keskustella muiden vauvaa odottavien eikä sikalensua odottavien ja vauhkoovien äitien kanssa, joilla on LA tuolla joulu-Helmikuun vaihteilla...Itsellä LA 16.1.10 ja nyt on jo olo ihan tukala. Selkää särkee ja vatsa tuntuu repeevän siis rv 31 nyt menossa ja kolmas vauva itelle. Valitan jatkuvasti vaan ja mielialat vaihtelee ja mies ei jaksa edes ottautuu enää, onko kohtalotovereita??? Voitas alottaa valittaminen tästä loppuun asti ja katsoa milloin pääsemme kukin autuuteen ja saamme omat nyyttimme ulos vatsoistamme....
Onko muilla vaikeuksia nukkua? ja pitääkö juosta vessassa koko ajan??? Paljonko tullu painoa muille?? Entäs sf-mitta? Ahdistaako kaikki?? Monesko lapsi??? Ois kiva tosiaan jakaa kaikkia asioitaan kun neuvolatkin niin harvoin =(
(= Kirjotelkaa (=
Onko muilla vaikeuksia nukkua? ja pitääkö juosta vessassa koko ajan??? Paljonko tullu painoa muille?? Entäs sf-mitta? Ahdistaako kaikki?? Monesko lapsi??? Ois kiva tosiaan jakaa kaikkia asioitaan kun neuvolatkin niin harvoin =(
(= Kirjotelkaa (=
Vastaukset 118
Vanhimmat
samaa mieltä!! Koko odotus menee pilalle, kun ei muusta enää osata puhuakaan.. Sääli.
Itse olen rv 30 1, esikoistani odotan =) 19.1.2010 on LA.
Mulla kanssa ollut selkäkipuja, nykyään liikkuminen hieman hankalaa koska mahani on kasvanut todella paljon ja nopeasti.. Kyllä ne rakenneultrassa ainakin sanoivat, että vain yksi tulokas tulossa, heh.
Liikunnalla yritän saada nuo selkäkivut ja muut vaivat kuriin, säännöllisesti lenkkeilemällä koirien kanssa =) Se on mulle ainakin tehonnut hyvin!
Raskausajan diabetes todettiin tuossa n. kuukausi takaperin.. Inhottaa se mittailu tämän kaiken muun lisäksi, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että nopeaan painonnousuuni oli jokun järki selitys loppujenlopuksi.
Ja kyllä, tuohon kysymykseesi vessassa ravaamisesta.. Ai että, mikään ei niin tuttua olekaan! Herään ainakin kerran yössä, joskus on sellaisia öitä jolloin nukun suht. hyvin, joskus taas niitä jolloin herään jopa n. 2 h välein vessaan. Argh, todella turhauttavaa..
Ja tosiaan tuossa aikaisemmin totesin, että raskausajan diabetes todettiin, niin painoa tuli reilusti ennenkuin sokerit "saatiin kiinni". Heh. Joten painoa on tullut lisää joku reilu 20 kg.. Huh, on kivaa. =)
Sf on 30 mulla viime neuvolan jälkeen.
Ja tosiaan esikoinen tiedossa, ei oikeastaan ahdista. Ihan hyvillä mielin koitan tässä nämä viimeiset viikot edetä =)
Mites siellä??
Eli tänään alkoi rv 35 (34 0). Esikoista odotan. Nukkuminen tuottaa itselle välillä hieman vaikeuksia, kun tuntuu, että missään asennossa ei ole hyvä olla. Selällään ei voi olla kauaa, kun alkaa tuntumaan siltä, että joku istuisi rintakehän päällä, enkä siis saa kunnolla happea. Kylellään on vaikea nukkua kun maha painaa ja kiristää ihoa. Vessassa saa todellakin rampata kokoajan. Päivisin saa käydä kerran tunnissa vähintään. Öisin n. 3 kertaa. Mutta saapahan hieman esimakua siihen mitä se sitten mahdollisesti vauvan kanssa on. Painoa on tullut tähän mennessä n. 11kg, josta suurin osa tuli rv 18-30 aikana. Nyt painon nousu on hidatunut, eikä sitä tule kuin n. 100-200g /viikko, jos sitäkään. Sf-mitan suhteen liikutaan hieman keski käyrän alapuolella, mutta käyrillä ollaan kuitenkin. Eli sf oli viime neuvolan mukaan viikko sitten 28cm. Tosin vauva ei ole vielä kääntynyt raivotarjontaan. Poikittain oleilee, joten tämä hieman laskee tuota mittaa. Lenkillä pystyn edelleen koiran kanssa käymään, tosin kävely ei ole mitään hirmu nopeaa, koska jos kävelen nopeasti alkaa alavatsassa oikealla puolella kummallinen pistävä/viiltävä kipu, joka kyllä asettuu kun pysähtyy hetkeksi. Tassuttelen vain hitaasti menemään ja siinä samalla raitista ilmaa saan :) Maha ei niin kamalasti ole vielä ainakaan tiellä mitä olisin kuvitellut. Ja mitä monien puheista olen kuullut. Mutta jokainen raskaushan on erilainen. Mites teillä muilla vauva on liikkunut? Meillä vauvalla on välillä hiljaisempia päiviä ja välillä taas oikein kovasti melskaa menemään. Hiljaisempina päivinä tuntuu muutama hullu liike, tosin olen liikelaskentaa harjoittanut ja kyllä sieltä nipin napin se 10 liikettä/tunti tulee, kun oikein keskittyy tunnustelemaan liikkeitä. Näinä päivinä olen enemmän ja vähemmän hermoraunio, kun mietin kokoajan, että onko siellä kaikki hyvin ja tunnustelen kokoajan liikkeitä. Neuvolan täti kyllä sanoi, että aika normaalia on, että vauva pitää hiljaisempia kasvu taukoja välillä. Vilkkaampina päivinä sitten melskataan niin, että tuntuu kuin tulisi mahasta läpi.
Itsellä olisi "enää" tuo kolmisen viikkoa siihen, että vauva olisi täysiaikainen. Toivottavasti sinne asti päästään. :) Tuntuu vaan, että mitä lähemmäksi laskettua aikaa mennää, sitä hitaammin aika kuluu ja päivät kestää tuhottoman kauan. Luulenpa, että sitten kun täysiaikaisuuden raja on rikki, teen kaikkeni, että synnytys käynnistyy :) En malta odottaa, että saan pienokaisen syliini. Synnytys ei ainakaan vielä pelota. En ole lukenut kauhukertomuksia, ja olen jo synnyttäneille sanonut, että ei tarvitse sitten pelotella. Jokaiselle se on kuitenkin oma kokemuksensa, eikä yksikään synnytys ole samanlainen. Joten odotan innolla ja välillä kauhulla, mitä tuleva tuo.. :)
vauvan liikkeisiin sen verran, että mulla kanssa ollut sellaisia päiviä jolloin ei kuul eikä tunnu mitään =)
Mutta sitten taas kyllä joku päivä riehutaan siihen malliin että..
Sellaiset liikkeet huomioin kyllä, kun käden laittaa masun päälle niin heti vetäytyy pois, ei vissiin oikeen täällä tämä pikkuinen halua olla huomion keskellä =)
Ja synnytyksestä tosissaan, ei oikeastaan pelota.. Ainakaan paljon =) Tietysti sellaista normaalia jännitystä on, kun tosissaan esikoinen kyseessä..
Itselläni nyt rv29 6, olo on jo melko hankala. Olen melko pieni kokoinen ja lantio ei suostu leviämään juuri ollenkaan joten tuo maha kasvaa koko ajan vain lähemmäs kylkiluita :/ Istuminen on jo todella vaikeaa kun koko ajan tuntuu semmonen nyrkin kokoinen möykky kylkiluiden kohdalla - meijän vaavi tykkää työntää sitä päätänsä/pyllyänsä/jalkojansa kylkiluiden alle. Maha-asukki on myös äärimmäisen aktiivinen kaveri, että olen vain onnellinen jos se välillä malttaa rauhoittua hetkeksi.
Ja auta armias jos sattuu syömään yhtään liika, niin että vatsalaukku joutuu tiukille kun kohtu painaa sitä kasaan ja se on täynnä ruokaa, olo on ihan kamala, ei jaksa seistä ja on ihan semmoinen olo kuin läkähtyisi.
Viimeviikolla todettiin raskausajandiabetes ja tässä sokereita mittailen :( sf käyrä meni viime mittauksessa (rv28) juuri sitä keskilinjaa eli oli 25cm. Painoa on tullut semmoiset 7kiloa - en siis ikinä ole ollut näin painava ja senkin takia keho tuntuu vieraalta.
Liikuntaa harrastan sen verran että luennoille kävelen ihan reipasta vauhtia arkisin joka päivä 30min sinne ja 30min. takaisin kotiin. Ainoa, että nyt satoi valtavat kasat lunta ja tänään liukastelin sen verran mallikkaasti, että aloin harkitsemaan vakavasti bussikortin hommaamista :/ siihenpä jäis sit liikkuminen.
Vessassa saa kyllä rampata jatkuvasti, oikeastaan kun vessasta pääse pois tulee jo tarve mennä sinne takaisin. Jos odottaa jonkin aikaa niin alkaa rakkoon koskemaan todella kovaa, sellainen olo että kohta menee housuun, vessaan pitää mennä tyyliin kaksin kerroin ja sitten kun pöntölle istuu ei tule kuin hassu muutama ruokalusikallinen :/ tätä siis useita kertoja päivässä. Yöllä herään yleensä (onneksi) vain kerran jolloin käyn vessassa ja juon lasin kylmää vettä.
Suolen toimintaa en jaksa kuin ihmetellä.. välistä tulee niin pitkiä taukoja etten rehellisesti muista milloin viimeksi olisi kakalla käynyt O_o Sitten kun hätä tulee niin on kyllä hyvä että vessa on lähettyvillä :D
Niin ja yksi ärsyttävimmistä vaivoista on se, että kun istuu kauan, veri pakkautuu häpyhuuliin ja -kummulle ja jalkoväliin koskee niin maan perusteellisesti! Olen kokeillut löysiä housuja ja tämä auttaakin hieman, muttei vie vaivaa kokonaan pois. Tukivyö ei havaittavasti ole vaivaan auttanut :/ muita joilla vastaavaa?
Synnytys ei pelota eikä ahdista vaikka esikoinen onkin tulossa, haluaisin vain jo eroon tästä vatsasta ja pikku käärön syliin :) Tietty toivon että se nyt pysyy kuitenkin vatsassa sen verran, että on terve syntyessään.
laskettu aika 18.1.2010, joten 31. viikolla mennään. esikoinen tulossa :) aika paljon ollut vaivoja viime viikkoina, painon tunne vatsalla sekä harjoitussupistuksia runsaasti. sain jo käskyn neuvolasta ottaa rauhallisesti ja levätä paljon. painoa tullut lisää sellaiset 8 kg ja sf-mitta oli 27 cm viikko sitten. mut maha tuntuu tosi isolta :) välillä tuntuu, että aika meinaa loppua kesken kaikkien hankintojen kanssa, mutta eiköhän tästä selvitä. iloisin mielin eteenpäin :)
Itselläni on laskettu aika vasta maaliskuun puolella, mutta tulen synnyttämään jo helmikuussa. :)
Nyt käynnistyy rv 24, eilen kävin neuvolassa ja siellä otettiin sf-mitta, joka hipoo vähän yläkäyrää, elikkä 23cm. Mulla on jonkun verran vaikeuksia nukahtamisessa, kun varsinkin sängyssä ollessa vauveli rupee jumppaamaan oikein urakalla. Vessassa saa ravata öisin kerran-kolme kertaa. Oon jo toisaalta tottunut siihen ravaamiseen. Painoa on tullut tähän mennessä 2 kg. Tää lapsi on mulle toinen, esikoinen on jo teini-ikäinen. :)
Tais olla kaikilla vastanneilla esikoiset, paitsi marcelinalla. Minusta on hyvä, että ei synnytyspeloilla vaivaa mieltänsä hirveen paljoo, mutta kuitenkin se että valmistautuu niin hyvin kuin suinkin voi henkisesti.
Jostain syystä itse en kyllä nyt tiedä miksi en oo jaksanu kuntoilla yhtään, varmaan luulen että ei se auta oikein mitään, kun oon kaksi kertaa jo synnyttänyt. Istun vaan ja syön ja katselen telkkaria, tavalliset kotityötkin laiskottaa hoitaa...olo on vaan niin hidas ja tukala.
Minä olen pienikokoinen muuten kans,kuten siel oli (äipyli rv 29 5), että kohtu kasvaa vaan ylöspäin eikä leviä tuo lantio juurikaan, niin on paukku jo kylkiluitten päällä!!! Mun aiemmat lapset on ollu poika rv 40 5 ja tyttö rv 39 2, ja kohdunpohjan korkeus on ollu aina aluksi yläkäyrillä, mutta lopulta 33cm se korkein kohta ja tippunu sitten vauvan laskeuduttua 31 cm:iin...Jotta siellä lopussa ei sitten oo tullu niitä kamalan suuria lukemia.. toivon ettei nytkään. Poika painoi 3700g ja oli imukuppisynnytys. Tyttö painoi 3050g ja ponnistusvaihe oli sitten jo helpompi, mutta hirveen rankkaa se on, kun elimistö vaan urheilee ja olet läkähtyä, mutta et voi mitään!
Mutta ei mitenkään helpompi tuo seuraava synnytys, enkä odota tästäkään helppoa. Mutta huutaminen on sallittua siellä synnytyssalissa! Jos sen luontoinen ihminen sitten on...kuten minä, että aina äänessä ;)
Vessassa kävin taas viime yönä 3 kertaa, mutta hyvä, kun oppii näin yövalvomisiin, kun niitä tulee paljon sitten jatkossa:)
Minulla mieltä ainakin masentaa välillä tai turhauttaa, kun ei jaksa kunnolla tehä mitään, kun vatsa on niin kova ja suuri tossa eessä ja hengästyttää... Mulla tuo vyötärön ympärys paksuimmalta kohalta nyt 93cm, lähtö oli jotain 64cm...Onko muilla kutinaa vatsassa ja sellaista että turvottaa, kaikenlaista vatsavaivaa ja ilmavaivoja;) ja sitten että nahka repeäisi??? Joskus oikeesti luulee että se vaan halkee tosta keskeltä, missä toi pystyviiva ruskeana nousee.
Hei kirjoitankin oirelistan:
- Jalat puutuu helposti yöllä ja vaikea saada nukuttua, kun on ettei henkee saa (Paras vasen kylki tyynyt)
- Nenä usein tukkoinen ja voi tulla pieniä määriä verta aamulla
- Minun kanssa lenkkeily on kuulema sama asia kuin koiran käyttäminen ulkona kusella, joten ei sit lenkkeillä HRMMM!!!
- Närästää joskus kamalasti
- Ei pysty kauan istumaan pöntöllä, kun alapäässä inhottavaa painetta, ja tiedän että vaiva pahenee vaan mitä lähemmäs synnytystä mennään ja synnytyksen jälkeen 2 viikkoa on huipussaan HIRVEIMMILLÄÄN!
- Rinnanpäitä joskus nipistää, niinkun niihin tunkis joku neulaa,ja maitoa on jo tihkunut jonkin verran sitä keltaista!'
- Supistaa joka päivä muutamia kertoja vähän ikävästikkin:(
- Joskus huippaa mutta verenpaineet aina luokkaa 64/95 - 68/102, eli alhaalla...
- Olo on painava ja kömpelö
- Olen hajamielinen, nkä muista välillä mitä piti tehdä
- Unet on ihan hulluja välillä, joskus vain otan sen vauvan ja laitan takas mahaan ;)
- Seksi ei kiinnosta yhtään, vatsa tiellä jatkuvasti ja supistaa niin että en pysty siihen, joten selibaattia on nyt ollu jo kuukauden, ja en nauti tästä mahasta enää, alussa joskus rv 16, oli mukava pieni vatsa vielä, ja olo oli sellainen muodokas.
- Rinnat jo kuppia 75-80 D ja varmaan taas mennään dd-kuppiin kun maitoa alkaa kunnolla tulemaan lapsen synnyttyä
- Hiukset hapsottaa kuivuuttaan, eikä mikään auta niihin, mutta aknea ei ole tullut ;)
tässä näitä oireita...
Mitä mukavaa sitten tiedän? Se että vauva syntyy joskus musta ulos...Kun vaan menis tää aika nopeemmin. Ja se on ihanaa sitten kun olo on itellä kevyempi, ja saa tosiaan alkaa itteesä kuntouttamaan, toivon vaan jotta ei jää sitä lötterömahaa pysyväksi pahasti nytkään... Mulla siis rv 31 nytten 30 5 takana odotusta...
Oletteko muuten jo selvillä vauvan sukupuolesta??? Minä luulen että (ultan mukaan ainakin) tyttö tulee, haluisinkin tytön, mutta jos on poika niin olen silti onnellinen, kun on vaan terve. Tietysti huoli on kun join ennen kun tiesin odottavani, ja runsaasti vielä usemminkin, mutta ei pitäs ajatella sitä, ja pelätä sitää hulluna, olen tehny saman virheen aina ja kaikki on ollu terveitä onneksi, vaikka sitä olen aina jauhanu päässä läpi raskauden joskus rv 7 vasta se lapsi ottaa sen ravinnon napanuoran kautta kuulema.
Kätilö vaan sano, että heilläkin ois vauvat kaikilla sairaita jos se vaikuttaisi , ja se pahoinvointi ja väsymys estää sen juonnin just sopivasti, luonnon tapa hoitaa, että ei pysty vahingoittamaan vauvaa tietämättään.
Mulla tää vauva liikkuu tosi paljon, hakkaa joka puolelle ja on nopealiikkeinen, kun muistan edellisten olleen laiskempia ja hitaampia, minkähänlainen temperamentti sieltä sitten tulee nytten?
