Helsingin Sanomissa oli tänään juttu Tennispalatsin 1800-luvun akateemista taidetta esittelevästä näyttelystä. Rivien välistä pystyi lukemaan, kuinka kirjoittaja (Timo Valjakka) vähättelee siellä näytteillä olevaa taidetta. Räikein esimerkki tästä halveksunnasta oli seuraava kohta:
"Miksi meidän tulisi kiinnostua raskaaseen kultaan kehystetyistä ja pikkutarkasti maalatuista teoksista, jollaiset tekivät tilaa modernille taiteelle jo yli sata vuotta sitten?
Esimerkiksi siksi, että ymmärtäisimme, mitä vastaan impressionismi kapinoi tai miksi Pablo Picasso on olemassa"
Eli ne eivät ole näkemisen arvoisia siksi, että ne olisivat huolellisesti suunniteltua ja toteutettua taidetta, loistavimpia esimerkkejä oman aikansa eräästä taidesuuntauksesta tai ylipäätänsä itsessään arvokkaita.
Ei, niillä on vain arvoa opetusmateriaalina. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että Ateneumiin kannattaa mennä katsomaan Edelfeltin maalauksia, koska niiden avulla tajuaa miksi taidetta alettiin uudistamaan, ei sen takia että ne olisivat hyviä taideteoksia.
Myönnän, että ehkä hieman kärjistän asioita ,eihän teksissä sanota, että niitä kannattaa mennä katsomaan VAIN, jotta ymmärtäisi uudempaa taidetta, mutta silti on mielestäni törkeää, että esimerkiksi otettiin juuri se seikka.
HS vähättelee klassista taidetta
20
1444
Vastaukset
- BARE
Kävin itse tuola tennispalatisissa katsomassa noi. Ja pakko sanoa että en kauheasti pitänyt kaikista. Mutta todellakin parempaa taidetta kuin picasso tai joku muu moderni huttu.
Timo Valjakka voisi vähän avartaa näkemystään taiteesta. miten eri tavalla yhtä ja samaa tekstiä voi lukea. Lukiessani artikkelin, tai arvion näyttelystä, kiinnitin huomion aivan eri asioihin.
Valjakka kirjoittaa mm. "Kun taiteen historiaa tarkastelee pitemmän matkan päästä, näkee selvästi, miten taide realismista lähtien on etsinyt vaihtoehtoja salonkitaiteen pysähtyneisyydelle ja kiiltokuvamaiselle pinnallisuudelle." ja edelleen "... salonkitaiteilijat... sovittivat ilmaisunsa vallitseviin tyyli- ja kauneuskäsityksiin. Lisäksi he nodattivat akatemian sanelemia sääntöjä aiheiden valintaa myöden."
En toista enempää samaan viittaavaa tekstiä vaan otan raykaisevasti poikkeavaa: : "1900-luvun lähestyessä venläistaiteilijoiden ilmaisu alkoi vapautua. Salonkien virtuoosit eivät olleet immuuneja taiteen toisinajattelijoille, jotka 1860-luvulla perustivat Pariisiin omat salonkinsa ja Venäjällä ottivat kurssin kohtirealismia".
Kyse on siitä, miten ymmärtää Valjakan käyttämät termit, toisaalta salonkitaide ja salonkitaiteilijat ja toisaalta realismi. Minä olen ymmärtänyt tuon eron siten, että suomalaistenkin rakastama Ilja Repin kollegoineen oli tyypillinen realismin edustaja, joka maalasi kaiken toisin kuin salonkitaiteessa edellytettiin. Kannatta lukea tuoa näyttelyarvio huolella joka sanaa tutkien ja tutkia hyvin myös rinnalla oleva kuva Bronnikovin maalauksesta, niin ymmärtää mitä Valjakka kirjoittaa.
Tällä palstalla paljon debatoidussa rinnastuksessa akateeminen klassinen realismi vs. moderni olen käyttänyt aivan samoja sanoja salonkitaide ja kiiltokuvamaisuus mm. BAREn paljon linkittämistä taiteilijoista. Jos hän olisi linkittänyt Repiniin, en noita sanoja olisi käyttänyt enkä liioin Zornin kohdalla, jonka hän mainitsee mutta linkittämättä. Moelmmat herrat olivat esittäviä realisteja, eivät salonkitaiteilijoita, jollainen Edelfeldtkin oli, valitettavasti.- BARE
Heh kiiltokuvamaisuus on se että ei maalaa järjettömän realistisia aiheita? Mun mielestä kiiltokuvamaisuus on sitä dusseldorfin koulukunnan omaista puoliksi päästä piirtämistä, jossa kaikki ihmiset, esineet ja asiat esitetään sievistellen. Niin että esim. muotokuvissa ei erota että kuka henkilö on kyseessä.
Mun mielestä on jotenkin kohtuutonta kutsua noita mun linkittämiä taiteilijoita kiiltokuvamaisiksi. Ne varmaan maalaavat siististi ja ovat uskollisia näkemälleen, mutta se ei niistä tee kiiltokuvamaisia. Ei kai nykyään ole missään muodossa enää olemassa tota salonkitaidetta. Tai en ainakaan usko... Emt...
Tossa artikelissa väitetettiin vieläpä että repin akatemia on ainoa koulu maailmassa joka opettaa klassista realismia, ja sehän ei ole totta. Firenzessä on 3 ja amerikassa ties kuinka monta, ton lisäksi. Tai ehkä Repin akatemia on ainoa koulu joka opettaa akatemiamaisesti, samalla tapaa kuin Ecole Des Beaux, mutta saman tyyppisiä perusteita opettaa todella monta koulua ympäri maailman. - olivetree
tuosta Edelfeltistä. Vaikka Edelfelt tekikin aika kaupallista maalausta ja oli varsin salonkikelpoinen jopa Venäjää myöden, niin ei hän ihan kokonaan salonkitaiteilija ollut. Edelfeltin maalaukset liikkuvat paikkapaikoin realismin, symbolismin ja jopa impressionismin rajamailla. Ainoa ero hänen ja Zornin välillä on sivellintekniikassa. Zorn kenties kehitti maalaustekniikkaa yhä bravuurimpaan suuntaan, tosin mielestäni Velasques on vieläkin parempi, mutta ei tarjonnut mitään mikä olisi ollut mullistavaa.
