Ennen Neuvostoliittoa oli Venäjä.
Venäjä oli Eurooppalainen suurvalta. Se oli kuitenkin takapaljuinen. Venäjän olivat alunperin perustaneet Eurooppalaiset viikinkimerirosvot, jotka olivat sekoittuneet alkuperäisen slaavi väestön kanssa. Sana "slaavi" tarkoittaa muuten latinaksi orjaa. Alueella kukoistava Eurooppalaiskulttuuri joutui kuitenkin pahoin Mongolien hävittämäksi. On sanottu, että tällä oli ratkaiseva vaikutus Venäjän kehittymiseen valtiona ja kansana, ja tämä saattaa myös pitää paikkaansa. Yleisesti tiedetään, että verrattuna mm Englantiin ja Ruotsiin, Venäjä ei ollut "vapaa" maa, joskaan tuon ajan Eurooppalaiset eivät nykyoloissa varmasti olleet kovin vapaita. Venäjällä vallitsi maaorjuus ja raudanluja auktoriteetti, jossa kuningas eli tsaari käsitettiin Jumalan edustajaksi maan päällä. Hänellä oli lupa tappaa kenet halusi mielensä mukaan! Varsinkin "Ivana julma" käytti tätä oikeutta varsin ahkerasti! Siinä missä maaorjuus oli Länsi-Euroopassa poikkeus(rutto sai aikaan pelon työvoiman hinnan rajusta noususta, mikä johti mm Englannissa poikkeusoloihin)se oli Venäjällä enemmänkin sääntö. Venäjällä noin kolmasosa väestöstä oli maaorjia, joilla ei ollut mitään oikeuksia, ja jotka elivät köyhissä eristäytyneissä kylissä ympäri Venäjää. MM vapaa liikkuminen oli ankarasti kielletty!
Mongolivallan sanotaan kestäneen Venäjällä noin 200-vuotta, joka muutti jo luonnostaan takapaljuista maata vielä takapaljuisammaksi kuin se jo oli! Mongolivalta joudutti Kievin ruhtinaskunnan sisäistä rappiota. Alunperin Moskovan ruhtinaskunta oli vain Vladimirin ruhtinaan vasalli, mutta nousi myöhemmin mahtiasemaan, mahdollisesti Mongolivaikutuksen ansiosta. Moskovan ruhtinaiden tiedetään ollaan nöyriä Mongolien "yhteistyömiehiä" Sekä Kievin taantuminen että Mongolien valtakunna kaatuminen(kummassakin tapauksessa hyvin pitkälle sisäisiin valtakiistoihin)merkittävästi voimisti Moskovan asemaa. Alku on kuitenkin aina hanakala, ja Moskova oli alunperin sekä Vladimirin että Mongolien vasalli. Mongolivallan ja riiston jälkeisenä aikana Moskova onnistui kaikista parhaiten kokomaan Venäjän, osittain mm sen stragedisen sijainnin ansiosta. Venäjä kuitenkin oli hyvin pitkään pelkkä kehitysmaa, jota vaivasi rutto, nälkä, maaorjuus, ja ulkomaiset armeijat kuten tattaarit, jotka onnistuivat polttamaan Moskovan maan tasalle herran vuonna 1571. Tälle kaudelle liittyvät myös Ivana Julman raat puhdistukset, joita täydensivät Ruotsin ja Puolan lukuisat sotilaalliset interventiot maahan. Venäjällä ei ollut merisatamaa Itämerelle, ja tämän takia maa pysyi kauan eristettynä. Se sijaitsi Eurooppalaisen maailman reunalla, mutta Euroopassa yleisesti sitä pidettiin Aasiaan kuuluvana mm laajan Mongolihävityksen ansiosta, ja nämä luulot ovat osittain voimassa vielä tänäkin päivänä.
Mongolien valloitus yhdessä Ruotsin ja Puolan interventioihin heikensivät Venäjää merkittävästi. Tähän on lisättävä mukaan myös maaorjuus, kapinat, Ivana "julman" silmittömät, mielettömät aatelisten puhdistukset ja paukkupakkaset, jotka saivat aikaan laajoja nälänhätiä. Ruotsi-Puolan joukot hävittivät Moskovan uudelleen vuonna 1611
Miksi Neuvostoliitto hajosi(osa 1)
15
441
Vastaukset
- JonesHenry
Pietari "suuri" nousi valtaan tässä köyhässä ja eristäytyneessä kehitysmaassa herran vuonna 1682. Hän voitti "suuren pohjan sodan" Ruotsia vastaan. Tämän taustalla oli tosiasiassa se seikka, että Puola ja Ruotsi olivat jo aiemmin ajautuneet kiistoihin Venäjän jakamisesta. Kun mukaan liittää myös Tanskan ja Ruotsin väliset erimielisyydet, oltiin soppa saatu aikaiseksi, ja varsinkin 30-vuotisen sodan jälkeen Ruotsia pidettiin Euroopassa näin ylipäätänsä liian mahtavana. Venäjän Pietari "suuri" siis suunniteli sotaa Ruotsia vastaan, jossa maan voimavarat olisi pahasti jaettu epätasaisesti, ja Ruotsi oli pakotettu sotimaan sotaa usealla eri rintamalla. Pietari tuskin olisi voittanut "reilussa" kamppailussa, mutta sodathat eivät tunnetusti ole ikinä reiluja;=)) Ruotsin joukot löivät Venäjän Narvassa(Baltiassa)mutta Venäläiset valtasivat pian linnoituksen takaisin. Ruotsi onnistui nopeasti lyömään Tanskan ja pakottamaan sen erkaantumaan "kolmiliitosta" joten enää Puola ja Venäjä olivat jäljellä. Puola erkaantui liitosta Venäjän kanssa vuonna 1706. Nyt oli Venäjä enää jäljellä, mutta Ruotsalaiset Kaarlen XII:n johdolla oli käyneet liian ylimielisiksi ja menivät tekemään virheitä, joihin väsyneellä Ruotsin armeijalla ei yksinkertaisesti ollut varaa. Ruotalaisten Pultavassa kokema emätappio johtui pääosin heidän omista virheistään(he yrittivät vallata 3-kertaa vahvemman Venäläislinnoituksen. On merkille pantavaa, että päinvastoin kuin haavoittunut Kaarle, Pietari saattoi itse osallistua taisteluun, ja ennen tätä Ruotsalaisia oltiin pahasti heikennetty "poltetun maan taktiikalla" Viimekädessä hirvittävä huolto ja kauheat yhteydet eri Ruotsalaisarmeijodein välillä kootui koko Ruotsin kuningaskunnan kohtaloksi! Ilman hyvää huoltoa ja yhtenäistä sodanjohtoa Ruotsi ei saanut kokoon kuin vain 15 000 sotilasta, kun taas Pietarilla oli 45 000 käytössään, siis selvä ylivoima! Ruotsalaisten urhoollinen vastarinta nujerrettiin ja heidät pakotettiin perääntymään. Venäjän suurvalta-aseman oli kuitenkin ensisijaisesti taannut Kaarlen ja hänen komentajiensa leväperäisyys, eikä niinkään Venäjän voima tai erinomaisuus, joskin se oli kasvamaan päin, ja Venäjän ammattiupseerit entistä paremmin koulutettuja. Vuonna 1714 Venäjän laivasto onnistui myös lyömään Ruotsin Hangon edustalla.
Nyt Ruotsi pakotettiin häpeärauhaan, vaikka Kaarle luuseri yritti turhaan saada Turkkilaiset sotaan Venäjää vastaan. Kuvaavaa kyllä luuseri Kaarle sai surmansa vihollismuksetista yrityksessään valloittaa Norja(Tanskalta)kun taas melkein koko Suomi(Karjala)menetettiin Venäjälle jo tässä vaiheessa. Veli Venäläinen pieksi Ruotsia nyt kuin vierasta sikaa, valloitti Viipurin ja hävitti Suomea ns "isovihassa" Ruotsalaisluuserit pakotettiin häpeärauhaan Uudenkaupungin rauhassa herran vuonna 1721 Jotain säälittävää nyhtäämistä Venäjää vastaan vielä esiintyi tämänkin jälkeen, mutta se oli turhaa, ja Pietari oli jo perustanut uuden uljaan kaupungin orjien rakentamalla suolle herran vuonna 1703 omalla nimellään varustettuna. Herran vuonna 1809 Ruotsalais-luuserit lopulta menettivät Suomen, ja vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa myös Norjan. Venäjästä oli nyt tullut Pohjois-Euroopan hallitseva valta, ja Ruotsi taantui mitättömäksi "hyvinvointi-sossulaksi"
Venäjän voitot olivat kaikesta huolimatta todellisia. Kaarle oli pahasti ali-arvioinut Venäjän, mutta ennenkaikkea Pietarin päättäväisyyden. Vaikka Venäläiset kansana olivat orjia, Pietari oli johtajana määrätietoinen nero, päinvastoinen kuin hänen edeltäjänsä Ivana julma. Pultavan taistelun lopputulokseen saattoi ratkaisevasti vaikuttaa Kaarlen haavoittunminen ennen taistelun alkamista, mutta viimekädessä Ruotsalaisten huollon ja kommunikaation pettämisellä oli ratkaiseva osuus tapahtumaan. Ja päinvastoin kuin Roomalaiset Cannaessa, Ruotsalaiset eivät voineet toipua tapahtumasta, koska voitto ei ollut tapahtunut Ruotsi-Suomessa vaan Venäjän omalla maaperällä Ukrainassa! Kaarle oli pääosin pakkasen pelossa luopunut Moskovan valtaamisesta. Hänen olisi kannattanut ottaa Pietari sen sijaan! Ruotsalaisten vaeltaminen kauas kodistaan Ukrainaan tulisi olemaan heille katastrofaalinen virhe! Yritykset korvata tätä tappiota laivastovoitoilla johtivat uskomattomiin tappioihin Ruotsalaisille, ja Suomen hävittämiseen ns "isossa vihassa" Lopulta koko Suomi joutui Venäjän alaisuuteen! Venäjästä oli nyt tullut suurvalta, mutta Venäjän kansa jatkoi yhä elämistään orjina. Myöhemmin mm Katariina suuren aikaan(alunperin syntyisin Saksasta)Venäjä valloitti uusia alueita Turkilta(joka oli tässä vaiheessa oli jo taantuva suurvalta)ja onnistuneesti jakoi Puolan Itävallan ja Preussin kanssa. Tähän vaikutti pääosin Puolan sisäinen hajanaisuus ja aateliston väliset riidat. Niin tai näin, se vahvisti Venäjän asemaa suurvaltana, ja orjakapinatkin saatiin onnistuneesti kukistettua herran vuonna 1775- JonesHenry
Venäjän voitto Ruotsista oli todellinen, samoin kuin Pietarin perustaminen ja Suomen anastus, joskin Suomi hyvin pian tämän jälkeen sai autonomian, mistä lähtien sitä hyvin voi jo pitää itsenäisenä valtiona. Talous kasvoi, Venäjä teolliostui ja kauppa kukoisti. Kaikesta tästä huolimatta Venäjä yhä jatkoi elämistään Eurooppalaisena "kehitysmanaana" Amerikassa alkanut vallankumous herran vuonna 1776 kylvi vallankumouksen siemenen myös Ranskassa, joka puhkesi täyteen liekkiin vuonna 1789 Venäjä luonnollisesti toimi auktoriteettiä ja monarkiaa edustavana voimana, joka pyrki palauttamaan Ranskaan ja Eurooppaan takaisin "järkestyksen" Voittamattoman Napoleonin edessä Venäjä taipui tilapäiseen pakkorauhaan herran vuonna 1809, mutta rauha ei kestänyt kauan Koska Venäjä kieltäytyi liittymästä Napoleonin määräämään "mannermaasulkemukseen" Englantia vastaan, päätti pikku mies tehdä katastrofaalisen sotaretken Venäjälle.