Mutta tässä oli mun juttu nyt tältä aamulta....Kirjoitelkaa lisää ajatuksianne =) On ihana lukea!!! Ja sylintäydeltä onnea kaikille odottajille, ois mahtavaa seurata miten kenenkin meidän raskaudet etenee ja milloin kukakin vauvan saa ja mikä sitä sitten enteilee kelläkin!!! =)
Moikkelis taasen :)
Mulla oli jossakin vaiheessa tota kutinaa vatsassa kans ja nahkaa kiristi, mut ei sitä oo kyl enää ollu moneen viikkoon.. liekkö johtuu siitä kun aina suihkun jälkeen mällään ison kasan rasvaa vatsaan :D
Turvotustakaan ei onneks oo kehossa ollu (paitsi nyt ne iänikuiset ilmavaivat :D) mut toi suolen toiminta on vaan niin rasittavaa.. Viimeks viimeyönä istuin vessassa jotain puolisen tuntua ja odottelin että josko jotain tulis ulos ja kivut oli aivan hervottomat :/ En oikeen tienny että alanko oksentamaan vai pyörrynkö ku koski nii kovaa ja kuitenki tiesin että helpottaa jos vaan saa jotain itestään ulos :D Tätä on käyny odotuksen aikana jo pari kolme kertaa ja joka kerta oon miettiny, että ei hemmetti, synnytys on varmaan just tämmöstä ja miten helkkarissa tuun kestämään sen kivun ku sitä jatkuu monta tuntia peräjanaan :( Ja yleensä, ku aina välillä noita kipuja tulee, nii osaanko lähee ees sairaalaan vai istunko vaan tyytyväisenä vessassa ku aika koittaa :D
Noita harjoitus suppareita on ollu mulla jo viikolta 10 asti ja niitä tulee useita kertoja päivässä ilman että ees rasittaisin itseäni. Kävin jopa lääkärissä tuon takia, mut ei ollu mitään tulehduksia ja kohdun suukin oli ihan kiinni.. nyt sitten vaan elelen vanhaan malliin ja yritän olla välittämättä koko supistuksista, ku ei ne koske tai mitään. Tietty välillä ku ei osaa hillitä vauhtia nii keho kyllä sanoo, että nyt stop :D
Mulla on kans seksi ehkä viimenen asia mitä koko raskauden aikana oon jaksanu miettiä :/ haluja ei oo sitten niin yhtään. Tässä 6kk aikana ollaan harrastettu ehkä 3-4 kertaa jos sitäkään. Tykkään siis tyydyttää miestäni ja myös itseäni, mutta itse yhdyntä ei vain suju. Limakalvot on niin herkät, että seksi sattuu :( Ei auta vaikka ois kuinka kosteeta tai käytettäis liukkaria... Myös nykyään tuo maha tuntuu kans vievän haluja; ei oo oikein mitään hyvää asentoa missä olis hyvä olla. Muuten olo on kyllä kaunis ja jopa jossain suhteessa seksikäs :) Kiva kun kerrankin kynnet ja hiukset kasvavat oikein kauniina ja paksuna :)
Meille ultratädin mukaan pitäisi tulla tyttö :) Oltiin alkuun miehen kanssa, että kysytään sukupuoli, mutta onpa kumpi tahansa, niin ei varauduta kumpaankaan ostelemalla esim. tietyn värisiä vaatteita, koska ultra ei ole se 100% varma. No arvatkaa vaan kun kuulin että tyttö tulee,niin pystyinkö olla kajoamatta vaaleanpunaisiin mekkoihin? Nyt pitää vaan toivoa että se on se tyttö :D
Itsekin join alkoholia kun en tiennyt olevani raskaana, mutta en ole ottanut siitä silti juuri stressiä.. Tämä tapahtui kuitenkin niin alussa, että vauva tuskin oli vielä napanuoraruokinnassa. Ja ultrassa ym. kaikki on näyttänyt olevan ihan kunnossa :)
Eilen ja tänään on alkanut tulla se olo, että kerkeääkö tässä nyt varmasti kaiken hoitaa kuntoon :D Mitä kaikkea sitä pitää ostaa ja mitä kerkeää vielä myöhemminkin? Miten pitkään vauva viihtyy vatsassa, tuleeko jo viikolla 37 vai meneekö viikolle 42? Miten sitä osaa olla tammikuun ja odotella sinne La 21.01 asti kun ei ole enää koulu ym. (koulu lopuu 18.12 ja sit alkaa vihdoin äippäloma
Hei just samois tunnelmis täällä kun siekin äipyli_rv 30 2... Mulla alkoi tänään sitten RV 32 siis 31 0 kun se lasketaan...
Ei jaksais mitään ja miekin istun vaan pöntöllä ja joskus tulee kovia kipuja tonne kohdunduulle tai jotain painetta ja koetan tikistää ja mitä vaan jotta sais sen tunteen pois:(
Niin se on kyllä pientä esimakua synnytyksestä,tuo nippailu ja kipuilu ja viiltely tuol alhaal. itse sain ainakin ekasta synnytyksestä hulluna tikkejä ja voimat loppui siinä ponnistuksessa, niin sitten imukuppia käytettiin, jotta ei ollu helppo...kesti jotain 8 tuntia, mutta se lasketaan sitten siitä, kun menee sairaalaan..että oikeesti meni sitten kauemmin, kun pari tuntia meni sairaalaan mennes aikaa. Aluksihan se ei kauheemmin koske, olo on kuin menkkakipuja potis, vaikea kuvailla...Sitten se koko ajan pahenee ja tihenee, kunnes on vain pelkkä kipu jäljellä...
Mulla on aina menny ekaksi vedet, joten on ollu helppo lähteä sitten sairaalaan, toivon nytkin samaa, en osaisi supistuksista kunnolla päätellä. Yleensä 2-3 viikkoa tulee säännöllisiä supistuksia jotka kestää 1-2 tuntia ja sitten ne vaan loppuu. vedet kun lörähtää yhtäkkiä, niin kyllä tietää että se on menoa...
Mua kyllä taas pelottaa se synnytys, vaikka ootankin sitä kauheesti, ja himo on päästä kuntoutumaan ja kevenemään...
Paljonko sulla on tullu painoa ja sf-mittaa nyt ootusaikana? Mulla sellainen 9kg-10kg ja sf oli nyt eilen 27,5 cm, vaikka luulin että yhä kasvanu hurjan nopeesti. Potkiiko sulla vauva enemmän yöllä vai päivällä, ootko huomannu mitään vaihtelua??? Ja ootko huomannu hikan? Meillä on jatkuvasti hikka useesti päivässä...Pienet jäsenet huomaa jo toisinaa tunnustelemalla vatsan läpi, tavallaan ihanaa, mutta tavallaan jotenkin häiritsevää musta, että joku toinen on kanssani samassa kehossa...OLISPA KAUHEETA OLLA SIAMILAINEN KAKSONEN!
Onko sulla muutes vauva miten päin.? Minulla ei oo tarkkaa tietoa ainakin alhaalla on sydänäänet...
Iloista odotuksen jatkoa=)
Heips :)
Mä jotenkin toivon, että synnytys alkais supistuksilla eikä vesien menolla, kun ajatus siitä että koskee ihan hervottomasti, eikä saa kun maata, ei houkuta yhtään :/ Jotenkin ajatus siitä että sais kävellä ja pyöriä ja etsiä sopivaa asentoa kuulostaa mielekkäämmältä. Olen siis persoonana melko liikkuvainen, enkä millään jaksa olla paikallani kauhean pitkään.. Sitten mua ahdistaa sekin, että jos vedet menee, niin missä ne menee? :D Tosi kiva jos jossain keskellä toria tammikuun pakkasilla ja flosh :D Toisaalta taas toivon, että ne vedet menis, että tietäsin lähtee sinne sairaalaan.. voi voi :D noh.. kyllähän tuo vissiin ulos tullee kun on tullakseen :D Tuskin kellään on sisäänkään jäänyt :P
Painoa mulla on alkuperäiseen painoon tullut vissiin jotain 7kg ja sf oli viikolla 28 se 25cm. Meijän vauva tuntuu potkivan yötäpäivää ja oonki miettiny, että millon se oikein nukkuu? Kun päivällä esim. istuu luennoilla yms. niin maha möyryää ja pomppii miten sattuu :D Sitten illalla kun alkaa nukkua, niin toisinaan on kovempaa ja toisinaan hiljempaa möyryntää ja sitten jos sattuu yöllä heräämään niin silloinkin on jotain liikehdintää havaittavissa.. Jos yöllä lähtee vessaan nii sitten se oikein taas innostuu, että jippii nyt ollaan hereillä :D
Hikan huomasin ekan kerran muistaakseni viikolla 28-29 ja välillä aina nikottelee. Mut ei oo hirveesti hikkaillu, ihan pari kolme kertaa vasta. Se olikin mukava, kun ensimmäinen hikka tuli aamulla 5 aikaan, kävin vessassa taasen ja ajattelin että kerkeän vielä tunnin nukkua, ennen kuin herään.. no, eipä siinä sitten juuri nukuttu :P
Olen monesti miettinyt tuota, että miten päin se vaavi nyt vatsassa oikein on, mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, että se on siellä aina miten sattuu :D Välillä tuntuu ja näkyy selkeästi, kun pää työntyy tuohon kylkiluiden alle ja joskus siihen kohti kohdistuu potkuja. Välillä tuntuu hassulle (ihanalle ja samalla jotenkin ällöttävälle) kun tuntee ja näkee vauvan pikkuisen käden tai jalan.. Eilenkin se antoi isille "ylä viitosen" :D Saa nähdä malttaako pikku viikari ollenkaan asettua pääalaspäin vai meneekö perätilana... tai voin jopa kuvitella sen tulevan ulos poikittain :D
Minua jotenkin ahdistaa se, että palautuuko tämä keho millälailla synnytyksen jälkeen :/ Kun olen huomannu, että esim. vatsalihasten väliin on tullut jo joku sentin rako ja se on jostakin syystä tosi ällöttävä :( Mitä jos treenaan liian aikaisin ja se jää sellaiseksi, tai en uskalla treenata ja sitten lihon valaaksi :D Olen aina paineillut ulkonäön takia ja tiedän, että raskaudesta jää jäljet ja tuskin keho koskaan täysin palautuu, mutta mitä jos vihaan koko loppuelämän kehoani? Ja pahinta; mitä jos alan vihaamaan lastani sen takia? Tai opetan lapseni vihaamaan omaa kehoaan? Turhaa stressiä, tiedän sen, mutta tyhmästä päästä kärsii koko keho :)
Haluan jo heti kertoa sulle monia lohdutuksen sanoja, kun oon tätä kolmatta tässä nyt oottamassa....Palaudut varmasti! Olen itse ollu aina tarkka siitä miltä näytän ja mun itsetunto ei kestäis kyllä sitä että paikat ei palautuisi. Minua on leikattu siis episiotomia kummassakin synnytyksessä, ja painoa on tullu molemmissa aiemmissa n 12-13kiloa. On lähteny pois ja ylikin ihan imetyksen avulla ja sillä, että ulkoilee. Ei oo maitokaan riittäny kun 3 viikkoa... Aluksi kuukaus synnytyksestä on yleensä aikaa että et halua seksiä ja haluat treenata itteesi, itsetunto voi olla alhaalla, itkettää herkästi vaikka pitäis olla onnellisimmillaan tähän vaikuttaa hormonit ja sitten se valvominen ja väsymys, ja tikit alapäässä aristaa.¨, kuten löysempi vatsan iho, mutta olo on kevyt heti synnytyksen jälkeen!
Sitten toinen juttu...saa liikkua ja olla miten tahansa päin vesien menon jälkeen, sitä tulee koko ajan lisää ja kaikki ei suinkaan lorahda kerralla koskaan vaan osa, vasta lapsen ulos tultua se tulva sitten käy kunnolla, koska pää toimii tulppana supistusten painaessa vauvaa kohdunsuuta vasten:)
Vaikka vedet menee synnytys kestää silti normaalisti kauan ja se alkuvaiheen avautuminen 4 senttiin asti on pisin vaihe, kunnes vauhdittuu...kotoa lähtiessä vaan suositellaan että ennen kun olet sairaalassa ja sut on tutkittu niin mieluiten olisit makuuasennossa, esim napanuoran esiintulon takia (Harvinainen vaaratilanne) tai synnytyksen nopeamman kulun takia jota pysty asento nopeuttaa...
Mutta liikkuminen kielletään sitten kun otat epiduraalin! Silloin vauvaan ja sinuun laitetaan myös seurantalaitteita, vauvan sydänäänikäyrät, supistuskäyrät, tippalaite ja sellaista, eli tuo kivunlievitysmuoto sitten on se joka estää pitkälti sen että joudut kestämään. Se on minusta itsestä hirveintä kun ei hallitse tilannetta, ja joutuu antamaan periksi sille, että on kyvytön tekemään múuta kun vastaanottamaan sitä tapahtumaa. Ja yllätyksenä voi tulla se että epiduraalin jälkeen ei pysty virtsaamaan ja joutuu ottamaan katetrilla ne virtsat pois...mua se inhotti ja teki kurjan olon kun mies näki kaiken sen kun olin niin avuttomana=( Se on luonnollista ja pittää vain kestää, on parasta että mies on siellä mukana silti, kun se auttaa ainakin mua, ettei oo yksin ja on joku jolle valittaa;)
Itse suosittelen... vaadi lämmintä ammetta alku vaiheeseen synnytystä, lämmin vesi auttoi minua todella paljon, sain olla yksin rentoutua ja tsempata itteeni ja suihkuttaa, rentoutuminen helpottaa avautumista... Mut vaan sitten pakotettiin ottamaan epiduraali ja pois ammeesta vaikka en ois halunu...Itse vihaan myös sitä että joutuu mötköttämään kivun kanssa, joten suosittelen alkuun pehmeitä vaihtoehtoja, vedessä olo on muutenkin kepeämpi ja rentoutuu hyvin. Lopuksi kannattaa ottaa järeää lievitystä, mutta mulla on aina tapahtunu synnytys yöllä ja anestesia lääkäri on ollu pois lähössä ja se piikki on pitäny ottaa vähän turhan aikasin...Tosin sitä laitetaan tipasta koko ajan lisää...en silti kehu, että se kivut vie pois...ensi synnytys on usein ja oli mulla seuraavakin sellainen että ensin huusin että en tahdo kuolla tehkää jotain, sitten huusin lopulta että tahdon kuolla antakaa mun olla, ja ihan ennen ponnistusta ja ponnistusvaiheessa en jaksanut huutaa enää, ekassa en ponnistanukkaan oikein, kun ei jaksanu...
Olet siis varmasti rankoilla, mutta selviät siitä, samoin minä parka tiedän mihin taas joudun=(
Tsemppaan sinua kovasti täällä!!! On mieletön tunne kun saa sit synnytyksen jälkeen hemmotella itteesä ja syödä suklaata ja sen pienen nyytin syliinsä ja on oikeasti tehny niin ihanan teon kun oman lapsen!Se on suurin asia elämässä antaa ja kantaa ja saattaa ulos uusi elämä, ja olla äiti. Ulkonäkö ja muu ei lopulta tunnu suurelta asialta kun on synnyttäny, sen rinnalla mitä on saanu aikaan...
Kunpa ei tarvitsis kauheen kauan ootella kummankaan mutta riittävästi;) Ja kaikki sujuis hyvin=)
Mukava kuulla tuosta palautumisesta, että sellaista on mitä todennäköisimmin tiedossa synnytyksen jälkeen :) Sitä vaan aina kiusaa itteesä ja lukee netistä ties mitä kauhujuttuja, kuinka keho ei palaudu ja pissan pidätyskyky menee, että ei voi enää edes aivastaa kastelematta housuja ym. Vaikka omasta kehonhuollostahan se suurimmaksi osaksi on kiinni, kuinka palautuu.
Onpas helpotus kuulla, että vesien menon jälkeen on mahdollisuus liikkumiseenkin. Itselleni on vain ihmiset toitottaneet (mm. oma äitini :D) , että kun vedet menee, niin ei saa seistä eikä edes istua. Että kun vedet on mennyt niin sitten sitä maataan sängyssä niin kauan kun vauva vihdoin ulos pullahtaa. Ajatus tästä on mielestäni melko kiduttava :D
Hyiih :D Tulipas tuosta katetrista mieleen, että taidan olla ilman epiduraalia :P No eih.. kai sitä senkin voisi ottaa, mutta kieltämättä tuo avuttomana makaaminen ei houkuta. Olen vahva persoona ja ajatus heikkona mieheni edessä makaamisesta on kieltämättä hieman nolo - vaikka tiedän kyllä, että täysin luonnollinen siinä tilassa. Laitetaanko se katetri paikoilleen ja annetaan olla synnytkseen asti, vai laitetaanko se aina välillä ja otetaan sitten pois? Hyiih, ahdistava ajatus.. Sattuuko se miten paljon? tai tuntuuko pahalle? Totta kai siinä varmaan synnytyskivut voittavat, mutta silti :S
Miten, suositteletko epiduraalia vai olisiko jopa ilman parempi? Tuota vedessä oloa olen itse kovasti harkinnut, sillä tykkään muutenkin olla vedessä - mukavan rauhoittavaa ja painotonta ainetta :) Sitäkin olen luullut, että jos vedet on jo menneet, ettei ammeeseen saa enää mennä..
Onko teillä minkäänlaista synnytysvalmennusta? Itse kysyin neuvolasta ja vastauksena sain, että neuvolat säästävät ja ainoa mitä on tarjolla, on synnytyssairaalan oma auditorio luento. Olisi ollut vain mukava käydä esim. tutustumassa synnäriin ennen sinne menoa, että tietää mitä odottaa.. Vai tapahtuuko sellaista "tutustumista" vain elokuvissa? :D
Onko sinulle tullut muuten suonikohjuja tms.? Itselläni jo heti ensimmäisellä kolmanneksella jalkaan tuli kaksi suonen pullistumaa ja niiden lisäksi koko sisäpohje on kuin ilotulitusten räjähdyksiä täynnä. Sellaisia violetteja (muistuttaa hieman mustelmia) syttyröitä :/ Neuvolassa sainoivat, että ne ovat pintaverisuonia tjs. Olen käyttänyt välillä tukisukkia, mutta ei niistä ole tuntunut olevan hyötyä.. Näytin ystävälleni uimahallissa jalkaani ja sanoin, että katso nyt tätä, niin ystäväni oli ihan kauhuissaan :"auts, onko noi kipeitä? Näyttää tosi kipeiltä!" Noh.. onneksi ne eivät ole kipeitä :) Jalka on vaan ihan pieksetyn näköinen :P Jospa se tuosta edes vähän palautuisi synnytyksen jälkeen.. Raskausarpia ei vielä onneksi ole (paitsi toisessa rinnassa ihan pienen pieni)
Ihanaa kun on joku jonka kanssa vaihtaa kuulumisia ja saada uskoa, että kyllä tämä hyvin menee :) Olisi niin ihana jo saada pikku käärö syliin ^^
Hei vastaan ensin, että ei oo tullu suonikohjuja, toiset on vissiin herkempiä siihen, mutta ekas raskaudes tuli raskausarpia, jotka hävis heti sitten kun raskaus oli ohi.
Synnäriin saa ja kantsii tutustuu, kun se ei oo mikään ihana huone, missä synnytys tapahtuu, kuten olin kuvitellu silloin kun ekan vauvan tein...
