lapsi sitten halunnut enää mennä uuteenkaan kouluun, ihan ymmärrettävää mielestäni, jos törmäily edellisessäkin koulussa on vaikeuttanut lapsen jaksamista.

On hälyyttävä merkki, jos koulun säännöt eivät sovi perheelle. Ne tuskin ovat kovin kaukana koko yhteiskunnassamme hyväksyttävistä säännöistä, ja on mielestäni jopa vaarallista lapsen/nuoren kannalta johdattaa hänet pois muiden kansalaisten yhteydestä. Demokratiaan kuuluu, että koulun(kin) säännöistä voidaan keskustella, jopa mielellään, mutta jos 99,9 %:lle säännöt sopivat hyvin, voi olla aihetta miettiä, voisiko itse muuttaa omia asenteitaan tai tinkiä omista reunaehdoistaan.

Kouluaineiden opettaminen on vain pieni osa koulun annista. Se sosiaalinen puoli on paljon syvempi ja laajakantoisempi - hyvin useiden erilaisten ihmisten ja ajattelutapojen kohtaaminen auttaa oppilasta ymmärtämään ja "rajaamaan" omia arvojaan ja avartamaan suhtautumistaan muihin ihmisiin.

Lapset ovat erittäin viisaita näissä asioissa, ja sitä paitsi harvoin lähtevät edes kauas perheensä arvomaailmasta, vaikka muuta esiteltäisiinkin. Mutta se, miten paljon he nauttivat muiden seurasta, oppivat muilta luokkakavereiltaan - se on korvaamaton mahdollisuus. Lapsen sairauden takia pakosta kotiopetuksen valitsemaan joutuneet vanhemmat varmasti näkevätkin tämän, myös lapsen kaipuun yhteyteen. Tahdon myös uskoa, että esim. kiusaamisen takia väsyneen lapsen vanhemmat ovat tutkineet muutkin vaihtoehdot. Ehkä jollekin lapselle luonteen puolesta käy muutenkin kotiopetus paremmin.

Mutta jos koulun säännöt tai muu epäsopu vanhempien ja koulun välillä ovat ainoa este lapsen koulunkäynnille, kannattaa kyllä todella tarkoin punnita, minkälaisia asioita asettaa vaakalaudalle. Jos vanhempi ensin katsoisi ainakin puoli vuotta peiliin ja kysyisi aina harmia koulun taholta kohdatessaan, onko hänen oma näkemyksensä varmasti niin testattu ja vedenpitävä, että lapsen voi heittää ulos yhteisestä veneestä - silloin voisi päätös olla harkitun oloinen. Kyse voi olla pelkistä ennakkoluuloista tai omista pettymyksistä koulussa vuosia sitten, ja niitä pitää todella varoa siirtämästä seuraavan sukupolven harteille. Lapsille pitäisi mielestäni suoda yhteys toisiin lapsiin. Useimmiten he nauttivat siitä täysin siemauksin, kunhan saavat vanhempien tukeman oikeutuksen tälle tunteelleen.

Sitä paitsi, ei kotikoulussakaan voi jäädä vanhempi yksin, vaan yhteistyö koulun kanssa on arkea. Yhteistyötaidot auttavat meitä rakentamaan hyvää maata.

koopeli kirjoitti:

Aina eivät vanhemmat ymmärrä sitä, miten tärkeitä taitoja lapsi oppii kouluryhmässä. Tuolla kauempana, ketjun alkupäässä joku kertoi, että laittoi lapsensa vaihtamaan koulua, koska koulun säännöt eivät sopineet perheelle. Eikä lapsi sitten halunnut enää mennä uuteenkaan kouluun, ihan ymmärrettävää mielestäni, jos törmäily edellisessäkin koulussa on vaikeuttanut lapsen jaksamista.

On hälyyttävä merkki, jos koulun säännöt eivät sovi perheelle. Ne tuskin ovat kovin kaukana koko yhteiskunnassamme hyväksyttävistä säännöistä, ja on mielestäni jopa vaarallista lapsen/nuoren kannalta johdattaa hänet pois muiden kansalaisten yhteydestä. Demokratiaan kuuluu, että koulun(kin) säännöistä voidaan keskustella, jopa mielellään, mutta jos 99,9 %:lle säännöt sopivat hyvin, voi olla aihetta miettiä, voisiko itse muuttaa omia asenteitaan tai tinkiä omista reunaehdoistaan.

Kouluaineiden opettaminen on vain pieni osa koulun annista. Se sosiaalinen puoli on paljon syvempi ja laajakantoisempi - hyvin useiden erilaisten ihmisten ja ajattelutapojen kohtaaminen auttaa oppilasta ymmärtämään ja "rajaamaan" omia arvojaan ja avartamaan suhtautumistaan muihin ihmisiin.

Lapset ovat erittäin viisaita näissä asioissa, ja sitä paitsi harvoin lähtevät edes kauas perheensä arvomaailmasta, vaikka muuta esiteltäisiinkin. Mutta se, miten paljon he nauttivat muiden seurasta, oppivat muilta luokkakavereiltaan - se on korvaamaton mahdollisuus. Lapsen sairauden takia pakosta kotiopetuksen valitsemaan joutuneet vanhemmat varmasti näkevätkin tämän, myös lapsen kaipuun yhteyteen. Tahdon myös uskoa, että esim. kiusaamisen takia väsyneen lapsen vanhemmat ovat tutkineet muutkin vaihtoehdot. Ehkä jollekin lapselle luonteen puolesta käy muutenkin kotiopetus paremmin.

Mutta jos koulun säännöt tai muu epäsopu vanhempien ja koulun välillä ovat ainoa este lapsen koulunkäynnille, kannattaa kyllä todella tarkoin punnita, minkälaisia asioita asettaa vaakalaudalle. Jos vanhempi ensin katsoisi ainakin puoli vuotta peiliin ja kysyisi aina harmia koulun taholta kohdatessaan, onko hänen oma näkemyksensä varmasti niin testattu ja vedenpitävä, että lapsen voi heittää ulos yhteisestä veneestä - silloin voisi päätös olla harkitun oloinen. Kyse voi olla pelkistä ennakkoluuloista tai omista pettymyksistä koulussa vuosia sitten, ja niitä pitää todella varoa siirtämästä seuraavan sukupolven harteille. Lapsille pitäisi mielestäni suoda yhteys toisiin lapsiin. Useimmiten he nauttivat siitä täysin siemauksin, kunhan saavat vanhempien tukeman oikeutuksen tälle tunteelleen.

Sitä paitsi, ei kotikoulussakaan voi jäädä vanhempi yksin, vaan yhteistyö koulun kanssa on arkea. Yhteistyötaidot auttavat meitä rakentamaan hyvää maata.

Lue lisää

Noinhan asia oikeasti on. Kaikki ihmiset eivät vain millään kykene hahmottamaan sitä, että heidän OMILLA toimillaan voi olla myös jotakin vaikutusta asioihin.

Kun pulmia tulee, aiheuttaja löytyy aina jostakin ulkopuolelta.

koopeli kirjoitti:

Aina eivät vanhemmat ymmärrä sitä, miten tärkeitä taitoja lapsi oppii kouluryhmässä. Tuolla kauempana, ketjun alkupäässä joku kertoi, että laittoi lapsensa vaihtamaan koulua, koska koulun säännöt eivät sopineet perheelle. Eikä lapsi sitten halunnut enää mennä uuteenkaan kouluun, ihan ymmärrettävää mielestäni, jos törmäily edellisessäkin koulussa on vaikeuttanut lapsen jaksamista.

On hälyyttävä merkki, jos koulun säännöt eivät sovi perheelle. Ne tuskin ovat kovin kaukana koko yhteiskunnassamme hyväksyttävistä säännöistä, ja on mielestäni jopa vaarallista lapsen/nuoren kannalta johdattaa hänet pois muiden kansalaisten yhteydestä. Demokratiaan kuuluu, että koulun(kin) säännöistä voidaan keskustella, jopa mielellään, mutta jos 99,9 %:lle säännöt sopivat hyvin, voi olla aihetta miettiä, voisiko itse muuttaa omia asenteitaan tai tinkiä omista reunaehdoistaan.

Kouluaineiden opettaminen on vain pieni osa koulun annista. Se sosiaalinen puoli on paljon syvempi ja laajakantoisempi - hyvin useiden erilaisten ihmisten ja ajattelutapojen kohtaaminen auttaa oppilasta ymmärtämään ja "rajaamaan" omia arvojaan ja avartamaan suhtautumistaan muihin ihmisiin.

Lapset ovat erittäin viisaita näissä asioissa, ja sitä paitsi harvoin lähtevät edes kauas perheensä arvomaailmasta, vaikka muuta esiteltäisiinkin. Mutta se, miten paljon he nauttivat muiden seurasta, oppivat muilta luokkakavereiltaan - se on korvaamaton mahdollisuus. Lapsen sairauden takia pakosta kotiopetuksen valitsemaan joutuneet vanhemmat varmasti näkevätkin tämän, myös lapsen kaipuun yhteyteen. Tahdon myös uskoa, että esim. kiusaamisen takia väsyneen lapsen vanhemmat ovat tutkineet muutkin vaihtoehdot. Ehkä jollekin lapselle luonteen puolesta käy muutenkin kotiopetus paremmin.

Mutta jos koulun säännöt tai muu epäsopu vanhempien ja koulun välillä ovat ainoa este lapsen koulunkäynnille, kannattaa kyllä todella tarkoin punnita, minkälaisia asioita asettaa vaakalaudalle. Jos vanhempi ensin katsoisi ainakin puoli vuotta peiliin ja kysyisi aina harmia koulun taholta kohdatessaan, onko hänen oma näkemyksensä varmasti niin testattu ja vedenpitävä, että lapsen voi heittää ulos yhteisestä veneestä - silloin voisi päätös olla harkitun oloinen. Kyse voi olla pelkistä ennakkoluuloista tai omista pettymyksistä koulussa vuosia sitten, ja niitä pitää todella varoa siirtämästä seuraavan sukupolven harteille. Lapsille pitäisi mielestäni suoda yhteys toisiin lapsiin. Useimmiten he nauttivat siitä täysin siemauksin, kunhan saavat vanhempien tukeman oikeutuksen tälle tunteelleen.

Sitä paitsi, ei kotikoulussakaan voi jäädä vanhempi yksin, vaan yhteistyö koulun kanssa on arkea. Yhteistyötaidot auttavat meitä rakentamaan hyvää maata.

Lue lisää

Nimimerkki Koopeli, kirjoitat: "Kouluaineiden opettaminen on vain pieni osa koulun annista. Se sosiaalinen puoli on paljon syvempi ja laajakantoisempi - hyvin useiden erilaisten ihmisten ja ajattelutapojen kohtaaminen auttaa oppilasta ymmärtämään ja "rajaamaan" omia arvojaan ja avartamaan suhtautumistaan muihin ihmisiin."

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että sosiaalisten ominaisuuksien kehittyminen on iso ja tärkeä asia. Mutta et kai vain tarkoita, että kotiopetuksessa oleva lapsi jäisi tämän suhteen jotenkin huonompaan asemaan, että hän ei pääsisi kohtaamaan "erilaisia ihmisiä ja ajattelutapoja"? Tämä kohta kirjoituksessasi jäi jotenkin oudoksuttamaan.

Kotiopettajaisä kirjoitti:

Nimimerkki Koopeli, kirjoitat: "Kouluaineiden opettaminen on vain pieni osa koulun annista. Se sosiaalinen puoli on paljon syvempi ja laajakantoisempi - hyvin useiden erilaisten ihmisten ja ajattelutapojen kohtaaminen auttaa oppilasta ymmärtämään ja "rajaamaan" omia arvojaan ja avartamaan suhtautumistaan muihin ihmisiin."

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että sosiaalisten ominaisuuksien kehittyminen on iso ja tärkeä asia. Mutta et kai vain tarkoita, että kotiopetuksessa oleva lapsi jäisi tämän suhteen jotenkin huonompaan asemaan, että hän ei pääsisi kohtaamaan "erilaisia ihmisiä ja ajattelutapoja"? Tämä kohta kirjoituksessasi jäi jotenkin oudoksuttamaan.

Lue lisää

Vaikea sanoa, miten se opettaminen isompiin sosiaalisiin ympyröihin onnistuu. Riippuu niin monista asioista.

Jos kotiopetus tapahtuu uskonnollisista syistä, pidän toimintaa tyypillisenä aivopesuna: "Vahingolliset" arvot ja asenteet yritetään pitää poissa omasta jälkikasvusta ja siinä luonnollisesti onnitutaan parhaiten, kun ulkopuolisia vaikuttajia ei ole. On vain se yksi kyseenalaistamaton totuus, jonka vanhemmat opettavat.

Suuri merkitys on sillä, miten kotiopettaja sen kotiopetuksen toteuttaa. Vaikeahkoa epäilemättä on juuri se erilaisten ihmisten kohtaaminen. Koulussa on tehtävä yhteistyötä erilaisten luonteiden ja persoonien kanssa. Vertaisryhmä on suurempi kuin mitä kotona luultavasti pystytään tarjoamaan. Myös opettajien persoonat luonnollisesti vaihtelevat. Se tapa, millä tavoin eri asiat opetetaan, voi olla yhdellä opettajalla paljonkin toisenlainen kuin taas jollakin muulla.

Kouluyhteisö on oma maailmansa. Siellä on omat lakinsa ja oma toimintakulttuuriinsa, johon jokaisen on tavallaan yritettävä sopeutua. Lapsi oppii kouluyhteisön kautta myös yhteisöllisyyttä ja me-henkeä. Jos opettaja hommansa hyvin hoitaa ja luokassa ei ole äärimmäisen vaikeita tapauksia, lapsi oppii koulussa kaikenlaista.

