Uroskoiramme 1v10kk alkanut parin viimeisen kuukauden aikana käyttäytyä arvaamattomasti vieraita ihmisiä kohtaan. Lenkillä jää tuijottamaan joitakin ihmisiä, odottaa kunnes ovat ohittamassa ja hyökkää kohti muristen. Ennen antoi vieraiden koskettaa ohimennen, nyt ärähtää heti tai hetken päästä jos jäädään juttelemaan. Nuuskii sormia ja suuttuu siitäkin yllättäen. Tuntuu ettei uskalla enää koskaan tutustuttaa uusiin ihmisiin. Ei vielä ole purrut ketään, ehkä siksi kun ollaan nopeasti vedetty hihnasta taaemmaksi. Tutuille ihmisille ei rähjää, ei myöskään toisille koirille kovin usein. Täytyykö tässä ruveta varoittamaan muita että älkää tulko lähelle, meidän koira voi purra.
mukavasta kamalaksi
rapsakka
3211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkä rotuinen koira teillä on? Joillekin roduille tuommoinen käytös on aika "normaalia"..
On parempi ehkä kuitenkin varoittaa että tietää varautua siihen...
Omalla on kanssa ihme tapa kun ollaan ohittamassa ja joku haluaisi hetken jutella koirasta ja tervehtiä sitä, niin ensin tämä rontti haukahtaa varoittamatta ja sitten jos sitä pelästyy, niin peli on pelattu. Pelästynyt ihminen, jolla ei kokemusta koirista, alkaa vaistomaisesti tuijottaa ja koira ottaakin sen henkilökohtaisena loukkauksena. Alkaa louskuttaa vihaisen kuuloisena. Ja nyt hiljattain ensimmäisen kerran sain todisteen epäilylleni että tarvittaessa voisi purrakin. Sukulaispoikaa meinasi hälvästä ja se meno siinä oli sen sorttista että ei epäilyksen häivää jäänyt että jos... Muutenkin lapset eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuulu suosikeihin
Jos taas ihminen(myös muksut) on ollut ennenkin tekemisissä koirien kanssa eikä pelkää niin koirakaan ei koe sitä uhkaksi vaan muuttuu ystävälliseksi. Liekö tuo siis jonkinlainen luotettavuustesti?
Itse olen katsonut parhaaksi vain kertoa että tämä koissu on vähän äkäpussi, joten kannattaa olla varovainen. Harmittaa kun kuitenkin tämä on sellanen lutunen karvakorva jota lapsetkin mielellään välillä paijaisi ja kun asiasta kauniisti kysyvät niin ei uskalla antaa koskea. Jostain ihme syystä kulmakunnan tenavat silti näyttää fanittavan tätä koska eräänä päivänä lauma koululaisia kyseli sen kuulumisia ja lähetti sille terveisiä kun tavattiin ilman että koiruus oli mukana.
Suosittelen rauhallisuutta ja rauhoittavaa puhumista koiralle ohitustilanteissa, se nimittäin pelkää(oletan), että päällesi käy joku. Ja kun tämä ihminen sitten ottaa kontaktia niin kertoa vähän humoristisesti että koirassa on äkäpussin vikaa. Jotta kannattaa olla vähän varuillaan. Erityisesti lapsille tuo äkäpussi menee perille, tuomatta silti mielikuvaa vihaisesta pedosta joka vain odottaa tilaisuutta popsia suuhunsa. Sama pätee aikuisiin joilla on koirapelkoa, niin sillä ei tuo sellaista mielikuvaa millä lietsoo pelkoa entisestään.
Osa koirista on herkkiä ja nopeareaktioisia, osa hitaita löllyköitä.
Varmasti joitain ikäviä kokemuksia on taustalla, tai sitten jotain muutoksia (joko koiran omia hormonaalisia tai ulkoisia, kuten muutto tms?) Voi myös tarkkailla, tapahtuuko enemmän pimeällä ja lähellä kotia? Näkeekö ja kuuleeko koira hyvin, eihän sillä ole kipuja? Monesti ihan pentuajan ikävät kokemukset oireilevat vasta 1,5-2 v iässä, koira "uskaltaa" näyttää pelkonsa ja yrittää tehdä asialle jotain. Yritä saada se luottamaan, että sinä hoidat kyllä asian. Sinä olet turvallinen johtaja.
Rauhallisuuteen kotona ja lenkillä kehottaisin minäkin. Me usein ennakoimme itse ja jännitämme, koira varmasti vaistoaa tämän.
En ymmärrä, miten ihmiset tukkivat jatkuvasti luoksenne. Väistä ihmisiä jo kauempaa luonnollisella tapaa, eivät usein väkisin tuppaudu jutulle. Myös joku "anteeksi, mutta harjoittelemme juuri ohittamista ja sitä, ettei aina kaikkia moikata" riittää normaaliälyisille, eivät tuki eivätkä loukkaannu.
Ne ajat ovat nyt ohi, jolloin saatoit itsekin jutustella - tästä edes tarkkaile koiran reaktioita. Et halua sen puraisevan ketään ja joutuvan siitä syystä lopetettavaksi.
Kannusta koiraa KOTONA, opeta temppuja jne, mikä vahvistaa koiran itsetuntoa. Anna koiran onnistua ja osata. Muuten älä lepertele liikaa. Lenkilläkin voi pyytää välillä yhtäkkiä istumaan tms, ja sitten taas jatkaa normaalisti.
Murinat ja hyökkäykset johtuvat useimmiten PELOSTA ja EPÄVARMUUDESTA, itsevarman ja tasapainoisen koiran ei tarvitse jo valmiiksi puolustautua, se reagoi vasta pakon edessä, ei varmuuden vuoksi. Nuoret uroskoirat joskus myös machoilevat toisilleen, mutta nyt ei ole kyse siitä.
Miettikää siis miksi sen turvallisuuden tunne on järkkynyt (vai onko ns. puollustavaa rotua) ja miten se voisi tuntea olonsa taas varmaksi ja rauhalliseksi. Hoitakaa syytä ei seurausta.
Yritä jatkossa suojella ikäviltä kokemuksilta, älä anna pikkukoirien räksyttää sille jne, kääntäkää suuntaa. Älä päästä humalaisia ihmisiä lääppimään jne.
Rohkaisua ja rauhallisuutta, toivottavasti on vaan joku epävarmuuskausi! Ole silti itse valppaana.