Kaikki puudutteet kannattaa haluta, jotta saa varmasti sitten tarvittaessa.... kieltäytyähän saa sitten jos tuntee ettei tarvitse, jonka uskon olevan kyllä melko harvinaista, mutta esim anestesia lääkäri ei sitten tule hätätilassa laittamaan mitään, ellet oo varammu sitä, kun teet synnytyssuunnitelman, ne laput saa lähempänä sitten...
Epiduraali on hyvä puudute, joskaan mulla ei oo muista kokemusta...kun en uskalla kokeilla muita tai siis alkaa nyt vaihtaa, vaikka helvetisti se kyllä koskee siltikin...Ilokaasulla ei tee mitään=( Toiset kuulema saa liikkua senkin aikana (epiduraalin) just luin jostain, että saa kävellä pumpun kaa, en kyllä itse oo saanu=(, kun synnytys on pitkällä on mahdotontakin pissata...mistään selällään asennosta kippoihin, ja itse en pystyny kun supisteli edes tunnistamaan enää tarvetta milloin on rakossa täyttä,,,katetroidaan vain muutama kerta 2 tai kolme rippuen siitä miten kauan synnyttää ja makaako selällään vai pystyykö itse muutoin sen hoitamaan=)
Kantsii myös syödä ennen synnytystä niin ettei vatsa mee kovaksi. Mulle ei oo koskaan tarvinnu tehdä mitään suolen tyhjennyksiä, eikä sellaisia noloja juttuja sen suhteen oo tullu,,, Luumuja vaan, jotta toimii ennen kun tarttee mennä sinne äkistämään...
Ja se on toisaalta vaan hyvä, että mies näkee sen synnytyksen...Arvostus äitinä kasvaa miehen silmissä varmasti, kun tajuu ettei se synnytys oo mikään helppo ja ihana kokemus naiselle...vaan nainen pistää oman kroppansa likoon yhteisen vauvan tähden...
Joten ei siinä oo hävettävää, mulla ainakin mies todella tajusi ihan toisella tavalla mun arvon naisena ja äitinä...ja ymmärsi että olin kipeä synnytyksen jälkeen ja itkuinen jne... Mies kävi mulle kaikkiin mahdollisiin vaivoihin sitten lääkkeitäkin apteekista häpeilemättä, peräpukamiinkin, joita ponnistaminen aiheutti, kun suoli oli tullu ulos=( Mikä oli hirvittävän tuskallista kauan synnytyksen jälkeen, ei pystyny kunnolla kävelee, kun särki ja tuntu että musta pullahtaa kaikki mahdollinen ulos jos olen pystyssä, sellainen ponnistamisen tunne jäi päälle... Ja jääkin n.1-2 viikoksi synnytyksen jälkeen. Kumpa ei nyt tulis sitä vaivaa, (Suolijuttua) ei oo ainakaan nyt ollu mitään oireita raskausaikana...
Vaadi sitä ammetta sitä on moni kehunu ja itse vaadin kyllä alkuun, synnytyskivut vähenee puoleen... Toivon ettei sulle tarvitsis tulla kauheeta kokemusta synnytyksestä, itelle on olleet vaikeita, kumpa vaan kolmas menis nyt edes hiukan helpommin...
Mulla on alkanu yöt olla nyt hiukan hankalempia raskausviikkoja nyt siis 31 3. Viime yövä supisteli melko lujaa ja koskikin, ihan kun vauva ois väkisin tunkenu itteensä tosi alas...Onko sulla ollu jo noita supistuksia??? Vuotokin on ollu nyt hiukan runsaampaa, mutta ei mitään limatulppaa vielä... Kohdun suu ei oo kyllä kuulema mitenkään auennu tms, vaikka ois musta hyvä, että ois edes jo paremmis asetelmis kun kolmas...mutta eipä vaan ole=( Ihan suututtaaa!
En oo ollu synnytys valmennuksissa, kun kerran eikä mulle silleen auttanu mitään, sit kun se tilanne on käsillä niin ei tajua kyllä muuta kun olla vaan jotenkin päin tilanteen mukaan...
Eilen kun koetin jo lähettää kirjoitukseni, niin netti katkes joten nyt viskaan tään jo tulee täs vaihees, että saan jotain vastattua!
Voihan paksusti!!! PS Ei taida kukaan muu äiti edes kirjottaa enää kun me kaksi... oihan tuo kiva kuulla muittenkin kuulumisia!
Mukavaa taas kuulla ammattilaisen kokemuksia synnytyksestä :) Kiva kun kuulee asioita, mistä normaalisti ei kuule puhuttavan, osaa jotenkin suhtautua synnytykseen paremmin. Oma kokemus tosiaan perustuu lähinnä äitiysoppaisiin sekä elokuviin, eli melko hataralla pohjalla mennään. Tulee jotenkin turvallisempi olo kun tietää, mitä kaikkea sitä ehkä tulee kokemaan - kaikkine epämiellyttävine kokemuksineen :D
Mulla noi yöt sujuu kyllä ihan vaivattomasti, en heräile kun korkeintaan kerran yössä vessaan ja juomaan. Supistuksia tulee kyllä päiväsaikaan jatkuvalla syötöllä ja ovat melko voimakkaita kaiken lisäksi - eivät kuitenkaan kivuliaita. Oon miettinyt just tota, että liekkö kohdun suulla tapahtunut minkäänlaista avautumista - tavallaan toivosin, että olis.. josko synnytyksessä asiat sujuis sit helpommin.. vaikka tuskinpa kai..
Joo kieltämättä ois mukavaa jos tänne muutkin tulis omia kokemuksiaan jakamaan :D Ei täällä kuitenkaan ketään purematta niellä :P
Vieläkö olet äipyli elossa? mInä olin eilen äippäpolilla kun tahdoin tietää kohdunsuun tilanteen kun muutama yö nyt menny valvoessa kun levossa supistelee useita tunteja yössä, joinain öinä ei kuitenkaan ollenkaan....No eipä ollu mitään tapahtunut, en voi käsittää!!!Ihan kun ois vielä heikommat asetelmat kuin edellisiä odottaessa, syntyyköhän tämä edes? Oli muka vielä 5 cm ultralla katsottuna kohdun kaulaakin käsikopelolla 2cm. Onko sulla tapahtunut edistystä? Tosin olen tyyppiä jolla kaikki kestää, ja sit kun vedet menee alkaa vasta kunnolla tapahtuu... Sain tietää että tuleva vauvani painoi noin 1740g nyt 32 3 viikolla, ja että painais 3200g laskettuna päivänä. Ja ehkä on tyttö, nyt oli raivotarjonnassa ja selin joten ei nähty mitään...Ja kuulema se pissatus on just nyt pahinta koska, lepää tossa rakkoani vasten.. jos painuisi kunnolla lantioon niin kuulema helpottais vähän tuo kusivaiva ja kakkavaivakin...
Moi Talipallo :) (ja toki muutkin jos tätä lukevat)
Itselläni oli juuri tänään neuvola ja kaikki vaikutti olevan ok :) Kohdun kokokin oli jopa hieman alle ihanne rajan, eli ei ole onneksi sokerit vauvaan vaikuttanut (itse kyllä tappelen niiden kanssa) Opiskelusta johtuvan stressin takia (ainakin niin epäilen) mulla on ollut viime aikoina paljon voimakkaita supistuksia (ei kipeitä onneksi) jopa levossa, siksi menen ensi viikolla lääkärin tarkastukseen ja saan sitten tietää kohdunsuun tilanteen.
Minulle tuli tänään ihan yllätyksenä, kun neuvolatäti sanoi, että viikoilla 34-35 käynnistyvää synnytystä ei pyritä enää estämään :o Eli periaatteessa pienokainen voisi jos syntyä muutaman viikon kuluttua (vaikka hyvähän se nyt olisi, että kasvaisi ja vahvistuisi vielä massussa :))
Vauva on kääntynyt jo ilmeisesti pääalaspäin, sillä potkut kohdistuvat nyt aina kylkiluihini päin. Lisäksi neuvolatäti paineli vatsaani ja sanoi, että hänen mielestään pää tuntuu alhaalla. Ihan hyvä sinällään, ettei tarvitsisi perätilan kanssa alkaa tappelemaan :)
Tänään alkoi ensimmäisen kerran närästää aamupäivällä ja sitä on jatkunut koko päivän :/ Kurkku koko ajan tulessa :( Saako raskaana käyttää närästyslääkkeitä? Siis ihan vaan jos tästä tulee jatkuva vaiva...
Yöt on nykyään ihan hulluja, näen sekavia unia, heräilen paljon, aamulla tuntuu kun en olisi yhtään nukkunut :( Joskus herään myös siihen, että jokin asento ei tunnu hyvälle. Vatsan alle on laitettava välillä tyyny, että olo olisi hyvä. Varmaan johtuu nuo unet kyllä siitä stressistä.. jos jaksaisi koulussa vielä pari viikkoa, niin alkaisi vihdoin loma. Aah, joulu ja jouluruoat.. nam :) Sitten saisi alkaa kasaamaan pikkuhiljaa sänkyä ja pesemään vauvan vaatteita.. ^^
Niin ei estetä jos 34 viikolla syntyy.... Mie kanssa opiskelin tossa viime raskaudessa vuonna 2007 ja mulla se supistelutti, sitäkin kä'velyä tuli reppuselässä paljon=(
Mutta ei sitten ollu mitään vaikka välillä koski ihan kovaa alas. Mulla toi pikkuinen on kanssa pää alaspäin, nyt siis 32 6 nää viikot...Joskus taitaa painaa rakkoa, tänään kun ostoksilla olin niin painoi mukavasti, oli pakko käyä pyytää henkilökunnalta että saako käyä vessassa siellä, että voi tehä jouluostoksia...
Tilasin ihanat rattaa pienelle tuli tänään ja halvalla sain huutonetistä..Muutkin kamat on jo hankittu, pitäis vielä varata särkylääkkeitä jne kotiin jotta pärjää ne ekat päivät...
Kylläpä ottaa pattiin, kun nyt kirjoitan tätä panadolin voimalla, takahammas lohkesi, ihan sellainen reikä hampaassa, ja särkee nyt jo kolmatta päivää...Varmasti mentävä hammaslääkäriin ja se ei oo ilmaista enää raskaana oleville. Raskaus huonontaa hampaita hirveesti, kun vauva ottaa äidin luustosta kalsiumia tai jotain mitä se nyt ottaakaan=(
Ei oo ikinä ollu mulla mitään hampaissa niin nyt on ihan paskana=( Ja maksaa hirveesti vielä nyt tähän sellaista, kun muutenkin menee vauvaan rahaa ja joulun alla muutenkin tosi paljon lahjoihin ja hankintoihin=(
Milloin sulla muuten pikkuinen valvoo? Mulla klo 1.00-4.00 on virkeimmillään ja pitkin päivää, jotta kätilö sanoi että yövalvoja tulee, oon rytmittäny niin etten yritäkään miehen kaa nukkuu, mennään kahelta sänkyyn ja jutellaan aina,nukutaan sit kauan aamulla....kun vauva nukkuu tonne 10-11-00 kieppeille.
Ei ois meillä enää kauan. Eikös sullakin vauva ole täysaikanen jo tänä vuonna tai uutena vuotena joulukuun viimeinen päivä?? Se 37 0 jotain sellaista tässä laskin....
Saa nähä syntyykö vauvat tänä vuonna vai ensi=)
Kauhee toisaalta jos tulis 31.12.2009 ei ois muuta kuin luokkansa nuorin ellei joutus sitten seuraavalle luokalle suoraan 2010 vuonna syntyneitten kaa....
Kyllä saa käyttää närästyslääkettä, mulla ei tosin auttanu oo, ihan sellainen että ei syö rasvaista illalla ja juo maitoa paljon ja korottaa paljon tyynyillä ylävartaloa...mull ei nyt oo se vaiva ollu ristinä, vauva tuntuu olevan ihmeen alhaalla nytten 28 oli sf ja vatsan muoto erilainen, ei paina silleen ruokatorvee, mutta kyll sen nousta pitäis sinne 31 senttiin tuon sf-mitan ainakin ennen on noussu.
Ihanaa aikaa tää, kun ei mee kauan enää=)
Kirjoitellaan=)
Mulla välillä tuntuu, että voin olla jo yllättäävänkin pitkiä aikoja käymättä vessassa - liekkö kaveri mukavammassa asennossa - mutta sitten välillä on ihan järkyttävää kun nousee seisomaan niin se kova kipu ja tunne että kohta menee housuun :/ Tai jos oon jossain kaupungilla ja tulee supistus niin huuh, pitää vaan hiljentää vauhtia ja keskittyä siihen, että olo helpottaa kun supistus lähtee pois.
Mies just pari päivää sitten mulle sanoi, että on se kumma kun aina kun minä nousen seisomaan niin pakko mennä vessaan. Minä sitten siihen vastasin, että no ajattele itse, että aina kun nouset seisomaan niin lähellä kaks kiloo painoo putoo rakon päälle :D Tosiaan istua voin pitkiäkin aikoja, eikä oo pissahätää mailla halmeen.. Ainoastaan se seisomaan nouseminen tekee tiukkaa.
Meillä on melkein kaikki kanssa hommattu vauvalle :) Oikeastaan emme ole mieheni kanssa ostaneet juuri mitään tavaraa, sillä ollaan sukulaisilta saatu kaikkea ilmaiseksi. Ainoa, mihin päätimme panostaa on vaunut. Nekin saamme siis ystävältäni käytettynä. Vaunut ovat n.1,5 vuotta vasta vanhat, eli melkein uudet :) Niillä passaa sitten pöristellä.
Millaisia särkylääkkeitä suosittelet muuten hommattavaksi? Mietin, että onko niissä jotain rajoitteita jos imettää? Itsellä taitaa löytyä burana 600 kaapista, onko ok?
Inhottavaa tuo hammasvaiva kyllä :/ Vielä kun hammaslääkärissä käyntiä ei suositella enää viimeissä kolmanneksella. Jotkin puudutusaineet kuulemma voivat käynnistää synnytyksen :/ Toivottavasti selviydyt mahd. pienellä laskulla ja vaivalla.
Omat hampaani ovat aina olleet ihan kaatopaikka kamaa, eli ei ole uutta tuo hammaslekurilla käynti.. uskomatonta kyllä miten paljon semmoinenkin voi maksaa! Itse kävin raskauden toisella kolmanneksella paikkauttamassa kaikki reiät, eli sinällään nyt ei pitäisi olla mitään (vaikka ainahan noita jostain puskee). Minun pitäisi mennä mahd. pian synnytyksen jälkeen hammaslääkärille poistattamaan viisaudenhampaat :( Kuulemma pitäisi poistaa ennen kuin kerkeävät juurtua, ovat niin lähellä hermoja :/ Varmaan juu noilla äitiyspäivärahoilla ja lapsilisillä hampaita poistellaan...
MInä en osaa yhtään sanoa, että kuinka pikkuinen valvoo! Olen yrittänyt seurata, mutta kun siinä ei ole mitään järkeä! Aamulla kun herään aikaisin vaikka 6 aikaan, niin heti alkaa potkiminen (vaikka en siis nousisi sängystäkään ylös). Sama jos yöllä 3-5 aikaan herään ja edes harkitsen lähteväni vessaan niin kaveri herää myös ja alkaa möyryämään. Sitten esim. tänään ensimmäisen kerran heräsin 6.30 ja vaavi riehui. Jatkoin nukkumista ja tuossa 10-11 aikaan kun nousin ylös alkoi liikkuminen. Tätä liikehdintää jatkui tasaisesti koko päivän aina iltaan saakka. Jotenkin tuntuu, että se on aina hereillä kun itse olen. Olen kovasti miettinyt, että tuleekohan tästä nyt yövalvoja vai mikä, mutta en kyllä saa siitä selvää. Pitäisi varmaan olla kynän ja paperin kanssa kirjaamassa liikkeitä ylös...
Meijän vaavi ois täysaikanen, eli tuo 37 0 tasan 31.12 :D Saa nähdä päättääkö kaveri tulla maailmaan ilotulitusten paukkeessa :) Olen kyllä kovasti pohtinut sitä, meneekö synnytys ensivuoden puolelle, vai tuleeko jo tällä vuodelle. Tavallaan olisi ihan saada käärö kotiin jo tän vuoden puolella, kun en millään malttaisi odottaa, mutta toisaalta parempihan se olisi jos menisi ensi vuoteen; olis pikkuinen kehittyneempi ja lisäksi olisi sitten syntynyt alkuvuodesta. Itse olen syntynyt 25.12 ja toivoisin omalle vauvalleni ehkä sitä, että saisi olla mielluummin se luokkansa vanhin kuin nuorin. Muutenkin synttäritkin olisi mukavampi aina kamuille järjestää tammikuussa, kuin joulun pyhinä.
Hurjaa kuinka se aika vaan vähenee ja vähenee ja h-hetki lähenee! :)
Ihan samat oireet täällä, meillä on nuo lasketut niin lähekkäin. Seisominen ja kävely on hankalaa, mutta ei istuessa kuseta....
Muutes ei kantsi hommata buranaa, ihan padadolia, kun imettää...Sairaalasta jakavat niitä ihan tonnisina, mutta apteekista saa vain miedompana, ja sitten kantsii olla sellaista desifiointiainetta, jolla sitä napaa/tynkää saa putsattua vauvalta joka päivä ja sellaisia tosi ohuita pieniä pumpulipuikkoja, joita on vain neuvolassa, en tiedä saako apteekista, kun sen tyngän puhdistukseen ei oikein nuo tavan puikot oo hyviä, kun pitää niin tarkkaan ja syvältä putsata, ja sitten tietty takapuolta varten itselle kantsii olla sellaisia puikkoja, jos tulee synnytyksestä haavaumia/verenpurkaumia suoleen, ovat tosi yleisiä ja kipeitä sen pari viikkoa jos tulee...paine ponnistusvaiheessa yleensä tekee koko alapään ihan hirveen kipeeksi, niin toi kuuri muistaakseni 5 päivää oli itselle ainakin tarpeen...nimeä en kyllä muista. Sitten bepantheenia nännien hoitoon, ovat meinaan heti arat ja mulla jonkun kahen päivän päästä imetyksen alotuksesta on tullu aina verta, auttaa paranemisessa, kun ei vauvalle voi veristä maitoa antaa=(
Muita tärkeitä...
Sitten liivin suojia ja rintakumi on huippu apu imetykseen, just nännien suojelemisesksi, ja maidon kerääjä toiseen aina kun imettää toisesta rinnasta, vuotavat molemmat nimittäin kun toista imee, saa maidon talteen... Mitähän muistais sellaista, jotta tässä itsekkin kertais onko kaikki hankittu. Hyvä ois olla rintapumppu, en tiedä saako sairaalasta sähköpumppua, mutta mulle on välttäny käsikäyttönen ainun pumppu, koska ei sitten revi mitä sähköpumpusta pelkään, että nännit ei kestäis=), nyt en omista kyllä kumpaakaan...