Sotaretken epäonnistumisen syistä on esitetty vaihtelevia syitä. On merkille pantavaa, että sen enempää Kaarle kuin Napoleonkaan eivät ikinä kutsuneet Venäjän maaorjia ilmikapinaan hallitsijoitaan vastaan. Monet historioitsijat ovat väittäneet, että tämä olisi voinut saada aikaan vallankumouksen Venäjällä, ja lopulta näin kukistaaa itse "pahan valtakunnan" sisältä päin. Sekä Kaarle että Napoleon halusivat rauhaa Venäjän kanssa, ja tunnustaa Venäjän tsaarit maan laillisina hallitsijoina. He vain halusivat rauhaa heille edullusin ehdoin. Tämän takia heitä pidettiin vain "eliitin edustajina" ja vieraina valloitajina, joten he myös saivat sen mukaisen kohtelun. Suurin osa Euroopan sodista(kuten esim ja Ranskan ja Englannin "satavuotinen sota") ovat aina olleet perimys-sotia, eikä tämä ollut mikään poikkeus! Napoleon oli Venäjällä vieras valloittaja ja eliitin edustaja, joita yleensä kaikki Venäläiset vihasivat. Aivan kuten Kaarle myös Napoleon oli kruunattu mornarkki. Näin ollen kautta Euroopan hän ei ollut erityisen "rakastettu" ja pääosin manipulaatiolla saanut Amerikan Yhdysvallat liittymään sotaan Englantia vastaan(joka olisi kyllä sotinut sotansa Englantia vastaan Kanadasta ilman sen enempää Napoleonia kuin Roclhildejakaan)
Napoleon ei siis tullut Venäjälle tervetulleena vapauttajana. Hän ei mitenkään voinut odottaa Venäjän kansan uskollisuutta, ja kaikenlisäksi Venäläiset käyttivät "poltetun maan taktiikkaa" häntä vastaan, aivan kuten oli toimittu Kaarkenkin suhteen! Ranskan joukkojen vahvuus oli noin 450 000, kun taas Venäjän vastaava noin 150 000 Suhdeluku 1:3, eli täysin päinvastainen kuin taistellessa Kaarlea vastaan! Napoleon ei hallunnut aliarvioida Venäjää, joka oli koitunut Kaarlen kohtaloksi.
Mutta Napoleonin kohtaloksi koitui huolto, jota niin valtavan suurelle armeijalle oli vaikea järjestää. Kaikenlisäksi armeija ei ollut tottunut Venäjän ilmastoon, joka vaihteli tappavan kuumasta helteestä paukkupakkasiin. Tämä hyvin pitkälle oli koitunut myös Kaarlen kohtaloksi, karsien hänen armeijastaan noin kolmanneksen ennenkuin se edes oli päässyt Pultavaan. Venäjällä ei ollut kunnon tieverkostoa. Vaunut sortuivat ojaan, kuolleet hevoset levittivät ruttoa, miehet karkasivat palveluksesta minkä kerkesivät. Köyhältä talonpoikaväestöltä ei ollut mitä ottaa, joten huoltoa ei käytännössä voitu taata samalla lailla kuin keski-euroopassa. Napoleonin jätti armeija oli valtava tuon ajan oloissa, kootu kaikista Euroopan alistetuista kansanryhmistä, jotka kokivat olematonta kuuliaisuutta Ranskalaista keisariaan kohtaan.
Lyhyesti sanoen:Napoleonin armeija oli yksinkertaisesti huollon kannalta liian suuri, ja se sovelsi keski-euroopan sotaoppeja Venäjällä. Näistä syistä sillä ei käytännössä ollut mitään mahdollisuutta voittaa. Ainoa toivo oli, että heikko Venäjän keisari anoisi rauhaa joko vallanperimyskiistojen tai sitten kapinan pelossa. Sama harhaluulo, joka oli saanut Kaarlen marssimaan syvälle Ukrainaan. Hän ei saanut vastausta harhaluuloisille toivoilleen, kuin ei myöskään tulisi saamaan Napoleon!
Napoleon voitto sekä Smolenskin että Borodinoin taistelut, mutta nämä olivat viimekädessä Pyrrhoksen voittoja, koska Venäläiset yksinkertaisesti perääntyivät, polttivat kaiken minkä uskoivat auttavan Ranskalaisia, ja jatkoivat perääntymistään! Lopulta Ranskalaiset kuitenkin onnistuivat vallata Moskova! - JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Venäjän voitto Ruotsista oli todellinen, samoin kuin Pietarin perustaminen ja Suomen anastus, joskin Suomi hyvin pian tämän jälkeen sai autonomian, mistä lähtien sitä hyvin voi jo pitää itsenäisenä valtiona. Talous kasvoi, Venäjä teolliostui ja kauppa kukoisti. Kaikesta tästä huolimatta Venäjä yhä jatkoi elämistään Eurooppalaisena "kehitysmanaana" Amerikassa alkanut vallankumous herran vuonna 1776 kylvi vallankumouksen siemenen myös Ranskassa, joka puhkesi täyteen liekkiin vuonna 1789 Venäjä luonnollisesti toimi auktoriteettiä ja monarkiaa edustavana voimana, joka pyrki palauttamaan Ranskaan ja Eurooppaan takaisin "järkestyksen" Voittamattoman Napoleonin edessä Venäjä taipui tilapäiseen pakkorauhaan herran vuonna 1809, mutta rauha ei kestänyt kauan Koska Venäjä kieltäytyi liittymästä Napoleonin määräämään "mannermaasulkemukseen" Englantia vastaan, päätti pikku mies tehdä katastrofaalisen sotaretken Venäjälle.
Sotaretken epäonnistumisen syistä on esitetty vaihtelevia syitä. On merkille pantavaa, että sen enempää Kaarle kuin Napoleonkaan eivät ikinä kutsuneet Venäjän maaorjia ilmikapinaan hallitsijoitaan vastaan. Monet historioitsijat ovat väittäneet, että tämä olisi voinut saada aikaan vallankumouksen Venäjällä, ja lopulta näin kukistaaa itse "pahan valtakunnan" sisältä päin. Sekä Kaarle että Napoleon halusivat rauhaa Venäjän kanssa, ja tunnustaa Venäjän tsaarit maan laillisina hallitsijoina. He vain halusivat rauhaa heille edullusin ehdoin. Tämän takia heitä pidettiin vain "eliitin edustajina" ja vieraina valloitajina, joten he myös saivat sen mukaisen kohtelun. Suurin osa Euroopan sodista(kuten esim ja Ranskan ja Englannin "satavuotinen sota") ovat aina olleet perimys-sotia, eikä tämä ollut mikään poikkeus! Napoleon oli Venäjällä vieras valloittaja ja eliitin edustaja, joita yleensä kaikki Venäläiset vihasivat. Aivan kuten Kaarle myös Napoleon oli kruunattu mornarkki. Näin ollen kautta Euroopan hän ei ollut erityisen "rakastettu" ja pääosin manipulaatiolla saanut Amerikan Yhdysvallat liittymään sotaan Englantia vastaan(joka olisi kyllä sotinut sotansa Englantia vastaan Kanadasta ilman sen enempää Napoleonia kuin Roclhildejakaan)
Napoleon ei siis tullut Venäjälle tervetulleena vapauttajana. Hän ei mitenkään voinut odottaa Venäjän kansan uskollisuutta, ja kaikenlisäksi Venäläiset käyttivät "poltetun maan taktiikkaa" häntä vastaan, aivan kuten oli toimittu Kaarkenkin suhteen! Ranskan joukkojen vahvuus oli noin 450 000, kun taas Venäjän vastaava noin 150 000 Suhdeluku 1:3, eli täysin päinvastainen kuin taistellessa Kaarlea vastaan! Napoleon ei hallunnut aliarvioida Venäjää, joka oli koitunut Kaarlen kohtaloksi.