Repin ystävineen muutti venäläistä taidemaalausta realismin suuntaan, tosin aikana jolloin euroopassa tehtiin jo impressionismia. olivetree kirjoitti:
tuosta Edelfeltistä. Vaikka Edelfelt tekikin aika kaupallista maalausta ja oli varsin salonkikelpoinen jopa Venäjää myöden, niin ei hän ihan kokonaan salonkitaiteilija ollut. Edelfeltin maalaukset liikkuvat paikkapaikoin realismin, symbolismin ja jopa impressionismin rajamailla. Ainoa ero hänen ja Zornin välillä on sivellintekniikassa. Zorn kenties kehitti maalaustekniikkaa yhä bravuurimpaan suuntaan, tosin mielestäni Velasques on vieläkin parempi, mutta ei tarjonnut mitään mikä olisi ollut mullistavaa.
Repin ystävineen muutti venäläistä taidemaalausta realismin suuntaan, tosin aikana jolloin euroopassa tehtiin jo impressionismia.etten noita mainitsemiasi "myönnytyksiä" Edelfeldtistä kirjoittanut. Ne olivat jo tekstissä mutta poistin ne kuitenkin, sillä enemmän painoi kuitenkin hänen tarkoituksellinen kaupallinen romanttisuutensa ja sievistelynsä loistavan tekniikan avulla.
Mutta hiukan toiseen aiheeseen. Vain viikko pari sitten palstalla kajottiin kriitikoihin sanoen mm., että "kun ei osaa maalata, ryhtyy kriitikoksi". Kriitikoihin ja kritiikkiin on puututtu ennenkin juuri vähättelymielessä. Valjakan kritiikki on oiva esimerkki kriitikosta, joka tietää mistä kirjoittaa ja kirjoittaa näyttelyn taustaa henosti valottaen. Taide muuttuu pienin tai suurin hyppäyksin mutta aina sen takana on selkeä syy, paine, joka ajaa muutoksiin. Näin suurta yleisöä pitäisikin valistaa, kertoa noiden hyppyjen taustat. Eihän johonkin Andy Warholiin tultu klassisesta salonkitaiteesta ilman useaa pientä hyppyä.
Tätä taustaa vastaan nn ymmärrä Michelarkangelon aloituksen henkeä. Valjakka arvostaa selvästi näyttelyä oman aikansa taitajien esillepanona, kuten myös taiteilijoita, mutta kysyy, miksi juuri nyt. Siinä hän mielestäni tekee virheen, että hyppää itse salonkitaiteeta suoraan Picassoon, välissä ehti olla useita hyppyjä tyylistä toiseen. En olisi voinut jättää kirjoittamatta, ajattelevalle lukijalle muu olisi ollut aivan riittävää. Vaikka hän itse olisikin perin kyllästynyt tuohon kieltämättä perin jäykkään salonkitaiteeseen, antaa se monelle katsojalle kuitenkin jotakin uutta taiteen historiasta, olkoonkin että perin merkityksettämästä vaiheesta.- BARE
ilpittore kirjoitti:
etten noita mainitsemiasi "myönnytyksiä" Edelfeldtistä kirjoittanut. Ne olivat jo tekstissä mutta poistin ne kuitenkin, sillä enemmän painoi kuitenkin hänen tarkoituksellinen kaupallinen romanttisuutensa ja sievistelynsä loistavan tekniikan avulla.
Mutta hiukan toiseen aiheeseen. Vain viikko pari sitten palstalla kajottiin kriitikoihin sanoen mm., että "kun ei osaa maalata, ryhtyy kriitikoksi". Kriitikoihin ja kritiikkiin on puututtu ennenkin juuri vähättelymielessä. Valjakan kritiikki on oiva esimerkki kriitikosta, joka tietää mistä kirjoittaa ja kirjoittaa näyttelyn taustaa henosti valottaen. Taide muuttuu pienin tai suurin hyppäyksin mutta aina sen takana on selkeä syy, paine, joka ajaa muutoksiin. Näin suurta yleisöä pitäisikin valistaa, kertoa noiden hyppyjen taustat. Eihän johonkin Andy Warholiin tultu klassisesta salonkitaiteesta ilman useaa pientä hyppyä.
Tätä taustaa vastaan nn ymmärrä Michelarkangelon aloituksen henkeä. Valjakka arvostaa selvästi näyttelyä oman aikansa taitajien esillepanona, kuten myös taiteilijoita, mutta kysyy, miksi juuri nyt. Siinä hän mielestäni tekee virheen, että hyppää itse salonkitaiteeta suoraan Picassoon, välissä ehti olla useita hyppyjä tyylistä toiseen. En olisi voinut jättää kirjoittamatta, ajattelevalle lukijalle muu olisi ollut aivan riittävää. Vaikka hän itse olisikin perin kyllästynyt tuohon kieltämättä perin jäykkään salonkitaiteeseen, antaa se monelle katsojalle kuitenkin jotakin uutta taiteen historiasta, olkoonkin että perin merkityksettämästä vaiheesta."joka tietää mistä kirjoittaa ja kirjoittaa näyttelyn taustaa "
Eipä kauheasti kyllä näyttänyt tietävän aiheesta. - olivetree
ilpittore kirjoitti:
etten noita mainitsemiasi "myönnytyksiä" Edelfeldtistä kirjoittanut. Ne olivat jo tekstissä mutta poistin ne kuitenkin, sillä enemmän painoi kuitenkin hänen tarkoituksellinen kaupallinen romanttisuutensa ja sievistelynsä loistavan tekniikan avulla.
Mutta hiukan toiseen aiheeseen. Vain viikko pari sitten palstalla kajottiin kriitikoihin sanoen mm., että "kun ei osaa maalata, ryhtyy kriitikoksi". Kriitikoihin ja kritiikkiin on puututtu ennenkin juuri vähättelymielessä. Valjakan kritiikki on oiva esimerkki kriitikosta, joka tietää mistä kirjoittaa ja kirjoittaa näyttelyn taustaa henosti valottaen. Taide muuttuu pienin tai suurin hyppäyksin mutta aina sen takana on selkeä syy, paine, joka ajaa muutoksiin. Näin suurta yleisöä pitäisikin valistaa, kertoa noiden hyppyjen taustat. Eihän johonkin Andy Warholiin tultu klassisesta salonkitaiteesta ilman useaa pientä hyppyä.