On nää jutut kyllä, kun miehet lukisi, kohta tuntee olonsa ihan taas maitotonkkia kantavaksi imettäjäksi...Liivinsuojia, puklurättejä, voi tehäkkin, menee paljon...Muovitettu frotee lapsen sänkyyn...Tutteja ja pulloja....että isäkin voi syöttää ja voi lypsää mukaan, jos käy jossain...itestä mukavempaa kuin imettää tien varressa=)
Sitten luumuja tai jotain vatsanpehmittäjää, rakeita, RISIINIÖLJYÄ =) HEH HEH! Jotta pystyy käymään vessassa, kun ne tikit joita hyvin varmaan tulee ovat suuri este tikistää=) Hui kun pelottaa jo!
Vauvalle pieni paketti suppoja varmuudeksi, vaippoja noin 70-100kpl, ellei oo mahollista miehellä käydä aina kaupassa, jotta viikoksi/10 päiväksi on. Pientä ei voi viedä talvella ulos pariin viikkoon ja en kyl veis muitten ihmisten keskelle muutenkaan kovin pian, on herkkä sairastumaan ja nyt seki sikalensu jyllää...
Pikkuniistäjä kannattaa hankkia kanssa, vauvat on usein tukkoisia...
Ja kosteuspyyhkeitä pyllyn puhdistukseen...
Ihana käyä läpi näin konkreettisesti tuntuu, että se oikeesti tapahtuu pian...pieni tulee oikeesti kotiin...
Valtaako sut joskus pelko, että vauvalla ei ois kaikki ok, tai synnytykses kävis huonosti? Mulla toisinaan kamala pelko iskee, kun luin tuoltakin synnytyspalstalta, että vauva syntyi ja meni taivaaseen... En kestäisi. En etes tiedä miten sellaisen kukaan jaksaa...varsinkin kun täysiaikainen vauva syntyy ja heti kuolee, tai kuolleena syntyy....HUI.
Sit sellainen outo olo tulee yleensä synnytyksen jälkeen, et vois valvoa vaikka kuinka, ja sitten se vatsa tuntuu oudolta, kun vauva ei oo siellä enää, mua on usein itkettäny sillain sit kotiin tultua se jotenki tyhjä olo, vaikka ulkopuolelta onkin niin täysi..menee kyl äkkiä ohi..Ja hormonit on tosi herkillä synnytyksen jälkeen...itkee usein ilosta ja väsymyksestä ja jotenki haikea olla...
Tällaista tänään, mulla muuten nyt on jo vähän alkanu tuolta nivusista reisitä vetämään, kuin kramppais seistessä....se ihana vaiva tulee ja pahenee, kunnes synnytys koittaa!
Oi onpas mukava kun on joku joka osaa konkreettisesti kertoa, että mitä on hyvä olla valmiina kun vauva päättää tulla maailmaan :) Itselle ei tulisi mieleenkään puoletkaan noista, kun ei niistä edes missään oppaissa oikein kerrota... On vaan jotenkin semmonen olo, että onhan tässä vielä aikaa ja samalla kuitenkin niin kiire :D Sit tuntuu, että onhan tässä jo kaikki valmiina ja kun alkaa kämppää katteleen niin eihän täällä ole vielä mitään. On vaan niin utopistinen tunne, että kohta meitä onkin täällä kolme! Koko lapsen kehittyminen ja syntyminen ja kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä, eikä osaa siihen oikein suhtautua. Ainakin kerran tai kaksi päivässä sitä vaan pysähtyy miettimään ja tuijottamaan omaa vatsaa, että siellä on oikeasti pieni ihminen!
Kyllä sitä itsekkin miettii aina välillä, että millaista se olisi jos vauva kuolisikin ennen synnytystä tai synnytyksen aikana! Se olis kamalaa! Luin kesällä lehdestä artikkelin, missä nainen oli viikolla 37 joutunut auto-onnettomuuteen ja vauva oli saanut iskun päähän törmäyksessä. Kaiken lisäksi nainen oli joutunut synnyttämään kuolleen lapsen, koska se oli ollut parantumisen kannalta parempi vaihtoehto kuin sektio. Lapsella oli ollut isän vaaleat kiharat ja äidin silmät. Koko kolari oli ollut vielä vastaantulevan rattijuopon syytä!
Pelko on aina mukana joka paikassa. Sitä miettii, että mitä jos liukastun ulkona ja kaadun vatsalleni! Tai tosiaan jos synnytyksessä jokin meneekin pahasti pieleen. Romahtaisin täysin.
Sitten samalla sitä miettii, että pitää vain elää päiväkerrallaan ja nauttia jokaisesta hetkestä eikä jäädä murehtimaan. Raskaus on kuitenkin hieno vaihe elämää. Onneksi tuo meijän napero on sen verran vilkas kaveri, että se muistuttaa monta kertaa päivässä olemassa olostaan :)
On kyllä uskomaton ajatus sekin, että pian minulla ei olekkaan vatsassa enää pientä potkijaa! En edes muista millaiselta tuntuu olla ei raskaana :D Vaikka samalla toivon kovasti pääseväni taas takaisin litteävatsaiseksi :) Nyt on semmoinen puhisija olo että :D
Miten, oletko huomannut että reagoiko sinun vauva siihen jos syöt jotain? Meillä napero alkaa aina vimmatusti potkimaan kun pistän mitään suuhuni. Ollaan miehen kanssa vitsailtu, että kyllä se ainakin ruoan päälle ymmärtää :D Muutenkin pienelle on jo jollakin tasolla kehkeytynyt luonne :D Taitaa olla yhtä tempperamenttinen tapaus kun äitinsäkkin :D
Moi taas :) Vieläkö oot Talipallo täällä päin?
Kävin tänään lääkärissä noiden toistuvien suppareiden takia. Lääkäri sanoi, että vauva on jo kovin tulossa ( kääntynyt siis raivotarjontaan), ei ole vielä kiinnittynyt ja kohdun suukin näyttää olevan visusti kiinni :)
Mukavaa kun heti ensimmäisenä lääkäri katsoi mua ja sanoi, että onpas söpön pieni vatsa :D Ei oo itellä kyllä semmonen olo, mutta kai se kaikilla alkaa tässä vaiheessa tuntumaan isolta :) Oletko mitannut vatsanympärystäsi? Itse ihan mielenkiinnosta mittasin ja sain tuosta navan kohdalta 90cm, että ei kai se nyt sitten kovin iso ole.
Synnytysarvio ois sit viikolla 36 ja 19.12 ois se synnytysvalmennusauditorio istunto :) Odotan sitä kyllä ihan mielenkiinnolla :) Mutta jhuuh.. tällä kertaa ihan tällaiset pikakuulumisen vain :)
HEI! Sulla toi maha on mukavan pieni, vaikkei mullakaan mitenkään kauhee n96cm ilta ja 93cm aamumitta, turpoo aina iltaa kohti...
Mulla se synnytystapa-arvio sitten 22.12.2009.
On ollu vaikeeta vastata kun mulla nyt tää soneran mokkula, ja pitäis toimia hienosti ja hyvil nopeuksil, niin eiköhän pätki jatkuvasti...ja meillä on sitten nyt mies sikataudissa...ollu nyt 4 päivää, kyllä on huolettanu, että saanko sen itse, vaikka otinki rokotteen, toistaiseksi olen terve.
Täälläkin paikat oli kiinni, joskus 26 6 käsin sai lääkäri kavavan pituudeksi 2 cm, mutta viimeksi ei sitten se lääkäri saanu mitään, kun että on kanavaa, ultralla tosin. Mulla ei oo kummasta supistelua ollu, mikä outoo, kun toista oottaessa oli jatkuvasti ja kipeitä!
Onko sulla ollu nyt sellaisia krampin tapaisia viiltäviä tuntemuksia yläreisissä, niin ku suonen vetoo tai jotain? Entäs vuotoa? Mulla alkoi nyt pari vrk sitten tollaiset, ja viimeksi olin kirjannu edellistä oottaessa nuo oireet 5 viikkoa ennen kun syntyi...Sit vikan viikon vatsa oli löysällä ennen kun syntyi, nyt on ollu löysällä kyllä yhtenään, mutta ei pahasti kuitenkaan. Myös tavallista väsyneempi oon ollu ja pää ollu usein lievästi kipee, mulla näitä juttuja alkoi tulla viimeksi just n kuukautta ennen kun syntyi... Joten toivon että enteilis samaa, mutta supistukset on kyl vähissä, en oo tosin lenkkeilly juuri ollenkaan tässä ootuksessa nyt viimeisen kolmanneksen aikana, viimeksi liikuin hurjana=)
Jotain piti varmaan vielä kysyy, mutta unohtui...mutta jospa tässä tulee myöhemmin mieleen ja saan tän viestin ennen kun yhteys katkee!!!
Siehän pian jäät äippälomalle? minä 8.12.2009 vaikken oo töissä ollu nyt viimeaikoina muutenkaan, harmi vaan ettei äitiysraha oo kummainen tulossa, mutta kun vaan pärjää, ja on rakkautta, syliä, ruoka pöydässä ja laskut maksettu niin mitä siitä rahasta niin välittää, vai mitä? ;=)
Oijoi, toivottavasti et saa sitä possunuhaa :/ Onneksi olet ottanut rokotteen. Itse otin sen kanssa. Meillä tuolla koululla oli muutamia viikoja sitten joitakin sairastumisia, mutta ei tullut kenellekkään itseäni lähellä olevalle onneksi :) Toivottavasti ei tulekkaan. Mies kuitenkin on töissä ravintola-alalla ja siellä törmää jos jonkinmoiseen henkilöön... Onneksi hänkin jää kanssani joululomalle pian, ei ainakaan töistä pitäsi tautia saada :)
En ole kyllä huomannut omalla kohdalla mitään kramppeja jaloissa. Muuta kun tietty nuo nivuskivut mitä on jo ollutkin kuukauden pari mulla. Myöskään mitään epämääräistä vuotoa en ole huomannut omalla osallani.
Väsynyt olen ollut kyllä! Tuntuu, että vaikka kuinka paljon nukkuisi, niin väsyttää silti niin maan vietävästi. Olen kyllä jotenkin ajatellut koko ajan, että väsymys on yhteydessä tuohon koulustressiin, mutta varmaan noilla yleistyneillä yöheräämisilläkin on asiaan vaikutusta.
Vatsa on kanssa ollut hieman löysähkö. Ihmettelinkin sitä, kun koko raskauden olen saanut vessassa istuskella ja ihmetellä, että tuleeko sieltä nyt mitään vai ei, mutta ei enää tarvitse ihmetellä ei :D Toisaalta ihan vaan hyvä, mukavampi näin päin :)
Joo äippäloman aloitan tuossa 18pvä kun koulut loppuvat, eli sinne asti pitäisi vielä jaksaa. Vielä loppurutistus jäljellä...
Se on kyllä totta, tuon äitiysrahan kanssa.. paljoa ei ole, mutta varmaan menee nuo elämänarvotkin uusiksi käärön saapuessa kotiin :) Ja onneksi on tuo mies sentään töissä, että ei tässä pitäisi hirveätä hätää tulla :)
Ärsyttää kyllä tuossa äitiysrahassa se, että mitä pienemmät tulot, sitä pienempi tuki :/ Ei kuulemma elintaso laske.. Kuitenkin voisi olettaa, että parempituloisilla olisi paremmat säästöt kuin opintotuella elävällä..Mutta jooh.. samapa tuo.. kyllä sitä aina jotenkin pärjätään :) On koti, perhe ja ruokaa, mitäpä sitä muuta toivoisi :)
Tänään on ollut hankala olla koko päivän, kun vatsa-asukki on koko ajan kiinni kylkiluissa :/ Mietin jo että mitä vielä kun se tuosta kasvaa.. Potkutkin välillä tunahtavat melko kipeästi :/ Ja istua ei voi ollenkaan etukenossa kun kauhea paine kylkiluiden alla.. noh.. tietty ihan hyvä vain että kaveri kasvaa :) Selkä on alkanut kanssa kipeytyä vatsan kasvettua. Varsinkin yläselkä tuntuu kuin jokin nikama ei olisi paikoillaan.. Olen yrittänyt selällään kellotella kovalla lattialla kippurassa ja heijata itseäni puolelta toiselle ja tämä on kyllä jonkin verran selkää rentouttanu.
Hurjaa kyllä mitenkä tuo synnytys lähestyy.. ei osaa jotenkin orientoitua koko tapahtumaan :D Olen koko ajan ajatellut, että siihen synnytystapa-arvioonkin on niiiiiin pitkä aika vielä mutta eilen tajusin, että eihän siihen ole kuin kolme viikoa :o Hurjaa ja kovin jännittävää :)
Nyt oon alkanu havahtua aina yhtäkkiä unesta niin että tulee synnytys mieleen...On alkanu todella jännittää, alkaa tajuta että ei oo enää kauan aikaa.
On se närästyskin tullu nyt mun kiusaksi ja samoin nuo potkut tonne kylkiluihin, välillä raplaa vauva ilkeesti tonne alaspäin...Tuntee kuin varpaat tai sormet silleen narskauttais aina yhtäkkiä, kynnet tietysti on vauvalla jo aika pitkät...
Miehellä taitaa tuo possutauti nyt lähtee pois toivotaan. Kävi lääkäris tänään mut, ei ne mitään tehny ja nyt on ollu kuume poissa koko päivän mitä aamulla oli yli 38 enne kun lääkärille meni.
Tuntuu ihan oudolta että pian täällä on pieni vauva....mulla ois halu ostella koko ajan kaikkea vauvalle, siis ihan mieletön vimma ja oon siivonnu jatkuvasti kaappeja ja pyyhkiny pölyjä, ja ommellu koneella kaikkea puklurättejäkin...niitä tarvii tosi monta olla.
Ootko ajatellu itse käyttää vauvalla kestovaippoja ollenkaan? Minä en oo, aiemmin koetin mutta ei kyllä ollu musta mikään helppo ja vaivaton eikä niin halpakaan vaihtoehto, joten jätin sikseen.
Tahtoisitkos mieluummin sektion vai alatiesynnytyksen? Mie oon aina halunu sektioo, mutta ei oo herunu, joten en sitä enää kyselekkään, toivon vaan että palaudun synnytyksestä...joka varmaan kestää nyt jo kauemmin kuin viimeksi...HUOH!
Minä haluisin jo nähä vauvan, kumpa vois etes vähän kurkistaa miltä näyttää ja onko hiukset ja isin vai äitin piirteet :)... Ihan hepuli olo alkaa olla, kun nyt tietää, että vauva on jo tosi hyvillä viikoilla ja hyvinkin elinkelpoinen, on niin malttamaton olo, mun puolesta saisi syntyä jo tossa aaton jälkeen kun se 37 viikkoa on täynnä=)
Tällaista tänne...jänskättää...
Joo mulla on kans toi ostelu ja tavaroiden laittelu vimma menossa :P Sitten kun en vielä millään haluaisi alkoittaa kys. puuhaa ennen kuin tuo koulu loppuu, että sitten olis joulunakin tekemistä :D
Niin ja mua hieman ärsyttää sekin, kun ollaan saamassa melko paljon tavaraa anopilta ja appiukolta, mutta kun ne nyt eivät ole mitään hurjaa kiirettä pitäneet asian suhteen.. :/ Aina kun käydään niillä niin tulee kommenttia: "Aaaa, meillähän on vintillä sellainen ja sellainenkin tarvike. Pitääpä käydä jossakin vaiheessa katsomassa!" Olen koko ajan ihan hermoheikkona, että hemmetti alkakaa jo painua sinne vintille tonkimaan kaikki mahdollinen tavara esiin, että eihän tässä enää ole paljoa aikaa jälkellä! Niin ja jos joku tavara olisikin heikommassa kunnossa, olisi aikaa käydä ostamassa parempaa tilalle. Myyh, kun ei malttaisi... Nuo vauvanvaatteetkin odottavat pesua ja silitystä laatikoissa, mutta kun en voi aloittaa kyseistä urakkaa kun meillä ei ole vielä lipastoa minne vaatteet pesun jälkeen voisi asetella. Nekin ovat siis ihan jo valmiita kunhan nuo appivanhemmat jaksaisivat autolla ne meille kuskata.. graah alkaa olla pikkuhiljaa semmonen mammazillah olo :P
Kestiksiä ajattelin testata ihan mielenkiinnon vuoksi. Olen siis ommellut muutamat kestikset ja neulonut villahousuja, mutta en ole ostanut mitään valmista ns. "merkkituotetta". Ajatus olisi ihan vaan alkuun kokeilla vaikka osakestoina, ei niinkään alkaa stressata asian suhteen. Kyllä me noita kertakäyttösiäkin ollaan rinnalle hommaamassa. Ollaan puolison kanssa sen verta laiskaa sakkia, että voi toi kestoilu jäädä.. Tai sit ei, eihän tuota ikinä tiedä :)
Mä en oikein tiedä tosta sektiosta vai synnytyksestä.. tavallaan sektio olis vissiin "helpompi" tapa synnyttää, mutta toisaalta ehkä haluan kokea synnyttämisen ihan luonnollisena. Hieman kyllä pelottaa, että mihin kuntoon paikat päätyvät synnytyksen takia, mutta semmostahan tuo elämä on.. jostain pitää luopua jos jotain haluaa tilalle saada. Se sektiosta tuleva arpikaan ei houkuta itseäni henk.koht. Mieluummin pysyy noi arvet housun sisällä piilossa katseilta :D Joo ehken hieman pinnallinen ajattelumalli...
Ihana olisi kyllä päästä kurkistamaan vauvelin ulkonäköä ^^ Mutta eihän tässä enää kauaa mene.. Jotenkin toivoisin kanssa että syntyisi jo tän vuodenpuolella.. tai sitten sillä viikolla 37. Ajatus siitä, että synnytys voi pahimmillaan venyä jopa helmikuun puolelle ei kyllä houkuta yhtään :/ Saa nähdä tuleeko yllätys uutena vuotena :P Sanoin jo miehelleni, että silloin on parempi juhlia selvinpäin, että jos synnytys alkaa niin minähän en synnärille yksin lähde! :D
Mulla on la 16.12 ja toista odotamme. Valitan myös kaikesta mahdollisesta, onneksi mies jaksaa hoitaa mua ja tytärtämme, kiitokset hänelle!! Vessassa saan juosta yölläkin varmaan 3-4 kertaa, selkä on ihan sökönä( pituutta 158) Alavatsassa juilii ja päätä särkee 24/7!! Nukkuminen tuottaa tuskaa kun ei voi mahaltaan enään nukkua!! Kyljilläänkään ei hyvä:/
Elopainoa tullut tästä 13kiloa! esikoisesta 9,5kg Sf-mitta kasvoi (27->38,5) kk a
jäi kesken tää viesti kiva! niin vaivoista, närästys oli alkuraskaudessa aivan kaamee, suonen veto toinen , arghhh..