Mutta Napoleonin kohtaloksi koitui huolto, jota niin valtavan suurelle armeijalle oli vaikea järjestää. Kaikenlisäksi armeija ei ollut tottunut Venäjän ilmastoon, joka vaihteli tappavan kuumasta helteestä paukkupakkasiin. Tämä hyvin pitkälle oli koitunut myös Kaarlen kohtaloksi, karsien hänen armeijastaan noin kolmanneksen ennenkuin se edes oli päässyt Pultavaan. Venäjällä ei ollut kunnon tieverkostoa. Vaunut sortuivat ojaan, kuolleet hevoset levittivät ruttoa, miehet karkasivat palveluksesta minkä kerkesivät. Köyhältä talonpoikaväestöltä ei ollut mitä ottaa, joten huoltoa ei käytännössä voitu taata samalla lailla kuin keski-euroopassa. Napoleonin jätti armeija oli valtava tuon ajan oloissa, kootu kaikista Euroopan alistetuista kansanryhmistä, jotka kokivat olematonta kuuliaisuutta Ranskalaista keisariaan kohtaan.
Lyhyesti sanoen:Napoleonin armeija oli yksinkertaisesti huollon kannalta liian suuri, ja se sovelsi keski-euroopan sotaoppeja Venäjällä. Näistä syistä sillä ei käytännössä ollut mitään mahdollisuutta voittaa. Ainoa toivo oli, että heikko Venäjän keisari anoisi rauhaa joko vallanperimyskiistojen tai sitten kapinan pelossa. Sama harhaluulo, joka oli saanut Kaarlen marssimaan syvälle Ukrainaan. Hän ei saanut vastausta harhaluuloisille toivoilleen, kuin ei myöskään tulisi saamaan Napoleon!
Napoleon voitto sekä Smolenskin että Borodinoin taistelut, mutta nämä olivat viimekädessä Pyrrhoksen voittoja, koska Venäläiset yksinkertaisesti perääntyivät, polttivat kaiken minkä uskoivat auttavan Ranskalaisia, ja jatkoivat perääntymistään! Lopulta Ranskalaiset kuitenkin onnistuivat vallata Moskova!Toinen Venäjän pääkaupungeista oli nyt Ranskalaisten hallussa, mutta Venäläiset siitä huolimatta yksinkertaisesti kieltäytyivät antautumasta! Napoleon ei luonnollisesti ollut odottanut tällaista vastarintaa. Sodasta katkeroituneen Ranskalaisetjoukot polttivat nyt tämän ikivanhan puunkaupungit kirjaimellisesti tuhkaksi, mutta sillä ei Venäjän taistelutahtoon ollut mitään olleellista merkitystä.
Tässä vaiheessa on merkille pantavaa, kuinka hyvin Venäjä kesti muinaisen pääkaupunkinsa menetyksen. Kansan ei myöskään käyttänyt tätä hyväkseen noustakseen kapinaan tsaaria vastaan. Päinvastoin! Venäjän tsaarilla oli yleistä asevelvollisuutta hyväksikäyttäen mahdollista koota liki miljoonan miehen armeija, joista kaikkia ei tietenkään voitu kutsua palvelukseen, mutta Moskovan edustalla Venäjällä oli pelkästään noin 100 000 miestä. Vaikka Moskova paloi, Venäjä ei antautunut!
On sanottu että Napoleon harkisi maaorjien julistamista vapaaksi, mutta luopui tästä tavoitteesta vielä vallatuaan Moskovan, uskoen yhä rauhan mahdollisuuteen Aleksanterin kanssa. On epävarmaa, millainen reaktio olisi dottanut valloittajaa, joka oli valloittanut ja tuhonnut Venäjän muinaisen pääkaupungin? Niin tai näin, Napoleon ei tehnyt tätä. Napoleon uskoi voivansa lyödä Venäjän armeijan taistelukentällä ratkaisevassa voitossa, mutta tätä ei ikinä tapahtunut. Venäjän kansalle Napoleon merkitsi siis aivan samanlaista orjuutta kuin heidän jo aiempi, kotimainen keisarinsa. Kyse oli eliitin välisestä välien selvittelystä, ja Napoleon oli pahasti aliarvioinut Venäjän. Hänen armeijansa oli vähentynyt kymmenilla tuhansilla tähän mennessä. Hevoset olivat melkein tyystin kuolleet raahaten muonaa, elintarvikkeita, armeijan peruskalustoa ja tykkejä vetisessä maastossa, jossa teitä ei käytännössä ollut ollenkaan, ja jossa kylät oltiin poltettu niin etteivät Ranskalaisjoukot saisi siellä sijaa. Lopulta ruohonpuute ja Venäjän julma talvi tappoi sen vähän hevosista mitä vielä oli jäljellä. Ilman hevosia armeijalla ei ollut tulevaisutta, ja ne vähät mitä vielä oli jäljellä säästettiin korkeimmille upseereille, muut pantin teuraaksi. Armeija, joka pakotettiin perääntymään Moskovan savuavista raunioista oli alasti, vailla suojaa ja talvivaatteita. Lopulta Napoleon hylkäsi armeijan ja matkasi nopeasti reellä takaisin Pariisiin kuultuaan epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä. Venäjän armeija ja erityisesti nopeat kasakat aiheuttivat Ranskalaisille hirvittäviä tappioita ahdistellen heidän huoltolinjojaan, jotka lopulta huipentuivat Berezinan verilöylyyn, jossa noin 30 000 Ranskalaista kuoli, ja melkein koko Ranskan armeijan huoltolinjat tuhottiin. Tappiot olivat suuret myös Venäjän talonpoikien osalta. Ranskalaisten sanotaan menettäneen yli 400 000 miestä, kun taas Venäläisiä tapolonpoikia arvellaan kuolleen yli miljoona ankaran talven ja "poltetun maan" taktiikan ansiosta. Kummallakin puolella tappiot olivat HIRVITTÄVIÄ! Moskova vallattiin ja poltettiin, mutta lopulta Ranskalaisten oli luovuttava sotaretkestään. Vain naurettavan pieni osa Napoleonin "suuresta armeijasta" onnistui pelastumaan sen Venäjän sotaretkeltä. - JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Toinen Venäjän pääkaupungeista oli nyt Ranskalaisten hallussa, mutta Venäläiset siitä huolimatta yksinkertaisesti kieltäytyivät antautumasta! Napoleon ei luonnollisesti ollut odottanut tällaista vastarintaa. Sodasta katkeroituneen Ranskalaisetjoukot polttivat nyt tämän ikivanhan puunkaupungit kirjaimellisesti tuhkaksi, mutta sillä ei Venäjän taistelutahtoon ollut mitään olleellista merkitystä.
Tässä vaiheessa on merkille pantavaa, kuinka hyvin Venäjä kesti muinaisen pääkaupunkinsa menetyksen. Kansan ei myöskään käyttänyt tätä hyväkseen noustakseen kapinaan tsaaria vastaan. Päinvastoin! Venäjän tsaarilla oli yleistä asevelvollisuutta hyväksikäyttäen mahdollista koota liki miljoonan miehen armeija, joista kaikkia ei tietenkään voitu kutsua palvelukseen, mutta Moskovan edustalla Venäjällä oli pelkästään noin 100 000 miestä. Vaikka Moskova paloi, Venäjä ei antautunut!
On sanottu että Napoleon harkisi maaorjien julistamista vapaaksi, mutta luopui tästä tavoitteesta vielä vallatuaan Moskovan, uskoen yhä rauhan mahdollisuuteen Aleksanterin kanssa. On epävarmaa, millainen reaktio olisi dottanut valloittajaa, joka oli valloittanut ja tuhonnut Venäjän muinaisen pääkaupungin? Niin tai näin, Napoleon ei tehnyt tätä. Napoleon uskoi voivansa lyödä Venäjän armeijan taistelukentällä ratkaisevassa voitossa, mutta tätä ei ikinä tapahtunut. Venäjän kansalle Napoleon merkitsi siis aivan samanlaista orjuutta kuin heidän jo aiempi, kotimainen keisarinsa. Kyse oli eliitin välisestä välien selvittelystä, ja Napoleon oli pahasti aliarvioinut Venäjän. Hänen armeijansa oli vähentynyt kymmenilla tuhansilla tähän mennessä. Hevoset olivat melkein tyystin kuolleet raahaten muonaa, elintarvikkeita, armeijan peruskalustoa ja tykkejä vetisessä maastossa, jossa teitä ei käytännössä ollut ollenkaan, ja jossa kylät oltiin poltettu niin etteivät Ranskalaisjoukot saisi siellä sijaa. Lopulta ruohonpuute ja Venäjän julma talvi tappoi sen vähän hevosista mitä vielä oli jäljellä. Ilman hevosia armeijalla ei ollut tulevaisutta, ja ne vähät mitä vielä oli jäljellä säästettiin korkeimmille upseereille, muut pantin teuraaksi. Armeija, joka pakotettiin perääntymään Moskovan savuavista raunioista oli alasti, vailla suojaa ja talvivaatteita. Lopulta Napoleon hylkäsi armeijan ja matkasi nopeasti reellä takaisin Pariisiin kuultuaan epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä. Venäjän armeija ja erityisesti nopeat kasakat aiheuttivat Ranskalaisille hirvittäviä tappioita ahdistellen heidän huoltolinjojaan, jotka lopulta huipentuivat Berezinan verilöylyyn, jossa noin 30 000 Ranskalaista kuoli, ja melkein koko Ranskan armeijan huoltolinjat tuhottiin. Tappiot olivat suuret myös Venäjän talonpoikien osalta. Ranskalaisten sanotaan menettäneen yli 400 000 miestä, kun taas Venäläisiä tapolonpoikia arvellaan kuolleen yli miljoona ankaran talven ja "poltetun maan" taktiikan ansiosta. Kummallakin puolella tappiot olivat HIRVITTÄVIÄ! Moskova vallattiin ja poltettiin, mutta lopulta Ranskalaisten oli luovuttava sotaretkestään. Vain naurettavan pieni osa Napoleonin "suuresta armeijasta" onnistui pelastumaan sen Venäjän sotaretkeltä.Menetettyään yli 400 000 miestä(luvut vaihtelevat noin 300 000-400 000 välillä. Yleinen kompromissi näiden kahden välillä on noin 380 000)Napoleon oli kärsinyt pahan tappion. Vaikka hänellä yhä oli noin puolen miljoonen miehen vahvuinen armeija käytössään, sitä ei enää voitu saada "iskukuntoon" Napoleonin sodat olivat pääosin eliitin sotia, koska Napoleon oli itse osa eliittiä kruunattamalla itsensä keisariksi ja kieltäytymällä vapauttamasta Venäjän maaorjia. Ranskassa ja sen alusmaissa vastaavia reformeja oltiin kyllä toteutettu. Lopulta Napoleon väsytettiin ja pakotettiin ns Wienin kongresissa luopumaan imperiumistaan. Trafalgardin meritaistelussa Ranska oli menettänyt laivastonsa ja epäonnistuneella Venäjän sotaretkellään valtaosan maajoukoistaan. Ilman näitä Ranskasta ei käytännössä voinut olla suurvalta, ja tämän jälkeen se tulisi näyttelemään vain sivuroolia Euroopan suurvaltanäyttämöllä.