Yksi asia, jonka koulu opettaa, on myös se, että kotoa ollaan oikeasti poissa. Se vanhemman valvova silmä ei ole kontrolloimassa jokaista liikettä ja lapsella oikeasti on jo niitä "omiakin" juttuja. Mitä enemmän lapsella on ikää, sen suuremmaksi kasvaa kaveripiirinkin merkitys. Ensimmäisten luokkien jälkeen symbioosi lapsen ja vanhemman välillä alkaa vähentyä ja lapsikin kaipaa sitä omaa tilaa. Ei esim. 3-4 luokan oppilas kotonaan enää jokaista risausta kerro.

En oikeastaan millään käsitä sitä, miten kotikoulu voisi korvata koulun moninaiset ihmissuhdekiemurat, joiden kanssa pelaamaan oppiminen on oma lukunsa. Se, että osaa esim. lukea toisen ilmeitä ja eleitä ja käyttäytymistä, on melkoisen vaikeaa monille aikuisillekin. Kaikki eivät sitä opi. Ja varsinkin silloin, jos ynpyrät ovat pienet, voi oppiminen kestää.

Yksi lukunsa on myös se, että lapsi oppii suhtautumaan esim. läksyihin ja kotitehtäviin niin, että nekin ovat hänen "oma" juttunsa. Toisin sanoen, vanhempi ei ole aina tarkkailemassa hommien sujuvuutta. Avun tarve on eri juttu.

Niin. Itse en kotikoulua Suomen oloissa yksiselitteisen hyvänä tapauksena pidä. Monia kysymyksiä nousee mieleen. Esim. kiusaamisen ei pitäisi mielestäni olla syy kotikoulun valintaan kuin ainoastaan erittäin painavin syin. Puhumalla asiat ratkotaan. Jossakin vaiheessa se "paha" ulkomaailma on kuitenkin kohdattava.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Noinhan asia oikeasti on. Kaikki ihmiset eivät vain millään kykene hahmottamaan sitä, että heidän OMILLA toimillaan voi olla myös jotakin vaikutusta asioihin.

Kun pulmia tulee, aiheuttaja löytyy aina jostakin ulkopuolelta.

Lue lisää

Valitettavasti myös ns. ammattikasvattajissakin on kaikenlaisia...

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Vaikea sanoa, miten se opettaminen isompiin sosiaalisiin ympyröihin onnistuu. Riippuu niin monista asioista.

Jos kotiopetus tapahtuu uskonnollisista syistä, pidän toimintaa tyypillisenä aivopesuna: "Vahingolliset" arvot ja asenteet yritetään pitää poissa omasta jälkikasvusta ja siinä luonnollisesti onnitutaan parhaiten, kun ulkopuolisia vaikuttajia ei ole. On vain se yksi kyseenalaistamaton totuus, jonka vanhemmat opettavat.

Suuri merkitys on sillä, miten kotiopettaja sen kotiopetuksen toteuttaa. Vaikeahkoa epäilemättä on juuri se erilaisten ihmisten kohtaaminen. Koulussa on tehtävä yhteistyötä erilaisten luonteiden ja persoonien kanssa. Vertaisryhmä on suurempi kuin mitä kotona luultavasti pystytään tarjoamaan. Myös opettajien persoonat luonnollisesti vaihtelevat. Se tapa, millä tavoin eri asiat opetetaan, voi olla yhdellä opettajalla paljonkin toisenlainen kuin taas jollakin muulla.

Kouluyhteisö on oma maailmansa. Siellä on omat lakinsa ja oma toimintakulttuuriinsa, johon jokaisen on tavallaan yritettävä sopeutua. Lapsi oppii kouluyhteisön kautta myös yhteisöllisyyttä ja me-henkeä. Jos opettaja hommansa hyvin hoitaa ja luokassa ei ole äärimmäisen vaikeita tapauksia, lapsi oppii koulussa kaikenlaista.

Yksi asia, jonka koulu opettaa, on myös se, että kotoa ollaan oikeasti poissa. Se vanhemman valvova silmä ei ole kontrolloimassa jokaista liikettä ja lapsella oikeasti on jo niitä "omiakin" juttuja. Mitä enemmän lapsella on ikää, sen suuremmaksi kasvaa kaveripiirinkin merkitys. Ensimmäisten luokkien jälkeen symbioosi lapsen ja vanhemman välillä alkaa vähentyä ja lapsikin kaipaa sitä omaa tilaa. Ei esim. 3-4 luokan oppilas kotonaan enää jokaista risausta kerro.

En oikeastaan millään käsitä sitä, miten kotikoulu voisi korvata koulun moninaiset ihmissuhdekiemurat, joiden kanssa pelaamaan oppiminen on oma lukunsa. Se, että osaa esim. lukea toisen ilmeitä ja eleitä ja käyttäytymistä, on melkoisen vaikeaa monille aikuisillekin. Kaikki eivät sitä opi. Ja varsinkin silloin, jos ynpyrät ovat pienet, voi oppiminen kestää.

Yksi lukunsa on myös se, että lapsi oppii suhtautumaan esim. läksyihin ja kotitehtäviin niin, että nekin ovat hänen "oma" juttunsa. Toisin sanoen, vanhempi ei ole aina tarkkailemassa hommien sujuvuutta. Avun tarve on eri juttu.

Niin. Itse en kotikoulua Suomen oloissa yksiselitteisen hyvänä tapauksena pidä. Monia kysymyksiä nousee mieleen. Esim. kiusaamisen ei pitäisi mielestäni olla syy kotikoulun valintaan kuin ainoastaan erittäin painavin syin. Puhumalla asiat ratkotaan. Jossakin vaiheessa se "paha" ulkomaailma on kuitenkin kohdattava.

Lue lisää

Poikani on kahdeksannella luokalla ja oli koulusta pois lähes kokonaan. Vastaus oli aina, että väsyttää. Usein nukkuikin 15 tuntia. Niinkin pitkien yöunien jälkeen ei jaksanut edes kavereiden kanssa ulos lähteä. Koulun kuraattorin mielestä pojalta pitää ottaa kotiavaimet pois, jotta ei pääse kotiin nukkumaan. Samoin suositeltiin kaikki kivat pois jos ei koulua käy. Aluksi uskoinkin, että tämähän oikea ratkaisu asiaan. Poika oli aiemmin siirretty erityisluokalle poissaolojen takia ja kas ongelma kun ei sillä itsestään ratkennut poika siirrettiin toiseen luokkaan jossa häntä opetti avustaja. Oikeasti avustajalla oli kädet täynnä toisen oppilaan kanssa. Loppuviimeksi minulle ei ilmoitettu edes säännöllisesti jos poika ei kouluun saapunut. Tämä kun oli opettajan mielestä turhauttavaa. Kuudenviikon aikana tuli kerran viesti, että ollessa koulussa on aika tekemätön. Itseasiassa, kotiopiskeluun siirryttäessä näin, että jakson kaikki kirjat olivat aivan puhtaat. Toisinsanoen, jos kävi koulua ei sielä mitään tehnyt.
Moneen kertaan yritin saada pokaa nuorisopsykiatrille koska olin varma, että kyseessä oli masennus. Kunnes tuli palaveri. Opettaja, koulukuraattori ja koulupsykologi olivat yhdessä keksineet ratkaisun, koulukoti. Minutkin hetkeksi saivat uskomaan, että se olisi pojan parhaaksi.
Uskoin kuitenkin enemmän masennukseen kun siihen, että käyttäytyminen olisi ollut tahallista. Päätin ottaa pojan kotiopetukseen koska koulunkäynti tuollatavoin oli aivan turhaa.Nyt poika opiskelee jokapäivä jotakin. Omasta mielestään ei ole ikinä tehnyt niin paljon koulutöitä kun nyt. Masennusta hoidetaan ja se on taittumassa.
Välillä mietin, että jos olisin toiminut miten kuraattori neuvoi, olisinko nyt pojaton. Luultavasti.
Oudointa mielestäni on se että koulun taholta on tullut vain negatiivista. Esim. opettaja ei kerro miten kokeet on mennyt.Minulle olisi hyvinki tärkeä tieto, koska en ole mikään opettaja vaan tehdyistä kokeista näkisin pojan oppimisen tasoa sillä opetuksella mitä hän kotona saa. Kysyttyäni rehtorilta mahdollisuutta tukiopetukseen 1-2h viikossa. EI, tuli heti ja ilman perusteluita. Tulihan kysyttyä. Mielestäni olisi ollut hyvä koska pojan olisi tarkoitus palata viimeiselle jaksolle kouluun.
Poika haluaa palata kouluun, samaan kouluun. Minä haluan että hän palaa, sillä enhän ikinä kotiopettajaksi ole edes halunnut. Varma en ole haluaisinko tähän samaan kouluun, sillä luulen , että luottamus tätä koulua kohtaan on hieman hävöksissä. Vaan masennuksesta juuri toipuneelle ei välttämättä koulun vaihto taida olla paras ratkaisu. Silti tämä aika on ollut erittäin kivaa ja uskallan väittää, että kotiopetus lähentää lasta ja vanhempia.

Ammattikasvattajalle haluan sanoa, että aivan varmasti olen itsekkin asioiden hoidossa virheitä tehnyt, jopa peiliin usein katsellut ja nähnytkin sieltä välillä omiin mielipiteisiin uskovan ja niistä kiinni pitävän ihmisen joka ei aina kauhean viehkolta näytä, mutta silti en ymmärrä koulun suhtautumista ja halua hankaloittaa asioiden hoitoa. Sekä se, että jokaisella ihmisellä on omat syynsä miksi ottaa lapsi kotiopetukseen ja minä ainakin uskon, että jokainen vanhempi mielestään ajattelee siinä lapsensa parasta. Kuka voi sanoa onko se oikein vai väärin

opeko kirjoitti:

Poikani on kahdeksannella luokalla ja oli koulusta pois lähes kokonaan. Vastaus oli aina, että väsyttää. Usein nukkuikin 15 tuntia. Niinkin pitkien yöunien jälkeen ei jaksanut edes kavereiden kanssa ulos lähteä. Koulun kuraattorin mielestä pojalta pitää ottaa kotiavaimet pois, jotta ei pääse kotiin nukkumaan. Samoin suositeltiin kaikki kivat pois jos ei koulua käy. Aluksi uskoinkin, että tämähän oikea ratkaisu asiaan. Poika oli aiemmin siirretty erityisluokalle poissaolojen takia ja kas ongelma kun ei sillä itsestään ratkennut poika siirrettiin toiseen luokkaan jossa häntä opetti avustaja. Oikeasti avustajalla oli kädet täynnä toisen oppilaan kanssa. Loppuviimeksi minulle ei ilmoitettu edes säännöllisesti jos poika ei kouluun saapunut. Tämä kun oli opettajan mielestä turhauttavaa. Kuudenviikon aikana tuli kerran viesti, että ollessa koulussa on aika tekemätön. Itseasiassa, kotiopiskeluun siirryttäessä näin, että jakson kaikki kirjat olivat aivan puhtaat. Toisinsanoen, jos kävi koulua ei sielä mitään tehnyt.
Moneen kertaan yritin saada pokaa nuorisopsykiatrille koska olin varma, että kyseessä oli masennus. Kunnes tuli palaveri. Opettaja, koulukuraattori ja koulupsykologi olivat yhdessä keksineet ratkaisun, koulukoti. Minutkin hetkeksi saivat uskomaan, että se olisi pojan parhaaksi.
Uskoin kuitenkin enemmän masennukseen kun siihen, että käyttäytyminen olisi ollut tahallista. Päätin ottaa pojan kotiopetukseen koska koulunkäynti tuollatavoin oli aivan turhaa.Nyt poika opiskelee jokapäivä jotakin. Omasta mielestään ei ole ikinä tehnyt niin paljon koulutöitä kun nyt. Masennusta hoidetaan ja se on taittumassa.
Välillä mietin, että jos olisin toiminut miten kuraattori neuvoi, olisinko nyt pojaton. Luultavasti.
Oudointa mielestäni on se että koulun taholta on tullut vain negatiivista. Esim. opettaja ei kerro miten kokeet on mennyt.Minulle olisi hyvinki tärkeä tieto, koska en ole mikään opettaja vaan tehdyistä kokeista näkisin pojan oppimisen tasoa sillä opetuksella mitä hän kotona saa. Kysyttyäni rehtorilta mahdollisuutta tukiopetukseen 1-2h viikossa. EI, tuli heti ja ilman perusteluita. Tulihan kysyttyä. Mielestäni olisi ollut hyvä koska pojan olisi tarkoitus palata viimeiselle jaksolle kouluun.
Poika haluaa palata kouluun, samaan kouluun. Minä haluan että hän palaa, sillä enhän ikinä kotiopettajaksi ole edes halunnut. Varma en ole haluaisinko tähän samaan kouluun, sillä luulen , että luottamus tätä koulua kohtaan on hieman hävöksissä. Vaan masennuksesta juuri toipuneelle ei välttämättä koulun vaihto taida olla paras ratkaisu. Silti tämä aika on ollut erittäin kivaa ja uskallan väittää, että kotiopetus lähentää lasta ja vanhempia.

Ammattikasvattajalle haluan sanoa, että aivan varmasti olen itsekkin asioiden hoidossa virheitä tehnyt, jopa peiliin usein katsellut ja nähnytkin sieltä välillä omiin mielipiteisiin uskovan ja niistä kiinni pitävän ihmisen joka ei aina kauhean viehkolta näytä, mutta silti en ymmärrä koulun suhtautumista ja halua hankaloittaa asioiden hoitoa. Sekä se, että jokaisella ihmisellä on omat syynsä miksi ottaa lapsi kotiopetukseen ja minä ainakin uskon, että jokainen vanhempi mielestään ajattelee siinä lapsensa parasta. Kuka voi sanoa onko se oikein vai väärin

Lue lisää

Juttuasi paremmin tuntematta on vaikeaa vastata. Muutamia kysymyksiä mieleen tulee.