Kävin ä-polilla käynnistämisestä, mutta katsottiin paikkoja ja olivat jo ihan kivasti pehmenneet ( kanavaa reilu sentti ja auki sormelle, vauva ihan lähtökuopissaan) Synnytystä näen jo unissakin:D
Heipsistä kaikille! Täällä taas valittamassa. Nyt tänään alkoi tulla sellaisia suonen vetokramppeja yhtäkkisiä tonne alas vatsalle ja kohdunsuuntienoille/nivusiin. Meinasin tipahtaa lattialle. Sit yhtäkkiä loppui.
Pää on helvetin kipeä ja olo kireä, koska vauva liikkuu ihan 24/7 ja hakkaa mua kylkiin jos koetan kyljellä levätä, ja sit ei uni tuu, kun ei saa kunnolla happea, kun närästää, joten aina posotan valvoa hermot kireellä neljään ja pomppaan ylös viimeistään 9-10 aikaan, kun vauva taas potkii ylös. Ruokahalut on itsellä vähentynyt mutta nyt katsoin että 11 kiloa on painoa tullut yhteensä, että ei painon nousu ainakaan oo loppunu.
Outoa kun ei supistele kunnolla ei kipeesti ainakaan ja tosi harvoin, mutta muuten kävellessä tuntuu painoa alapäässä ja vihloo.
Miten Tipsu75 sulla on oirehtinu nyt kun niin lyhyt aika laskettuun sulla? Ja menikö ensimmäinen yli LA? Ja onko pitkä synnytysten väli? Ja miten muuten sujunu synnytys aiemmin?
Minä kyllä toivoisin jo että heti kun 37 viikkoa on täynnä alkas tapahtuu, on meinaan jotenkin levottoman tuntuinen vauva, potkii jatkuvasti aiemmat ollu jotenki rauhallisempia, välillä panikoin, että adhd:ko tällä on =o Karmee ajatus kävi mielessä että vielä menis yli tää kolmas ja en jaksas enää synnyttää mitenkään kun on niin väsyny jo nyt...Vauvalla tuntuu tuo hikkakin olevan jatkuvasti...
Mulla meni eka yli 41 2 vasta syntyi, toinen tuli 39 2. Varmasti sinua jännittää jo paljon!!! Olisimpa asemassas, ei ois niin ahistava olo oottaa laskettua aikaa, vaikka nytkin arveltiin että ei menis ihan laskettuun asti,mutta eipä ollu oaikat juuri mitenkään edenneet rv32 3 vaikka en tiedä, limaa vuotaa jatkuvasti ja ei viimeksi saanu etes se kätilö mitään mittaa otettua,... mutta silti 27.12 olis kasassa se 37 0 rv, joka riittäis mulle mainiosti.
Tosi mukavaa, että on tullu vastauksia tänne lisää!!! Ei tarte tuntea että on ainoa ja yksin hirveine öineen ja vaivoineen...
Olet oikeassa, alkaa tulla possu jutut jo korvista.
Täällä on laskettu aika 13.2.2010 :) ja vk nyt 29 6.
Minulla ei ole vielä kauheana mielialat vaihdellut, puolisoni saa olla tyytyväinen:D
Minulla ollut vaikeuksia saada unta ja sit herään monesti aamuyöstä. Suurin ongelma se
ettei tiedä miten päin olisi paras nukkua.. sivullaan jos yrittää niin alkaa kauhea potkiminen, ihan
kuin merkkinä, että siirry :D vessassakin saa juosta ihan liian monta kertaa. Olen aina ollut hieman
ravaaja tyyppiä mutta nyt saa kyllä oikeesti juosta ja kovaa :D painoa on tullut nyt n.4 kiloa..ei pahasti
mutta eiköhän se siitä ala nousta.. iik.. Ensimmäinen lapsi ja kohdun pohjan korkeus 11.11 oli 23.
Onko täällä ketään vielä ehjänä?, miten muut voi nyt loppuraskaudessa? Minulla nyt sitten 35 5 viikot ja lorahti eilen jo vähän lapsivettä? Soitin synnärille, supisteli pari tuntia kipeesti. On yöt vaikeita...Kauhee tilanne vielä oisi reilu viikko jotta täysiaikaiseksi katsottais=(
Mutta nyt taas ollu päivä rauhallinen, neuvoivat synnäriltä, että jos tullee lissää vuotoa niin mentävä, lopahti sitten. Hulluna väsyttää vaan koko ajan, vauva on nyt vähän rauhottunu!
Äipyli!!!!! Vieläkö oot ehjänä? Ja sulla alkoi just äitiysloma! Kirjoittele kuulumisia=)
Terv. Talipallukka
Moi Talipallukka!
Ollut kiireitä viimeisen kouluviikon kanssa mutta tänään oli ah ensimmäinen virallinen loma päivä ^^ Käytiin miehen kanssa joululahja ostoksilla ja kiinalaisessa syömässä :)
Jotenkin en osaa ajatella vielä, että olisin äitiyslomalla :D jotenkin kaukaa haetulta tuntuu :D Eikä ole myöskään yhtään jouluinen olo, normaalisti siivoilisin ja laittelisin paikkoja joulukuntoon, mutta nyt ei oikein vaan huvita.. Sain sentään jouluverhot ja valot ripusteltua.. niin ja piparkakkutalon miehen kanssa koristeltua :) Vauvan vaatteitakaan en ole alkanut vieläkään pesemään.. Päivisin on aina sellainen olo, että ehtiihän noita laitella ja sitten nukkumaan mennessä tulee pakokauhu, että mitä jos se pikku kaveri tuleekin etuajassa! Ihan sekava olo :D
Sinullahan alkaa vissiin jo olla kohta kapalo kainalossa! :o Toivottavasti se jaksaa vielä vatsassa olla vähän aikaa. Itsellä tulee noita suppareita koko ajan, mutta eivät ole kipeitä. Vauva ei ole vielä kiinnittynyt ja viimeksi tosiaan kun lääkäri katsoi, niin paikat oli napakasti kiinni.. Pikkukaveri ei onneksi enää potki niin kovasti, lähinnä päivät pitkät vain oikoo jalkojaan :) Sen suhteen olo siis helpottunut. sf mitta oli tiistaina 29. Ahdistaa jotenkin tuo painon tulo.. vaikka ei sitä siis ole milläänlailla liikaa tullut, mutta mietin, että alkaako nyt loppuviikoilla paino nousemaan reippaammin kun pikkukamu kerää massaa luidensa ympärille. Niin ja kun jouluna tulee muutenkin aina syötyä vähän tuhdimmin :)
Mitäs muuta.. Oletko laittanut jo vauvalle kaiken valmiiksi? Ja oletko ostellut mitään tykötarpeellista (esim. vaippoja yms)? Itse en ole tehnyt mitään.. olen jotenkin jämähtänyt paikoilleni. Jospa se tästä kun tajuan, että ei ole enää koulua vaan vuosi jotain aivan muuta :)
Ilmoittelehan Talipallukka, että miten sun vointi etenee!
Mulla on vointi taas hyvä. Ei viime yönä koskenu minnekkään nukuin 2.00-10.00 välisen ajan taisin käydä kerran veskissä. Mulla on kyllä kiinnittyny kauheen ilkeeltä välistä tuntuu kun viiltelee ties minne, ja sitten välillä hakkaa päällä mua toinne jalkoväliin tosi kovaa iahn kun koettas porata läpi, eli voi siis tulla lantiosta irti veilä näköjään....Mutta nyt sitten pahin taas ohitse, voipi hyvinkin mennä vielä aikaa, en osaa kuvitella että syntyis, paitsi sitten kun alkaa kipuilla kunnolla taas.
Heh innostuin kestovaipoista ja huomasin että niissä säästää hulluna,vaikka aiemmin olin erimieltä, nyt on hankittu kaikki kestovaippailuun mitä tarvitsee. Ostin imuja, all in one vaippoja 9 kpl joka koon siis, joissa taskut että saa imuja laitettua lisää, että menee koko vaippaiän! Ja harsoja parikymmentä sekä villahousuja ja vaippakuoria ja sisävaippoja. Huutonetistä kannattaa huutaa. Ja ne voi myydä eteenpäin sitten taas, aika hyvä myyntiarvo....
Muutapa en oo sitten tehnyt, joululahjoja ostellu lapsille ja kun mulla tyttö vielä vaipoissa niin on sitten noitten all in one vaippojen koekäyttäjänä...ja hyvin taitaa toimia..
Vauvalle on kaikki valmista, mutta itse en tunne olevani valmis synnytykseen...kun alkaa supistella ja jomottaa kunnolla iskee aina paniikki.
Synnytyspelkoa siis on ja aika pahaa.... Mulla se aika sinne äitipolille nyt 22.12.2009 ja se synnytysarvio tehdään...Toivoa vaan että vauva on terve ja riittävän iso eli 2500g noilla viikoilla, eikä liian iso=(, vaikka ei se kyllä varmaan oo ehtiny nyt 4 viikkoon hulluna kasvaa...kai?
Ja ois sitten vielä raivotarjonnassa, ettei mee avotarjontaan. Mulla ei oo ainakaan noussu paino moneen viikkoon yhtään 10 kiloa tullu tasan ja tiedän että laitokselle jää se 7 kiloa ainakin ja veri ja nestemäärä vielä laskee 2-2,5 kiloa niin missä imetysvara???
Hiukka huoli, kun aina ennen on tullu ainakin se 13kg, nyt ei sitten enää maistukkaan ruoka kunnolla, loppuajan vaivoja. Ois mukava jos menis tonne 26.12. asti ja alkais sitten syntymään pikkuhiljaa vaikka viimeistään viikkoa ennen laskettua aikaa, pääsis eroon raskaudesta, ja vaivoista ja silleen...
En uskois että sun painos nousee myöskään, yleensä aina laihtuu ennen kun synnytys alkaa ja oot melkein samassa vaiheessa raskautta kun mie.Vauva imee susta ne rasvat itseensä =)
Turvotus on sitten ihan normaalia lopussa...sitä on mulla välillä...ja sit kun synnyttää hoikistuu ihan silmissä:=)
Jokos sie sitten tiedät saatteko tytön vai pojan? Toivon että tää pysyy nyt tyttönä, kun olen täysin siihen ajatukseen varautunu ja ostellu vain tyttöjuttuja=(
Vaikka kyllä sen pojankin tietysti ottaisin, mutta you know.
Ja sekava olo on mullakin...unohtelen asioita ja olen huomannu hajamielisyyttä, en kuule välil tai nää mitään...Sellainen kuuluu kai asiaan ja sitten kömpelyys:O
Kirjoitellaan tässä vielä...kerron sitten viimeistään 22.12.2009 käynnistä äippäpolilla miltä viimeinen ultra näytti, jos olen ehjänä vielä... ja kirjoittele siekii =)
heips!
Hienoa, että sun olo on helpottunut edes hetkeksi :) Toivotaan että pikkukamu jaksaa vielä vähän aikaa sinnitellä siellä sun masussa, että on sit tarpeeks kehittynyt syntyessään :) Itselläni on olo jotenkin turhautunut, kun toivoisin koko ajan, että ei menisi tuo synnytys yli lasketun ajan paljoa, vaan olisi ihana saada käärö kotiin jo uuden vuoden jälkeen.. mutta sitten iskee aina kaiken maailman tutkimukset ja teoriat päin naamaa, minkä mukaan ensisynnyttäjillä yleensä menee synntys juurikin yli lasketun ajan.. Ajatus siitä, että minä vain paisun ja paisun ja tätä jatkuu jopa helmikuulle on KAMALA! Sitten kun tutut kehuvat kuinka minulla on pieni vatsa ja kuinka minä oikein hehkun kauneutta, mutta itsellä on vain iso ja kömpelö olo, eikä lainkaan hehkuva :/ Tiedän, että tuota painoa ei ole mulle paljoa tullut(nyt 8-9kg), eikä varmaan (toivon mukaan enää tulekaan), mutta silti painanhan minä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olisi kyllä kauheaa olla tämän kokoinen aina :/
Noista kestiksistä minäkin innostuin oikein olan takaa tuossa keskiraskaudessa ja silloin ompelin pari-kolme vaippaa, imuja ja neuloin kolmet villahousut. Nyt vain sekin innostus on lopahtanut ja tullut jotenkin saamaton olo. Uskonpuute, että jaksaako sitä sitten edes kestoilla.. Ihan ihme masistelua tämä kyllä! En ymmärrä että miks on tämmönen olo, vaikka on maailman ihanin asia tulossa ihan nurkan takana.
Mieskin juoksee baarissa joka viikonloppu tapaamassa kavereita, enkä viitsi sitä häneltä kieltää, koska parempi, että nyt siellä käy kun sitten kun vauva on syntynyt... Itsellä kaikki kaverit on lopettanut yhteyden pidon kun ei niitä vauvajutut kiinnosta.. Olen vain koko ajan yksikseni kotona, makaan sohvalla, katson telkkaria, olen tietokoneella ja syön :/ Ei kiinnosta yhtään mikään..
Sitten tajusin eilen senkin, kun luin vauva-lehteä, että vauvan synnyttyä tulee luultavasti iso ongelma mieheni suhteen. Hän on aina ollut erittäin huomionkipeä (itse olen kaiken lisäksi todella huono antamaan huomiota ja hellimään) ja jos en ole riittävästi häntä paijannut ja hellinyt, niin siitä kehkeytyy mököttävä viisivuotias pojankloppi. Auta armias, kun minun kaikki huomio meneekin vauvaan eikä häneen! Luultavasti paijaan päivät pitkät vauvaa ja illalla kun saan sen vihdoin hetkeksi nukkumaan, niin pitää sitten alkaa paijaamaan miestä. Tuskimpa sitä sitten nukutaan missään vaiheessa kun on kaksi lasta kotona :/ Noh... jospa tämä on vain minun pääni sisäistä pelkoa, eikä aiheellista...
Synnytyspelkoa minulle itsellä ei ole edelleenkään, ainoa huoli on oikeastaan se, että jos vauva tuleekin aikaisemmin kuin pitäisi ja mies on jossain baarissa menossa, että joudun synnyttämään yksin. Noista kivuliaista suppareista minulla ei ole vielä mitään hajua, mikä sinällään ärsyttää suunnattomasti, sillä en osaa kuvitellakkaan mille se synnytys sitten oikein tuntuu. No, tietty ihan hyvähän se vain on, että olen vielä näin helpolla päässyt kipuilun suhteen.
Juu meille pitäisi olla tyttö kanssa tulossa.. Ja siihen ollaankin varauduttu, eli toivon hartaasti että se nyt on tyttö :D
Anteeksi tämä kamala päänsisäinen purkautuminen :D Taidan olla väsynyt ja kaikki tuntuu vaihteeksi elämääkin suuremmalta.. yön yli nukuttua elämä taas hymyilee :)
Mutta Kirjoittelehan sitten äippäpolin jälkeen että mikä tilanne!
Nyt oon ihan paniikissa. Kävin äitipolilla. Vauva painaa nyt n 2750g ja voi oikein hyvin, on tyttö. Mutta...Olen auennut jo kaksi senttiä ja lääkäri sujautti sormet sisään kohdunkaulasta ja tunsi vauvan pään...ja tuon tutkimuksen jälkeen sanoi että jos haluan joulun vielä pysyä kotona läjässä, ei auta kun jalat ylhäällä lepääminen ja mulla on 2,5 vuotias tytär ja 10 vuotias poika ja en pysty olemaan liikkumatta. Nyt tuli sitten jo sitäkin verta sisätutkimuksesta johtuen, ja tuota, olo on hirveä. En halua että syntyy vaan saisin olla joulun kotona. Käytiin sitten miehen kaa jouluostoksilla kun oli pakko ja mun piti istua välillä siellä mihin sattuu, kun supisteli, ei pysty kunnolla liikkumaan, juu, että ihan hirveetä.Neljää päivää rukoilen vielä lisää, kun haluan olla jouluna kotona lasten kanssa ja sitten ois lapsille hoitokin järjestetty.
Ihan kaamee pelko on että ei pysy sisällä enää...ja niin sanoi läkärikin etä ihan valmis on syntymään hetkenä minä tahansa ja pitäs jo yhestä supistuksesta lähteä sairaalaan kun supistukset avaa koko ajan lisää....Voi hiivatti!!!
Ja ei oo keskonen vaikka syntyis myt 3 päivää ennen heidän laskettua täyttä 37 viikkoa, koska on jo sen verran painavakin, ei ne arviot oo nimittä'in niin tarkkoja siitä hedelmöityksestä...
Voi kakka, kumpa nyt tuo menis ohitse, ei oo kiva että vauvan pää sulloo jo näkyviin ja on pelkän kalvon varassa siellä, joka voi revetä milloin tahansa....IIIKKK!!!!
Ja niin lähellä tää, että en oo valmis. Mulle sanoivat että nyt otetaan niin että laitetaan spinaali mulle kun olen n.5-6 senttiä auki, jotta on puudutetta pahimmassa vaiheessa eikä liian aikaisin tarpeettomasti(epiduraali) kun sitä ei oo siinä ponnistuksessa enää...joka on hullua. Ensin kohdunkaulan puudutus aluksi, sitten koetetaan spinaalia, ja mahdollista sitten vielä jotain muuta, mutta arveli että joutuen syntyy nytten, kun tavallaan en oo ollu auki kun sormen kärjelle vasta synnytyssalissa, ja tuon 2 sentin avautuminen vie aina sen 2 tuntia ainakin synnytyksen kestosta pois, kun alussa se 4 senttiä tapahtuu aikaslailla hitaasti...
Että tällaista. Jatkuuko vielä ensi vuodelle vai syntyykö vuonna 2009? On todella jännät paikat. Nyt ja pelottaa että alkaa tänä yönä supistukset ja tulee lähtö....
Kokeilin muuten tänään huvikseen kun ostin rintapumpun käsikäyttösen, että onko se tehokas se imu, niin maitoa tuli heti kun vetäsin, ja oli pakko lopettaa heti....että näin. Kauheen vauhilla menny kaikki...en osaa nyt olla ees ilonen kun kaikki joulustressit ja lasten hoitojärjestelyt ja muut on nyt niin hankalia tässä juuri jouluna ja varsinkin keskellä yötä, jos alkaa kuten ennen aiemmat synnytkset....
Miten sinä voit? Onko mitään muutosta???