Tätä taustaa vastaan nn ymmärrä Michelarkangelon aloituksen henkeä. Valjakka arvostaa selvästi näyttelyä oman aikansa taitajien esillepanona, kuten myös taiteilijoita, mutta kysyy, miksi juuri nyt. Siinä hän mielestäni tekee virheen, että hyppää itse salonkitaiteeta suoraan Picassoon, välissä ehti olla useita hyppyjä tyylistä toiseen. En olisi voinut jättää kirjoittamatta, ajattelevalle lukijalle muu olisi ollut aivan riittävää. Vaikka hän itse olisikin perin kyllästynyt tuohon kieltämättä perin jäykkään salonkitaiteeseen, antaa se monelle katsojalle kuitenkin jotakin uutta taiteen historiasta, olkoonkin että perin merkityksettämästä vaiheesta.Valjakka mielestäni sekoittaa, tai vähintääkin epäonnistuneesti yhdistää ns.salonkitaiteen ja ns.akatemitaiteen. Akatemioita on aina ollut ja tulee varmaan olemaakin ja vaikka pohdittaisiin akatemitaidetta 1800-luvun lopun ilmiönä, niin silti se eroaa mielestäni tuon ajan salonkitaiteesta. Akatemiataide on akateemisin ihantein ja opein tehtyä taidetta. Usein akatemioissa tehdyt harjoitustyöt olivat usein vain teknisiä harjoitustöitä, ovatko ne siten taidetta en tiedä. Salonkitaide taas saattoi olla puhtaan akateemisesti ajatellen teknisesti huonompaa, mutta sisällöllisesti rikkaampaa. Lisäksi salongeissa nähtiin 1800-luvun lopulla jo realismiin ja impressionismiin viittaavia töitä. Kun taas akatemitaide ei varsinaisesti kyseistä ajattelua ja ilmaisua opettanut.
Tietenkin akatemioita on vieläkin, meilläkin kuvataideakatemia. Vieläkin mielestäni voidaan puhua akatemitaiteesta, varsinkin kun katsoo esim. kuvataideakatemiasta valmistuneiden töitä. Tekniikka, ihanteet ja arvot ovat muuttuneet, mutta onko valmistuneiden töiden välillä paljon suurempia eroja kuin 1800 luvun lopun akatemioiden kasvattien töissä.
Valjakka toteaa ”Komeasti esille asetetun näyttelyn viesteihin kuuluu myös, ettei akateemisuus taiteessa jäänyt historialliseksi ilmiöksi. Siitä on kyse aina, kun jokin taho haluaa sanella, mistä taide saa puhua ja miten. Se nostaa päätään myös joka kerta, kun tekninen taituruus nostetaan taiteen sisällön yläpuolelle. ”Ei akateemisuus taiteessa, edes 1800 luvun aikana tuota tarkoita. Esim, myöhemmin Venäjän sosialistisella realismilla on hyvin vähän tekemistä akatemiataiteen kanssa. Antiikin kreikka hylättiin esikuvana ja tekninen tyyli tuli lähinnä juuri Repinin töistä. Tekninen taituruus voi tuoda maalaukseen myös sisältöä, kun ajattelee esim.Rembrandtin omakuvia niin juuri teknisen taituruuden ansiosta ne onnistuvat välittämään jotain ihmisyydestä vielä tänäkin päivänä. Teknisestä taituruudesta, akatemiataiteesta ja monesta muustakin 1800 luvun taidemaailman asiasta tuli punainen vaate modernisteille ja vieläkin voimme havaita tämän ajattelun jälkimaininkeja esim. tässä Valjakan tekstissä. BARE kirjoitti:
"joka tietää mistä kirjoittaa ja kirjoittaa näyttelyn taustaa "
Eipä kauheasti kyllä näyttänyt tietävän aiheesta.muutaman palstamillimetrin arvostelulta, joka koskee useiden taiteilijoiden kymmeniä teoksia? Mielestäni Valjakan lähestymistapa on yksi mahdollisista, kun hän valottaa ko. kokonaisuuden osaa taiteen koko kentässä. Mitä sinä olisit vastaavan kokoisessa arviossa halunnut tuoda esille? Koska olet näyttelyn nähnyt niin kirjoita nyt meille tänne esimerkki. Vaihteeksi jotain asiaakin.
olivetree kirjoitti:
Valjakka mielestäni sekoittaa, tai vähintääkin epäonnistuneesti yhdistää ns.salonkitaiteen ja ns.akatemitaiteen. Akatemioita on aina ollut ja tulee varmaan olemaakin ja vaikka pohdittaisiin akatemitaidetta 1800-luvun lopun ilmiönä, niin silti se eroaa mielestäni tuon ajan salonkitaiteesta. Akatemiataide on akateemisin ihantein ja opein tehtyä taidetta. Usein akatemioissa tehdyt harjoitustyöt olivat usein vain teknisiä harjoitustöitä, ovatko ne siten taidetta en tiedä. Salonkitaide taas saattoi olla puhtaan akateemisesti ajatellen teknisesti huonompaa, mutta sisällöllisesti rikkaampaa. Lisäksi salongeissa nähtiin 1800-luvun lopulla jo realismiin ja impressionismiin viittaavia töitä. Kun taas akatemitaide ei varsinaisesti kyseistä ajattelua ja ilmaisua opettanut.
Tietenkin akatemioita on vieläkin, meilläkin kuvataideakatemia. Vieläkin mielestäni voidaan puhua akatemitaiteesta, varsinkin kun katsoo esim. kuvataideakatemiasta valmistuneiden töitä. Tekniikka, ihanteet ja arvot ovat muuttuneet, mutta onko valmistuneiden töiden välillä paljon suurempia eroja kuin 1800 luvun lopun akatemioiden kasvattien töissä.