Vaikka Venäjä ei varsinaisesti ollutkaan lyönyt Napoleonia yhdessäkään suuressa taistelussa(siis ENNEN Napoleonin vetäytymistä Moskovasta)oli maan suurvalta-asema nyt taas jälleen vahvistunut. Itseasiassa on merkille pantavaa, että päinvastoin kuin Pultavassa, ei Venäjä voittanut nyt mitään ratkaisevaa taistelua Ranskalaisia vastaan lukuunottamatta näiden huoltolinjojen ahdistelua Napoleonin vetäytyessä. Venäjä voitti sen pitkämielisyyden ja sitkeyden ansiosta! Venäjän armeija ei yhä ollut LAADUSSA mitenkään verrattavissa Ranskalaiseen vastineehensa! Itseasiassa seuraavan 100-vuoden aikana Venäjä ei tulisi voittamaan yhtään merkittävää taistelua toista Eurooppalaista suurvaltaa vastaan!
Päinvasoin kuin Britannian Trafalgard, Venäjä ei ollut voittanut yhtään ratkaisevaa taistelua. Se oli yksinkertaisesti väsyttänyt ylimielisen valloittajan, joka oli luullut voivansa nujertaa Venäjän vastarinnan valloittamalla Moskovan. Ehkä on tavallaan kuvaavaa, että Venäläiset mielummin jättivät pääkapunkinsa vieraan vallan valloittamaksi ja polttamaksi, kuin olisivat kokoontuneet sen edustalla puolustamaan sitä, kuten Napoleon tosiasiassa oli toivonut. Venäjä ei kyennyt ratkaisevasti lyömään Napoleonia. Ainoastaan polttamaan kaiken Ransalaisarmeijan tieltä ahdistellen heidän huoltolinjojaan. - JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Menetettyään yli 400 000 miestä(luvut vaihtelevat noin 300 000-400 000 välillä. Yleinen kompromissi näiden kahden välillä on noin 380 000)Napoleon oli kärsinyt pahan tappion. Vaikka hänellä yhä oli noin puolen miljoonen miehen vahvuinen armeija käytössään, sitä ei enää voitu saada "iskukuntoon" Napoleonin sodat olivat pääosin eliitin sotia, koska Napoleon oli itse osa eliittiä kruunattamalla itsensä keisariksi ja kieltäytymällä vapauttamasta Venäjän maaorjia. Ranskassa ja sen alusmaissa vastaavia reformeja oltiin kyllä toteutettu. Lopulta Napoleon väsytettiin ja pakotettiin ns Wienin kongresissa luopumaan imperiumistaan. Trafalgardin meritaistelussa Ranska oli menettänyt laivastonsa ja epäonnistuneella Venäjän sotaretkellään valtaosan maajoukoistaan. Ilman näitä Ranskasta ei käytännössä voinut olla suurvalta, ja tämän jälkeen se tulisi näyttelemään vain sivuroolia Euroopan suurvaltanäyttämöllä.
Vaikka Venäjä ei varsinaisesti ollutkaan lyönyt Napoleonia yhdessäkään suuressa taistelussa(siis ENNEN Napoleonin vetäytymistä Moskovasta)oli maan suurvalta-asema nyt taas jälleen vahvistunut. Itseasiassa on merkille pantavaa, että päinvastoin kuin Pultavassa, ei Venäjä voittanut nyt mitään ratkaisevaa taistelua Ranskalaisia vastaan lukuunottamatta näiden huoltolinjojen ahdistelua Napoleonin vetäytyessä. Venäjä voitti sen pitkämielisyyden ja sitkeyden ansiosta! Venäjän armeija ei yhä ollut LAADUSSA mitenkään verrattavissa Ranskalaiseen vastineehensa! Itseasiassa seuraavan 100-vuoden aikana Venäjä ei tulisi voittamaan yhtään merkittävää taistelua toista Eurooppalaista suurvaltaa vastaan!
Päinvasoin kuin Britannian Trafalgard, Venäjä ei ollut voittanut yhtään ratkaisevaa taistelua. Se oli yksinkertaisesti väsyttänyt ylimielisen valloittajan, joka oli luullut voivansa nujertaa Venäjän vastarinnan valloittamalla Moskovan. Ehkä on tavallaan kuvaavaa, että Venäläiset mielummin jättivät pääkapunkinsa vieraan vallan valloittamaksi ja polttamaksi, kuin olisivat kokoontuneet sen edustalla puolustamaan sitä, kuten Napoleon tosiasiassa oli toivonut. Venäjä ei kyennyt ratkaisevasti lyömään Napoleonia. Ainoastaan polttamaan kaiken Ransalaisarmeijan tieltä ahdistellen heidän huoltolinjojaan.Venäjä oli Napoleonin sotien jälkeen yhä suuri, pääosin poliittisessa koomassa elävä kehitysmaa. Se ei Britannian tavoin saanut mitään suurta ratkaisevaa voittoa millä ylpeillä, eikä Venäjä myöskään Britannian tavoin kokenut mitään taloudellista renensanssia niinkuin teollinen vallankumous. Venäjä oli yhä Venäjä! Napoleonin sodat loivat voimakkaan nationalismin kansan keskuudessa, mutta Venäjän tsaarit käyttivät tätä vain hyväkseen tukahduttaakseen vallankumousliikkeitä maassa. Poliittisesti Venäjä yhä eli keskiajalla samaan aikaan kun Britannia oli jo siirtynyt teollisen vallankumouksen piiriin!
Kun Venäjä samaan aikaan eli taantumassa, Suomi nautti tänä aikana poikkeuksellisen laajaa autonomiaa ja talouskasvua, jolla oli omat syynsä. Pääsyy oli yksinkertaisesti pelko, että Suomen Ruotsalaiseliitti nousisi kapinaan Venäjää vastaan, ja että Napoleonin kaltaiset ruhtinaat käyttäisivät tätä hyväkseen. Suomi kun tarjosi erinomaisen tien Pietariin! Tästä syystä Suomen autonomia oli laaja, mutta Venäläiset suunnittelivat sen kaventamista ajanmittaan, kun poliittiset olosuhteet olisivat taas Venäjälle suosiollisia. Venäläisille Suomen autonominen status ei siis missään nimessä ollut pysyvä, minkä historia tulisi ajanmyötä todistamaan. mm Krimin sota loi todellisen pelon Ruotsin sekaantumisesta sotaan ja Suomalaisesta kapinasta. Kun Venäjä oli onnistuneesti solminut liiton aiempien vihollistensa Englannin ja Ranskan kanssa Saksaa vastaan, alkoi Suomessa ns "Venäläistämisprojekti" Tässä yhteydessä Suomalaisia ylioppilaita siirtyikin Venäjän vihollisvaltio Saksaan ns "jääkärikoulutukseen" Venäjällä Suomen saattaminen mm keskiaikaisen maaorjajärjestelmän piiriin oli aina ajankysymys, ja autonomia tilapäinen "pakon edessä" allekirjoitettu asiakirja, jonka tsaarit halusivat kumota "kun aika olisi kypsä" - JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Venäjä oli Napoleonin sotien jälkeen yhä suuri, pääosin poliittisessa koomassa elävä kehitysmaa. Se ei Britannian tavoin saanut mitään suurta ratkaisevaa voittoa millä ylpeillä, eikä Venäjä myöskään Britannian tavoin kokenut mitään taloudellista renensanssia niinkuin teollinen vallankumous. Venäjä oli yhä Venäjä! Napoleonin sodat loivat voimakkaan nationalismin kansan keskuudessa, mutta Venäjän tsaarit käyttivät tätä vain hyväkseen tukahduttaakseen vallankumousliikkeitä maassa. Poliittisesti Venäjä yhä eli keskiajalla samaan aikaan kun Britannia oli jo siirtynyt teollisen vallankumouksen piiriin!