Minä vaan koetan nyt valmistautua pakolliseen=O) ja pitäs jotenkin vaan rentoutua että vauvalla ei välttämättä ole aikomustakaan antaa mun paistaa kinkkuja tai avata lahjoja tänä jouluna vaan saatan olla sen laitoksella, tonttupuvun lupasivat vauvalle pukea jos jouluna syntyy=)
Kirjoittele;)
Voi että sulla on kyllä nyt jännät paikat!
Mä pidän täällä peukkuja, että kaikki menis hyvin ja saisit rauhassa viettää joulun kotona! Ei olis enää ku muutama päivä! Jaksaa jaksaa :) Nyt et vaan stressaa mitään turhaa vaan yrität olla ihan rauhassa.
Itse tavallaan toivoisin, että olisin jo tuossa vaiheessa :) En jaksaisi enää odotella.. jos ajallaan tulee, niin kaks viikkoa olis vielä tai sitten pahimmilaan se 6viikkoa.. 6 viikkoa tuntuu ikuisuudelta, vaikka onhan sitä tännekkin asti jaksettu odottaa :) Mulla ei oo vissiin mitään mullistavaa vielä odotettavissa, vatsa on samanlainen kuin ennenkin. Suppareita tulee edelleen päivittän, myös melko voimakkaita, mutta ei kuitenkaan kipeitä.
Tuntuu hassulle, kun pitkään istuminen tai paikallaan seisomin on todella vaikeaa ja puuduttavaa, mutta kävellessä tuota vatsaa ei edes huomaa. Jouluostoksillakin olen useana päivänä tepastellut monta tuntia putkeen eikä mitään ongelmia.
Mutta kirjoittele kuulumisia!! Haluan tietää, että miten se joulu siellä menee :) Ja että milloinka pikkukaveri aikoo maailmaan itsensä puskea! :) Hyvää Joulua koko perheelle ja yritähän olla ressaamatta ;D
Oikein hyvää Joulua!
Mitenkäs joulu meni? Oletko vielä yhtenä kappaleena? :D Ilmoittele itsestäsi kun voit :)
Hyvää joulua! Mie en ehtiny koneelle, kun oli niin paljon ohjelmaa tän joulun kaa. MInä olen yhä inhottavan tukalasti yhtenä kappaleena ja ei taida loppua tulla. Joulu yö ja viime yö olivat vaikeat, mutta just kun meinasin viime yönä sairaalaan lähteä neljän aikaan niin supistukset loppui, että silleen, joulun yli menty. Ei varmaan synnykkään;)
Kasvaa vaan ja halkean ;) VOihan se olla että sie synnytätä ennen mua...mistä sen tietää?
Muutes en muista ilmoitinko, mutta lääkäri ainakin lupas että jos ei oo syntyny viikolla 40, he käynnistää, niin ei tarte sitten tässä vaiheessa olla enää, kun paikat on valmiit... Nyt alkaa tuntuu jo että voiko mennä sinne asti...
Mutta joulustressi on ohitse nyt ja olo helpompi, tänään oon vaan nauttinu lasten riemusta, kun ovat leikkineet koko päivän uusilla leluillaan=)
Niin muutes, se aina tahtoo jäädä niin että, mies ei kunnolla osallistu tuohon kodin pyöritykseen, se on huomattu....kun kirjoitit tuossa siitä aiemmin... Huomaa sen että nytkin minä nousen aina ylös aamuisin vaikka tarvitsen oikeasti lepoa, mies ei laita aamupaloja tai herää vaan nukkuu aina kauemmin...ja mua vituttaa...
Meillä ei oo kapakka ongelmaa, joka on varmasti todella vittumaista, ja kyllä sen pitää muuttua kun vauva tuntuu... Ja ellei muutu, niin kasvakoon sitten ukko yksinään.
Minulle kävi tämän miehen kanssa alussa niin...olin vuoden yksin tyttären jälkeen, mies kasvoi tarpeeksi tuossa ajassa...alussa oli todella että ei tuntunu haluuvan kun multa huomion ja vauva vei sen niin jotenkin jäi sivuun, vaikka ois voinu auttaa mua ja saada siten mun olon tuntumaan sellaiselta, että olisin jaksanu häntä huomioida ja ois ollu sitten yhteistä aikaakin. Puhu tuosta miehellesi...
Olemme yhdistynyt perhe ja toipuneet. Erottiinkin tuossa välillä, ja nyt oltu koko vuosi ilman mitään ongelmaa, paitsi se että mies tahtoo heloosti luistaa hommista, ellen pyydä...
Mutta tehnyt on mukisematta, ja se sitten riittää mulle tässä, kun perhe pyörii kivasti, uusi stressinsä tietysti on tuo pienen vauvan tulo, vaatiin enemmän työtä, ja vikkeliä jalkoja ja organisointia kuka hoita minkäkin homman, nekin kannattaa suunnitella paperille ihan aamupalan ja astioitten pesun, pyykin ja lasten ulkoiluttamisen ja aikataulun suhteen ja vaihtaa vaikka viikoittain työt keskenään jotta on monipuolista ja kumpikin tekee kaikenlaista...
Toimii parhaiten ja ei tuu odotettua tai kiisteltyä siitä kumman joku homma on on...Esim vauvan syöttö, valvontavuoro jne...
Täällä yritetään näin, ja alulle panoja olen minä tietysti...koska on turhauttavaa sinkoilla hommasta toiseen kun ne eivät ole jaettu ja huomaan helposti tekeväni kaiken=( vihaisena tietysti =(
Kumpa pienet nyytit tulisivat piakkoin ja molemmilla menis hyvin nuitten ukkojenkin kanssa ja ei ois vaikeeta toipuminen sitten siitä synnytyksestä....
Kirjoittelemisiin
Hienoa että pääsit hyvin joulun ylitse :) Toivotaan nyt että se pikku kaveri ilmaantuu maailmaan eikä "kiduta" sinua yhtään ylimääräistä päivää :D Saa nähdä tuleeko vuoden eka vauva teille :) Vai kenties vuoden vika ;D Ei kai se auta kuin elää päivä kerrallaan... ihan hyvä tuo, että tiedät jo ettei mene ainakaan sen viikon 40 yli. Itse kauhulla odotan, että jos joutuukin odottamaan sitä käynnistystä viikolle 42 :/ Oma tilanne ei ole kyllä muuttunut juuri miksikään. Ainut, mitä olen miettinyt kovasti on, että jokohan tuo pikkukamu olisi laskeutunut - vatsa jotenkin näyttäisi olevan alempana ja lisäksi käden liikkeet tuntuvat ihan tuolla häpyluun yläpuolella.Toisaalra voi olla ihan vaan toiveajatteluakin koko olo :D
Sehän tiedetään että nuo miehet on miehiä ja usein niitä saa olla patistelemassa ja toimia vara äitinä niille :D Pitää vaan "kouluttaa" tässä hyvin niin jospa se molemmilla sujuisi sitten hyvin ;D
Voi että kun on jo niin monta kuukautta jaksanut vaavia odotella ja nyt sitten tuntuu ettei millään enää malttaisi odottaa :D Ihan pian pikku nyytti kainalossa ^^ Voi että :) Mutta kirjoitellaanhan ja ilmoittele, että miten sun tilanne etenee.. Itselläni neuvola 30pvä, että silloin taas kuulee miten homma etenee :)
Vieläkö Talipallukka olet yhtenä kappaleena? Mikä olo?
Itse kävin tänään neuvolassa, eipä siellä mitään uutta ollut, kaikki kunnossa :) Painoarvioksi heitti jotain 3kg kieppeille, mut ens viikolla on synnytystapa-arvio, niin siellä sitten ihan ultran kanssa arvioivat.
Nyt on alkanut tuo pikkukaveri mulla kolistelemaan noita lantioluita :) Ei vissiin kai kiinnittynyt, mutta tunnen, että alaspäin ainakin mennyt. Ei koske tai mitään, mutta kävellessä tuntuu semmosta repimistä ja painoa lantiossa.
Yläselkä on kanssa ihan jumissa ollut jo viikon :/ Tuntuu, ettei oo nikamat kunnolla paikoillaan ja jos istuu pitkään niin alkaa vihlomaan.. jospa se tästä kohta helpottais :)
Mut jos vaan olet kykeneväinen vielä, nii kirjottelehan kuulumisia :)
No varmasti oon yhä vaan näissä vaivoissani, ei tuu mitään. Mulla kyllä juilii ja kramppailee vaan ja yöllä sattuu ihan kun vauva tempoo tonne alas ja venyttää paikkoja...ei tässä tiedä miten kauan tämä jatkuu... tiedä vaikka menis yli herran pieksut. Mutta musta pahalta kyllä tosiaan tuntuu tuo vauvan liikkuminen tuolla alhaalla, kun tuntuu möyrivän ja kävellessä repii myös.
Minäkin kävin neuvolassa ja kolmen kilon vauva on täl hetkel...joten eikä mitään muuta ehkä laskeutunu lisää sf 0li 32cm.
No tässä sitä sitten vaan tallustellaan kumpikohan se synnyttää ekaksi:) Minä tahtoisin että tulis pian. Välillä pelkoja on että kauheeta jos olis avotarjonnassa vauva, kun potkii välillä ylös napaan päin...on nimittäin sellainen jopa vaikeampi synnyttää kuin takapuoli edellä tuleva, aina on ollu takaraivotarjonta...välil tosiaan mua kauheesti se huolettaa...
..... Kirjoittelemisiin=)
Heippa taas...mulla on mieli ihan maassa raskausviikkoja nyt 38 1, jokainen päivä on yhtä tuskaa. Aiemmissa odotuksissa ei ollu tällaista. siis järjettömiä kramppeja ja kohdunkaulan repäsyjä ja kipuja... Paljon pahemmalta tuntuu kuin supistukset, kun pahenee vain nuo iskut! En tajua että miks tällaista on...ja eikö vauva alkas jo tulla.Rukoilen vaan että pääsis synnyttää jo! Iltaisin on kuukautiskipumaista särkyä ja supistuksia...liman tuloa ja pään särkyä... Miten sie äipyli jaksat? Eka odotus oli kyllä tähän nähden oireeton:( Kurjaa...
Saisimpa viikon sisällä nyytin kainaloon ja eroon näistä kivuliaista sähköisku/krampeista...
Moikka! Nyt on alkanut täälläkin tuskailu tuon mahan kanssa.. :/ Koko ajan supistelee kovia kramppeja, mutta ei varsinaisesti vielä ole kipeitä. Yöllä valvon monta tuntia kun kramppii vatsa ja nyt on alkanut myös nuo menkkamaiset kivut vatsassa sekä selässä. Närästys on aivan järjetöntä ja maha muutenkin tuntuu olevan sekaisin! Maha painaa ja olo on kömpelö. Joka yö kun valvon odottelen, että joskos seuraava supistus olisi kipeä ja alkaisi synnytys. On vaan hemmetin vaikea olla. Tiistaina ois synnytystapa-arvio ja sanotaan näin, että jos ei ole paikat vielä yhtään silloin pehmennyt tai auennut niin sitten vituttaa rankalla kädellä. Itse olisin jo niin valmis lähtemään synnärille ja puskemaan paketin maailmaan, mutta tuntuu, että tämä kaveri ei halua vielä ilmaantua. Olisin niin onnellinen myös jos tässä viikon-kahden sisällä olisi synnytys.
Arvelinkin jotta sullakin alkaa tapahtumaan viimeistään nyt...Mulla nyt tyssäs tänään oireet kokonaan vaan katsotaanhan illalla taas:) Ihana olo, kun mies leikkas multa hiukset, menivät ihan pilalle tossa aiemmin, kohoti vähän mieltä, kun hyvä etteivät pudonneet jo päästä, kun olivat niin huonossa kunnossa epäonnistuneen permiksen ja vaalennuksen takia=)
Mulla supisteli aluksi niin ettei koskenu ja kylläpä ihmeellisesti on tullu niihinkin suppareihin nyt ykskaks kipuja...vaan sairaalaan en kyl mee enne kun jokin ihan varma merkki tulee, ne kun aina käännyttää sieltä pois sitten kuitenkin...Mulla ei varmaan nuo supparit oo kauheen tehokkaita, vasta kun vesiä alkaa mennä niin tapahtuu paremmin.
Ihanaa että sullakin pian se arvio, mul on neuvola tiistaina...Ilmoita mullekkin miten siel meni...ja oliko paikat yhtään kehittyny. Sanon että sormen kärjelle on jo hyvä avautuminen jos on jotain sulla siellä tapahtunut ja sellainen 1,5 cm kaulaa, mulla oli kahessa aiemmassa just silleen tuolla rv 37 jotain tuntumissa...ja no ekahan paineli vaan hurjana yli ja toinen sitten tuli ennen laskettua aikaa...
VOimia siullekkin odotukseen, ei se mahaan voi jäädä!
Kävin tänään siellä arviossa, kohdunsuu on edelleen kiinni, mutta kaula on lyhentynyt senttiin ja pehmennyt myös, eli kyllä siellä jotain tapahtuu :) Jee!
Alateitse pitäisi mahtua syntymään, kunhan ei mene kauheasti yli 4kg, arvio oli lasketulle ajalle 3,5-3,6kg. Nyt paino oli noin 3,2kg, että ihan mukavan kokoinen likka tulossa. Niin ja tosiaan kysyin vielä sukupuolta ja edelleen olivat sen tytön kannalla ^^ Jos ei ole syntynyt vielä viikolla 40 5 niin sitten pitää käydä synnärillä tarkistuttamassa, että pitääkö käynnistää, mutta kätilö oli melko vahvasti sitä mieltä, että luultavasti on tytskä jo maailmalla silloin :) Kuulemma mulla on supisteluherkkä kohtu, mikä taasen viittais siihen, ettei kauheesti ois menossa yli lasketunajan (nyt vaan peukut pystyyn!!)
Olen niin innoissani, että parin viikon päästä voi olla jo nyytti kainalossa
Täällä miekin vaan oottelen yhä, mulla nyt 38 4 viikot, ja ei oo tapahtunut mitään. Jouduin hiivalääkekuurilli, ei tosin todettu, mutta alkoi sellaiset oireet, en tiedä auttaako tuo voidekkaan vai ei...kun alkanu limakalvot kärsiä, kuulema raskauden lopulla hyvin yleistä hiiva, kun estrogeenit nousee ja hirvee hormonaalinen muutos...no ei oo kyllä mulla ollu ikinä hiivaa aiemmin;(
Mulla on päiviä edelleen että ei tuu yhtään supistusta ja nyt oon alkanu nukkuu yötkin tosi hyvin...siis kaikki oireet on kadonnu =( en oo yhtään iloinen, tuntuu nyt että tää ei etes synny,,,,
ja se neuvola peruttiin maanantaina vasta jos en oo synnyttäny, kun oli se täti särkeny jalkansa.
Sulla on siis ihan saman kokoinen vauva arviolta kun mulla 3,5-3,7 kiloa sanottiin laskettuna olevan, tuntuu kyllä että on iso, verrattuna edelliseen napakin on tosi tiukalla, hyvä että napaa on, ennen on ollu kuopalla...
Mun edellinen kun oli sen 3 kiloa 50 grammaa vain...ja silti vaikee tehä auts...
Sä varmaan synnytät ennen mua, mulla siis loppui kaikki oireet kuin seinään... ja hyvin on sulla sen kohdun tilanne kaulaa on vähän...
katsotaan nyt josko tää täältä tulis omaehtoisesti tää vauva, kauhee jos joutus käynistää=(
Mutta ei kun hyvää jatkoa kirjoitahan aina miten etenee=)
Talipallukka ei nyt saa ahdistua! :) Ollaan molemmat jo niin hyvillä viikoilla, että se on ihan ajan kysymys millon synnytys alkaa. Kuten itse jo sanoitkin, ei se mahaan ole jäämässä :)
Parempihan vain, että jos nyt sitä synnytystä on odotettava, niin odotus olisi mahdollisimman vaivatonta. Kyllä minä luulen, että vaikka sinun oireesi ovat loppuneet, niin kyllä siellä sun sisällä koko ajan tapahtuu ja vauva valmistautuu kohti isompaa kotia :D Vaikka onhan tämä odottaminen turhauttavaa, ei käy kieltäminen. Sitä vaan joka aamu herää ja kysyy vatsalta, että joko tänään? :D
Yritetään nyt vain nauttia tästä loppu ajasta ja yritä kerätä unta varastoon, sillä kohta ei pahemmin lepäillä enää :D
Ja itsekään en haluaisi, että menisi käynnistykseen asti, mutta parempi vaihtoehtohan sekin on kuin ekstra yliaika.. Nykyaikaan lääketiedekin onneksi niin kehittynyttä, että periaatteessahan käynnistämisellä vain avitetaan synnytystä , kyllähän se sen jälkeen jatkuu sitten ihan perinteisesti loppuun asti. Tai no näin mä sen itselleni selitän :D
Voimia sulle! Ei mene enää kauan! Ihan pian tää odotus on ohitse ja päästään elämässä eteenpäin :) Ehkä jo huomenna? ;D
minulla on laskettu aika 19.1 :) Eilen alkoi supistukset illalla joskus 7 aikoihin, loppuivat kuitenkin n. 3 tunnin päästä.. Minä kun jo toivoin, että nyt on aika :) Ollut ihme oireiluakin viimeiset pari päivää! Ehkä pian?
Oi onnellinen :D Jospa mullaki alkais lupailla pikku hiljaa :) Saa nähdä onko sulla käärö sylissä jo muutaman päivän päästä :) Millaisia oireita sulla on ollut? Ja oliko sun supistukset miten kipeitä? Mukava ois kuulla muitakin ihan just synnyttäviä, että millaisia oireita alkanut olemaan :)
kai? :D No vastaan kuitenkin.
Eli siis minulla kun supistukset alkoivat, olivat ne sellaisia melko napakoita. Ei kuitenkaan kivuliaita, mutta osittain jomotus tuntui selkään asti ja alavatsalla. Epämiellyttävä olo tuli jne. Tänään supistellut pariin otteeseen samalla lailla, mutta ei edes ihan tuntia putkeen säännöllisesti.
Alavatsa on melkoisen herkkä, koskee kävellessä ja jomottaa silloin tällöin muutenkin.
Kätilö vaan viime kerralla kun äitiyspolilla kävin, sanoi että voi olla etten seuraavalle lääkärikäynnille enää kerkeäkään kun näitä tuntemuksia kuvailin. Silloin ei kyllä vielä supistellutkaan tuohon malliin.
Jännittää hieman, että milloin tämä pikkuinen päättää putkahtaa päivän valoon. :) Yritän kovasti keksiä olisiko minkäänlaisia keinoja edistää synnytyksen käynnistymistä, en sitten tiedä auttoiko eilen kun kävin saunassa, koska sen jälkeen nuo supistukset alkoivat.