Valjakka toteaa ”Komeasti esille asetetun näyttelyn viesteihin kuuluu myös, ettei akateemisuus taiteessa jäänyt historialliseksi ilmiöksi. Siitä on kyse aina, kun jokin taho haluaa sanella, mistä taide saa puhua ja miten. Se nostaa päätään myös joka kerta, kun tekninen taituruus nostetaan taiteen sisällön yläpuolelle. ”Ei akateemisuus taiteessa, edes 1800 luvun aikana tuota tarkoita. Esim, myöhemmin Venäjän sosialistisella realismilla on hyvin vähän tekemistä akatemiataiteen kanssa. Antiikin kreikka hylättiin esikuvana ja tekninen tyyli tuli lähinnä juuri Repinin töistä. Tekninen taituruus voi tuoda maalaukseen myös sisältöä, kun ajattelee esim.Rembrandtin omakuvia niin juuri teknisen taituruuden ansiosta ne onnistuvat välittämään jotain ihmisyydestä vielä tänäkin päivänä. Teknisestä taituruudesta, akatemiataiteesta ja monesta muustakin 1800 luvun taidemaailman asiasta tuli punainen vaate modernisteille ja vieläkin voimme havaita tämän ajattelun jälkimaininkeja esim. tässä Valjakan tekstissä.kuin lehtiarvosteluissa suurena rajoituksena on käytössä oleva tila. Se pakottaa tiivistämään ja oikomaan mutkia. Joskus harvoin on mm. HSssa ollut koko sivun arvio jostakin taiteilijasta ja hänen taiteestaan. Vain sellainen antaa mahdollisuuden jo esseeluonteiseen tarkasteluun, jossa asioista voi sanoa enemmän kuin kliseitä ja sloganeita.
Kokonaan toinen asia on, mitä termejä mistäkin kuvataiteen haaran "alalohkoista" kukin käyttää. Joillekin on vakiintunut tarkoitus mutta ei kaikille. Valjakka ei arviossaan tee eroa salonkitaiteen ja akatemiataiteen välille enkä tiedä, oppimaton kun olen, onko esim. salonkitaiteelle selviä tunnusmerkkejä eroksi muusta akatemiataiteesta, tai edes itse akatemiataiteelle vakiintunutta sisältöä. Valjakka nyt näyttää pitävän sitä suurena kokonaisuutena, joka juontaa juurensa Pariisin akatemiasta, johon myös Pietari akateeminen taide perustuu. Salonkitaide minulle on ollut taidetta, jossa yhdistyvät tuon akatemiakoulutuksen hyvän teknillisen osaamisen ohella mm. pikkutarkkuus, sievistely, romanttisuus, kiiltokuvamaisuus, pinnallisuus ja sisällön tyhjyys. Se on yksilöllinen subjektiivinen näkemys minulle aikansa eläneestä taiteesta.
- nuoriso
"että niitä kannattaa mennä katsomaan VAIN, jotta ymmärtäisi uudempaa taidetta"
-Niin. Uudempi ja uudempi..Itselleni moderni taide edustaa sitä old-school meininkiä josta en voisi vähempää innostua. Samaan lokeroon tippuu kaikki en-osaa-edes-ihmistä-piirtää-arty-farty kama jota suomessa aikas paljon väännetään. Salonkitaide on myös liian pehmeällä pensselillä taputeltua ja meneekin käsi kädessä valokuvien katselun kanssa. Sellanen kiva sopivan pelkistävä ja roisi ote toimii miulle.
Nämähän on kaikki tietty makuasioita. Onneksi on niin monenlaista taidetta esillä ja varmasti kaikille löytyy jotakin sopivaa.- pesten
tuota äärimmäistä klassisen taiteen ihannointia mitä täällä jotkut harrastaa. Itsekin pidän kyllä klassisesta taiteesta, mutta en vain sen takia että ne ovat hyvin piirrettyjä/maalattuja/veistettyjä. Jos tuo äärimmäinen realismi olisi nyt taiteessa se asia mikä on vain tavoittelemisen arvoista ja hyvää niin kyllä 1900-luvulla on tehty ne realistisimmat työt, niistä vain ei täällä ole mainittu.
Esim. Duane Hansonin veistokset ovat sellaisia että niitä voi galleriassa erehtyä moikkaamaan.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1c/Duane_Hanson_Drug_Addict_Louisiana_1975.jpg
Luulisi että nämä kai ovat BAREn ja muutaman muun mielestä nyt aivan ylivertaista taidetta. - BARE
pesten kirjoitti:
tuota äärimmäistä klassisen taiteen ihannointia mitä täällä jotkut harrastaa. Itsekin pidän kyllä klassisesta taiteesta, mutta en vain sen takia että ne ovat hyvin piirrettyjä/maalattuja/veistettyjä. Jos tuo äärimmäinen realismi olisi nyt taiteessa se asia mikä on vain tavoittelemisen arvoista ja hyvää niin kyllä 1900-luvulla on tehty ne realistisimmat työt, niistä vain ei täällä ole mainittu.
Esim. Duane Hansonin veistokset ovat sellaisia että niitä voi galleriassa erehtyä moikkaamaan.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1c/Duane_Hanson_Drug_Addict_Louisiana_1975.jpg
Luulisi että nämä kai ovat BAREn ja muutaman muun mielestä nyt aivan ylivertaista taidetta.En jaksa vääntää... Toi ei vaan ole hyvää. Rodinin veistokset on oikeasti siistejä.
Valjakkahan tosiaan suhtautuu nihkeästi kyseisessä näyttelyssä esillä olevaan akatemiamaalausten kokonaisuuteen. Kritiikistä saa jopa käsityksen, että näyttely käy varoittavasta esimerkistä. Mistä on kyse, kun periaatteessa hienosti ja moitteettomasti maalatuista teoksista voidaan päätyä tällaiseen johtopäätökseen?
Näyttelyssä on esillä paljon akatemiamaalauksia antiikin aiheista jotka unohdettuina tulivat uudestaan esille renessanssin myötä. Renessanssin maalauksia Valjakka arvostaa mutta ei välttämättä sen jälkeisiä akatemiamaalauksia, miksi? Menikö jossakin kohtaa jokin pieleen? Katsotaanpa mitä renessanssin nero Leonardo da Vincillä on sanottavaa asiasta.