Oliko poikasi aiemmin normaalisti koulua käyvä? Muuttuiko tilanne yhtäkkiä jonkin tapahtuman seurauksena vai oliko muutos vähittäistä?

Onko pojallasi ystäviä? Viettääkö hän aikaansa heidän kanssaan vai ovatko hänen ystävänsäkin kaikonneet?

Harrastaako poikasi mitään? Onko hän aikaisemmin harrastanut?

Juttuun liittyy hämäriä yksityiskohtia. Poikasi siis siirrettiin erityisluokkaan? Poisaaolojen takia ilmeisesti.

Oletko jutellut pojan kanssa poissaolojen syystä? Mitä hän sanoi?

Kai olet pojan opettajien kanssa asian myöskin läpikäynyt? Kokeista ei kerrota? Miten niin ei kerrota? Totta kai ne kotiin palautetaan?

Onko poikasi tutkittu masennuksen tiimoilta? Onko hänet virallisesti diagnosoitu? Mikä oli masennuksen syy?

On mahdotonta kommentoida kirjoitustasi noin vähäisten tietojen perusteella. Suosittelen sitä, että annat ammatti-ihmisten hoitaa tapausta ainakin joiltakin osin, sillä poikasi kenties tarvitsee lisätukea, jota sinä et ehkä kykene antamaan.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Juttuasi paremmin tuntematta on vaikeaa vastata. Muutamia kysymyksiä mieleen tulee.

Oliko poikasi aiemmin normaalisti koulua käyvä? Muuttuiko tilanne yhtäkkiä jonkin tapahtuman seurauksena vai oliko muutos vähittäistä?

Onko pojallasi ystäviä? Viettääkö hän aikaansa heidän kanssaan vai ovatko hänen ystävänsäkin kaikonneet?

Harrastaako poikasi mitään? Onko hän aikaisemmin harrastanut?

Juttuun liittyy hämäriä yksityiskohtia. Poikasi siis siirrettiin erityisluokkaan? Poisaaolojen takia ilmeisesti.

Oletko jutellut pojan kanssa poissaolojen syystä? Mitä hän sanoi?

Kai olet pojan opettajien kanssa asian myöskin läpikäynyt? Kokeista ei kerrota? Miten niin ei kerrota? Totta kai ne kotiin palautetaan?

Onko poikasi tutkittu masennuksen tiimoilta? Onko hänet virallisesti diagnosoitu? Mikä oli masennuksen syy?

On mahdotonta kommentoida kirjoitustasi noin vähäisten tietojen perusteella. Suosittelen sitä, että annat ammatti-ihmisten hoitaa tapausta ainakin joiltakin osin, sillä poikasi kenties tarvitsee lisätukea, jota sinä et ehkä kykene antamaan.

Lue lisää

Mielestäni minulla ei ole riittävää pätevyyttä diaknosoida sairauksia, masennusta yms. Tottakai poika on tutkittu ja asianmukaisesti ammattilaisten hellässä hoidossa, saaden mm. tukea ja keskusteluapua. tukiverkostoksi sitä taidetaan kutsua.
Poika kävi aiemmin noirmaalisti koulua, jokseenkin mikään tunnollinen ja motivoitunut oppilas ei ikinä ole ollut. Kävi kuitenki säännöllisesti.
Toki olen pojalta kysynyt poissaoloista. Aina on vastaus ollut; en jaksa. Koulukuraattorin hyvä neuvo asiaan oli tosiaan se. että kaikki kiva pois jopa kotiavain. Itse uskoin, että masentuneelta lapselta ei saa viedä kaikkea kivaa, päin vastoin. Grossia poika harrastaa, ei kilpailutasolla vaan omaksi ilokseen.
Masennuksen lisäksi vaikuttaa, että oma kilpirauhanen on lopettelemassa hormonin tuotannon joten sairaanloinen väsymys voi siitäkin johtua, samoin kaikki muutkin oireet.
Oli hetken aika kun ei kavereitakaan jaksanut tavata. Nyt asiat on hyvällä mallilla. Tällähetkellä opetellaan heräämistä klo.9. Hyvin onnistui viimeviikon. Ensiviikolla tarkoitus on kyetä heräämään jo kahdeksalta jne..Ehkä jo sitten huhtikuun alkupuolella kun kouluun pitäisi mennä kykenee jo kahdeksaksi sinne ja jaksaa kenties koko päivän olla.
Mitä kavereihin tulee.... Koulun nettisivuilla kuraattorin kohdalla lukee: auttaa ja tukee nuorta kasvussa ja koulun käynnissä. Tekstin voisi sieltä mielestäni poistaa ja mielellään koko kyseisen kuraattorin. ilmi on käynyt, että kuraattori on joillekkin pojan kavereiden vanhemmille antanut ymmärtää, että pojalla ei tarvitsisi kavereita olla. Minulle taas on suoraan sanonut että pojan kaverin "Matin kanssa ei kannata antaa olla. Tämä matti on mielestäni aivan normaali ikäisensä. Ei tee laittomuuksia tai muutakaan. Mielestäni kuraattori luokittelee lapsia ja valitettavasti luokittelu taitaa tapahtua perheen taloudellisen aseman mukaan.
tärkeintä on, että poika on iloinen ja energinen nyt... Vaan miten käy kun kouluun menee. Itellä tunne että itse tuuppaan jyrkänteen reunalle jos tähän samaiseen kouluun laitan.

opeko kirjoitti:

Mielestäni minulla ei ole riittävää pätevyyttä diaknosoida sairauksia, masennusta yms. Tottakai poika on tutkittu ja asianmukaisesti ammattilaisten hellässä hoidossa, saaden mm. tukea ja keskusteluapua. tukiverkostoksi sitä taidetaan kutsua.
Poika kävi aiemmin noirmaalisti koulua, jokseenkin mikään tunnollinen ja motivoitunut oppilas ei ikinä ole ollut. Kävi kuitenki säännöllisesti.
Toki olen pojalta kysynyt poissaoloista. Aina on vastaus ollut; en jaksa. Koulukuraattorin hyvä neuvo asiaan oli tosiaan se. että kaikki kiva pois jopa kotiavain. Itse uskoin, että masentuneelta lapselta ei saa viedä kaikkea kivaa, päin vastoin. Grossia poika harrastaa, ei kilpailutasolla vaan omaksi ilokseen.
Masennuksen lisäksi vaikuttaa, että oma kilpirauhanen on lopettelemassa hormonin tuotannon joten sairaanloinen väsymys voi siitäkin johtua, samoin kaikki muutkin oireet.
Oli hetken aika kun ei kavereitakaan jaksanut tavata. Nyt asiat on hyvällä mallilla. Tällähetkellä opetellaan heräämistä klo.9. Hyvin onnistui viimeviikon. Ensiviikolla tarkoitus on kyetä heräämään jo kahdeksalta jne..Ehkä jo sitten huhtikuun alkupuolella kun kouluun pitäisi mennä kykenee jo kahdeksaksi sinne ja jaksaa kenties koko päivän olla.
Mitä kavereihin tulee.... Koulun nettisivuilla kuraattorin kohdalla lukee: auttaa ja tukee nuorta kasvussa ja koulun käynnissä. Tekstin voisi sieltä mielestäni poistaa ja mielellään koko kyseisen kuraattorin. ilmi on käynyt, että kuraattori on joillekkin pojan kavereiden vanhemmille antanut ymmärtää, että pojalla ei tarvitsisi kavereita olla. Minulle taas on suoraan sanonut että pojan kaverin "Matin kanssa ei kannata antaa olla. Tämä matti on mielestäni aivan normaali ikäisensä. Ei tee laittomuuksia tai muutakaan. Mielestäni kuraattori luokittelee lapsia ja valitettavasti luokittelu taitaa tapahtua perheen taloudellisen aseman mukaan.
tärkeintä on, että poika on iloinen ja energinen nyt... Vaan miten käy kun kouluun menee. Itellä tunne että itse tuuppaan jyrkänteen reunalle jos tähän samaiseen kouluun laitan.

Lue lisää

Fyysinen sairaus selittää väsymyksen. Lääkityksellä homman pitäisi hoitua.

Kuraattorin toiminta kuulostaa ainakin t'ämän sinun kertomuksesi perusteella hivenen oudolta.

Onko poikasi tapausta missään vaiheessa käsitelty ns. oppilashuoltoryhmässä?

Siinä mukana olisivat niin vanhemmat kuin opettajia, terveydenhuoltopuolen ja sosiaalipuolenkin henkilöstöä. Oppilashuoltoryhmä pitäisi jaka kunnasta löytyä tai ainakin sellainen pitäisi tarvittaessa koota.

Murrosikäinen nuori elää tärkeää vaihetta elämässään. On hyvä, jos jaksat häntä tukea. Viranomaisilta voit odottaa ja vaatia toimia ja mikäli he eivät tehtäviään hoida, heitä voi siitä muistuttaa. Tapaustasi en kuitenkaan tunne millään lailla, joten vaikeaa on sitä kovin syvällisesti analysoida.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Fyysinen sairaus selittää väsymyksen. Lääkityksellä homman pitäisi hoitua.

Kuraattorin toiminta kuulostaa ainakin t'ämän sinun kertomuksesi perusteella hivenen oudolta.

Onko poikasi tapausta missään vaiheessa käsitelty ns. oppilashuoltoryhmässä?

Siinä mukana olisivat niin vanhemmat kuin opettajia, terveydenhuoltopuolen ja sosiaalipuolenkin henkilöstöä. Oppilashuoltoryhmä pitäisi jaka kunnasta löytyä tai ainakin sellainen pitäisi tarvittaessa koota.

Murrosikäinen nuori elää tärkeää vaihetta elämässään. On hyvä, jos jaksat häntä tukea. Viranomaisilta voit odottaa ja vaatia toimia ja mikäli he eivät tehtäviään hoida, heitä voi siitä muistuttaa. Tapaustasi en kuitenkaan tunne millään lailla, joten vaikeaa on sitä kovin syvällisesti analysoida.

Lue lisää

Olemme olleet koululla palaverissa. Kyseisen palaverin olivat opettaja ja kuraattori järjestänyt juurikin sitävarten, että voitaisiin poikaa koulukotiin laitella. Paikalla oli ope, kuraattori, psykologi, sosiaalitoimi sekä itsensä mukaan kutsunut perheneuvolasta psykiatrinen sairaanhoitaja. Tietenki minä ja poika.
Pettymys koulun puolelle oli iso kun sosiaalitoimi ei nähnyt minkäänlaisia perusteita lastensuojelupäätökseen jonka koulukotiin siirto vaatisi. Epätoivoissaan kuraattori vielä ehdotteli "edes osastohoitoa. Itse en oikein kuraattoria ymmärtänyt. Jos hän oli sitämieltä, että poika tarvitsisi osastojaksoa, niin miksi hän alun alkaenkaan ehdotti koulukotia. Käsittääkseni psyykkisesti sairaan lapsen paikka ei ole koulukoti vaan sairaala. Jos taas hän oli alunperin sitämieltä, että poika on huonostikasvatettu ja loistaa poissaolollaan ihan vaan ilkeyttään, niin miksi kuraattori oli sitämieltä, että osastolle. Eihän terve lapsi sairaalaa tarvi. Olisiko kyse kuitenki ollut siitä, että pojasta olisi haluttu päästä eroon koska erityisluokat oli täynnä ja tulijoita olisi ollut.
Poika oli aikaisemmin siirretty toiseen luokkaan jossa häntä opetti kouluavustaja. Siis, vanha opettaja jäi hänen opettajaksi vaikkakaan ei häntä opettanut vaan häntä opetti viereisessä luokassa avustaja jolla ei ole opettajan pätevyyttä. Luokassa toki oli oikea opettajakin, mutta hän opetti seitsemäsluokkalaisia. Toisinsanoen, järjestely on sellainen missä ei kenenkään koulun henkilökunnasta tarvitse ottaa vastuuta.
Perustelut tähän vaihdokseen oli, että poika alkaisi ottaan vastuuta. Kyseessä piti olla yksi jakso, mutta palaverissa koululla tuli ilmi, että järjestely jatkuisi myös seuraavalle ja varmasti olisi jatkunutkin aina niin kauan kun koulun erityisluokat olivat täynnä.
Koska muut luokan oppilaat olivat vuoden nuorempia ja he olivat omassa luokassa opetus luokassa suuntautui heille. Poikani joka oli vuoden vanhempi ja ainoa ikäisensä opiskeli yksin. Masentuneen, väsyneen pojan olisi itse pitänyt kyetä keskittymään ja opiskelemaan itsenäisesti. Pois jäi tämä kuuntelulla tapahtuva oppiminen jossa opettaja opettaa luokkaa ja josta pakopstikkin jää muistiin jotain.

Nyt pitäisikin laittaa rehtorille kyselyä mahdollisesta luokasta mihin poika menisi jos aloittaa ensijaksossa koulun. Ehdotetaanko koulun taholta kenties siivouskomeroa missä talkkari toimii opettajana. Kysymällähän tuo selviää.

Outo hyypiö kirjoitti:

Entä ysin jälkeen?

Todennäköisesti joudut kuitenkin jollakin tavoin yhteyteen sen pahan ulkoimaailman kanssa, eikö niin?

Entäpä taitosi toimia ryhmässä ja ottaa huomioon muut? Taito toimia osana ryhmää ja työyhteisöä on kuitenkin merkittävä osa nykypäivän työelämää.