Kun Venäjä samaan aikaan eli taantumassa, Suomi nautti tänä aikana poikkeuksellisen laajaa autonomiaa ja talouskasvua, jolla oli omat syynsä. Pääsyy oli yksinkertaisesti pelko, että Suomen Ruotsalaiseliitti nousisi kapinaan Venäjää vastaan, ja että Napoleonin kaltaiset ruhtinaat käyttäisivät tätä hyväkseen. Suomi kun tarjosi erinomaisen tien Pietariin! Tästä syystä Suomen autonomia oli laaja, mutta Venäläiset suunnittelivat sen kaventamista ajanmittaan, kun poliittiset olosuhteet olisivat taas Venäjälle suosiollisia. Venäläisille Suomen autonominen status ei siis missään nimessä ollut pysyvä, minkä historia tulisi ajanmyötä todistamaan. mm Krimin sota loi todellisen pelon Ruotsin sekaantumisesta sotaan ja Suomalaisesta kapinasta. Kun Venäjä oli onnistuneesti solminut liiton aiempien vihollistensa Englannin ja Ranskan kanssa Saksaa vastaan, alkoi Suomessa ns "Venäläistämisprojekti" Tässä yhteydessä Suomalaisia ylioppilaita siirtyikin Venäjän vihollisvaltio Saksaan ns "jääkärikoulutukseen" Venäjällä Suomen saattaminen mm keskiaikaisen maaorjajärjestelmän piiriin oli aina ajankysymys, ja autonomia tilapäinen "pakon edessä" allekirjoitettu asiakirja, jonka tsaarit halusivat kumota "kun aika olisi kypsä"Venäjällä järjestettiin epätoivoinen länsimielisten upseerien kapina herran vuonna 1825, joka kuitenkin kukistettiin raaoin ottein. Kuvaavaa kyllä Venäjä "kolmiliiton" jäsenenä lähetti armeijansa murskaamaan kapinaa Itävallan hallinnoimassa Unkarissa vuonna 1848 Venäjä oli tunnetusti Euroopan taantumuksellisin valtio!
- JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Venäjällä järjestettiin epätoivoinen länsimielisten upseerien kapina herran vuonna 1825, joka kuitenkin kukistettiin raaoin ottein. Kuvaavaa kyllä Venäjä "kolmiliiton" jäsenenä lähetti armeijansa murskaamaan kapinaa Itävallan hallinnoimassa Unkarissa vuonna 1848 Venäjä oli tunnetusti Euroopan taantumuksellisin valtio!
Karu tosiasia oli, että Venäjä oli jo tässä vaiheessa tippunut kehityksen kyydistä! Se oli oikea taantumuksen pesä! Vasta hävityn Krimin sodan myötä Venäjällä oltiin valmiita luopumaan maaorjuudesta. Tästä seurasi kuitenkin täysi kaaos! Ensimmäinen ongelma oli, että Venäjän kyläyhteisöt oltiin järjestetty pieniksi kolhooseiksi, joita kutsuttiin nimellä Mir. Niiden sisällä maat oli usein jaettu sikin sokin viljeltävyyden mukaan. Kukaan Mirin asukas ei omistanut maata joka hänelle oltiin osoitettu, vaan maa oli yhteisessä omistuksessa. Toisin sanoen;siinäkään tapauksessa että se olisi ollut mahdollista, yhteisön maata ei voinut myydä. Eikä se tosiasiassa ollut mahdollista! ns "taloorjat" sattoivat vapauduttuaan jatkaa palvelusta hovissa tai siirtyä kaupunkeihin työläisiksi. Mireissä asuvat talonpojat eivät, koska ostaakseen maan takaisin tilanomistajilta heidän oli maksettava kohtuuttomia maksuja tilanherroille. Tämän lisäksi maat olivat yhä mir-kylän yhteisomistuksessa, joten maanomistaja ei voinut myydä maata ja lähteä kaupunkiin työläiseksi. Tosin siihen ei käytännössä ollut muutenkaan mahdollisuutta, koska "takaisinmaksut" tilanherroille olivat kerta kaikkiaan kohtuttomia! Kun kyläyhteisöt aiemmin olivat luovuttaneet tilanherralle noin kolmanneksen tuotoistaan, nousi määrä nyt yli puoleen! Itseasiassa talonpoikien piti maksaa "takuusummasta" noin neljännes. Toiset 75% maksoi valtio. Valtio maksoi tilanomistajille "takuuusumman" valtion velkakirjoilla, joiden arvo Venäjällä laski kokoajan. Tämä johti myös maanomistajien vararikkoon! Kaiken lisäksi tässä ns "uusjaossa" tilanomistajat saivat aiemmin yhteisessä käytössä olevia maita itselleen(esim metsiä, jokia ja teitä)joitten käytöstä nyt "vapaiden" talonpoikien täytyi maksaa maksua tilanherralle. Järjestelmä oltiin suunniteltu niin totaalisen epäonnistuneesti, että siinä köyhtyivät sekä talonpojat että tilanomistajat! Ainoat jotka pääsivät edes jotenkin pois velkasuosta olivat ns "kotiorjat" jotka eivät käytännössä omistaneet mitään, sekä valtion talonpojat, jotka olivat suoraan tsaarin "omistuksessa" ja joille vapautumisen ehdot olivat huomattavasti lievempiä. Venäjän johto yritti tässä mielyttää sekä maanomistaja ylimistöä että talonpoikia. Lopputulos oli hirvittävä KATASTROFI!
Tämä yhdistettynä kolmeen hävittyyn sotaan peräkkäin nostatti kansan raivoon ja vallankumoukseen, joka tosiasiassa merkitsi Venäjän keisarikunnan loppua. Tässä samassa yhteydessä Suomessa käynnistettiin säälittävä Venäläistämisohjelma, jotka tulisivat olemaan kuolleen imperiumin viimeinen kuolonkouristus! - Koroljov
JonesHenry kirjoitti:
Karu tosiasia oli, että Venäjä oli jo tässä vaiheessa tippunut kehityksen kyydistä! Se oli oikea taantumuksen pesä! Vasta hävityn Krimin sodan myötä Venäjällä oltiin valmiita luopumaan maaorjuudesta. Tästä seurasi kuitenkin täysi kaaos! Ensimmäinen ongelma oli, että Venäjän kyläyhteisöt oltiin järjestetty pieniksi kolhooseiksi, joita kutsuttiin nimellä Mir. Niiden sisällä maat oli usein jaettu sikin sokin viljeltävyyden mukaan. Kukaan Mirin asukas ei omistanut maata joka hänelle oltiin osoitettu, vaan maa oli yhteisessä omistuksessa. Toisin sanoen;siinäkään tapauksessa että se olisi ollut mahdollista, yhteisön maata ei voinut myydä. Eikä se tosiasiassa ollut mahdollista! ns "taloorjat" sattoivat vapauduttuaan jatkaa palvelusta hovissa tai siirtyä kaupunkeihin työläisiksi. Mireissä asuvat talonpojat eivät, koska ostaakseen maan takaisin tilanomistajilta heidän oli maksettava kohtuuttomia maksuja tilanherroille. Tämän lisäksi maat olivat yhä mir-kylän yhteisomistuksessa, joten maanomistaja ei voinut myydä maata ja lähteä kaupunkiin työläiseksi. Tosin siihen ei käytännössä ollut muutenkaan mahdollisuutta, koska "takaisinmaksut" tilanherroille olivat kerta kaikkiaan kohtuttomia! Kun kyläyhteisöt aiemmin olivat luovuttaneet tilanherralle noin kolmanneksen tuotoistaan, nousi määrä nyt yli puoleen! Itseasiassa talonpoikien piti maksaa "takuusummasta" noin neljännes. Toiset 75% maksoi valtio. Valtio maksoi tilanomistajille "takuuusumman" valtion velkakirjoilla, joiden arvo Venäjällä laski kokoajan. Tämä johti myös maanomistajien vararikkoon! Kaiken lisäksi tässä ns "uusjaossa" tilanomistajat saivat aiemmin yhteisessä käytössä olevia maita itselleen(esim metsiä, jokia ja teitä)joitten käytöstä nyt "vapaiden" talonpoikien täytyi maksaa maksua tilanherralle. Järjestelmä oltiin suunniteltu niin totaalisen epäonnistuneesti, että siinä köyhtyivät sekä talonpojat että tilanomistajat! Ainoat jotka pääsivät edes jotenkin pois velkasuosta olivat ns "kotiorjat" jotka eivät käytännössä omistaneet mitään, sekä valtion talonpojat, jotka olivat suoraan tsaarin "omistuksessa" ja joille vapautumisen ehdot olivat huomattavasti lievempiä. Venäjän johto yritti tässä mielyttää sekä maanomistaja ylimistöä että talonpoikia. Lopputulos oli hirvittävä KATASTROFI!
Tämä yhdistettynä kolmeen hävittyyn sotaan peräkkäin nostatti kansan raivoon ja vallankumoukseen, joka tosiasiassa merkitsi Venäjän keisarikunnan loppua. Tässä samassa yhteydessä Suomessa käynnistettiin säälittävä Venäläistämisohjelma, jotka tulisivat olemaan kuolleen imperiumin viimeinen kuolonkouristus!Kirjoittajan harmi sen asian johdosta, ettei Venäjää ole saatu maana ja kansana tuhottua, - huolimatta tataarien, saksalaisten, puolalaisten, ruotsalaisten, ranskalaisten, preussilaisten ja natsien tuhannen vuoden ponnisteluista - on ilmeinen. Venäjä pysyy, vaikka venäläiset ovat barbaarisia slaavilaisia ali-ihmisiä, tyhmiä, laiskoja, korruptoituneita, kehityskelvottomia, auktoriteettiuskoisia, passiivisia, likaisia, valkosipulinhajuisia - unohtuiko mitään? Näiden mielikuvien tasoa tarvitaan pönkittämään sitä historiakuvaa, joka on kuin suoraan elokuvasta Helmikuun manifesti ja jota ei nykyisenä "kuulummehan länteen" -aikana ole Suomessa tarvinnut yhtään päivittää vaan ainoastaan kaivaa naftaliinista esiin.