Leonardon Työpäiväkirjojen sivulla 262 hän pohtii:
”Kuinka kuvataide huononee ja surkastuu aikakausi aikakaudelta, kun taidemaalareilla ei ole muita malleja kuin valmiit maalaukset… taidemaalarin töissä on tuskin mitään kiitettävää, jos hän ottaa mallikseen toisten maalaukset, mutta jos hän hakee oppinsa luonnosta, hänen työnsä kantaa hyvää hedelmää. Roomalaisia seurasi joukko maalareita, jotka matkivat toinen toistaan, ja niin heidän taiteensa kävi vuosisatojen vieriessä jatkuvasti kehnommaksi.”
Juuri näin kävi akatemiamaalareille. Sen sijaan että olisivat innoittuneet antiikista ja luoneet oman tulkinnan siitä pitäytyivät he renessanssin luomassa muotokielessä. He siis imitoivat ja kopioivat vuosisatoja toisten maalauksia sen sijaan että olisivat luoneet omia maalauksia. Tällöin ulkokuori on syrjäyttänyt sisällön ja maalauksessa on pelkkä korea kuori ilman mainittavaa sisältöä.
Akatemiamaalaukset olivat aikansa kauniit ja rohkeat eli tuttu, luotettava ja päättymätön ajanviete niille joilla oli siihen varaa. Laimea, intohimoton, vaaraton tuote joka oli unohtanut omat lähtökohtansa, alkuperänsä ja ihanteensa sekä alkanut elää omaa sisäsiittoista elämäänsä.
Sille kävi kuten puolalaiselle ratsuväelle toisessa maailmansodassa, saksalaisten panssarit jyräsivät sen tieltään. Samalla hetkellä kun ratsuväki murskattiin olemattomiin sen uljas tuhatvuotinen perinne osoittautui tyhjäksi ja ulkokohtaiseksi kulissiksi nykyaikaisella taistelukentällä.
Samalla lailla, joskin hitaammin kävi klassiselle maalaustaiteelle taidekentällä kun uudet aatteet ja ajatukset impressionismi keihäänkärkenään jyräsivät sen tieltään. Klassiselle maalaustaiteen kohtalo oli kuten ratsuväen ja ylipäätään hevosen, se syrjäytettiin marginaaliin.- BARE...
"Juuri näin kävi akatemiamaalareille. Sen sijaan että olisivat innoittuneet antiikista ja luoneet oman tulkinnan siitä pitäytyivät he renessanssin luomassa muotokielessä"
Niin joo totta. Nykyään taide onkin sitten lähinnä jotain muodin tapaista sisäpiirin pikku leikkiä. Jonka avulla voi tuntea vähän olevansa jotain parempaa kuin sellaiset jotka eivät ymmärrä näitä sotkuja. - veldes
BARE... kirjoitti:
"Juuri näin kävi akatemiamaalareille. Sen sijaan että olisivat innoittuneet antiikista ja luoneet oman tulkinnan siitä pitäytyivät he renessanssin luomassa muotokielessä"
Niin joo totta. Nykyään taide onkin sitten lähinnä jotain muodin tapaista sisäpiirin pikku leikkiä. Jonka avulla voi tuntea vähän olevansa jotain parempaa kuin sellaiset jotka eivät ymmärrä näitä sotkuja.Sun jutuistas ei aina oikein pysy kärryillä. Selventäsitkö vähän jälleen.
Onhan taiteessa nykyäänkin olemassa erilaisia "tasoja". On niitä jotka maalaa maisemia ja kukka tauluja opistoissa ja kursseilla yhden suhde yhteen, mitä tarkempi kuva aina parempi.
Sitten niitä erilaisia taidekoulujen käyneitä jotka esittelevät töitään taiteilijaseurojen ja taideyhdistysten näyttelyissä, ja jotkut jopa Helsingin kaupallisissa gallerioissa.
Se sinun mainitsemasi sisäpiiri onkin aikamoinen arvoitus, kotimaisia taiteilijoita esitellään museoissa, vähänparemmissa gallerioissa, myöskin eri kesänäyttelyissä. Mitä oikein tarkoitat noilla SOTKUILLA, laitapppa niistä jälleen linkkejä.
Moni on kuule palstalla lukemani mukaan jo menettänyt hermonsa, ja minuakin alkaa kohta pännii sinun juttusi meistä taiteilijoista jotka kaikki yritämme pistää parastamme. Sinulla on hyvät lahjat kirjailijaksi ja vaikka miksikä väittelytaiteen tohtoriksi mutta tosi taiteesta ja sen tekemisestä sinä et ymmärrä yhtäänmitään.
Pari vuotta sitten juttusi taiteesta oli jotenkin avarakatseisimpia ja tietämystäkin tuntui olevan laajemmalti. Nyt olet saanut täältä palstalta joltakin vääriä vaikutteita kun sinäkin jauhat tota sisäpiirijuttua topikista toiseen.
Vaikka olisikin joku sisäpiiri juttu ei sinne ole pakko mennä leikkimään jollei taho. Maalaa vaan niin hyviä ja kiinnostavia töitä että ne viedään käsistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Lammi - olivetree
"Juuri näin kävi akatemiamaalareille. Sen sijaan että olisivat innoittuneet antiikista ja luoneet oman tulkinnan siitä pitäytyivät he renessanssin luomassa muotokielessä. He siis imitoivat ja kopioivat vuosisatoja toisten maalauksia sen sijaan että olisivat luoneet omia maalauksia. Tällöin ulkokuori on syrjäyttänyt sisällön ja maalauksessa on pelkkä korea kuori ilman mainittavaa sisältöä."
Akatemiamaalarit hakivat inspiraatiota antiikin kreikan veistoksista. Usein koulutus aloitettiin kopioimalla antiikin veistoksia, ei vain oppiakseen piirtämään vaan myös omaksumaan antiikin kreikan ajatuksen kauniista muodosta. Akatemiamaalaukset olivat aikansa tuote, eräänlainen käsityötaidon huipentuma 1800 luvun lopulla. Palvellen yhä enemmän keskiluokan tarpeita. Milloinkaan muulloin eivät ole taidenäyttelyt vetäneet niin paljon kävijöitä kuin tuolloin. Akatemiamaalaus käsitteenä on aika laaja ja kattaa pitkän aikajakson, jona taide muuttui paljon. Voidaanko esim. realismia pitää akatemimaalaukseen kuuluvana suuntana. Tämän taidesuunnan edustajat saivat oppinsa akatemioissa ja myös tämän suuntauksen maalaukset olivat suosituimpia 1800 luvun lopun salongeissa. Suurin muutos tapahtui 1900 luvun alussa modernismin jyrätessä alleen vanhat taidesuuntaukset.