Entä liikunta ja joukkueurheilu? Vai harrastatko niitä?

Miksi sinua kiusattiin? Eikö asialle voitu tehdä mitään? Kuulostaa oudolta...

Lue lisää

Mä olin tavallisessa koulussa mutta eipä se mitään sosiaalisuutta opettanut. Olen kiltti ihminen joka tapauksessa eikä "kovikset" minun kanssa halua varmaan olla tekemisissä edes työelämässä. :)
Yhtä eristäytynyt olen kuin ennenkin. Kotiopetus olisi voinut toisaalta pelastaa mut siitä kiusaamishelvetistä ja itsetunto olla vähän korkeempi.

Sivusta seuraaja kirjoitti:

Mä olin tavallisessa koulussa mutta eipä se mitään sosiaalisuutta opettanut. Olen kiltti ihminen joka tapauksessa eikä "kovikset" minun kanssa halua varmaan olla tekemisissä edes työelämässä. :)
Yhtä eristäytynyt olen kuin ennenkin. Kotiopetus olisi voinut toisaalta pelastaa mut siitä kiusaamishelvetistä ja itsetunto olla vähän korkeempi.

Lue lisää

Eristäytyminen ei ole sama asia kuin se, että olet jotenkin "kiltti".

Jos sinulla on ongelmia, ammattiauttajat ovat sitä varten. Elämässä on totuttava erilaisiin ihmisiin.

Opetaja opetaja kirjoitti:

Eristäytyminen ei ole sama asia kuin se, että olet jotenkin "kiltti".

Jos sinulla on ongelmia, ammattiauttajat ovat sitä varten. Elämässä on totuttava erilaisiin ihmisiin.

Lue lisää

Miksi ei ns. massa voisikin joskus tottua erilaisiin ihmisiin. Kuten; hiljaisiin yms. Jos ihminen on hiljainen ja kiltti, on heti erilainen.
Onko oikeasti niin, että ihminen hyväksytään jos hän tuo itseänsä esille kovaäänisesti sekä on itsekeskeinen ja toista ihmistä alistava.
Mielestäni olisi jo korkea aika, että peruskoululle tulisi rinnalle korvaava koulu.

Opetaja opetaja kirjoitti:

Eristäytyminen ei ole sama asia kuin se, että olet jotenkin "kiltti".

Jos sinulla on ongelmia, ammattiauttajat ovat sitä varten. Elämässä on totuttava erilaisiin ihmisiin.

Lue lisää

Ja mitenkähän se on eristäytymistä, että hakeutuu vapaaehtoisesti muiden luo ja haluaa jutella? Mitenkähän se on eristäytymistä jos ei vittuile kellekään ja yrittää olla oikeudenmukainen jne. Mitenkähän se on eristäytymistä jos pitää ihmisistä. Tai siis, piti.

Ruvepas vastailemaan noihin, sinä sosiaalisoopeli

Sivusta seuraaja kirjoitti:

Ja mitenkähän se on eristäytymistä, että hakeutuu vapaaehtoisesti muiden luo ja haluaa jutella? Mitenkähän se on eristäytymistä jos ei vittuile kellekään ja yrittää olla oikeudenmukainen jne. Mitenkähän se on eristäytymistä jos pitää ihmisistä. Tai siis, piti.

Ruvepas vastailemaan noihin, sinä sosiaalisoopeli

Lue lisää

Olin siis varsin hyvä tyyppi, mutta kavereita ei ollut eli olin siis eristetty, jotkut kyllä väittivät että eristäytyisin.. Ota siitäkin selvää. Nykyisin olen eristynyt, sillä minua ei huolita mihinkään.

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Vaikea sanoa, miten se opettaminen isompiin sosiaalisiin ympyröihin onnistuu. Riippuu niin monista asioista.

Jos kotiopetus tapahtuu uskonnollisista syistä, pidän toimintaa tyypillisenä aivopesuna: "Vahingolliset" arvot ja asenteet yritetään pitää poissa omasta jälkikasvusta ja siinä luonnollisesti onnitutaan parhaiten, kun ulkopuolisia vaikuttajia ei ole. On vain se yksi kyseenalaistamaton totuus, jonka vanhemmat opettavat.

Suuri merkitys on sillä, miten kotiopettaja sen kotiopetuksen toteuttaa. Vaikeahkoa epäilemättä on juuri se erilaisten ihmisten kohtaaminen. Koulussa on tehtävä yhteistyötä erilaisten luonteiden ja persoonien kanssa. Vertaisryhmä on suurempi kuin mitä kotona luultavasti pystytään tarjoamaan. Myös opettajien persoonat luonnollisesti vaihtelevat. Se tapa, millä tavoin eri asiat opetetaan, voi olla yhdellä opettajalla paljonkin toisenlainen kuin taas jollakin muulla.

Kouluyhteisö on oma maailmansa. Siellä on omat lakinsa ja oma toimintakulttuuriinsa, johon jokaisen on tavallaan yritettävä sopeutua. Lapsi oppii kouluyhteisön kautta myös yhteisöllisyyttä ja me-henkeä. Jos opettaja hommansa hyvin hoitaa ja luokassa ei ole äärimmäisen vaikeita tapauksia, lapsi oppii koulussa kaikenlaista.

Yksi asia, jonka koulu opettaa, on myös se, että kotoa ollaan oikeasti poissa. Se vanhemman valvova silmä ei ole kontrolloimassa jokaista liikettä ja lapsella oikeasti on jo niitä "omiakin" juttuja. Mitä enemmän lapsella on ikää, sen suuremmaksi kasvaa kaveripiirinkin merkitys. Ensimmäisten luokkien jälkeen symbioosi lapsen ja vanhemman välillä alkaa vähentyä ja lapsikin kaipaa sitä omaa tilaa. Ei esim. 3-4 luokan oppilas kotonaan enää jokaista risausta kerro.

En oikeastaan millään käsitä sitä, miten kotikoulu voisi korvata koulun moninaiset ihmissuhdekiemurat, joiden kanssa pelaamaan oppiminen on oma lukunsa. Se, että osaa esim. lukea toisen ilmeitä ja eleitä ja käyttäytymistä, on melkoisen vaikeaa monille aikuisillekin. Kaikki eivät sitä opi. Ja varsinkin silloin, jos ynpyrät ovat pienet, voi oppiminen kestää.

Yksi lukunsa on myös se, että lapsi oppii suhtautumaan esim. läksyihin ja kotitehtäviin niin, että nekin ovat hänen "oma" juttunsa. Toisin sanoen, vanhempi ei ole aina tarkkailemassa hommien sujuvuutta. Avun tarve on eri juttu.

Niin. Itse en kotikoulua Suomen oloissa yksiselitteisen hyvänä tapauksena pidä. Monia kysymyksiä nousee mieleen. Esim. kiusaamisen ei pitäisi mielestäni olla syy kotikoulun valintaan kuin ainoastaan erittäin painavin syin. Puhumalla asiat ratkotaan. Jossakin vaiheessa se "paha" ulkomaailma on kuitenkin kohdattava.

Lue lisää

Ammattikasvattajan täytyy olla nuori, lapseton ja kapeakatseinen ihminen..

JUST.. kirjoitti:

Ammattikasvattajan täytyy olla nuori, lapseton ja kapeakatseinen ihminen..

Tuo oli hupaisa kommentti. Sinun kaltaisesi kirjoittajat auttavat jaksamaan tässä työssä!

Sivusta seuraaja kirjoitti:

Olin siis varsin hyvä tyyppi, mutta kavereita ei ollut eli olin siis eristetty, jotkut kyllä väittivät että eristäytyisin.. Ota siitäkin selvää. Nykyisin olen eristynyt, sillä minua ei huolita mihinkään.

Lue lisää

Mitä jos yrittäisit hakeutua itsesi tyylisten ihmisten seuraan.
Onko sinulla harrastuksia tai jotain mikä kiinnostaisi? Samat kiinnostuksen kohteet lähentävät ihmisiä ja niiden kautta ns. automaattisesti tutustuu uusiin ihmisiin. Rohkeasti vain ihmisten ilmoille...

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Tuo oli hupaisa kommentti. Sinun kaltaisesi kirjoittajat auttavat jaksamaan tässä työssä!

Itse tätä viestiketjua lukiessani huokaisin helpotuksesta "Ammattikasvattajan" kommentteja lukiessani; vihdoin terveellä järjellä ja ammattitaidolla varustettu ihminen ottaa kantaa keskusteluun. Jaksamista sinulle työhösi!

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Vaikea sanoa, miten se opettaminen isompiin sosiaalisiin ympyröihin onnistuu. Riippuu niin monista asioista.

Jos kotiopetus tapahtuu uskonnollisista syistä, pidän toimintaa tyypillisenä aivopesuna: "Vahingolliset" arvot ja asenteet yritetään pitää poissa omasta jälkikasvusta ja siinä luonnollisesti onnitutaan parhaiten, kun ulkopuolisia vaikuttajia ei ole. On vain se yksi kyseenalaistamaton totuus, jonka vanhemmat opettavat.

Suuri merkitys on sillä, miten kotiopettaja sen kotiopetuksen toteuttaa. Vaikeahkoa epäilemättä on juuri se erilaisten ihmisten kohtaaminen. Koulussa on tehtävä yhteistyötä erilaisten luonteiden ja persoonien kanssa. Vertaisryhmä on suurempi kuin mitä kotona luultavasti pystytään tarjoamaan. Myös opettajien persoonat luonnollisesti vaihtelevat. Se tapa, millä tavoin eri asiat opetetaan, voi olla yhdellä opettajalla paljonkin toisenlainen kuin taas jollakin muulla.

Kouluyhteisö on oma maailmansa. Siellä on omat lakinsa ja oma toimintakulttuuriinsa, johon jokaisen on tavallaan yritettävä sopeutua. Lapsi oppii kouluyhteisön kautta myös yhteisöllisyyttä ja me-henkeä. Jos opettaja hommansa hyvin hoitaa ja luokassa ei ole äärimmäisen vaikeita tapauksia, lapsi oppii koulussa kaikenlaista.

Yksi asia, jonka koulu opettaa, on myös se, että kotoa ollaan oikeasti poissa. Se vanhemman valvova silmä ei ole kontrolloimassa jokaista liikettä ja lapsella oikeasti on jo niitä "omiakin" juttuja. Mitä enemmän lapsella on ikää, sen suuremmaksi kasvaa kaveripiirinkin merkitys. Ensimmäisten luokkien jälkeen symbioosi lapsen ja vanhemman välillä alkaa vähentyä ja lapsikin kaipaa sitä omaa tilaa. Ei esim. 3-4 luokan oppilas kotonaan enää jokaista risausta kerro.

En oikeastaan millään käsitä sitä, miten kotikoulu voisi korvata koulun moninaiset ihmissuhdekiemurat, joiden kanssa pelaamaan oppiminen on oma lukunsa. Se, että osaa esim. lukea toisen ilmeitä ja eleitä ja käyttäytymistä, on melkoisen vaikeaa monille aikuisillekin. Kaikki eivät sitä opi. Ja varsinkin silloin, jos ynpyrät ovat pienet, voi oppiminen kestää.

Yksi lukunsa on myös se, että lapsi oppii suhtautumaan esim. läksyihin ja kotitehtäviin niin, että nekin ovat hänen "oma" juttunsa. Toisin sanoen, vanhempi ei ole aina tarkkailemassa hommien sujuvuutta. Avun tarve on eri juttu.

Niin. Itse en kotikoulua Suomen oloissa yksiselitteisen hyvänä tapauksena pidä. Monia kysymyksiä nousee mieleen. Esim. kiusaamisen ei pitäisi mielestäni olla syy kotikoulun valintaan kuin ainoastaan erittäin painavin syin. Puhumalla asiat ratkotaan. Jossakin vaiheessa se "paha" ulkomaailma on kuitenkin kohdattava.

Lue lisää

"""En oikeastaan millään käsitä sitä, miten kotikoulu voisi korvata koulun moninaiset ihmissuhdekiemurat, joiden kanssa pelaamaan oppiminen on oma lukunsa. Se, että osaa esim. lukea toisen ilmeitä ja eleitä ja käyttäytymistä, on melkoisen vaikeaa monille aikuisillekin. Kaikki eivät sitä opi. Ja varsinkin silloin, jos ynpyrät ovat pienet, voi oppiminen kestää. """"

Tuo ilmeiden lukeminen, empatia, on mahdotonta joillekin opettajille. Joten se siitä, mitä koulu pystyy opettamaan. Useimmat lapset ovat tässä todella paljon parempia kuin 'teflonopet'.

Outo hyypiö kirjoitti:

Entä ysin jälkeen?

Todennäköisesti joudut kuitenkin jollakin tavoin yhteyteen sen pahan ulkoimaailman kanssa, eikö niin?

Entäpä taitosi toimia ryhmässä ja ottaa huomioon muut? Taito toimia osana ryhmää ja työyhteisöä on kuitenkin merkittävä osa nykypäivän työelämää.

Entä liikunta ja joukkueurheilu? Vai harrastatko niitä?

Miksi sinua kiusattiin? Eikö asialle voitu tehdä mitään? Kuulostaa oudolta...