Minulla vauvan painoarvio kuitenkin oli sitä luokkaa, että tuskinpa olisi pahasta jos syntyisikin tässä ihan viikon sisään :) 3200 g oli viimeksi kun ulrassa kävin.
Juu sulle sen osoitin :D
Itsellä kanssa noita napakoita suppareita tulee aina pitkin päivää, mutta ei mitenkään kipeitä tai säännöllisiä ole.. Alavatsaa ja selkää juilii silleen vähän niinku ois menkat tulossa mut siihen se kipuilu jääkin :(
Täällä kans viime ultrassa paino arviolta oli toi 3200g, eli täytyy myöntää, että ei haittais jos tulis mahd. pian maailmaan, ettei tyttö kerkeä liikaa pulskistua ;D
Itse olen kokeillut kanssa saunomista ja se kyllä kieltämättä lisää supistuksia, mutta ei riittävästi..
Sitten ihan huvikseni netin keskustelupalstoilta löysin jotain jaloissa olevien pisteiden hieromis ohjeita mitkä pitäsi käynnistää synnytyksen, mutta ei niistä kyllä mitään hyötyä ollu :D Vaikka en kyllä edes jaksanut hieroa niin kauaa kun ohjeissa sanottiin... tiiä sitten että olinko edes oikeiden pisteiden kimpussa :D
Huvikseni kokeilin myös juoda chili kahvia, reipasta kävelyä ja seksiä, mutta eipä noi oo kauheesti auttanu :D enää pitäs siivota jos se vaikka tepsis :P Kaikkeen sitä epätoivonen vajoaakin XD
itse meinasin taas huomenna laitella tuota saunaa, puusauna kun on niin saa kunnon löylytkin :) Kyllä se juu huomattavasti auttoi noiden supistuksien tuloa, mutta kuten sanoit, ei riittävästi. Pitäisi kai sitten jotain sen jälkeen yrittää vielä.. :D Hassu, että joillakin sauna edes auttaa, kuten meillä. Monesti kuullut ettei se kovinkaan usein auta. :)
Itse en tiedä vauvan sukupuolta :) Ei selvinnyt aiemmin ja nyt tosissaan tuossa painoarvio ultrassa ei olisi varmaan mitään sukupuolta edes kyennyt näkemään. No jännityksellä mennään sitten sen osalta loppuun asti :) Koko ajan on vaan sellanen fiilis, että ei tämä täällä masussa enää viikkoa pidempään ainakaan ole. Tai sitten tosissaan se on sitä toiveajattelua vaan.. :) Saas nähdä nyt miten käy.
Onnea sinulle loppuodotukseesi! :)
mutta sama kirjoittelija olen edelleen x)
Yhä talipallukka täällä odottaa! Supistukset on nyt lisääntynyt ja viikkoja jo 39 0 joka päivä oon käynyt saunassa jo toista kuukautta, mutta ei oo tullu etes supistusta sen seurauksena, se ei silleen siis oo vaikuttanu minuun=(
Yöt oon alkanu nyt nukkuu kuin tukki, joskus herään supistukseen tosin harvoin...Krampit on vähentyny, joskus luulen että voisin juosta=)
Vauva on hiljentynyt nyt vähän mielestäni ei silleen temmo, mutta ei kait se sovikkaan ja painaakin jo varmaan sen 3,4 kiloa.
Turvotusta on tullu ja paino noussu 2 viikon aikana 2 kiloa! Joten olo on inhottava...siellä sitten 38 2 kirjoittajalla ja mulla on 3 päivän ero lasketuissa ajoissa! Ja äipylin kanssa sitten 5 päivää, ja mulla on yhä olo että käynistäävät, lasken jo milloin viimestään olen äiti...ja pelkään vauvan olevan hurjan suuri jo silloin=(
Jossain luki että piimäkin auttas, mutta risiiniöljyä älkää ottako! On vaarallista, voi vauva kakata veteen ja kuolla siihen mekoniumiin! Tai kohtu revetä...mutta auttaisko sitten luumut?? Tai mikä nyt vatsaa pehmittää??? Tain syödä luumuja tänään ja piimää =X
Eilen vetelin hernekeittoa ja ei tullu kun ilmavaivat ja oli niin inho olla jotta jää vikaksi kerraksi tämän muutenkin kipeän ja turvonneen vatsan kanssa....
Onkos muilla napa tullu mitenkä pintaan?? Mulla on ihan joku pari kolme milliä varmaan enää kuopalla ja vatsan ympärys oli 98 cm, olen tosin lyhyt niin kasvaa vain koko ajan eteenpäin tuo vatsa, nyt hiukan sivulle, kun laskeutuu niin ei sovi ylöspäin menee, ja kylkiin/vatsan sivuille välillä viiltää pahasti...Ja kivaa, mutta varmaan synnytyksen jälkeen on sellaiset 90 senttiä vatsaa jäljellä, voi voi...sen löysän kuntoilussa on sitten hommansa, ja kun ei saa etes rehkiä pariin viikkoon jos pystyykään, kun on vielä kärsimätön ihminen kuten minä, niin tietää miten taas masentaa ne linjat!!!
Kirjoitelkaatte! Miten huristaa!
pullahti napa pintaan jo useita viikkoja sitten x) On muuten veikeän näköinen! Nyt se tosin ei ole enää samanlainen kuin aiemmin, vauvan asennosta kai sekin riippuu.
Ja tuosta vatsanympäryksestä.. Hoihoi.. Minulla oli jo aiemmin reilusti yli 100 cm, nyt varmaan 200 :D No ei ehkä ihan.. Mutta kova toi on kuin jalkapallo. Mulle vaan tuttu sanoi, että on niitä kuule isompiakin ollut.. Olin vaan että täh?? Voi niitä äiti raukkoja, mulla jo TODELLA tuskainen olo kantaa tätä palloa!
Mulla masu kasvaa kans eteenpäin. Sivuille ei oikeastaan ollenkaan, hyvin vähän ehkä.
Mulla tuli taas eilen vähän supistuksia, mutta siis hyvin harvakseltaan ja ei olleet kovin napakoitakaan. Selkää ja alavatsaa on ruennut juilimaan siihen malliin, että taisi se kätilö olla osaltaan oikeassa kun heitti, etten ehkä kerkeä seuraavalle käynti kerralle enää :D Minä niin toivon, että se ennustus käy toteen.
No sitä odotellessa, adios!
Moi molemmille :)
Mulla kanssa toi vatsan ympärys on 98cm, napa hävisi jo kuukausia sitten :D Se siis ei pollota, eikä ole kuopalla, vaan näyttää ja tuntuu siltä, ettei siinä ikinä mitään napaa olisi ollutkaan :D Napakorun reikä on vissiin kasvanut umpeen ja muuttunut tommoseks ruskehtavaksi arpikudokseksi :( Se siitä korusta sitten.. Kauheesti tekis mieli eroon tästä mahasta! Pääsis kuntoilemaan.. Vaikka luulen, että sitten kun siihen tulee mahdollisuus (jos tulee) niin iskee kauhee laiskuus ja en saa persettä ylös penkistä :( Haluut vaan takasi sen mukavan litteän vatsani! (ja lupaan jos sen takaisin saan, etten enää ikinä valita näyttäväni lihavalta! :D)
Vatsa on kanssa täällä kasvanut koko ajan eteenpäin ja kun ei tuo mielestäni juuri hirveästi ole edes laskeutunut, niin etenkin jokaisella supistuksella tekee tosi pahaa kun tulee niin iso palan tunne tuonne kylkiluiden alle :/ Ei voi tosiaan istua edes selkäsuorassa vaan sillon pitää nojata taaksepäin jos haluaa hengittää normaalisti.
Supistksia on tätä nykyä oikeestaan koko ajan, etenkin yöllä lisääntyy, mutta ne ei edelleenkään koske :( Alaselässä ja vatsassa on tota menkkamaista juilimista mutta ei muuta. Argh! Yöllä ei saa kunnolla nukuttua kun sitä miettii, että joko nyt? Päivällä oon aina käyny pyörimässä kaupungilla (tänäänkin pari tuntia kirppareilla) kun en jaksa homehtua sisällä.. Samalla jotenkin toivon, että tuo kävely vauhdittas synnytyksen alkamista. Kävely sujuu mulla edelleen ihan hyvin ja vaivattomasti, mutta huomaa kyllä, että supparit voimistuu ja alkaa lantio väsymään... Silti kun ei mihinkään koske, niin ärkele minähän en pysähy!! :D
Turvotusta on tullu mulle kanssa :/ Sormus piti ottaa jotain viikko sitten sormesta että vielä irti sain.. Aamulla kun herään niin sormien nikamat tosi kipeät, enkä saaa kunnolla käsiä nyrkkiin. Jalat kanssa turvoksissa ja on jotenki lihava olo :( Masentaa jo tää kroppa.. Ai nii ja nyt viikon aikana tullu ärsyttävä vaiva teinivuosilta takasi, eli punastelu!! :D Ei tarvii ku miettiä jotain noloa niin slush! :D Ghaah.. syntyis jo :P
että tää on kyllä täysin laskeutunut :D Vauva on kai kiinnittynytkin, sellaisia kipuja ainakin on ollut aika ajoin, että voisi niistä päätellä.. :)
Jaloissa turvotus on mulla hurjaa, nilkat joskus niin "paukkuina" että ihan kiristää. Sormet ja varpaatkin on hieman turvonneet :D Hui, kuulostaa hurjalta.
Mua ei oikeastaan masenna olla ISO. Nautin siitä kun masu on iso, mutta siis nyt en enää kyllä oikeastaan jaksaisi kannella tätä :) Itsekin kävin äsken kaupassa, sai vähän hyötyliikuntaa. Alaselkää rupeaa kyllä heti miten jomottamaan jos kävelee liiaksi. Odottelen nyt vaan josko taas vähän supistelisi.. Kelloa en kyllä jaksa enää kytätä niiden välissä, kunhan nyt edes tuntuisi säännöllistyvän hieman.. :D Ollaanpas me mammat malttamattomia sitten..
Tuli sitten testattua eilen kävelylenkin teho, antoi vähän supistuksia illalla, ja seksikin siinä sivussa, kun mies oli sitä mieltä, että sillä se ulos saadaan millä on sinne mennykkin=), ja taitaa olla sittenkin oikeessa, aluksi ei pariin tuntiin tapahtunu mitään, mutta kun makailin ja yritin nukkua niin kahen aikaan alkoi vähitellen tulemaan kovia kuukautiskipuja ja säännöllisiä supistuksia jotka kipuili selkään ja alavatsaan eikä onnistunu asennon vaihto kun teki kipeetä... jouduin melkein sitten jo äitipolille sai nimittäin aikaan 4 tunnin säännölliset supistukset kestoltaan 1 minuutti ja väli oli uudelleen synnyttäjän 10 minsaa ja kipeesti kyllä tuntuikin... No väsähin sitten kuuden aikaan aamulla suppareihin ja saman tien ne sitten taas hävis pois, joten en siis ikinä taia synnyttää=X ja kiukkusena neuvolaan taas, oli pulssikin 90 kun ottivat, ja vauvalla syke huiteli ekaa kertaa 150-160 välillä, sanoi vaan täti, että taitaa olla nyt syntymässä=/
illalla otan taas kuuman saunan ja jos ei oo syntynyt niin aamulla painelen jo lenkillä=)
Kotikonstit on oltava käytössä, eihän tästä muuten mittään tuu...
Jokos te muut ootte oman pienenne ehtineet ulos saada? Tai onko ollu mitään oireita??
Onko teillä tietoa mistään muusta konstista millä vois vauhittaa synnytystä, kuin siivous, sauna, seksi, ja lenkillä juokseminen???
Tai ootteko huomannu mitään mikä vaikuttais supistuksiin???
Oottekos muuten muut huomannu mitään maidon tuloa rinnoista, nyt oottaessa? Mulla tullu jo enemmälti joskus rv30 tienoilta ja nyt aina supistellessa paita kastuu=) Ihanaa olla maidot rinnuksilla ja haista maidolta jo ennen kun vauva edes syntynytkään:) Veljen vauvakin meinas hamuta mua kun haistoi maidon ;/ voi sentään tätä odotusta---
Kirjoitellaan=)
Moi! Täällä sitä vielä ollaan yhtenä kappaleena :(
Koko ajan supistelee tekeepä oikeastaan mitä vaan (esim. kävelee keittiöstä olohuoneeseen), mutta ei vieläkään mitään kipua.. Illalla sit nukkumaan mennessä vihloo vähän ku ois menkat, mutta tuo kipu ei edes tule aina supistusten yhteydessä vaan juilii putkeen aina jonkun aikaa ja that's it.. Muutenki maha ihan hellänä, ei toimi yhtään! Synnytyksen pitäs kai saada maha sekasin mutta mulla vaan kovenee koko ajan :/ Tänään kävin oikein pitkällä kävelyllä ja etsin kaikki mahdolliset ylämäet että varmasti tulis rasitusta, mutta ei ainakaan vielä ole mitään havaittavia oireita :( Kyllä sillon kävellessä taas supisteli mutta kotiin päästyä taas tota samaa vanhaa vaan..
Maitoo ei oo mun rinnoista ainakaan vielä tullu.. saattaa kyllä olla kun olen ensisynnyttäjä, että se osaltaan vaikuttaa tohon maidon tuloon.
Huomenna ois neuvola ja odotan kyllä kauhulla, että miten paljon on tullu painoa lisää.. on sen verran tota turvotusta..
Mitä nyt olen netistä lukenut, niin seksi, siivous, sauna ja se lenkkeily pitäs avittaa käynnistystä, sitten portaiden käveleminen, tulinen ruoka ja joidenkin kehon pisteiden hieronta ( jaloissa kuulemma jotain kohtupisteitä samoin korvissa?), nii ja kaikkien mahaa löystyttävien ruokien syöminen (luumut, piimä ym).. Tuntuu kyllä että ei tämä ikinä synny vaikka eihän tässä olla edes menty lasketun ajan yli.. ei vaan jaksais odottaa :(
Nyt tuli 39 3 täyteen, tuolta netistä luin että vauva voi laskeutua vasta juuri ennen synnytystä, kun on uudelleen synnyttäjä...Mulla kun taas toi baby ei aiheuta mitään oireita, paitsi närästää...ei paina lantioon tai mitään, tänään lähteä tästä taas lenkille, kun pakkaset antaa periksi vielä mennä.
Ei siis taida olla taaskaan etes alhaalla tuo pää, kun välillä taas selkeesti on ja painaa, saa kävellä kuin ankka...
Ootteko miettiny vauvoillenne nimiä??
Minä jo koko raskausajan, yksi nimi on jo valmiina..Vieläköhän tässä joutuu ottaa 2 ja puol viikkoa kunnes vauvan saa=( Eilen ei tullu illalla yhtään supistusta, jotain pientä vatsan kovetusta vaan, ja suolikin taas kovana RGGGG!!!
Paljonkos sf-mitat on muilla? Mulla oli rv39 2 33 cm eli kasvanu oli sentin rv 37 1 tarkastuksesta, vauva siellä vaan kasvaa, yleensä toi mitta on tippunu vauvan laskeutumisen myötä, mutta ei se kerro välttämättä, muuta ´kun että vauva kasvanu, kun hirveetä vauhtia kasvaa nyt loppuajat...
Mulle on tullu painoa nyt yhteensä 11-12kiloa lisää, ei oo turvotusta ollu, närästys vaan ihan hirveetä!
Outoo, kun ei pieni anna mitään merkkejä tulostaan taaskaan ja välillä jo luulin että nyt!
Yleensä eka menee yli lasketun, mutta nytkö kolmas? Toinen tuli kans niin nätisti, tosin menkkojen muukaan tuli 40 1, mutta ultran 39 2, kun muuttivat silloin laskettua tytön pienen koon takia....Kannattaa katsoa jos tietää tarkat menkkansa ja muuten jos on laskettua muutettu, että mikä on menkkojenkin mukaan se oikea aika...
Tää ois kyllä ihan ajassaan laskettu nytten, sekä ultra että menkat täsmää...
Onko äipylillä ollu mitään siivousvimmakoita??? Mulle tuli se vetämätön olo, ei huvita koko mökissä oleminen, siivosin kun mielipuoli tuossa joulukuussa ja kestovaippa intoilu oli päällä...Nyt on ollu parina päivänä sellaistakin että itku on ollu herkässä=( ja tuntuu että onko yksin koko maailmassa ja silleen alhaalla tuo vireys...
Kukaan ei jaksa oottaa vauvaa, vaan kyselvevät koko ajan ja mies on kans ihan turhautunu kun ei ala syntyä, kun aluksi oireili jatkuvasti=(
Niin simmosta...
pärjäilkää ja voimia raastavaan odotukseen!
viikkoja nyt 39 0. Eilen supisteli, kivuliaastikin parin tunnin ajan, sitten loppui. Heräsin kyllä yöllä, silloinkin pariin otteeseen taisi vähän supistaa, ellen sitten ollut jo niin unessa että kuvittelin vain :D Olen jo vähän menettänyt toivon, että tämä syntyisi vielä ainakaan viikkoon! Inhottaa :( Nooh, itsepäinen vauveli ei voi muuta sanoa :D Tekee tuloaan jatkuvasti, mutta sitten kuitenkin se loppuu x)
Jep jep, eli tulin juuri neuvolasta. Painoa tullu mulle kahdessa viikossa 2,8kg!! ÄÄÄÄ!! Nyt siis painoa tullu jotain 12 kg... Sf mitta nyt viikolla 38 5 on 32. Vauva ei ole kiinnittynyt, mutta neuvolatäti sano että on niin pieni pää, että tuskin edes kiinnittyy. On kuitenkin jo alhaalla ja alemmaksi ei mene ellei sitten synny.
Ultra-arvion mukaan vauva painais nyt 3,4kg, mutta neuvolassa sanottiin, että jos eivät tuota arviota tietäisi niin veikkaisivat enemmän sitä viime viikon 3,2kg. Ota siitä nyt selvä.