Paljon saatiin modernismin myötä, mutta myös paljon menetettiin. Vanhat opit ja ihanteet katosivat. Yksi suurimmista asioista mikä hävitettiin lähes tyystin oli maalaukseen liittyvä käsityötaito. Jokaisena aikana taide palvelee jotakin aatetta tai sitä tehdään tietylle ryhmälle. Renesanssin aikaan usein kirkolle, barokin aikaan yläluokalle, 1800 luvun lopulla yhä enemmän keskiluokalle, kenelle taiteilija tekee nykyisin maalauksensa. Kenties tänä yksilöllisyyden aikana yhä enemmän itselleen. - BARE...
olivetree kirjoitti:
"Juuri näin kävi akatemiamaalareille. Sen sijaan että olisivat innoittuneet antiikista ja luoneet oman tulkinnan siitä pitäytyivät he renessanssin luomassa muotokielessä. He siis imitoivat ja kopioivat vuosisatoja toisten maalauksia sen sijaan että olisivat luoneet omia maalauksia. Tällöin ulkokuori on syrjäyttänyt sisällön ja maalauksessa on pelkkä korea kuori ilman mainittavaa sisältöä."
Akatemiamaalarit hakivat inspiraatiota antiikin kreikan veistoksista. Usein koulutus aloitettiin kopioimalla antiikin veistoksia, ei vain oppiakseen piirtämään vaan myös omaksumaan antiikin kreikan ajatuksen kauniista muodosta. Akatemiamaalaukset olivat aikansa tuote, eräänlainen käsityötaidon huipentuma 1800 luvun lopulla. Palvellen yhä enemmän keskiluokan tarpeita. Milloinkaan muulloin eivät ole taidenäyttelyt vetäneet niin paljon kävijöitä kuin tuolloin. Akatemiamaalaus käsitteenä on aika laaja ja kattaa pitkän aikajakson, jona taide muuttui paljon. Voidaanko esim. realismia pitää akatemimaalaukseen kuuluvana suuntana. Tämän taidesuunnan edustajat saivat oppinsa akatemioissa ja myös tämän suuntauksen maalaukset olivat suosituimpia 1800 luvun lopun salongeissa. Suurin muutos tapahtui 1900 luvun alussa modernismin jyrätessä alleen vanhat taidesuuntaukset.
Paljon saatiin modernismin myötä, mutta myös paljon menetettiin. Vanhat opit ja ihanteet katosivat. Yksi suurimmista asioista mikä hävitettiin lähes tyystin oli maalaukseen liittyvä käsityötaito. Jokaisena aikana taide palvelee jotakin aatetta tai sitä tehdään tietylle ryhmälle. Renesanssin aikaan usein kirkolle, barokin aikaan yläluokalle, 1800 luvun lopulla yhä enemmän keskiluokalle, kenelle taiteilija tekee nykyisin maalauksensa. Kenties tänä yksilöllisyyden aikana yhä enemmän itselleen.Oot oikeassa olivertee.
Mitä te pidätte akatemiamaalaamisena tai piirtämisenä? Tarkoittaako akateminen taide sitä taidetta jossa noudatettiin ecole des beaux artsin periaatteita? Silloinhan se kattaa about 400 vuotta. Ja sieltä löytyy aika erilaisia tekijöitä sen takia, niinkuin Poussin ja vaikkapa Gerome. Puhumattakaan niistä jotka saivat jotakuinkin akateemisen koulutuksen, mutta tekivät silti naturalistisempaa taidetta, niinkuin vaikkapa Edelfelt. Ja jos katsoo niitä Edelfeltin alastonmalli maalauksia jotka se teki Geromen luokalla tuola Ecole des Beaux Artsissa, niin nehän on piiretty naturalistiseen tapaan, uskollisesti mallille, eikä pyöreistelty kaikkea näyttämään kreaikkalisilta patsailta.
Ihan puhtaasti akateemista tai jotain neoklassista maalaavia ei 1800-l lopulla enää niin kauheasti ollut.
esim:
Bonnat
http://florenceacademyforum.com/gallery/displayimage.php?album=194&pos=74
http://florenceacademyforum.com/gallery/displayimage.php?album=194&pos=80
Meissonier
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/8/8d/Meissonier_Jean_Louis_Ernest_The_Guide.jpg
Repin
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/41/Ilja_Jefimowitsch_Repin_005.jpg
Nää maalaukset on tehty tosiaan miettien tarkkaan kompositiota ja piirtämällä figuurit mallille uskollisesti, ja nää on tosiaan käsityötaidon huipentuma. Mutta ei noi mitään akatemiamaalauksia ole.
Nää Geromen tai vaikkapa Ingresin maalaukset saatto noudattaa jotain samanlaista tapaa maalata mitä tuola Beaux Artsissa opetettiin, mutta siltikin noi on suht naturalistisia ja aitoja, ja noudatti vielä suht samoja periaatteita mitä noi ylemmätkin.
http://www.topofart.com/images/artists/Jean_Leon_Gerome/paintings/gerome002.jpg
http://projects.ischool.washington.edu/tabrooks/343INFO/JSMotionTween/jean-leon_gerome_pollice_verso.jpg
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/ingres/ingres.valpincon-bather.jpg
Oon samaa mieltä siinä, että tossa akatemia ja yksityisateljee systeemin menetyksessä, menetettiin se taito tehdä maalauksia luonnosta. Mitkään fotoprojektorit ei pysty millään korvata sitä luonnon observointi taitoa mikä ansaitaan tollasella koulutuksella.
"1800 luvun lopulla yhä enemmän keskiluokalle, kenelle taiteilija tekee nykyisin maalauksensa. Kenties tänä yksilöllisyyden aikana yhä enemmän itselleen."
Musta tuntuu että nykyään painotetaan loppuun asti omakohtaista asioiden kokemista. Taiteilijan ei tarvitse milloinkaan maalata mitään muille, joka on tosi outoa. Koska monet muusikothan säveltävät aika pitkälti samaa aikaa itselleen ja yleisölle. - Mielenkiintoinen ket
BARE... kirjoitti:
Oot oikeassa olivertee.