Lue lisää

Pakko sanoa tuosta, monesti kiusaamista on peruskoulussa, mutta lukiossa ei.

nähty-on kirjoitti:

"""En oikeastaan millään käsitä sitä, miten kotikoulu voisi korvata koulun moninaiset ihmissuhdekiemurat, joiden kanssa pelaamaan oppiminen on oma lukunsa. Se, että osaa esim. lukea toisen ilmeitä ja eleitä ja käyttäytymistä, on melkoisen vaikeaa monille aikuisillekin. Kaikki eivät sitä opi. Ja varsinkin silloin, jos ynpyrät ovat pienet, voi oppiminen kestää. """"

Tuo ilmeiden lukeminen, empatia, on mahdotonta joillekin opettajille. Joten se siitä, mitä koulu pystyy opettamaan. Useimmat lapset ovat tässä todella paljon parempia kuin 'teflonopet'.

Lue lisää

This is so true! Osa opettajista saa lasten kohdalla niin paljon vahinkoa aikaan, että ihmetyttää heidänlaistensa puolustelu. Kaikkia ammattiryhmiä pitäisi kestää arvostella, mutta toisin on opettajien laita: Jos vaan nostat yhtäkään opettajaan kohdistuvaa syytöstä esille saat vastaasi armeijallisen vihaisia ihmisiä.

Ihmetyttää toden totta se, että opettajien ja rehtorien kiusaamat vanhemmat ja oppilaat jätetään niin yksin. Ja vielä enemmän ihmetyttää, että myös vanhemmat jättävät yhteiskunnan lapset yksin ja koko tämä yhteiskunnan aikuisväestö jättää puolustamatta lapsia silloin, kun lapset sitä eniten tarvitsisivat. Sen sijaan, että oltaisiin tukena, erityisesti 45 vanhemmat haukkuvat yhdessä tuumin koko nuoriso- ja lapsiainesta.

Tämä mätäopettaja-aihe ja -aines on tabu. Menkää nyt kuitenkin opettajat, vanhemmat ja kaikki aikuiset itseenne ja hyväksykää se, että vaikka suurin osa teistä on normaalilla tavalla varusteltuja, niin kaikki teistä eivät sitä suinkaan ole. Suuren suuria kannanottoja pitäisi opettajien keskuudessaan uskaltaa tehdä suhteessa toisiinsakin eikä pelätä olla aikuinen aikuisten joukossa - lasten keskellähän on helppoa leikkiä valtapelejä ja henkisesti ja psyykkisesti hyväksikäyttää lasten haavoittuvuutta. YÖK!!!

Kukaan ei ole niin joustava, sopeutuva ja empaattinen kuin lapsi, vielä sekin marginaali huomioon otettuna, että kaikki lapsista eivät samassa määrin; usein mallin oppilaan kiusaamiseen antaakin opettaja!!!

Outo hyypiö kirjoitti:

Entä ysin jälkeen?

Todennäköisesti joudut kuitenkin jollakin tavoin yhteyteen sen pahan ulkoimaailman kanssa, eikö niin?

Entäpä taitosi toimia ryhmässä ja ottaa huomioon muut? Taito toimia osana ryhmää ja työyhteisöä on kuitenkin merkittävä osa nykypäivän työelämää.

Entä liikunta ja joukkueurheilu? Vai harrastatko niitä?

Miksi sinua kiusattiin? Eikö asialle voitu tehdä mitään? Kuulostaa oudolta...

Lue lisää

Ihan samoja ajatuksia oli minullakin , sillä kun aikuistuu niin on tärkeä asia omata kyky tehdä työtä ryhmässä , ottaa muut ihmiset huomioon .
Sitten tuo kiusaaminen koulussa, on se ihme ettei sitä saada aisoihin van se lisääntyy.
Sitten on muutama oppilas myös kykenemätön ottamaan vastaan kritiikkiä opettajalta ja sekin lasketaan joskus koulukiusaukseksi vaikka asia ei ole niin, että on tärkeää ottaa selville ja erotella mikä on normaalia kritiikkiä ja mikä kiusaamista .
Näitä tapauksia on myös että kaikki tulkataan kiusaamiseksi vaikka ei välttämättä sitä aina ole.

Varsinkin jos ei tiedä koko tapauksesta mitään...

Ei varmaan ole uskonlahkosta kiinni kun päädytään kotiopetukseen.Meillä lapsen koulussa on paljon näitä uskonlahkosia lapsia(kiusattu kun ei kuulu lahkoon)ei onneksi kaikki on jopa kavereita jotka kuuluvat lahkoon(kotoahan tämäkin juontaa miten opetetaan lapsia suhtautumaan toisiin)Syy miksi harkitsen että lapsi jäisi koti kouluun on se että hänellä on pahat esim.eläinallergia vaikka lääkitys on päällä oireilee.Esim.talvi on muutenkin hankala taas astman takia.Viime talvenakin oli joka toinen viikko kipeänä ,eli siinä tavallaan jo oltiin koti opetuksessa.Oltiin myös talvella kuukausi ulkomailla ja siellä oli kotiopetusta.Kokeet menneet hyvin ja todistuksessa oli ysejä ja kahdeksikkoja joten.....Juu ja ois vaikka kuinka tarinaa koulukiusaamissta ja opettejan ymmärtämättömyydesta allergiaa/astmaa kohtaan(ulkomailla tapahtui yksityisessä suomalaisessa koulussa)

lapsen pulesta kirjoitti:

Ei varmaan ole uskonlahkosta kiinni kun päädytään kotiopetukseen.Meillä lapsen koulussa on paljon näitä uskonlahkosia lapsia(kiusattu kun ei kuulu lahkoon)ei onneksi kaikki on jopa kavereita jotka kuuluvat lahkoon(kotoahan tämäkin juontaa miten opetetaan lapsia suhtautumaan toisiin)Syy miksi harkitsen että lapsi jäisi koti kouluun on se että hänellä on pahat esim.eläinallergia vaikka lääkitys on päällä oireilee.Esim.talvi on muutenkin hankala taas astman takia.Viime talvenakin oli joka toinen viikko kipeänä ,eli siinä tavallaan jo oltiin koti opetuksessa.Oltiin myös talvella kuukausi ulkomailla ja siellä oli kotiopetusta.Kokeet menneet hyvin ja todistuksessa oli ysejä ja kahdeksikkoja joten.....Juu ja ois vaikka kuinka tarinaa koulukiusaamissta ja opettejan ymmärtämättömyydesta allergiaa/astmaa kohtaan(ulkomailla tapahtui yksityisessä suomalaisessa koulussa)

Lue lisää

Kirjoitusvirheiden määrän vuoksi ja lapsesi parasta ajatellen toivon todella, että et sinä et ole se, joka lapsesi opetuksesta vastaa. Voi luoja paratkoon...

opeopeope kirjoitti:

Kirjoitusvirheiden määrän vuoksi ja lapsesi parasta ajatellen toivon todella, että et sinä et ole se, joka lapsesi opetuksesta vastaa. Voi luoja paratkoon...

Oliko tämä minulle tarkoitettu,vai.Juu koulusta on tovin aikaa minulla(mutta eikö virheitä saa tehdä?).No kuitenkin minulla todistuksessa (kauan sitten)äidinkieli 9 ja kirjoitus 9 joten ei sen puoleen:)Kyllä suomalaisten lapsien PITÄÄ olla täydellisiä.En voi muuta kuin ihmetellä kun sitä täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.Huom.meillä lapsi huomasi äidinkielen ja matematiikan kirjassa että oli tullut painovirhe paholainen:)No oli tai ei minulle tarkoitettu ,mutta lapsi on sairauksiensa vuoksi ollut enempi kotiopetuksessa kuin koulussa.Niin jos mulla(minulla) onkin se lukihäiriö sittenkin:)Kauheaa ja olen kuitenkin pystynyt elämässä menemään eteenpäin ja oppinut jopa vieraita kieliä:):)'
Mutta kuitenkin olen sitä mieltä että jokainen voi opettaa kotona lastaan jos niin haluaa,tsemppiä vaan kaikille!Jaksakaa taistella lapsienne puolesta,väsyttämättä itseänne.

lapsen puolesta kirjoitti:

Oliko tämä minulle tarkoitettu,vai.Juu koulusta on tovin aikaa minulla(mutta eikö virheitä saa tehdä?).No kuitenkin minulla todistuksessa (kauan sitten)äidinkieli 9 ja kirjoitus 9 joten ei sen puoleen:)Kyllä suomalaisten lapsien PITÄÄ olla täydellisiä.En voi muuta kuin ihmetellä kun sitä täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.Huom.meillä lapsi huomasi äidinkielen ja matematiikan kirjassa että oli tullut painovirhe paholainen:)No oli tai ei minulle tarkoitettu ,mutta lapsi on sairauksiensa vuoksi ollut enempi kotiopetuksessa kuin koulussa.Niin jos mulla(minulla) onkin se lukihäiriö sittenkin:)Kauheaa ja olen kuitenkin pystynyt elämässä menemään eteenpäin ja oppinut jopa vieraita kieliä:):)'
Mutta kuitenkin olen sitä mieltä että jokainen voi opettaa kotona lastaan jos niin haluaa,tsemppiä vaan kaikille!Jaksakaa taistella lapsienne puolesta,väsyttämättä itseänne.

Lue lisää

Olen 14vuotias reilusti ylipainoinen ja muita pidempikin poika jolla on tuon lisäksi puhevika. Ala-asteella minulla ei ollut kuin muutama ystävä, mutta kun siirryimme ylä-asteelle, hekin katosivat ja käänsivät selkänsä. Syksyllä jo aloin lintsaamaan, se tapahtui toistuvasti ja aina keksin syitä miksi ei tarvitsisi mennä kouluun, minulta kysyttiin syytä poissa oloihin, ja kerroin että minua kiusataan jatkuvasti eikä ole kavereita. Asiaan puututtiin mutta se ei auttanut kuin viikoksi tai kahdeksi. Poissa olot lisääntyivät lisääntymistään ja sitten tuli joululoma. Olin jouluna kipeä ja koitin sen syyn varjolla pitkittää kouluun menemistä, lopulta menin muutamaksi päiväksi kevätkauden alussa kouluun, mutta kiusaaminen jatkui heti. Sen jälkeen en mennyt tuolla kaudella kertaakaan kouluun, saati koulun pihaan. Minulla oli vuotta nuorempina muutama tuttu ja ajattelin että voisin jättäytyä luokalle ja jatkaa tänä syksynä, niin tein ja vanhemmat suostuivat koska vannoin että jatkan koulun käyntiä, kuitenkin kävi niin että en päässy kavereideni luokalle, (enkä saanut vaihtaa luokkaa) vaan toisten kiusaajien. Siispä kiusaaminen on jatkunut tänäkin syksynä ja taas olen keksinyt syitä olla poissa. Nyt minua uhataan huostaanotolla jos en ala käymään koulua, vaikka opettajat, vanhemmat, opinto-ohjaaja, rehtori sekä koulupsykologi on tietoinen kiusaamisesta. Vanhempani ovat ehdottaneet minulle koulun vaihtoa, erityisluokkaa sekä sairaalakoulua, mikä lie sekin on. Mutta olen inttänyt heille että en halua vaihtaa koulua, en halua erityisluokalle koska kiusaaminen jatkuisi / pahentuisi, jos ei koulussa niin vapaa-ajalla ja kun olen sanonut että haluan kotiopetukseen, ja ilmaissut mielipiteeni vahvasti, he sanovat että ei riitä resurssit siihen, mutta eikös kunnalta voi saada kirjat ja muut etuudet jos vetoaa lakeihin ? Ainakin näin olen ymmärtänyt! En tiedä johtuuko se siitä että he eivät halua minua koti-opetukseen, että se ei ole mahdollista, ei tosiaan riitä resurssit vai siitä että olen lihava ja vietän kaiken aikani omassa huoneessani koneella koska ainoat kaverini ovat ihmiset joihin olen tutustunut netin kautta ja joiden kanssa voin jutella mistä vain koska en ole tavannut heitä kasvokkain koskaan. Joten olisi mukava jos kertoisitte maksaako kotiopetus ja kuinka paljon, koska en kestä kiusaamista enää. Jotkut saattavat vastata että kun olen isokokoinen niin leveys- kuin pituussuunnassa että miksen pistä hanttiin vuotta nuoremmille? Jotkut heistä ovat totta tosiaan minua puolet pienempiä ja monesti on tehnyt mieli lyödäkkin mutta siitä seuraisi vain hankaluuksia.