Jos Kiina tai Intia - tai Suomi - on jossain historiansa vaiheessa ollut "alikehittynyt", suomalainen selittää sen historiallisilla olosuhteilla. Jos Venäjä on jossain historiansa vaiheessa ollut "alikehittynyt", suomalainen selittää sen venäläisellä kansanluonteella eli rodullisella olemuksella. Tällainen rasismi olisi nykyoloissa poliittisesti epäkorrektia, ellei sen kohde olisi venäläinen. Suomalainen heikko itsetunto saa voimaa Venäjän vihaamisesta. Tästä kokonaan negatiivisesta peilaamisesta on tullut oikein suomalaisen kansallistunteen perusta. Ruotsalaisia kadehditaan, venäläisiä inhotaan. Kun näitä tunteita ei poikkeuksellisesti voinut vv. 1944-1991 avoimesti osoittaa, se oli varmasti suomalaisille erittäin traumaattista aikaa. Kerääntyi valtavia patoutumia joita nyt sitten puretaan ja pidetään venäläisvastaisia lapsellisia purkauksia todisteena siitä, että "kuulummehan länteen".
Suomalaisten huonosta itsetunnosta aiheutuu myös Suomen nykyinen rähmälläänolo ylikansallisen lännen edessä ja Suomen kehno asema EU:ssa, jonka nettomaksaja ja poliittinen heittopussi Suomi on, ja pian Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan myös itsenäisyytensä rippeet menettänyt tulevan liittovaltion rajaprovinssi. Suomi on jälleen palannut rajamaakunnaksi suureen imperiumiin, mutta suomalaista minätunnetta lohduttaa silti huvittavalla tavalla "kuuluminen länteen". Mieluummin Brysselin orja kuin Moskovan ystävä, mieluummin kuuliaisuus ahtisaarelaista "kansainvälistä yhteisöä" kohtaan kuin luottamuksellinen politiikka Venäjän suuntaan, se on ollut Suomen uuden suuntauksen ohjenuora. Kekkosesta Vanhaseen, huipulta perikatoon. Finis Finlandiae: ei siitä Venäjää voi syyttää, Suomi syyttäköön yksin itseään.
Neuvostoliitto eli silloinen Venäjä, vaikkakin imperialistinen, ei uhannut Suomen olemassaoloa kansallisvaltiona, vaan itse asiassa auttoi nostamaan sen Kekkosen aikana suurimpaan kukoistukseena. EU on jo tekemässä Suomesta lopun, mutta siitä tuntuu harva poliitikko tai kansalainen Suomessa pittaavan. Suomalainen kansallishenki ja itsenäisyysaate ei ole positiivista vaan negatiivista laatua - eron tekemistä Venäjään hinnalla millä hyvänsä. Yhä edelleen osana suomalaisten kansallista mytologiaa kauhistellaan sadanvuodentakaista "sortokautta" ja "suurta venäläistämisohjelmaa", ja huvittavalla suomalaisella tavalla kirjoitetaan historiaa takaperoisesti siten, että jos autonomiaa kerran alettiin kaventaa 1900-luvun vaihteessa, se oli jotenkin suunniteltu ennalta jo 1809, eli Venäjän keisarit eivät autonomisen Suomen luodessaan toimineen vilpittömästi, vaan kyynisesti kieroillen. Siitä mitä Venäjä 1800-luvun aikana Suomen hyväksi teki - rakensi infrastruktuurin, vapautti sotarasistuksesta, antoi mahdollisuudet kansalliselle kulttuurille ja talouden kasvulle - venäläisten on turha koskaan odottaa suomalaisilta kiitosta. - Koroljov
JonesHenry kirjoitti:
Menetettyään yli 400 000 miestä(luvut vaihtelevat noin 300 000-400 000 välillä. Yleinen kompromissi näiden kahden välillä on noin 380 000)Napoleon oli kärsinyt pahan tappion. Vaikka hänellä yhä oli noin puolen miljoonen miehen vahvuinen armeija käytössään, sitä ei enää voitu saada "iskukuntoon" Napoleonin sodat olivat pääosin eliitin sotia, koska Napoleon oli itse osa eliittiä kruunattamalla itsensä keisariksi ja kieltäytymällä vapauttamasta Venäjän maaorjia. Ranskassa ja sen alusmaissa vastaavia reformeja oltiin kyllä toteutettu. Lopulta Napoleon väsytettiin ja pakotettiin ns Wienin kongresissa luopumaan imperiumistaan. Trafalgardin meritaistelussa Ranska oli menettänyt laivastonsa ja epäonnistuneella Venäjän sotaretkellään valtaosan maajoukoistaan. Ilman näitä Ranskasta ei käytännössä voinut olla suurvalta, ja tämän jälkeen se tulisi näyttelemään vain sivuroolia Euroopan suurvaltanäyttämöllä.
Vaikka Venäjä ei varsinaisesti ollutkaan lyönyt Napoleonia yhdessäkään suuressa taistelussa(siis ENNEN Napoleonin vetäytymistä Moskovasta)oli maan suurvalta-asema nyt taas jälleen vahvistunut. Itseasiassa on merkille pantavaa, että päinvastoin kuin Pultavassa, ei Venäjä voittanut nyt mitään ratkaisevaa taistelua Ranskalaisia vastaan lukuunottamatta näiden huoltolinjojen ahdistelua Napoleonin vetäytyessä. Venäjä voitti sen pitkämielisyyden ja sitkeyden ansiosta! Venäjän armeija ei yhä ollut LAADUSSA mitenkään verrattavissa Ranskalaiseen vastineehensa! Itseasiassa seuraavan 100-vuoden aikana Venäjä ei tulisi voittamaan yhtään merkittävää taistelua toista Eurooppalaista suurvaltaa vastaan!
Päinvasoin kuin Britannian Trafalgard, Venäjä ei ollut voittanut yhtään ratkaisevaa taistelua. Se oli yksinkertaisesti väsyttänyt ylimielisen valloittajan, joka oli luullut voivansa nujertaa Venäjän vastarinnan valloittamalla Moskovan. Ehkä on tavallaan kuvaavaa, että Venäläiset mielummin jättivät pääkapunkinsa vieraan vallan valloittamaksi ja polttamaksi, kuin olisivat kokoontuneet sen edustalla puolustamaan sitä, kuten Napoleon tosiasiassa oli toivonut. Venäjä ei kyennyt ratkaisevasti lyömään Napoleonia. Ainoastaan polttamaan kaiken Ransalaisarmeijan tieltä ahdistellen heidän huoltolinjojaan.Venäjä on kukistanut kolme oman aikansa pelätyintä sotaherraa. Kaarle XII, Napoleon ja Hitler kulkivat voitosta voittoon, kunnes keksivät käydä Venäjän kimppuun.
"Vaikka Venäjä ei varsinaisesti ollutkaan lyönyt Napoleonia yhdessäkään suuressa taistelussa(siis ENNEN Napoleonin vetäytymistä Moskovasta)oli maan suurvalta-asema nyt taas jälleen vahvistunut."
Ennen Venäjän retkeä Napoleonia ei ylipäänsä ollut löyty kuin yhdessä suuressa taistelussa, eli v. 1809 itävaltalaisten toimesta Aspern-Esslingissä.
"Itseasiassa on merkille pantavaa, että päinvastoin kuin Pultavassa, ei Venäjä voittanut nyt mitään ratkaisevaa taistelua Ranskalaisia vastaan lukuunottamatta näiden huoltolinjojen ahdistelua Napoleonin vetäytyessä."
Totta kai paras strategia voittaa Napoleon, joka aina pyrki ratkaisevaan taisteluun, koska tapasi sellaiset yleensä voittaa, oli välttää ratkaisevaa taistelua, viivyttää ja odottaa kunnes Napoleonin voimat kuluisivat loppuun tautien, karkaamisten ja huollon mahdottomuuden seurauksena. Vain Borodinossa venäläiset asettuivat Napoleonin tielle, koska Moskovaa ei sentään voinut luovuttaa ilan taistelua. Borodino oli sivumennen sanoen Napoleonin sotien verisin päivä. Napoleon menetti kymmeniä kenraaleja ja kymmeniätuhansia parhaita miehiään. Venäläisten tappiot olivat vielä suuremmat, mutta he pystyivät vetäytymään järjestyksessä. Napoleon tunkeutui Moskovaan, josta hän lähti paluumatkalle aivan liian myöhään. Venäläiset saattoivat nyt paloitella sen mitä Napoleonin monikansallisista joukoista oli jäljellä. Berezinassa Napoleon oli vähällä joutua totaalisesti tuhon omaksi ja pelasti itsensä ja joukkojensa rippeet vain ihmeen kaupalla.
"Venäjä voitti sen pitkämielisyyden ja sitkeyden ansiosta!"
Niin kuin myös suuren Pohjan sodan ja II maailmansodan.
"Venäjän armeija ei yhä ollut LAADUSSA mitenkään verrattavissa Ranskalaiseen vastineehensa!"
Napoleon sanoi venäläisestä rivimiehestä, että jos hänellä olisi ollut yhtä kovia sotilaita komennossaan, mikään ei olisi pysäyttänyt häntä. Ranskalaiset tapasivat sanoa, että jokainen venäläinen sotilas oli tapettava kahteen kertaan.