Mitä te pidätte akatemiamaalaamisena tai piirtämisenä? Tarkoittaako akateminen taide sitä taidetta jossa noudatettiin ecole des beaux artsin periaatteita? Silloinhan se kattaa about 400 vuotta. Ja sieltä löytyy aika erilaisia tekijöitä sen takia, niinkuin Poussin ja vaikkapa Gerome. Puhumattakaan niistä jotka saivat jotakuinkin akateemisen koulutuksen, mutta tekivät silti naturalistisempaa taidetta, niinkuin vaikkapa Edelfelt. Ja jos katsoo niitä Edelfeltin alastonmalli maalauksia jotka se teki Geromen luokalla tuola Ecole des Beaux Artsissa, niin nehän on piiretty naturalistiseen tapaan, uskollisesti mallille, eikä pyöreistelty kaikkea näyttämään kreaikkalisilta patsailta.
Ihan puhtaasti akateemista tai jotain neoklassista maalaavia ei 1800-l lopulla enää niin kauheasti ollut.
esim:
Bonnat
http://florenceacademyforum.com/gallery/displayimage.php?album=194&pos=74
http://florenceacademyforum.com/gallery/displayimage.php?album=194&pos=80
Meissonier
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/8/8d/Meissonier_Jean_Louis_Ernest_The_Guide.jpg
Repin
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/41/Ilja_Jefimowitsch_Repin_005.jpg
Nää maalaukset on tehty tosiaan miettien tarkkaan kompositiota ja piirtämällä figuurit mallille uskollisesti, ja nää on tosiaan käsityötaidon huipentuma. Mutta ei noi mitään akatemiamaalauksia ole.
Nää Geromen tai vaikkapa Ingresin maalaukset saatto noudattaa jotain samanlaista tapaa maalata mitä tuola Beaux Artsissa opetettiin, mutta siltikin noi on suht naturalistisia ja aitoja, ja noudatti vielä suht samoja periaatteita mitä noi ylemmätkin.
http://www.topofart.com/images/artists/Jean_Leon_Gerome/paintings/gerome002.jpg
http://projects.ischool.washington.edu/tabrooks/343INFO/JSMotionTween/jean-leon_gerome_pollice_verso.jpg
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/ingres/ingres.valpincon-bather.jpg
Oon samaa mieltä siinä, että tossa akatemia ja yksityisateljee systeemin menetyksessä, menetettiin se taito tehdä maalauksia luonnosta. Mitkään fotoprojektorit ei pysty millään korvata sitä luonnon observointi taitoa mikä ansaitaan tollasella koulutuksella.
"1800 luvun lopulla yhä enemmän keskiluokalle, kenelle taiteilija tekee nykyisin maalauksensa. Kenties tänä yksilöllisyyden aikana yhä enemmän itselleen."
Musta tuntuu että nykyään painotetaan loppuun asti omakohtaista asioiden kokemista. Taiteilijan ei tarvitse milloinkaan maalata mitään muille, joka on tosi outoa. Koska monet muusikothan säveltävät aika pitkälti samaa aikaa itselleen ja yleisölle.Täydet pisteet sinulle tästä asiallisesta postauksestasi joka oli kaiken lisäksi mielenkiintoinen! Osaat olla myös fiksu kun haluat, mikset myös jatkaisi tuolla linjalla?
Täytyy oikein kiittää! - olivetree
BARE... kirjoitti:
Oot oikeassa olivertee.
Mitä te pidätte akatemiamaalaamisena tai piirtämisenä? Tarkoittaako akateminen taide sitä taidetta jossa noudatettiin ecole des beaux artsin periaatteita? Silloinhan se kattaa about 400 vuotta. Ja sieltä löytyy aika erilaisia tekijöitä sen takia, niinkuin Poussin ja vaikkapa Gerome. Puhumattakaan niistä jotka saivat jotakuinkin akateemisen koulutuksen, mutta tekivät silti naturalistisempaa taidetta, niinkuin vaikkapa Edelfelt. Ja jos katsoo niitä Edelfeltin alastonmalli maalauksia jotka se teki Geromen luokalla tuola Ecole des Beaux Artsissa, niin nehän on piiretty naturalistiseen tapaan, uskollisesti mallille, eikä pyöreistelty kaikkea näyttämään kreaikkalisilta patsailta.
Ihan puhtaasti akateemista tai jotain neoklassista maalaavia ei 1800-l lopulla enää niin kauheasti ollut.
esim:
Bonnat
http://florenceacademyforum.com/gallery/displayimage.php?album=194&pos=74
http://florenceacademyforum.com/gallery/displayimage.php?album=194&pos=80
Meissonier
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/8/8d/Meissonier_Jean_Louis_Ernest_The_Guide.jpg
Repin
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/41/Ilja_Jefimowitsch_Repin_005.jpg
Nää maalaukset on tehty tosiaan miettien tarkkaan kompositiota ja piirtämällä figuurit mallille uskollisesti, ja nää on tosiaan käsityötaidon huipentuma. Mutta ei noi mitään akatemiamaalauksia ole.
Nää Geromen tai vaikkapa Ingresin maalaukset saatto noudattaa jotain samanlaista tapaa maalata mitä tuola Beaux Artsissa opetettiin, mutta siltikin noi on suht naturalistisia ja aitoja, ja noudatti vielä suht samoja periaatteita mitä noi ylemmätkin.
http://www.topofart.com/images/artists/Jean_Leon_Gerome/paintings/gerome002.jpg
http://projects.ischool.washington.edu/tabrooks/343INFO/JSMotionTween/jean-leon_gerome_pollice_verso.jpg
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/ingres/ingres.valpincon-bather.jpg
Oon samaa mieltä siinä, että tossa akatemia ja yksityisateljee systeemin menetyksessä, menetettiin se taito tehdä maalauksia luonnosta. Mitkään fotoprojektorit ei pysty millään korvata sitä luonnon observointi taitoa mikä ansaitaan tollasella koulutuksella.
"1800 luvun lopulla yhä enemmän keskiluokalle, kenelle taiteilija tekee nykyisin maalauksensa. Kenties tänä yksilöllisyyden aikana yhä enemmän itselleen."