AUTTAKAA ! kirjoitti:

Olen 14vuotias reilusti ylipainoinen ja muita pidempikin poika jolla on tuon lisäksi puhevika. Ala-asteella minulla ei ollut kuin muutama ystävä, mutta kun siirryimme ylä-asteelle, hekin katosivat ja käänsivät selkänsä. Syksyllä jo aloin lintsaamaan, se tapahtui toistuvasti ja aina keksin syitä miksi ei tarvitsisi mennä kouluun, minulta kysyttiin syytä poissa oloihin, ja kerroin että minua kiusataan jatkuvasti eikä ole kavereita. Asiaan puututtiin mutta se ei auttanut kuin viikoksi tai kahdeksi. Poissa olot lisääntyivät lisääntymistään ja sitten tuli joululoma. Olin jouluna kipeä ja koitin sen syyn varjolla pitkittää kouluun menemistä, lopulta menin muutamaksi päiväksi kevätkauden alussa kouluun, mutta kiusaaminen jatkui heti. Sen jälkeen en mennyt tuolla kaudella kertaakaan kouluun, saati koulun pihaan. Minulla oli vuotta nuorempina muutama tuttu ja ajattelin että voisin jättäytyä luokalle ja jatkaa tänä syksynä, niin tein ja vanhemmat suostuivat koska vannoin että jatkan koulun käyntiä, kuitenkin kävi niin että en päässy kavereideni luokalle, (enkä saanut vaihtaa luokkaa) vaan toisten kiusaajien. Siispä kiusaaminen on jatkunut tänäkin syksynä ja taas olen keksinyt syitä olla poissa. Nyt minua uhataan huostaanotolla jos en ala käymään koulua, vaikka opettajat, vanhemmat, opinto-ohjaaja, rehtori sekä koulupsykologi on tietoinen kiusaamisesta. Vanhempani ovat ehdottaneet minulle koulun vaihtoa, erityisluokkaa sekä sairaalakoulua, mikä lie sekin on. Mutta olen inttänyt heille että en halua vaihtaa koulua, en halua erityisluokalle koska kiusaaminen jatkuisi / pahentuisi, jos ei koulussa niin vapaa-ajalla ja kun olen sanonut että haluan kotiopetukseen, ja ilmaissut mielipiteeni vahvasti, he sanovat että ei riitä resurssit siihen, mutta eikös kunnalta voi saada kirjat ja muut etuudet jos vetoaa lakeihin ? Ainakin näin olen ymmärtänyt! En tiedä johtuuko se siitä että he eivät halua minua koti-opetukseen, että se ei ole mahdollista, ei tosiaan riitä resurssit vai siitä että olen lihava ja vietän kaiken aikani omassa huoneessani koneella koska ainoat kaverini ovat ihmiset joihin olen tutustunut netin kautta ja joiden kanssa voin jutella mistä vain koska en ole tavannut heitä kasvokkain koskaan. Joten olisi mukava jos kertoisitte maksaako kotiopetus ja kuinka paljon, koska en kestä kiusaamista enää. Jotkut saattavat vastata että kun olen isokokoinen niin leveys- kuin pituussuunnassa että miksen pistä hanttiin vuotta nuoremmille? Jotkut heistä ovat totta tosiaan minua puolet pienempiä ja monesti on tehnyt mieli lyödäkkin mutta siitä seuraisi vain hankaluuksia.

Lue lisää

Kun minulle selvisi tänään että he eivät halua minua kotiopetukseen sen vuoksi että olen lihava ja epäsosiaalinen niin tutkin lakia ja koska minua on uhattu lastenkotiin hakemisella iskin kysymyksen vanhemmilleni; Haluatteko että leikin hyljettä 3vuotta lastenkodissa, koska jos sinne joudun, minulla ei ole mielenkiintoa mitään kohtaan enkä aio tehdä siellä mitään, ja koska oppivelvollisuus loppuu 17vuotiaana, voin pitää vapaa vuoden ja suorittaa opintoni loppuun kun olen täysi-ikäinen. Vai haluatteko että valmistun ennenkuin oppivelvollisuuteni ei ole voimassa ja ehdin opiskelemaan ammatin ennenkuin olen täysi-ikäinen? .. Viellä odottelen vastausta (:

samahenkilökuinaiemm kirjoitti:

Kun minulle selvisi tänään että he eivät halua minua kotiopetukseen sen vuoksi että olen lihava ja epäsosiaalinen niin tutkin lakia ja koska minua on uhattu lastenkotiin hakemisella iskin kysymyksen vanhemmilleni; Haluatteko että leikin hyljettä 3vuotta lastenkodissa, koska jos sinne joudun, minulla ei ole mielenkiintoa mitään kohtaan enkä aio tehdä siellä mitään, ja koska oppivelvollisuus loppuu 17vuotiaana, voin pitää vapaa vuoden ja suorittaa opintoni loppuun kun olen täysi-ikäinen. Vai haluatteko että valmistun ennenkuin oppivelvollisuuteni ei ole voimassa ja ehdin opiskelemaan ammatin ennenkuin olen täysi-ikäinen? .. Viellä odottelen vastausta (:

Lue lisää

En todellakaan tiedä mitä sinun tilanteessa pitäisi tehdä.Kuitenkin kirjoitat ikäiseksesi tosi järkevästi.Se on totta ettei monellakaan vanhemmalla ole resursseja koti opetukseen.Ja tuo kiusaaminen kuulostaa tosi pahalta.Ja se koska olet vielä alaikäinen vanhemmat päättää asioistasi.Koulukirjat voi saada koulusta jos on siellä jonkin aikaa ,mutta koulun ei ole velvollisuus kustantaa kirjoja jos on pelkästään kotiopetuksessa(en ihan kaikkea tiedä mutta olen jostain lukenut)Kiusaaminen on TOSI kurjaa ja hyvä ettet ole kuitenkaan ole väkivaltainen.Ja on tosi kummaa kun kiusaamiseen ei puututa vaikka on noin monen tiedossa.Huostaan otto ei todellakaan ketään auta päinvastoin.Onko sinulla mahollisuus ottaa yhteyttä vaikka johonkin ulkopuoliseen psykologiin tai johonkin aikuiseen(kummit,isovanhemmat,sedät tädit) joka ymmärtäsi sinun tilanteesi ja voisi vanheimpais kanssa keskustella?Toivon että sinun asiasi järjestyis ja asioilla on tapana kuitenkin järjestyä.Tsemppiä sinulle!

lapsen puolesta kirjoitti:

En todellakaan tiedä mitä sinun tilanteessa pitäisi tehdä.Kuitenkin kirjoitat ikäiseksesi tosi järkevästi.Se on totta ettei monellakaan vanhemmalla ole resursseja koti opetukseen.Ja tuo kiusaaminen kuulostaa tosi pahalta.Ja se koska olet vielä alaikäinen vanhemmat päättää asioistasi.Koulukirjat voi saada koulusta jos on siellä jonkin aikaa ,mutta koulun ei ole velvollisuus kustantaa kirjoja jos on pelkästään kotiopetuksessa(en ihan kaikkea tiedä mutta olen jostain lukenut)Kiusaaminen on TOSI kurjaa ja hyvä ettet ole kuitenkaan ole väkivaltainen.Ja on tosi kummaa kun kiusaamiseen ei puututa vaikka on noin monen tiedossa.Huostaan otto ei todellakaan ketään auta päinvastoin.Onko sinulla mahollisuus ottaa yhteyttä vaikka johonkin ulkopuoliseen psykologiin tai johonkin aikuiseen(kummit,isovanhemmat,sedät tädit) joka ymmärtäsi sinun tilanteesi ja voisi vanheimpais kanssa keskustella?Toivon että sinun asiasi järjestyis ja asioilla on tapana kuitenkin järjestyä.Tsemppiä sinulle!

Lue lisää

Ainoat aikuiset joille asiasta pystyn puhumaan ovat siskoni. Vanhempani ovat eronneet ja asun isäni luona, isäni haluaisi että asuisin hänen luonaan viellä jatkossakin enkä joutuisi lastenkotiin tai koulukotiin mutta olen ilmaissut vahvasti että en aio missään nimessä palata samaiseen kouluun tai tahdo muuhunkaan normaalikouluun koska pelkään että kiusaaminen jatkuisi eri tahoilta. Mutta äitini sen sijaan tahtoisi että alkaisin käymään taas normaalikoulua tai että vaihtaisin toiseen normaalikouluun eikä suostu yksityisopetukseen taikka kotikouluun. Noista kirjoista viellä mainittakoon sen verran että minulla on osa edellis vuoden kirjoista koska en käynyt keväällä koulussa enkä missään välissä ehtinyt niitä palauttaa minulla on tämän vuotiset kirjatkin. Kyllä uskoisin että muutenkin resurssit tähän riittäisi ja uskon että minun tapauksessani koulu tai kunta suostuisi kustantamaan kotona opiskelun..

AUTTAKAA ! kirjoitti:

Olen 14vuotias reilusti ylipainoinen ja muita pidempikin poika jolla on tuon lisäksi puhevika. Ala-asteella minulla ei ollut kuin muutama ystävä, mutta kun siirryimme ylä-asteelle, hekin katosivat ja käänsivät selkänsä. Syksyllä jo aloin lintsaamaan, se tapahtui toistuvasti ja aina keksin syitä miksi ei tarvitsisi mennä kouluun, minulta kysyttiin syytä poissa oloihin, ja kerroin että minua kiusataan jatkuvasti eikä ole kavereita. Asiaan puututtiin mutta se ei auttanut kuin viikoksi tai kahdeksi. Poissa olot lisääntyivät lisääntymistään ja sitten tuli joululoma. Olin jouluna kipeä ja koitin sen syyn varjolla pitkittää kouluun menemistä, lopulta menin muutamaksi päiväksi kevätkauden alussa kouluun, mutta kiusaaminen jatkui heti. Sen jälkeen en mennyt tuolla kaudella kertaakaan kouluun, saati koulun pihaan. Minulla oli vuotta nuorempina muutama tuttu ja ajattelin että voisin jättäytyä luokalle ja jatkaa tänä syksynä, niin tein ja vanhemmat suostuivat koska vannoin että jatkan koulun käyntiä, kuitenkin kävi niin että en päässy kavereideni luokalle, (enkä saanut vaihtaa luokkaa) vaan toisten kiusaajien. Siispä kiusaaminen on jatkunut tänäkin syksynä ja taas olen keksinyt syitä olla poissa. Nyt minua uhataan huostaanotolla jos en ala käymään koulua, vaikka opettajat, vanhemmat, opinto-ohjaaja, rehtori sekä koulupsykologi on tietoinen kiusaamisesta. Vanhempani ovat ehdottaneet minulle koulun vaihtoa, erityisluokkaa sekä sairaalakoulua, mikä lie sekin on. Mutta olen inttänyt heille että en halua vaihtaa koulua, en halua erityisluokalle koska kiusaaminen jatkuisi / pahentuisi, jos ei koulussa niin vapaa-ajalla ja kun olen sanonut että haluan kotiopetukseen, ja ilmaissut mielipiteeni vahvasti, he sanovat että ei riitä resurssit siihen, mutta eikös kunnalta voi saada kirjat ja muut etuudet jos vetoaa lakeihin ? Ainakin näin olen ymmärtänyt! En tiedä johtuuko se siitä että he eivät halua minua koti-opetukseen, että se ei ole mahdollista, ei tosiaan riitä resurssit vai siitä että olen lihava ja vietän kaiken aikani omassa huoneessani koneella koska ainoat kaverini ovat ihmiset joihin olen tutustunut netin kautta ja joiden kanssa voin jutella mistä vain koska en ole tavannut heitä kasvokkain koskaan. Joten olisi mukava jos kertoisitte maksaako kotiopetus ja kuinka paljon, koska en kestä kiusaamista enää. Jotkut saattavat vastata että kun olen isokokoinen niin leveys- kuin pituussuunnassa että miksen pistä hanttiin vuotta nuoremmille? Jotkut heistä ovat totta tosiaan minua puolet pienempiä ja monesti on tehnyt mieli lyödäkkin mutta siitä seuraisi vain hankaluuksia.

Lue lisää

Todella surullista kuulla siitä, ettet ole saanut apua ja kiusaaminen jatkuu. Kyllä opettajan, koulupsykologin ja muun koulun henkilökunnan tulisi puuttua asiaan paremmin ja tehdä kaikkensa, että kiusaaminen loppuu. Sinulla on oikeus onnelliseen elämään. Jos koulussa kärsii jatkuvasti ja kiusaamiseen ei puututa niin silloin täytyy miettiä muita keinoja koulun käymiselle. Kotikoulu on hyvä vaihtoehto. En tunne ja tiedä taustatietoja, mutta huostaanotto tuntuu todella rajulta vaihtoehdolta eikä tunnu järkevältä, että huostaanottoa uhataan sen vuoksi ettet suostu käymään koulua, koska voit siellä pahoin. Tunnut olevan todella kypsä ikäiseksesi ja varmasti kotikoulu sujuisi sinulta hyvin. Kunnasta riippuen, jotkut antavat kirjat ja toiset ei. Toisaalta jos kotikoulu tuntuu hyvältä vaihtoehdolta niin koulukirjojen ostaminen on pieni murhe sen rinnalla, että joutuu kärsimään ympäristössä jossa kiusataan. Kotikoulu ei sinänsä maksa mitään ja voihan olla, että lähikoulu antaa sinulle koulukirjat. Opettajat eivät yleensä suhtaudu kotikoulua harkitseviin kovin myönteisesti, mutta päätös on sinun ja vanhempiesi eli kenelläkään ei ole nokan koputtamista jos päätätte yhdessä jatkaa koulua kotona. Suomeen on perustettu yhdistys joka ajaa kotikoululaisten etuja ja järjestää leirejä ja tapaamisia kotikoulu perheille. He ovat myös aktiivisesti yhteyksissä ulkomaisiin kotikoulu yhdistyksiinn sekä suomalaisiin päättäjiin ja opetushallitukseen. Suomen kotiopettajat ry sivuilta löytyy yhteistietoja jos kaipaatte vanhempiesi kanssa apua tai on kysymyksiä joihin haluatte vastauksia. Toivon sinulle iloista kevättä, kaikkea hyvää koulutielle ja elämääsi!

samahenkilökuinaiemm kirjoitti:

Kun minulle selvisi tänään että he eivät halua minua kotiopetukseen sen vuoksi että olen lihava ja epäsosiaalinen niin tutkin lakia ja koska minua on uhattu lastenkotiin hakemisella iskin kysymyksen vanhemmilleni; Haluatteko että leikin hyljettä 3vuotta lastenkodissa, koska jos sinne joudun, minulla ei ole mielenkiintoa mitään kohtaan enkä aio tehdä siellä mitään, ja koska oppivelvollisuus loppuu 17vuotiaana, voin pitää vapaa vuoden ja suorittaa opintoni loppuun kun olen täysi-ikäinen. Vai haluatteko että valmistun ennenkuin oppivelvollisuuteni ei ole voimassa ja ehdin opiskelemaan ammatin ennenkuin olen täysi-ikäinen? .. Viellä odottelen vastausta (:

Lue lisää

Miten sinulle kävi. Suututtaa puolestasi sillä kyllä jos kiusataan koulussa niin täytyy olla mahdollisuus kotiopetukseen. On sairasta, että on oppivelvollisuus ja sitten ei huolehdita siitä, että saa käydä rauhassa koulua. Moniko aikuinen kestäisi työpaikalla tuollaista?

lapsen puolesta kirjoitti:

Oliko tämä minulle tarkoitettu,vai.Juu koulusta on tovin aikaa minulla(mutta eikö virheitä saa tehdä?).No kuitenkin minulla todistuksessa (kauan sitten)äidinkieli 9 ja kirjoitus 9 joten ei sen puoleen:)Kyllä suomalaisten lapsien PITÄÄ olla täydellisiä.En voi muuta kuin ihmetellä kun sitä täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.Huom.meillä lapsi huomasi äidinkielen ja matematiikan kirjassa että oli tullut painovirhe paholainen:)No oli tai ei minulle tarkoitettu ,mutta lapsi on sairauksiensa vuoksi ollut enempi kotiopetuksessa kuin koulussa.Niin jos mulla(minulla) onkin se lukihäiriö sittenkin:)Kauheaa ja olen kuitenkin pystynyt elämässä menemään eteenpäin ja oppinut jopa vieraita kieliä:):)'
Mutta kuitenkin olen sitä mieltä että jokainen voi opettaa kotona lastaan jos niin haluaa,tsemppiä vaan kaikille!Jaksakaa taistella lapsienne puolesta,väsyttämättä itseänne.