Niin tai näin, Napoleon lyötiin Venäjällä niin täydellisesti kuin kukaan sotapäällikkö on ikinä lyöty, ja nimen omaan sillä tavalla joka oli ainoa järkevä mahdollisuus historian siihen asti suurimman armeijan vähittäiseksi tuhoamiseksi. Napoleonin aluksi moninkertainen ylivoima suli olemattomiin. Tässä Napoleonin tappion anatomia:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/29/Minard.png
Napoleon kiukutteli aivan kuin JonesHenry, kun venäläiset välttivät taistelua eivätkä antaneet Napoleonilla mahdollisuutta päästä ratkaisuun. Epäreilua peliä! Borodinoon tultaessa Napoleon oli jo menettänyt satojatuhansia miehiä... - JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Karu tosiasia oli, että Venäjä oli jo tässä vaiheessa tippunut kehityksen kyydistä! Se oli oikea taantumuksen pesä! Vasta hävityn Krimin sodan myötä Venäjällä oltiin valmiita luopumaan maaorjuudesta. Tästä seurasi kuitenkin täysi kaaos! Ensimmäinen ongelma oli, että Venäjän kyläyhteisöt oltiin järjestetty pieniksi kolhooseiksi, joita kutsuttiin nimellä Mir. Niiden sisällä maat oli usein jaettu sikin sokin viljeltävyyden mukaan. Kukaan Mirin asukas ei omistanut maata joka hänelle oltiin osoitettu, vaan maa oli yhteisessä omistuksessa. Toisin sanoen;siinäkään tapauksessa että se olisi ollut mahdollista, yhteisön maata ei voinut myydä. Eikä se tosiasiassa ollut mahdollista! ns "taloorjat" sattoivat vapauduttuaan jatkaa palvelusta hovissa tai siirtyä kaupunkeihin työläisiksi. Mireissä asuvat talonpojat eivät, koska ostaakseen maan takaisin tilanomistajilta heidän oli maksettava kohtuuttomia maksuja tilanherroille. Tämän lisäksi maat olivat yhä mir-kylän yhteisomistuksessa, joten maanomistaja ei voinut myydä maata ja lähteä kaupunkiin työläiseksi. Tosin siihen ei käytännössä ollut muutenkaan mahdollisuutta, koska "takaisinmaksut" tilanherroille olivat kerta kaikkiaan kohtuttomia! Kun kyläyhteisöt aiemmin olivat luovuttaneet tilanherralle noin kolmanneksen tuotoistaan, nousi määrä nyt yli puoleen! Itseasiassa talonpoikien piti maksaa "takuusummasta" noin neljännes. Toiset 75% maksoi valtio. Valtio maksoi tilanomistajille "takuuusumman" valtion velkakirjoilla, joiden arvo Venäjällä laski kokoajan. Tämä johti myös maanomistajien vararikkoon! Kaiken lisäksi tässä ns "uusjaossa" tilanomistajat saivat aiemmin yhteisessä käytössä olevia maita itselleen(esim metsiä, jokia ja teitä)joitten käytöstä nyt "vapaiden" talonpoikien täytyi maksaa maksua tilanherralle. Järjestelmä oltiin suunniteltu niin totaalisen epäonnistuneesti, että siinä köyhtyivät sekä talonpojat että tilanomistajat! Ainoat jotka pääsivät edes jotenkin pois velkasuosta olivat ns "kotiorjat" jotka eivät käytännössä omistaneet mitään, sekä valtion talonpojat, jotka olivat suoraan tsaarin "omistuksessa" ja joille vapautumisen ehdot olivat huomattavasti lievempiä. Venäjän johto yritti tässä mielyttää sekä maanomistaja ylimistöä että talonpoikia. Lopputulos oli hirvittävä KATASTROFI!
Tämä yhdistettynä kolmeen hävittyyn sotaan peräkkäin nostatti kansan raivoon ja vallankumoukseen, joka tosiasiassa merkitsi Venäjän keisarikunnan loppua. Tässä samassa yhteydessä Suomessa käynnistettiin säälittävä Venäläistämisohjelma, jotka tulisivat olemaan kuolleen imperiumin viimeinen kuolonkouristus!Venäjän ensimmäinen imperiumi hajosi moneen eri seikkaan. Pietari Suuren imperiumi ei suoraan sanoen kestänyt ilman Pietari suurta! Pientari toi Venäjälle uuden pääkaupungin ja suurvalta-aseman, mutta maaorjuuden kirvelevää kysymystä hän ei kyennyt ratkaisemaan. Niin ei myöskään kyennyt keisari Aleksantari Napoleonin vastaisessa suuressa "Isänmaallisessa" sodassa. Noin kolmannes Venäläisistä oli maaorjia vailla minkäänlaisia oikeuksia. MM Englannissa orjuuden huippukautena seitsenvuotisen sodan jälkeen oli noin 750 000 orjaa, joista yksikään ei ollut Englannin kansalainen. Orjataloudesta käytännössä täysin riippuvaisessa Brasiliassa luku oli suunniin piirtein sama. Venäjällä virallisesti orjia oli yli 20 miljoonaa!!!
Koko Venäjä suoraan sanoen muistutti puupalkkien varaan suohon rakennettavaa Pietarin kaupunkia, jossa palkkeja kannattelevat orjat. Venäjän keisareille ei ollut mitään käytännön ratkaisua ongelmaan.
Venäjä pysyi olkitalon lailla pystyssä niin kauan, kun se ei kohtanut ulkoisia vastoinkäymisiä. Kun suuri vastoinkäymisten aika alkoi, talo kirjaimellisesti hajosi tuuleen! Tämä sijouttuu vuosien 1853-1917 välille. Venäjä hävisi jatkuvasti sotia. Armeijaa oli pakko modernisoida. MM Siperian rautatie täytyi rakentaa. Modernisointi ja uudelleenorganisointi oli kallista maassa, joka oli pahasti jäänyt jälkeen mm Englannista ja Saksasta teollisessa vallankumouksessa. Kaiken muun lisäksi tuli vielä itse orjakysymys!
Venäjän keisarit viityttelivät uudistuksia, kunnes ne lopulta oli pakko toteuttaa. Maaorjuudesta luopumista alettiin harkita vasta Krimin sodan jälkeen. Parlamentin perustamista Japania vastaan käydyn(hävityn)sodan jälkeen. Todellista sosiaalista muutosta ja aateliston täysin syöksemistä vallasta vasta Saksaa vastaan käydyn hävityn sodan jälkeen!
Venäjän johto odotteli, vitkutelli, ja kaivoi lopulta itselleen vain yhtä suurta hautaa!
Romanovit rakastivat kuninkaallisuutta ja sitä, että he yhä olivat "mahtava" Eurooppalainen suurvalta ja kuningasuku. Venäjä oli vähän ennen romahtamistaan todellinen rappion pesä, joka suorastaan rypi rappiossa ja toimimattomuudessa! - JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Venäjän ensimmäinen imperiumi hajosi moneen eri seikkaan. Pietari Suuren imperiumi ei suoraan sanoen kestänyt ilman Pietari suurta! Pientari toi Venäjälle uuden pääkaupungin ja suurvalta-aseman, mutta maaorjuuden kirvelevää kysymystä hän ei kyennyt ratkaisemaan. Niin ei myöskään kyennyt keisari Aleksantari Napoleonin vastaisessa suuressa "Isänmaallisessa" sodassa. Noin kolmannes Venäläisistä oli maaorjia vailla minkäänlaisia oikeuksia. MM Englannissa orjuuden huippukautena seitsenvuotisen sodan jälkeen oli noin 750 000 orjaa, joista yksikään ei ollut Englannin kansalainen. Orjataloudesta käytännössä täysin riippuvaisessa Brasiliassa luku oli suunniin piirtein sama. Venäjällä virallisesti orjia oli yli 20 miljoonaa!!!
Koko Venäjä suoraan sanoen muistutti puupalkkien varaan suohon rakennettavaa Pietarin kaupunkia, jossa palkkeja kannattelevat orjat. Venäjän keisareille ei ollut mitään käytännön ratkaisua ongelmaan.
Venäjä pysyi olkitalon lailla pystyssä niin kauan, kun se ei kohtanut ulkoisia vastoinkäymisiä. Kun suuri vastoinkäymisten aika alkoi, talo kirjaimellisesti hajosi tuuleen! Tämä sijouttuu vuosien 1853-1917 välille. Venäjä hävisi jatkuvasti sotia. Armeijaa oli pakko modernisoida. MM Siperian rautatie täytyi rakentaa. Modernisointi ja uudelleenorganisointi oli kallista maassa, joka oli pahasti jäänyt jälkeen mm Englannista ja Saksasta teollisessa vallankumouksessa. Kaiken muun lisäksi tuli vielä itse orjakysymys!
Venäjän keisarit viityttelivät uudistuksia, kunnes ne lopulta oli pakko toteuttaa. Maaorjuudesta luopumista alettiin harkita vasta Krimin sodan jälkeen. Parlamentin perustamista Japania vastaan käydyn(hävityn)sodan jälkeen. Todellista sosiaalista muutosta ja aateliston täysin syöksemistä vallasta vasta Saksaa vastaan käydyn hävityn sodan jälkeen!
Venäjän johto odotteli, vitkutelli, ja kaivoi lopulta itselleen vain yhtä suurta hautaa!
Romanovit rakastivat kuninkaallisuutta ja sitä, että he yhä olivat "mahtava" Eurooppalainen suurvalta ja kuningasuku. Venäjä oli vähän ennen romahtamistaan todellinen rappion pesä, joka suorastaan rypi rappiossa ja toimimattomuudessa!Venäjän suhtautuminen Suomeen antoi hyvän kuvan sen "kansallismielisestä" politiikasta. Venäjällä "ruuvien kiristäminen" ja Suomen kansallisaatten murskaaminen nähtiin päätehtävänä. Venäjällä ei tosiasiassa ollut tilaa itsenäisesti eläville vähemmistökansallisuuksille!