Musta tuntuu että nykyään painotetaan loppuun asti omakohtaista asioiden kokemista. Taiteilijan ei tarvitse milloinkaan maalata mitään muille, joka on tosi outoa. Koska monet muusikothan säveltävät aika pitkälti samaa aikaa itselleen ja yleisölle.Toi koko termi akatemiamaalaus tai akatemiamaalari on todella epäselvä. Samoin kuin salonkimaalaus. Useimmat varmaan ajattelee akatemiamaalauksen kuullessaan juuri uusklassismia, joka oli kieltämättä aika kuivaa. Mutta akatemioita oli hyvin pitkän ajan ja on vieläkin. Toi Bonnat on aika hauska esimerkki maalarista joka on selvästi akatemian kasvatti mutta jo suuntautuu naturalismin tai realismin suuntaan. Samoin kuin Edelfelt. Oliko vaikkapa Edelfelt akatemiamaalari, hän kävi akatemian, teki historiallisaiheisia maalauksia, oli suosittu salongissa, mutta samalla hänellä oli jo paljon vaikutteita impressionismista. Tämä aika 1800 luvun lopussa on juuri kiehtovaa, koska silloin kaikki nämä ismit kietoutuivat yhteen ja silti taiteilijoilla oli koulutuksen luomat edellytykset tehdä taidokkaita maalauksia.
Siihen mussinin ajatukseen siitä mitä me voimme näiltä akatemiamaalareilta oppia, niin mielestäni aika paljonkin. Ainakin sen miten paljon ihminen voi taitoa ja käsityötä harjoittaa ammatissaan. Ei tekninen osaaminen ole tietenkään taidetta itsessään, mutta sille osaamiselle on paljon helpompi kylvää taiteen siemenet. - BARE...
olivetree kirjoitti:
Toi koko termi akatemiamaalaus tai akatemiamaalari on todella epäselvä. Samoin kuin salonkimaalaus. Useimmat varmaan ajattelee akatemiamaalauksen kuullessaan juuri uusklassismia, joka oli kieltämättä aika kuivaa. Mutta akatemioita oli hyvin pitkän ajan ja on vieläkin. Toi Bonnat on aika hauska esimerkki maalarista joka on selvästi akatemian kasvatti mutta jo suuntautuu naturalismin tai realismin suuntaan. Samoin kuin Edelfelt. Oliko vaikkapa Edelfelt akatemiamaalari, hän kävi akatemian, teki historiallisaiheisia maalauksia, oli suosittu salongissa, mutta samalla hänellä oli jo paljon vaikutteita impressionismista. Tämä aika 1800 luvun lopussa on juuri kiehtovaa, koska silloin kaikki nämä ismit kietoutuivat yhteen ja silti taiteilijoilla oli koulutuksen luomat edellytykset tehdä taidokkaita maalauksia.
Siihen mussinin ajatukseen siitä mitä me voimme näiltä akatemiamaalareilta oppia, niin mielestäni aika paljonkin. Ainakin sen miten paljon ihminen voi taitoa ja käsityötä harjoittaa ammatissaan. Ei tekninen osaaminen ole tietenkään taidetta itsessään, mutta sille osaamiselle on paljon helpompi kylvää taiteen siemenet."Ei tekninen osaaminen ole tietenkään taidetta itsessään, mutta sille osaamiselle on paljon helpompi kylvää taiteen siemenet."
Joo no... Mun mielestä monien ei impressionistien, tai naturalistien maalauksissa oli silti aika paljon ideaa. Mun lemppareihin kuuluu mm. Ingres (lähinnä muotokuvat). Ingresin ääriviivojen rytmi ja komposition yksinkertaisuus on aivan järjettömän upeeta.
Pitää muistaa että nää neoklassistit, romantikot tai "akatemiset maalarit" ei edes loppupeleissä saaneet kaikkia oppejaan tuolta Ecole des Beuax artsista. Sielä ei opetettu ennen 1800-l loppua ollenkaan esim. maalausta, ja piirtämisen ideana ei koskaan ollut piirtää valoa/ järjestää valööreitä. Sen päätarkoitus oli lähinnä opettaa figuuripiirustusta, anatomiaa ja kompositiota. Maalaaminen piti opetella itse tai yksityisateljeessa.
Niinkun tossa sanottiin niin akateminentaide tai salonkimaalaus on aika ympäripyöreä käsitys. Olihan impresionisteillakin oma salonki. Ja ne salonkikelpoisuuden kriteerit vaihteli 1800-l aika paljonkin. Joskus 1800-l alussa ei kukaan olisi ikinä hyväksynyt esim. Bastien-Lepagen maalausta salonkiin. Loppupuolella, ton tyyppinen naturalistinen luonnon maalaaminen oli taas tosi suosittua.
Tuntuu että toi 1800-luku on jotenkin kirjotettu historiaan aika mustavalkosesti. Koska monet maalarit oli tosiaan joidenkin asioiden välimaastossa, ja samoin oli monet koulutkin. Esim. Carolus-Duran, maalasi aika pitkälti valoa jo kauan ennen kuin impresionistit, sargent tai zorn. Carlous-Duranin aiheet taas oli varmaankin konservatiivisempia. Toisaalta miksiköhän hänestä kukaan ei ole koskaan viitsinyt mainita mitäänn :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi565524Valkeakosken murhaaja
Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia612313- 522282
- 3261059
Nainen, olet jollakin tavalla pelottava
Tunne sinun suhteen on ehkä verrattavissa ruusupensaaseen, hurmaavan kaunis kukka, upea tuoksu, mutta jos yrittää lähell571034Tietääkö kukaan millaisesta perheestä murhaaja on?
Onko siis rikkaiden lellipentu, joka luulee, että kaikkea saa tehdä, vai köyhien kakara, jolla ei ole mitään vastuuta ku26920Valkeakosken surmaaja oli koeajalla edellisestä tuomiosta
Tässä osoitus, että rangaistukset Suomessa ovat liian löysiä ja se maksoi tämän tytön hengen https://yle.fi/a/74-20090673853Haaveilen sinusta
Läheisyydestäsi, kosketuksestasi. Siitä että saisin koskettaa sinua. Pitää sinua lähellä. En tiedä mistä tämä tuli. Tied22783- 48771
- 29763