Lue lisää

Oppimista ei ole vain tolkuttaminen vaan yhdessä oppiminen. Lapset ovat siinä mieletön resurssi ja monella opettajalla olisi oppimista lapsissa. Ehkäpä nämä ongelmaopettajat tuntevatkin ammattikateutta suhteessa oppilaisiin, joissa ovat havainneet jotain merkittävästi parempaa, mihin itse pystyvät. Leikkivät sitten malliopettajaa niiden oppilaiden kanssa, joiden kohdalla tuntevat olevansa suuria ja viisaita. Itse asiassa: Niinhän se taisi ollakin! Nähty on.

Hei Tytsy,
Tosi inhottavaa kuulla tilanteestasi ja siitä, että koulussa on inhottavaa ja muut etenkin pojat ovat ilkeitä:(. JOs haluat jatkaa opiskelua kotikoulussa niin se on täysin mahdollista. Sinun vain täytyisi saada siihen vanhempiesi suostumus. Olen 3 men lapsen äiti ja heistä kaksi vanhempaa 11v ja 8 v tytär opiskelevat kotona , nuorin on alle kouluikäinen. 5 luokkalainen tekee oikeastaan kaikki oppiaineet itsenäisesti eikä minun apua juuri tarvita. Kotioppilaat oppivat itsenäisen opiskelutekniikan ja opiskelu kotona on tehokasta. He pärjäävät yleisesti hyvin verrattaen muihin oppilaisiin. Oma 11v saa kokeista lähinnä ysejä. Mietit mitä resursseja tarvitaan. Mielestäni sinun oma innostus ja sitoutuminen opiskeluun ja tietysti vanhempien lupa ja henkilö, isä tai muu vanhempi joka voi tarvittaessa auttaa jos on vaikeita tehtäviä. Sinun omalla vastuullasi on , että opiskelet tarvittavat asiat. Jos haluat voisin jutella asiasta isäsi kanssa. Suomessa on myös yhdistys joka ajaa kotikouluperheiden etuja. Käy vilkaisemassa Suomen kotiopettajat ry nettisivut ja ota yhteyttä jos sinulla on kysymyksiä tai tarvitset apua.

Ei se kotiopetus ole yksinäisyyteen mikään ratkaisu. Pahentaa vain eristyneisyyttä. Koulussa sinulla on monta opettajaa, joilla on oma erikoisalansa - pystyvätkö vanhempasi tarjoamaan monen ihmisen tiedot? En usko. Mieluummin sinun kannattaa ottaa nyt kaikki irti kunnan tarjoamasta opetuksesta - se auttaa sinua myöhemmin elämässä.

Yksinäisyys on monille tuttua. Teini-ikäisenä voi tuntua, että ei ikinä löydä ketään, joka ymmärtäisi ja tykkäisi minusta juuri minunlaisenani. Mutta se on vain tunne. Jos kuitenkin annat sen lamauttaa ja hautaudut maailmalta, voit todella jäädä yksinäiseksi. Älä välitä luokkakaveresita, jotka eivät osaa sinua arvostaa. Harrasta jotain, lähde liikkeelle, etsi ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Maailma on valtava ja varmasti on niitä, jotka arvostavat sinua.

hth** kirjoitti:

Ei se kotiopetus ole yksinäisyyteen mikään ratkaisu. Pahentaa vain eristyneisyyttä. Koulussa sinulla on monta opettajaa, joilla on oma erikoisalansa - pystyvätkö vanhempasi tarjoamaan monen ihmisen tiedot? En usko. Mieluummin sinun kannattaa ottaa nyt kaikki irti kunnan tarjoamasta opetuksesta - se auttaa sinua myöhemmin elämässä.

Yksinäisyys on monille tuttua. Teini-ikäisenä voi tuntua, että ei ikinä löydä ketään, joka ymmärtäisi ja tykkäisi minusta juuri minunlaisenani. Mutta se on vain tunne. Jos kuitenkin annat sen lamauttaa ja hautaudut maailmalta, voit todella jäädä yksinäiseksi. Älä välitä luokkakaveresita, jotka eivät osaa sinua arvostaa. Harrasta jotain, lähde liikkeelle, etsi ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Maailma on valtava ja varmasti on niitä, jotka arvostavat sinua.

Lue lisää

Jos haluaa eroon toisista pitäisi olla oikeus siihen. Itse menestyin aikoinaan hyvin koulussa, kiusattiinhan minuakin jonkin verran ja vähän on pientä traumanpoikastakin jäänyt, mutta minulla oli myös kavereita. Harrastin ja olin sosiaalinen, ystävällinen ja kunnioittava. Kohtasin valitettavasti useamman opettajan, jotka antoivat suoriutumista heikompia numeroita minulle aineista mm. perustein "pärstäkerroin vaikuttaa" ja "onpahan vara parantaa". Epäoikeudenmukaistahan se oli, kun olin kaikessa luokan parhaimmistoa tai vähintään hyvä ja sain silti huonompia numeroita. En sanonut opettajille vastaan enkä ollut millään tavoin huonokäytöksinen. Sain muuten useamman hymypatsaankin, joista osa oli opettajien valitsemia, osa oppilaiden. ;)... Ongelmat olivat niissä joissain opettajissa. Joidenkin oppilaiden kohdalla opettajat saattoivat olla väkivaltaisia niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja tekivät koulunkäynnin todella epämiellyttäväksi. Yritin olla ystävällinen niillekin tyypeille, joita sitten tosiaan loppu luokka rupesi karttamaan opettajan esimerkin mukaisesti, nauroivat yhdessä opettajan kanssa heille jne. Joten ymmärrän todella, millaisen kiusaamisen kohteeksi kouluissa voidaan joutua ja silloin on turha kenenkään sanoa, että kyllä siellä pitäisi sen ja sen tarjota sitä ja tätä. Sanat ovat sanoja ja asiat esiin nostettaessa lapsesta (ja tämän vanhemmista) tehdään aina syyllisiä. Näille ihmisille pitäisi oikeasti olla vaihtoehto, jos ei tässä sivistysyhteiskunnassa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta ole. Ja jos vaihtoehto on kotikoulu niin mikä siitä niin kamalan tekee? Kaikki "sosiaalisuus" ei ole hyvästä. Niin... aikuisenakin voi joutua porukan ulkopuolelle vaikka itse olisit kuinka aloitteellinen, ystävällinen, harrastava ja sosiaalinen. Riittää jo se, että äo on toista luokkaa. Se vaikuttaa valitettavasti aivan kaikkeen jopa tavoilla, joihin ei itse voi vaikuttaa. Turha "sosiaalisuus" voi siis vain syödä sen itsetunnon, joka älykkäällä ihmisellä muuten kehittyisi kohtuullisen normaalisti (kuten myös sosiaalisuus). Sosiaaliset verkostot ovat silmänlumetta ja jokainen on loppupeleissä yksin. Toiset vaan pitävät itsensä niin kiireisinä, etteivät ehdi sitä yksinäänolemista koskaan kokemaan. Se kun on niin iso paha pelottava MÖRKÖ. ;) Tsemppiä kaikille älykkäille, herkkävaistoisille, empaattisille ja "epäsosiaalisille" tallaajille, olittepa sitten 12- tai 112 -vuotiaita. Yrittäkää olla vertailematta itseänne niihin, jotka ovat likipitäin eri lajia. On kiva kuulua joukkoon, mutta ei mihin tahansa joukkoon! :D

Silmänkääntäjä kirjoitti:

Jos haluaa eroon toisista pitäisi olla oikeus siihen. Itse menestyin aikoinaan hyvin koulussa, kiusattiinhan minuakin jonkin verran ja vähän on pientä traumanpoikastakin jäänyt, mutta minulla oli myös kavereita. Harrastin ja olin sosiaalinen, ystävällinen ja kunnioittava. Kohtasin valitettavasti useamman opettajan, jotka antoivat suoriutumista heikompia numeroita minulle aineista mm. perustein "pärstäkerroin vaikuttaa" ja "onpahan vara parantaa". Epäoikeudenmukaistahan se oli, kun olin kaikessa luokan parhaimmistoa tai vähintään hyvä ja sain silti huonompia numeroita. En sanonut opettajille vastaan enkä ollut millään tavoin huonokäytöksinen. Sain muuten useamman hymypatsaankin, joista osa oli opettajien valitsemia, osa oppilaiden. ;)... Ongelmat olivat niissä joissain opettajissa. Joidenkin oppilaiden kohdalla opettajat saattoivat olla väkivaltaisia niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja tekivät koulunkäynnin todella epämiellyttäväksi. Yritin olla ystävällinen niillekin tyypeille, joita sitten tosiaan loppu luokka rupesi karttamaan opettajan esimerkin mukaisesti, nauroivat yhdessä opettajan kanssa heille jne. Joten ymmärrän todella, millaisen kiusaamisen kohteeksi kouluissa voidaan joutua ja silloin on turha kenenkään sanoa, että kyllä siellä pitäisi sen ja sen tarjota sitä ja tätä. Sanat ovat sanoja ja asiat esiin nostettaessa lapsesta (ja tämän vanhemmista) tehdään aina syyllisiä. Näille ihmisille pitäisi oikeasti olla vaihtoehto, jos ei tässä sivistysyhteiskunnassa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta ole. Ja jos vaihtoehto on kotikoulu niin mikä siitä niin kamalan tekee? Kaikki "sosiaalisuus" ei ole hyvästä. Niin... aikuisenakin voi joutua porukan ulkopuolelle vaikka itse olisit kuinka aloitteellinen, ystävällinen, harrastava ja sosiaalinen. Riittää jo se, että äo on toista luokkaa. Se vaikuttaa valitettavasti aivan kaikkeen jopa tavoilla, joihin ei itse voi vaikuttaa. Turha "sosiaalisuus" voi siis vain syödä sen itsetunnon, joka älykkäällä ihmisellä muuten kehittyisi kohtuullisen normaalisti (kuten myös sosiaalisuus). Sosiaaliset verkostot ovat silmänlumetta ja jokainen on loppupeleissä yksin. Toiset vaan pitävät itsensä niin kiireisinä, etteivät ehdi sitä yksinäänolemista koskaan kokemaan. Se kun on niin iso paha pelottava MÖRKÖ. ;) Tsemppiä kaikille älykkäille, herkkävaistoisille, empaattisille ja "epäsosiaalisille" tallaajille, olittepa sitten 12- tai 112 -vuotiaita. Yrittäkää olla vertailematta itseänne niihin, jotka ovat likipitäin eri lajia. On kiva kuulua joukkoon, mutta ei mihin tahansa joukkoon! :D

Lue lisää

Ah niin, ja jos omaat hiukkaakaan normaalia korkeampaa älykkyyttä, niin koko peruskoulu lukio mukaan lukien onnistuu kyllä itseopiskelunakin, jos vaan pitää itsensä hallinnassa ja tekee päämäärät selväksi.

Hitsit, mulla on periaatteessa aivan sama tilanne. Tuosta viestistähän on kulunut jo yli vuosi.. joten saanko kysyä miten tilanne selvisi?

Opetuksen taso on kouluissa laskenut, joten kannattaa harkita kotiopetusta lapsille. Opettajien motivaatio on aivan muualla, mm. omassa palkassa, joten kotiopetus harkintaan, taso ei ainakaan voi laskea.

natsaasa kirjoitti:

Opetuksen taso on kouluissa laskenut, joten kannattaa harkita kotiopetusta lapsille. Opettajien motivaatio on aivan muualla, mm. omassa palkassa, joten kotiopetus harkintaan, taso ei ainakaan voi laskea.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että opetuksen taso voi olla parempi kotiopetuksessa.
Siitä syystä nimenomaan opetin lapselleni kuudennen luokan kurssit kotona.Minuun suhtauduttiin erittäin ymmärtäväisesti.Sain kuulla, että ilman virkavirhettä opettajasta ei päästä eroon. Tentit suoritettiin toisen koulun opettajalle. Hiihtotenttikin meni hyvin, kun teimme koko perheen voimin harjoitteluladun lähimetsään. Seuraavana vuonna saatoin lähettää lapsen toiselle paikkakunnalle sisäoppilaitokseen (emme harrasta mitään uskontoa) tietäen, että hänellä on päässään hiukan enemmänkin kuin ala-asteen oppimäärä.
Nykyään asun taas Helsingissä ja olen mielelläni avuksi, jos asia kiinnostaa.

oma apu paras apu kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että opetuksen taso voi olla parempi kotiopetuksessa.
Siitä syystä nimenomaan opetin lapselleni kuudennen luokan kurssit kotona.Minuun suhtauduttiin erittäin ymmärtäväisesti.Sain kuulla, että ilman virkavirhettä opettajasta ei päästä eroon. Tentit suoritettiin toisen koulun opettajalle. Hiihtotenttikin meni hyvin, kun teimme koko perheen voimin harjoitteluladun lähimetsään. Seuraavana vuonna saatoin lähettää lapsen toiselle paikkakunnalle sisäoppilaitokseen (emme harrasta mitään uskontoa) tietäen, että hänellä on päässään hiukan enemmänkin kuin ala-asteen oppimäärä.
Nykyään asun taas Helsingissä ja olen mielelläni avuksi, jos asia kiinnostaa.

