Auttakaa joku

Viestisi kuulosti niin tutulta joten päätin jotain kirjoittaa..
Itse olen ollut vakavasti masentunut jo monta vuotta ja myös mulla on ollut pitkään paras "kaveri" nukkuminen, siis olen voinut nukkua vaikka parikin päivää putkeen, välillä käynyt wc.ssä ja juonut vettä tai jotain. ( ei alkoholia )

Tuo kuulostaa huolestuttavalta että olet alkanut juoda pahaan oloosi, muistan kyllä itekin vielä ehkä noin vuosi sitten kävi välillä mielessä josko viina helpottais elämää.. mutta en onneksi lähtenyt sille tielle.

Täytän kohta 30 ja vasta nyt olen alkanut tajuta ettei kaikesta tarvi selvitä yksin, että vaikka asiat kuinka tuntuisivat siltä että niitä ei voi kukaan millään ymmärtää, niin itse en näe enää muuta selviytymiskeinoa elämässä kuin jakaa ne ongelmat muiden kanssa.

Olen myös hakenut ammattiapua ja syön mielialalääkkeitä; ja olen tullut siihen tulokseen että tunnen jotain toivoa tässä masentuneessa mielessäni kun olen jatkuvassa hoitosuhteessa: puhun ammattiauttajille säännöllisesti, syön lääkkeet ja en piilottele pahaa oloa läheisiltä ja puhun siitä myös heille.

En oikein osaa auttaa muuten kuin sanomalla että hae apua vaikka se tuntuisi kuinka turhauttavalta.. elämästä kannattaa pitää kiinni, meillä kaikilla kun on vaan yksi sellainen vaikka välillä tuntuisikin että mikään ei enää auta!

Anteeksi, jos kirjoitan vastauksena asiattomia asioita, tietysti en voi tietää tarkasti, mistä johtuu vika elämässäsi, voin vain otaksua.
Nimittäin, kerran luin erästä kirjaa, se oli erään nuoren naisen päiväkirjaa. Tapahtui niin, että hänen elämänsä alusta asti kaikki ihmiset, joita hän kohdasi, pitivät häntä, jos voi sanoa niin, "toisarvoista", eli huonompi muita ihmisiä. Ja siitä syystä hän myös aina halusi kuolla. Siten hän rakastui erääseen ihmiseen, mutta se ihminen taas piti häntä toisarvoista ja ei vastaanut hänen rakkauteen. Ja se nainen todella suunniteli itsemurhaa, mutta hänet pysäytti sellainen ajatus, että hän ei enää kuule musiikkia koskaan. Ja vähän ajan sitten eräs tuttavatarensa neuvoi hänelle (kun hänella ei ole perhettä) yrittää tutustua ilmotuksien avulla (kun sillä sivulla: http://treffit.suomi24.fi/, kyllä kaikki ne tapatumat tapahtuivat kahdennenkymmennen vuosisadan alussa, siis tietysti silloin ilmoituksia julkaistiin vain lehdessä). Ja tapahtui niin, että hän alkoi vaihtaa viestejä erään ihmisen kanssa, ja se oli ensimmäinen ihminen joka huomasi sitä naista ei toisarvoiseksi, vaan tasa-arvoiseksi kaikille muille ihmisille. Se kirjeenvaihto kesti noin kaksi vuotta, kyllä se ei vienut perheen perustamiseen, mutta siitä asti se nainen alkoi huomata itseään normaaliksi, tasa-arvoiseksi ihmiseksi, kuin muut ihmiset.
Taas en voi tietää, ehkä sinulla on aivan muu vika, mutta kuin luin ilmoitustasi, sen tunnelma tuntui hyvin kaltaiselta, kuin sen naisen kirjoituksissa päiväkirjassa tunnelma. Siis ehkä keino voi olla jossain määrin kaltaista, eli pitäisi yrittää löytää ihmistä, joka pitäisi sinua normaalista tasa-arvosta ihmistä.

itselläni samoja ajatuksia. Epäilen kaiken johtuvan kaksisuuntainsesta mielialahäiriöstä. Sehän saattaa ihmisen loppuelämäkseen lievästi masentuneeksi. Tällainen ihminen on rauhaton, ahdistunut ja toimii ainoastaan parhaiten stressin ja uusien asioiden parissa. Tämähän on geneettinen ominaisuus (nopea entsyymitoiminta MAOA geeni), joka on tavallaan nyky-yhteiskunnassa "turha" ja ennen ihmisen elinikäodotus oli vähemmän ja olot muutenkin ei-hyvinvointivaltiomaiset. Nopea entsyymitoiminta MAOA soveltuu huonosti tasapainoiseen hyvinvointivaltioon.

Nopea entsyymitoiminta tarkoittaa serotoniin, noradrenaliini ja dopamiinin nopeaa hajoamista neuronien synapseissa, mikä johtaa alavireyteen (alhainen serotoniini), alhaiseen energiatasoon ja motivaatioon (noradrenaliini/dopamiini). Uudet stressaavat ja mielenkiintoiset tilanteet lisäävät näiden neurotransmitterien tuotantoa ja siksi ihminen tuntee vain silloin "elävänsä", tosin stressaava tilanne ei tuota serotoniinia mikä aiheuttaa vain ahdistuneen energisen olon.