Venäjän tappio ensimmäisessä maailmansodassa oli selvä! Tannenbergin ja Masuria järjen verilöylyissä Venäläiset menettivät yhteensä yli 200 000 sotilasta. Luvut eivät sisällä kiinnisaatuja ja haavoittuneita. Venäläiset eivät tämän jälkeen enää onnistuneet anastamaan palaakaan Saksalaista maata, vaan Venäjän armeijan voima keskittyi nyt pääosin ahdistelemana heikompia Itävaltalaisia. Venäjän armeijan iskukyky oli nyt ratkaisevasti murrettu. Venäjän huolto oli katastrofaalisessa tilassa! Ruokaa ja ammuksia ei saatu kuljetettua rintamalle käytännössä koko sodan ensimmäisenä vuonna ollenkaan! Sodan ensimmäisenä vuonna Venäläiset menettivät sekä aloitteen että Puolan saamatta käytännössä mitään korvauksia menetyksistään. Länsivaltojen painostuksesta Romania liittyi sotaan liittoutuneiden puolelle, mutta sen panos jäi vähäiseksi, eikä Saksan voitonkulkua Itärintamalla voinut enää pysäyttää! Edes Venäjän yli 100-uutta divisioonaa ja junat täynnä tonneittan varusteita eivät enää oleellisesti muuttaneet sodan kulkua, jossa Venäjä nyt oli joutunut puolustuskannalle!
On tavallaan ironista, että vuoden 1917 alussa Venäjän armeijan huolto oli parantunut niin merkittävästi, että se olisi kyennyt ehkä ratkaisevaan offensiiviin Saksalaisia vastaan Puolassa. Ironista siksi, että kun satoja tonneja ruokaa ja ammuksi uhkuvat junat lähtivät liikkelle Moskovasta ja muista suurista kaupungeista, vallitsi Venäjän suurissa teollisuuskaupungeissa nälänhätä, joka sai aikaan vallankumouksen! Viimekädessä edes mahdolliset voitot rintamalla tuskin olisivat riittänyt estämään kapinaa, mutta sen vaikutukset muuttuivat vakaviksi, kun Moskovaan ja Pietariin kantautui käytännössä vain huonoja tai korkeintaan vältteleviä uutisia Venäjän sotamenestyksestä. Sotaa oli nyt jatkunut jo kolme vuotta! Venäjä oli jo menettänyt noin miljoona sotilasta ja Puolan! Saksan ja Itävallan vangeiksi oli joutunut yli 3-miljoonaa Venäläissotilasta ja valtava määrä sotatarvikkeita! Tappiot olivat hirvittäviä! Viha, köyhyys ja katkeruus jouduttivat lopullista vallankumousta! Venäjän keisarillisen armeijan viimeinen ns "Kerensky offensiivi" torjuttiin, ja Venäläiset kärsivät yhteensä noin 400 000 sotilaan menetyksen! Tämä pakotti maan pakkorauhaa, joka nyt solmittiin Brest-Litovskin kaupungissa Valko-Venäjällä, jossa myös Suomi sai nyt virallisesti itsenäisyyden. Sota oli lopultakin ohi Itä-rintamalla, mutta niin oli myös Venäjän keisarikunta! Venäjällä vallan anastaneet Bolksevikko-kommunistit teurastivat viimeiset Romanovit! - JonesHenry
JonesHenry kirjoitti:
Venäjän suhtautuminen Suomeen antoi hyvän kuvan sen "kansallismielisestä" politiikasta. Venäjällä "ruuvien kiristäminen" ja Suomen kansallisaatten murskaaminen nähtiin päätehtävänä. Venäjällä ei tosiasiassa ollut tilaa itsenäisesti eläville vähemmistökansallisuuksille!
Venäjän tappio ensimmäisessä maailmansodassa oli selvä! Tannenbergin ja Masuria järjen verilöylyissä Venäläiset menettivät yhteensä yli 200 000 sotilasta. Luvut eivät sisällä kiinnisaatuja ja haavoittuneita. Venäläiset eivät tämän jälkeen enää onnistuneet anastamaan palaakaan Saksalaista maata, vaan Venäjän armeijan voima keskittyi nyt pääosin ahdistelemana heikompia Itävaltalaisia. Venäjän armeijan iskukyky oli nyt ratkaisevasti murrettu. Venäjän huolto oli katastrofaalisessa tilassa! Ruokaa ja ammuksia ei saatu kuljetettua rintamalle käytännössä koko sodan ensimmäisenä vuonna ollenkaan! Sodan ensimmäisenä vuonna Venäläiset menettivät sekä aloitteen että Puolan saamatta käytännössä mitään korvauksia menetyksistään. Länsivaltojen painostuksesta Romania liittyi sotaan liittoutuneiden puolelle, mutta sen panos jäi vähäiseksi, eikä Saksan voitonkulkua Itärintamalla voinut enää pysäyttää! Edes Venäjän yli 100-uutta divisioonaa ja junat täynnä tonneittan varusteita eivät enää oleellisesti muuttaneet sodan kulkua, jossa Venäjä nyt oli joutunut puolustuskannalle!
On tavallaan ironista, että vuoden 1917 alussa Venäjän armeijan huolto oli parantunut niin merkittävästi, että se olisi kyennyt ehkä ratkaisevaan offensiiviin Saksalaisia vastaan Puolassa. Ironista siksi, että kun satoja tonneja ruokaa ja ammuksi uhkuvat junat lähtivät liikkelle Moskovasta ja muista suurista kaupungeista, vallitsi Venäjän suurissa teollisuuskaupungeissa nälänhätä, joka sai aikaan vallankumouksen! Viimekädessä edes mahdolliset voitot rintamalla tuskin olisivat riittänyt estämään kapinaa, mutta sen vaikutukset muuttuivat vakaviksi, kun Moskovaan ja Pietariin kantautui käytännössä vain huonoja tai korkeintaan vältteleviä uutisia Venäjän sotamenestyksestä. Sotaa oli nyt jatkunut jo kolme vuotta! Venäjä oli jo menettänyt noin miljoona sotilasta ja Puolan! Saksan ja Itävallan vangeiksi oli joutunut yli 3-miljoonaa Venäläissotilasta ja valtava määrä sotatarvikkeita! Tappiot olivat hirvittäviä! Viha, köyhyys ja katkeruus jouduttivat lopullista vallankumousta! Venäjän keisarillisen armeijan viimeinen ns "Kerensky offensiivi" torjuttiin, ja Venäläiset kärsivät yhteensä noin 400 000 sotilaan menetyksen! Tämä pakotti maan pakkorauhaa, joka nyt solmittiin Brest-Litovskin kaupungissa Valko-Venäjällä, jossa myös Suomi sai nyt virallisesti itsenäisyyden. Sota oli lopultakin ohi Itä-rintamalla, mutta niin oli myös Venäjän keisarikunta! Venäjällä vallan anastaneet Bolksevikko-kommunistit teurastivat viimeiset Romanovit!Neuvostoliittoa ei ikinä voi ymmärtää, jos ei aluksi ymmärrä sen edeltäjää Venäjää!
Neuvostoliitossa yhdistyi kaksi toimimatonta aatetta;kommunismi ja Venäjä! Venäjä kansana ja kulttuurina oli 100-vuotta sitten silloistenkin Eurooppalaisten arvojen mukaan punnittaessa todellinen orjakansa! Jos tähän vielä liitää mukaan orjaideologian, jossa ihmisten orjuuttaminen valtiolle nähdään ideaalina, tavoittelemisen arvoisena aatteena, niin sitten ollaan jo aika pitkällä metsässä ja kaukana maantiestä;=)) Se on kai vähän kuin sekoittaisi myrkkyä ja happoa keskenään! Venäjä on happo ja kommusni myrkky, ja sitten ihmetellään miksei siitä saa käärmeöljyn kaltaista "ihme-eliksiiriä"
- Anonyymi
------Eurooppalaisten arvojen mukaan punnittaessa todellinen orjakansa! Jos tähän vielä liitää mukaan orjaideologian, jossa ihmisten orjuuttaminen valtiolle nähdään ideaalina-----
Jolla on kuitenkin tutkimusten mukaan suurelta osin suomalais-ugrilaiset geenit. Mitäs tästä sanotte, te oman pesän likaajat. Tuollaisiako me olemmekin ?- Anonyymi
Mennäänpä jo eteen päin noista vanhentuneista väitteistä. Venäläiset eivät ole suomalaisia.
"Professori Markku Laakson mukaan yksi selittäjä geeniperimän eroille on lisäksi se, että Suomea aiemmin asuttaneen ruotsalaisväestön seuraksi saapui muutama sata vuotta sitten idästä ihmisiä, jotka keskittyivät ”Itä-Suomen isolaattiin”. Hänen mukaansa suomalaiset eivät silti ole perimältään myöskään venäläisiä, joskin venäläisten perimästä on vain vähän tutkimusta."
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/geenitutkijat-yllattyivat-eurooppa-on-nyt-jaettu-suomalaisiin-ja-ei-suomalaisiin/a348c875-dbbe-3e87-bc6f-e476df4bd53a - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mennäänpä jo eteen päin noista vanhentuneista väitteistä. Venäläiset eivät ole suomalaisia.
"Professori Markku Laakson mukaan yksi selittäjä geeniperimän eroille on lisäksi se, että Suomea aiemmin asuttaneen ruotsalaisväestön seuraksi saapui muutama sata vuotta sitten idästä ihmisiä, jotka keskittyivät ”Itä-Suomen isolaattiin”. Hänen mukaansa suomalaiset eivät silti ole perimältään myöskään venäläisiä, joskin venäläisten perimästä on vain vähän tutkimusta."
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/geenitutkijat-yllattyivat-eurooppa-on-nyt-jaettu-suomalaisiin-ja-ei-suomalaisiin/a348c875-dbbe-3e87-bc6f-e476df4bd53a----- Venäläiset eivät ole suomalaisia.----
Et taida tajuta. Suomalais-ugrilaiset eivät ole suomalaisia. Siis komit, unkarilaiset, hantit, mansit, virolaiset, setukaiset ja lukemattomat muut eivät hekään ole suomalaisia. Joko tajuat suomalaisen ja suomalais-ugrilaisen eron ?
Venäläiset ovat suomalais-ugrilaisten ja slaavien sekoitus sekä kieleltään slaavilaistuneita Suomen sukukansoja kuten muromalaisia, merjalaisia ym....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1616120
- 755359
- 994375
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753750Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603418- 443020
- 152357
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️582099- 462055
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381783