Lue lisää

Ihanaa, että täällä on joku tuoreempikin kirjoittaja. Olen itse ottamassa 5 lk lapseni kotiopetukseen loppulukukaudeksi pitkään jatkuneen koulukiusaamisen vuoksi. Tarkoitus olisi, että lapsi opiskelisi nyt tämän kolmisen kuukauttta kotona ja aloittaisi sitten ensi lukukauden uudessa koulussa. (uusi koulu siis vielä hakusessa). En tehnyt ratkaisua hätiköidysti, vana s eon pitkän ja aika surullisenkin harkinnan tulos. En kuvitellut joutuvani ikinä tekemään moista päätöstä, mutta lapseni henkinen hyvinvointi menee nyt kaiken muun edelle. En halua, että lapseni kärsii enää enempää. Koulu ei ota kiusaamista tosissaan, ei vaikka lapsi oireilee jo todella voimakkaasti, Tänäkään vuonna ei ole mennyt ainuttakaan viikkoa, etteikö lapsi olisi jäänyt tai lähetetty kesken päivän kotiin päänsäryn tai voimakkaiden vatsakipujen vuoksi. Lapsi on selkein sanoin kertonut, että häntä kiusataan ja pyytänyt apua. Kun ilmoitan kouluun lapsen ahdingosta, kiusaaminen joko kielletään kokonaan tai sitten syy kiusaamiseen vieritetään lapsen omille harteille, pääasia että koulun maine säästyy....vaikka sitten lapsen kustannuksella.

natsaasa kirjoitti:

Opetuksen taso on kouluissa laskenut, joten kannattaa harkita kotiopetusta lapsille. Opettajien motivaatio on aivan muualla, mm. omassa palkassa, joten kotiopetus harkintaan, taso ei ainakaan voi laskea.

Lue lisää

Yleensä tehdään työtä sen oman palkan takia ;). Ei opetustyö ole mitään hyväntekeväisyyttä sen enempää kuin vaikka putkimiehen.

Vihainen äiti kirjoitti:

Ihanaa, että täällä on joku tuoreempikin kirjoittaja. Olen itse ottamassa 5 lk lapseni kotiopetukseen loppulukukaudeksi pitkään jatkuneen koulukiusaamisen vuoksi. Tarkoitus olisi, että lapsi opiskelisi nyt tämän kolmisen kuukauttta kotona ja aloittaisi sitten ensi lukukauden uudessa koulussa. (uusi koulu siis vielä hakusessa). En tehnyt ratkaisua hätiköidysti, vana s eon pitkän ja aika surullisenkin harkinnan tulos. En kuvitellut joutuvani ikinä tekemään moista päätöstä, mutta lapseni henkinen hyvinvointi menee nyt kaiken muun edelle. En halua, että lapseni kärsii enää enempää. Koulu ei ota kiusaamista tosissaan, ei vaikka lapsi oireilee jo todella voimakkaasti, Tänäkään vuonna ei ole mennyt ainuttakaan viikkoa, etteikö lapsi olisi jäänyt tai lähetetty kesken päivän kotiin päänsäryn tai voimakkaiden vatsakipujen vuoksi. Lapsi on selkein sanoin kertonut, että häntä kiusataan ja pyytänyt apua. Kun ilmoitan kouluun lapsen ahdingosta, kiusaaminen joko kielletään kokonaan tai sitten syy kiusaamiseen vieritetään lapsen omille harteille, pääasia että koulun maine säästyy....vaikka sitten lapsen kustannuksella.

Lue lisää

hEI, VOISITKO OLLA YHTEYDESSÄ MINUUN, POJALLANI SAMA ONGELMA, JA MEINASIVAT LAITTAA PSYKIATRISELLE OSASTOLLE KUUDEKSI VIIKOKSI.
pOIKAMME KÄY PIENTÄ KOULUA 3 LUOKALLA JA AION OTTAA PARIKSI PÄIVÄKSI KOTIKOULUUN JA KYSELLÄ JOITAKIN HOITOTUKIA?
[email protected]

Meillä on 16 -vuotias, joka sai hyvän joulutodistuksen, mutta ei enää ole käynyt kevään puolella koulua. Ongelma ei ole uusi ja siihen on useampia syitä. Ajattelimme ensin ottaa hänet pois koulusta kotiopetukseen. Aloimme kuitenkin epäröidä, kun luimme tuon opetushallituksen ohjeen. Kunta voi pestä kätensä lähes kokonaan ja lapsi menettää kaikki koululaisen oikeutensa. Häntä ei mm ole pakko ottaa takaisin kouluun, jos tilanne paranee. Koska järkeviä vaihtoehtoja ei ole esitetty, tämä malli ei ole enää ajan tasalla eikä huomioi lasten ahdinkoa.

Pyrimme neuvottelemaan nyt aikaa pojallemme ja sopimaan tapoja suoritella kouluaineita joustavasti. Ymmärtääkseni Feniks -kouluakin voi käydä vaikka ei olisi irrottanut lasta koulusta. Tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat näiden ongelmien kanssa!

Tässä se ero, että jos lapsi joudutaan ottamaan kotiopetukseen esim. opettajan takia (ei ole alalleen sopiva) ja lapsi saa tarvittavan 'lähetteen' mm. psykologilta, lapsi ei menetä etuuksiaan. Siis lasta ei ole kodin puolesta haluttu ottaa pois koulusta vaan koulunkäynti ei mitenkään muuten onnistu. Koulu ei pystynyt esittämään muuta luokkaa, jossa lapsi kävisi koulua.

Olkaa tarkkoina miten päätöksen sanamuodon teette ja esitätte. Koulu joutuu em. tapauksessa kustantamaan eli antaman kaikki materiaalit ja (eri) opettaja käy kotona tsekkaamassa edistymisen.

noin meillä kirjoitti:

Tässä se ero, että jos lapsi joudutaan ottamaan kotiopetukseen esim. opettajan takia (ei ole alalleen sopiva) ja lapsi saa tarvittavan 'lähetteen' mm. psykologilta, lapsi ei menetä etuuksiaan. Siis lasta ei ole kodin puolesta haluttu ottaa pois koulusta vaan koulunkäynti ei mitenkään muuten onnistu. Koulu ei pystynyt esittämään muuta luokkaa, jossa lapsi kävisi koulua.

Olkaa tarkkoina miten päätöksen sanamuodon teette ja esitätte. Koulu joutuu em. tapauksessa kustantamaan eli antaman kaikki materiaalit ja (eri) opettaja käy kotona tsekkaamassa edistymisen.

Lue lisää

Ihan mielenkiinnosta: millähän sanamuodolla psykologi muotoili sen "lähetteen", jolla lapsen kotiopetuksen syyksi määriteltiin opettajan sopimattomuus?

Millä tavoilla sitä opettajaa tutkittiin, koska ei kai häntä muuten voitu todeta sopimattomaksi tuolle lapselle?

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: millähän sanamuodolla psykologi muotoili sen "lähetteen", jolla lapsen kotiopetuksen syyksi määriteltiin opettajan sopimattomuus?

Millä tavoilla sitä opettajaa tutkittiin, koska ei kai häntä muuten voitu todeta sopimattomaksi tuolle lapselle?

Lue lisää

Eipä ole antaa sanamuotoja, salassapidettäviähän nuo. Eikä niistä mitään tietoja edes anneta. Kouluyhteisö velvoitettiin toimenpiteisiin ja he ilmeisesti ryhtyivät niihin. Mitään tahallista virkarikettä ei todennetuksi joten hän jatkaa työssään. Monet kärsii mutta minkäs sille..

Ammattikasvattaja kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: millähän sanamuodolla psykologi muotoili sen "lähetteen", jolla lapsen kotiopetuksen syyksi määriteltiin opettajan sopimattomuus?

Millä tavoilla sitä opettajaa tutkittiin, koska ei kai häntä muuten voitu todeta sopimattomaksi tuolle lapselle?

Lue lisää

Omalla lapsella hirveä ope täälä hetkellä. Ikävä sanoa näin,mutta totta...

Jokaisen suomalaisen pikkulasten vanhempien pitäisi tutkia NYT maamme ja maanosamme historiaa. Sieltä löytyy sivistyksemme lähteet. Siihen paras lähdekirja on tietysti kirja _Raamattu.

Sen tutkiminen on edelleen tärkeintä opiskelua. Nyt uuden nettiaikakauden tuomin mahdollisuuksin olisi hyvä jokaisen tukia ja tiedostaa koko kouluelämän keksinnön arvo ja tarkoitus. Vanhempi väestö on myös hyvä haastattelukohde.

Ikäiseni ovat nähneet mullistavan muutoksen elämässään. Isoäitini osasi sujuvasti lukea ja laskea pelkästään äitinsä opettamana. Hänen taidokkuus ja idearikkaus oli mielettömän suuri ison perheen ja talon emäntänä. Omat vanhempani kävivät muutaman talven kiertokoulun. Sanani ei riitä ylistämään heidän viisauttaan tiedossa ja taidossa ml.sota-aika. Viimeisten 10 v eläkevuosiensa aikana ja ylirunsaan lapsenlapsimäärän ympäröimänä he innokkaasti tutkivat vielä viimeisimmät tiedot terveydestä, tieteestä ja historiasta. Siihen aikaan tv:n 2 kanavaakin olivat pääsääntöisesti totuutta kertovia.

Sitten aika muuttui ja äidin helmasta otettiin lapset yhteiskunnan varhaiskasvatukseen. Toki ei väkisin. Mutta näin suositus ja muka parempi lapselle, että mitä aiemmin vieraan hoitoon sen parempi. Miksi?

Ennen perheen ilo oli nimenomaan itse iloita lapsesta ja lapsi sai aidon turvan ja rakkauden vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Miksi jossakin vaiheessa itsensä asiantuntijoiksi nimittävät menettivät ymmärryksen, että pikkulapsen kasvattaa RAVINTO JA RAKKAUS
(= on turvallisuus)?
Miksi yhteiskunta, joka tuon ymmärsi entisestään, on hyväksynyt, että kokeillaan nyt jotakin vanhan tilalle. Ikäänkuin koekaniinijuttua kaikki!

Nykyisin jokainen vanhempi voi olla lapsensa opettaja koulutuksensa perusteella tämän aikuisuuteen saakka!
On täysin ymmärrettävää, että ennen vähemmän oppineet vanhemmat uskoivat ja luottivat koulutettujen opettajien osaamiseen?

Nyt on tehty varhaiskasvatuskesta kuin välttämätön koulu pikkulapsille. Mutta erotus kouluun on nurinkurinen!
Miksi pikkulasta on yhteiskunnan varhaiskoulutettava 9 h päivä ja sitten ala-asteikäisiä 3-5 h päivä?
Sitten riippuen vanhempiensa ymmärryksestä nämä ala-asteikäiset saavat kuljeksia lopun päivää, missä haluavat. Nuoriso-ongelmat ovat räjähtäneet mielettömiksi kustannuksineen ja kukaan ei ota vastuutta koululaisten ilta-päiväorpoudesta!

Eikö olisi ollut järkevämpää sijoittaa yhteiskunnan rahat kokopäivävarhaiskasvatuskeksinnöstä koululaisten todelliseen huolehtimiseen???

Miksi ylipäätään alle kouluikäisen lapsen kotihoito ei ole korvattavaa työtä, työttömälle vanhemmalleenkin? Maksetaanhan omaihoidostakin jotakin? Silti voi olla työtön. Jokatapauksessa päiväkotihoito on yhteiskunnalle kallista. JOKATAPAUKSESSA ON VÄÄRIN , että kouluissa ei yllä kasvatuspäivä vähintään kello neljään. Kenen idea ylipäätään on koskaan päässyt säätämään pikkulapsille pakkokokopäiväero vanhemmistaan? Ja sama idea keksi sille lisäksi hienon nimen varhaiskasvatus. Miksi ei varhaiskoulutus?

Milloin Suomi herää ja säätää pikkulasten kasvatuspäivät puoleen päivään yhdessä vanhempansa työpäivän kanssa ja koululaisten kasvatuspäivät kokopäiväiseksi. Koska iso lapsi on harhateillä koulun jälkeen ja aika on isoissa kaupungeissa muuttunut.
Myös vanhemmat voivat olla turvallisin mielin kokopäivätyössä, kun lapsella on turva koulussa.

Laki säätää kaikenlaista, mutta Suomessa on ollut aina vapaus. Meillä ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Meillä ei ole tietenkään lapsille vieraan päivähoidolle pakkoa . Kautta maailman sivu on oma äiti ollut ainoastaan PARAS pikkulapsensa kasvattaja.
Nyt Suomessa kuitenkin on idearikkaimmat (netti) ja koulutetut vanhemmat, kiitos yhteiskuntamme, siis eikun ideoimaan.