Kaiken lisäksi sain noottia siitä, kun en osaa olla rentona sisätutkimuksessa :( En vaan osaa! Se sattuu, tuntuu pahalle, ahdistaa ja ääää!! Aina gynet kysyy, että sattuuko kun noin kiemurtelet? NO SATTUU!! Kuulemma mun olisi siellä synnytystapa-arviossa "harjoitella" sisätutkimuksessa rentoutumista, koska synnytyksessä jos estelen ja jännitän, niin voin pysäyttää koko synnytyksen :(
Mulla menkkojen mukaan laskettu aika pitäisi olla 16.1, mutta se sitten ultran mukaan siirrettiin sinne 21.1. Toisaalta noi mun menkat nyt oli kyllä aina mitkä oli ja tuli millon tuli, että tuohon ultraan luotan sit enemmän.. Toisaalta toi 16pvä kuulostaa kyllä mukavammalta ku ois lähempänä :)
Siivousvimmasta ei oo täällä kyllä tietoakaan :D Sillon toisella kolmanneksella olin ihan fiiliksissä ja tehtailin kestiksiä ym. mutta joulukuun alusta tähän päivään ei oo kiinnostanu ei niin sitten mikään.. Joulusiivouksenkin skippasin ihan kokonaan. Nyt mietin, että jos tänään jaksais vaikka imuroida ku alkaa olla taas niin paskasta täällä... sais vaan itteesä niskasta kiinni. On kamalan tylsää ja aika matelee koko ajan ku vaan odottaa niitä suppareita. Tiedän, omaa tyhmyyttä, kannattaisi keksiä tekemistä, mutta kun ei vaan osaa aloittaa :/
Sukulaiset on myös täällä melko malttamattomia, tulee aina puheluita, että miten voit? Joko tuntuu? Oletko vielä yhtenä kappaleena? NO OLEN OLEN! Ärkele, kyllä minä ilmotan jos on jotain ilmotettavaa :D
Mieskin joka päivä kysyy mun vatsalta, että joko haluaisit tänään syntyä? :D
Ainut hyvä juttu, mitä neuvolassa sanottiin, oli, että luultavasti sillon ennen viikkoa 41 (40 6) käynnistetään jos ei ole syntynyt.. onpahan nyt edes joku päämäärä mihin tähdätä.
Nimeä ollaan pyöritelty ja yksi nimi on jo tullut jäädäkseen :) Vielä pitäisi toinen nimi keksiä.. Tulevilta mummoilta tulee kyllä joka kerta kun kylässä käy, mitä ihmeempiä nimi ehdotuksia :D Ihan hauska kuunnella niitä :P
minullekin joku antaisi edes jonkun päivämäärän!! Pelottaa kamalasti, että vauva on kasvanut hurjan isoksi kun viime ultrasta on jo kaksi viikko aikaa, ja JO SILLOIN eli viikoilla 37 jotain, toinen ultraaja sai 3,4 kg ja toinen sai 3,2 ja se sitten pidettiin.. Ties vaikka tuo aikaisempi pitikin paikkansa ja nyt paino huitelisi jo jossain 4 kg tienoilla!! KIVA. Voisivat edes tutkia, olen ravannut äitiyspolilla joka viikko, joskus jopa kaksi kertaa viikossa ja yhden kerran ovat tutkineet!!!! Hermostuttaa.
Mulleppa sanoivat nyt että eivät etes käynistä vasta kun 14 vrk yli oltava, jotta jos vauva voi hyvin, joten tässä lasken että helmikuussa pakko olla vauva!!!!!
Että aluksi lupailivat sitten ei käykkään... Olen ihan kiukusta punainen kun ei edes pientä supistusta tule! Jääkö vauva kokonaan tulematta;)¨
Joskus ihan todella luulen että ei etes tulekaan mitään vauvaa=)
Kumpa nyt jollekkin meistä alkais tapahtua, jotta ei usko menis=)
käytiin koirien kanssa jäällä, itse en tosin kauheasti jaksanut liikkua mutta tulihan siellä lumessa tarvottua. Nyt pikkuisen supistellut sen jälkeen, paineentunnetta alavatsalla ja hieman kipuja.. Tulisi nyt jo hitto pois :(
Joo no mulla kun onm tää raskausajan diabetes, niin vauva voi todellakin kasvaa kohtuuttoman isoksi, koska en saa insuliinienkaan avulla pidettyä niitä aina tasoissa! Nyt onneksi pari viimeistä päivää suhteellisen ok olleet, jee :) Pelottaa vaan tosissaan sen puolesta, vauvan puolesta.. Tosin sisätautilääkäri sanoi, että vauva voi ihan hyvin mutta olisi tärkeää saada sokerit nyt pysymään tasoissa, niin sitä helpommin vauvakin sitten pärjää täällä ulkomaailmassa, eikä tarvitsisi niin kauaa sairaalasa kököttää tutkittavana :/
Onko sulla todettu vaan raskausaikana toi diabetes vai onko muulloinkin ollu? Minulla on ihan kauhea sokerin himo jatkuvaan, ja jostain syystä vedän koko ajan eucalyptus-karkkia, en voi siis himolle mitään...silti pelottaa jotta voiko siitä tulla vauvalle jotain, siis sokereihin tai silleen että liikaa kasvaa tai ois syntymän jälkeen sitten huonompi vointinen? Ihan kauhee kun siis oon syöny tosi paljon makeaa nyt viime ajat=( Varmaan on itelläkin sen 4 kiloa jo tää junttura, ja kun ei oo sitten tekemistä, niin syö vaan. Mulla on tullu tänän muutama supistus, mutta ei koske, välillä painaa alas tonne takapuoleen ja välillä rakkoon, mutta ei sellaista että enteilis syntymää...Kun kalvo puhkeis niin ois paras tilanne, siitä yleensä menee vielä aikaa kun supistukset alkaa. Itellä on vesillä alkanu kaks aiempaa ja menny silti kummassakin sen 8 tuntia aikaa... ainakin on varma että nyt sairaalaan! Mutta kun ei poksaha kalvo vaikka pomppis miten tahansa päin=(
Hurjaa tää raskauden lopun odotus kun miettii vaikka mitä mahdollista keinoa saaha vauvan ulos itsestään... no ei sitten muista enää pelätä että mitä synnytys tuo, kun alkaa tällainen olo olemaan=)
todettu keskiraskauden tienoilla raskausajan diabetes :( Mutta onneksi en ole kova karkinsyöjä muutenkaan :) Olin sen verran kauan fazerilla töissä, että voin tuntea sen esanssin hajun vieläkin nenässä sen verran vahvasti x) No ei.. Suklaa olisi himo, mutta olen antanut itselleni tuon sokerituomion jälkeen luvan herkutella vaan harvoin.
Mulla alkoi eilen supistella 10 aikaan illalla. Sitten menin nukkumaan joskus parin tunnin kuluttua, heräsin uudemman kerran noin klo. 03.00 kun supisteli, nukahdin taas.. Sitten ennen aamu 7 heräsin supisteluun, jotenkin alitajuisesti tunsin unen läpi että supistukset tulivat säännöllisinä.. Nyt on siis supistellut sellaiset 2 ½ tuntia :) Erotan kyllä, ettei ole harjoitussupistuksista enää kyse, pientä kipua, jomotusta, polttelua, paineentunnetta.. Vaikea kuvailla.. Kaikki alavatsalla tuntuu oikeastaan pääsääntöisesti. Ja kuitenkin tuntuu todella, eikä tarvitse arvailla supisteleeko vaiko ei jos unen läpikin tunsin :D
No sulla on varmaan synnytys lähellä jo rv 39 1!
Vaikuttaa siltä, kun on noita pitkiä supisteluaikoja...Mulla oli noita ekas ja tokas raskaudes ja synty sitten melko pian...Vieläkö kärvistelet supistuksissa vai joko on matka sairaalaan? Entäs äipyli???? Joko synnytät???
Taidan olla ainoa joka ei saa koko vauvaa itestään ulos...
Yö oli hankala etes vasemmalla kyljellä ei tehny hyvää olla, kun viilteli lantioon ja vatsaan sivulle, en tiedä mikä, sellaista kuukautiskipua muistuttavaa on paljon, ja juilii ja repii kipeesti tonne kohdunsuun tienoille!
Tänä aamuna on ihme olo, oksettaa ihan vietävästi, en pysty oikein mitään syömään, kuvottaa vaan kaikki, mistähän se johtuu??
Lenkille ajatus lähteä, mutta toi paha olo kyllä nyt estää melkein kaiken innostuksen...Tilasin muutes vaippoja ebayn kautta, meni kuukausi kun tulivat nytten sitten viimein, ihan hyviä kestoja ovat, ja halvalla sain...coolababy ja babyland-merkkisiä kun nuita on tullu testattua ja ovat musta parempia kun kertakäyttöset ja huomattavasti halvempia!!Lapset tykkää, kun on erivärit ja pehmeä mikrofleece kangas!Ja helposti kuivavat ja pysyvät puhtaina, kakatkin lentää keveesti vessanpönttöön ja eivät haise roskiksissa!!!Siis aluksi luulin, että kauhee homma, niin ei kyllä tosiaan oo helpompaa kun kertakäyttösten kanssa! Saa nähä miten menee pienemmälle päälle, hänelle on sitten varattu hyvinkin monenlaista vaippaa mitä testata=)
Minä oon jo kateellinen jos te synnytätte ja jään yksin tänne uikuttamaan vaivoihini, jos sitten vielä lopulta joudunkin käynistykseen ja vauva onkin yli neljäkiloinen junttura, niin hui kamala, ja päätyy ties mihin sektioihin!!!
Pahin pelkoni on sitten totta! En minä kyllä haluis enää näin jälkikäteen sektiota, jos pitäs valita nyt, se arpi on inhottava varmasti, mieluummin piilossa se arpi, on kyllä parantunu aina edellisistä ne episiotomiat hyvin ja on tehty aina. Ekassa isompi haava, kun oli imukuppikin käytössä, jota en mielellään muistakkaan=(
Mutta en minä pystyny ainakaan ponnistamaan itteeni repaleeksi vaan vaadin apua kätilöltä, nyt eivät varmaan enää auta ja saan revetä, ainakin näin sanottiin, mutta mielestäni ommel suorassa haavassa on paljon helpompi paranemaan ja korjata kun repeämä ties minne päin...
Ihanaa taas puhua noista repeemistä, mulla on sellainen olo että tässä synnyksessä huudan varmaan kuin raivohullu, on niin erilainen ollu olokin tässä lopussa sellainen "Ei kiitos synnytystä enää, mutta se on pakko nyt vaikka miten paljon suututtas ja koskis, mutta ri sitten enää yhtään!"
Olen kaiketi ajatellu että lapsiluku tulee nyt täyteen, raskauksien ja synnytysten myötä...paitsi jos synnytys meniskin nyt niin hyvin ja se puudute auttas nytten kun vaihdetaan systeemiä, niin saattasin tehdä vielä yhen;)
Taitaa tämä pallovatsa lähtee kyllä raittiiseen ilmaan nytten!
Iloista odottavaa ja toivottavasti palkitsevaa päivää äipylille ja rv39 1!!!
Voi onnellinen rv39 1 jos oot jo päässy synnytykseen asti :)
Täällä ei niin mitään tapahdu.. Oon jo jotenki tuuduttautunu ajatukseen, että se ei vielä ainakaan viikkoon ole tulossa ulos.. Oon jopa alkanu siivoomaan kun on niin tylsää! Kertoo jo paljon niille jotka tuntee minut :D
Eli Talipallukalle siis tiedoks, yhtenä kappaleena ollaan ja pysytään :D
Rasittaa kun on tuo raskausajan diabetes mulla kanssa ja yritän noita sokereita seurata, mutta koko ajan yli huitelee noi arvot :( Mimmonenhan tonnikeiju meijän likasta on syntymässä :( Pelottaa muutenkin, että noi sokerit ei palaudukkaan synnytyksen jälkeen vaan joudun insuliinipiikille koko loppu elämäkseni :(
Voi voi.. on tämä kyllä tämmöstä odottelu.. vaikka varmaan palkitsevaa loppu peleissä, mutta turhauttaa silti.. Voisin minäkin painua lenkille. Jospa se sais aikaan jotakin toimintaa - vaikka tuskin saa..
kävin noiden supistusten takia sairaalassa tänään, laittoivat käyrään muttei piirtynyt supistuksia siihen. Lääkäri sanoi, että ne eivät ole varmaan vaan tarpeeksi voimakkaita minulla vielä, joten siksi eivät silloin aina piirry koneeseen. Sanoi myös, että voi olla että synnytys on käynnissä muttei vielä ole tehnyt mitään kohdunsuulle, koska kun kuvailin tuntemuksiani supistuksista, hän sanoi että kyllä ne ihan oikeilta kuulostavat, mutta eivät vielä kovin voimakkailta koska kipu ei ole suuri. Ainoastaan jos kävelen niin kärvistelen kyllä, koska joskus vetää selkään ja jalkoihin asti jne.
Toivon mukaan tämä pian tulisi :) Tuttavani sanoi, että hänellä oli ollut ilmeisesti samanlaisia tuntemuksia kuin minulla, noin vuorokauden verran ja sitten oli yöllä mennyt sairaalaan. Siitä vielä jokunen tunti eteenpäin oli pieni tyttö syntynyt :) Odotan niin kovin, ja oikein toivon masokistin tavoin että kipua tuntuisi! Saisin pikkuisen syleilyyni vihdoin!
että tällä kertaa painoarvio olikinjo 3600, että kyllä jos paikkansa jollain tasolla pitää, olisi pikkuinen jo ihan valmis tänne tulemaan minun seurakseni :)
Täällä on supistellu siis päivän nytten ja löi tauon... Ei oo ruoka ,maittanu oikein hyvin....en jotenkin vaan usko että ois tulossa...
VOi äipyli muista että ei sitä pysyvästi jäähä koskaan raskaaksi... jännä vaan että joskus sitten synnytyksen jälkeen saattaa tuntua että kaipaa sitä että on vauva vatsassa...Jännää, että yhtäkkiä ei jaa enää samaa kehoa toisen kanssa vaan pieni onkin erillinen äidistä, vaikkei vauva sitä edes tajua ekaan puoleen vuoteen kuulema, vauva vaan peilaa äidistä kaiken ja reagoi kuten äiti asioihin, siksi vauvan ja äidin suhde onkin niin ainutlaatuinen ja symbioottinen rakkaussuhde, jota ei saa särkeä...
Tuli käytyä tossa äitin luona päivällä, ei lenkille sitten jaksanut mennä;(
Supistelujen yö varmaan edessä ja närästykset ja muuta ihanaa taas...Jännää miten samankokoisia vauvoja meillä kaikilla on äidille(rv39+1), kun joillakin on arvioitu niin isoiksi juntturoiksi jo aiemmin... kun pysyy edes alta sen neljän kilon, niin on jotain toivoa saada se uloskin ilman kauheita komplikaatioita...
Kylläse vauva sieltä tulee, luin tossa että 2-5% raskauksista kestäs yli 14 vrk yli lasketun ajan, ei me voida olla sitä kastia! Toivottavasti:(
Siis en usko, aina tulee yksi tai kaksi väärää hälytystä sitten se alkaa oikeesti, mulla ekassa oli viikkoa ennen tosi toimia yksi sairaalakäynti ja olin auennu sentin ja sentti oli kanavaa, mutta supparit loppui ja viikon kuluttua pääsin lopulta synnyttää. Tokassa ei ollu mitään kun vedet meni pienen napsahuksen päätteeksi rv 39+1, mutta tää jo huitelee 39+4 ja ei oo tunnetta vieläkään että syntyy...oikeestaan sitten vasta on varma tunne että vauva oikeesti syntyy kun se on ulkona ja nostetaan elävänä rinnalle, siihen asti yhtä kidutusta!
Pitää varmaan alkaa tekee jotain sellaista aikaa kuluttavaa kuten kämppä uuteen järjestykseen, jonka aikana vauva ei sais just syntyä, niin silloin se varmasti lähtee tulemaan sieltä=)
minustakin tuntuu, että hyvin monella on ensin niitä vääriä hälytyksiä yksi tai useampi.. Minulla on kyllä tosiaan supistellut jo viikon päivät, muttei aina säännöllisesti :/ Mutta eihän tässä muu auta kuin odotella :) Hän tulee sitten kun on tullakseen!
Viime yönä ei oikeestaan supistellu, muta heräsin tosi kovaan selkäkipuun/alavatsakipuun, aivan kuin ois ekat menkat tulossa, silloin kun ne alkoi 12 vuotiaana ekan kerran,,,
Kannattaa varmaan alkaa stressata vasta kun laskettu aika on viikon ylitetty... tietysti tässä panikoi sitä vauvan suurta kokoa ja pelkää sotten sitä synnytystä... Itsekkin pohdin, että entäs jos menehdyn synnytyksessä ja välillä iskee paniikki, että miten selviän siitä, kun takana on raskaat synnytykset...
Sitten on sitä sun tätä paniikkia, mutta kyllä ne lääkärit sen ulos ottaa, jos ei ole tullakseen itse...mulla on oikeeseen menkkojen mukaan laskettuun enää päivä... edellinen tyttö syntyi just menkkojen mukaan laskettuna vaikka 6 päivällä siirsivät sitä kun oli heistä pienempi kun mitä pitää....vaika oli 47,5 cm pitkä ja painoi 3050G mielestäni tosi hyvän kokoinen, vaan sairaalahan tahtoo nykyisin että vauva on 4 kiloinen, ihan kuin pintaan kolme kiloa ois jotenkin epänormaali.... Ja ne ottaa sen ultralla lasketun ajan sääriluumitalla, jos odottaja ja isä on lyhyitä ja suvussa ei olla pitkiä se voi heittää häränpyllyä. Tyttäreni on pituudeltaan tällä hetkellä 2 vuotiaan kokoinen, vaatteet kokoa 92 cm, vaikka pitäis olla jo 98 cm-104cm, mitä sillä on väliä??? Kun on terve ja terhakka!
Ei kyllä supistele kunnolla ei...suoliki on jotenki tukossa, vaikka välillä oli liiankin löysällä... sais nyt kyllä alkaa tyhjentymään, jotta ei ois synnytyksessä haitaksi... Jos ei nyt sitten tipalla käynistetä JOSKUS!
minun siskollani oli kuulema hänen lapsuudessaan sama. Hän oli aina liian pitkä ja liian laiha. Mutta niinkun sanoit, kyllä se on tärkeintä että lapsi on terve, oli paino ja pituus mitkä hyvänsä.
Ja tuosta supistelusta.. Minulla sitten loppui ne pahimmat supistukset.. Ei auttanut iltalenkkikään :( Huoh.. Samanlaisia mullakin ollut aika ajoin, oikein koskee alavatsaan ja selkään vetää varsinkin kun nukkuu. Mutta odotellaan nyt sitten taas :)
Minulle lääkäri eilen sanoi, että jos ei vauvaa näy eikä kuulu rv 41, niin sitten pitäisi sinne ottaa yhteyttä ja ehkä käynnistävät. Kunhan ei olisi taas vaan puhetta.. No, odotellaan nyt josko tämä haluaisi kuitenkin ihan itsekseen täältä tulla :) Parempi olisi molemmille! :)
Tsemppiä!!!
Tänneppä ei vaihteeksi mitään uutta.. :( supistelee: juu, Kipeitä:ei.. Yöllä monta kertaa herää aina kun tulee supistus ja sen mukana kauhee pissahätä.. tätä siis normaalisti se kaks kertaa yössä jolloin käyn vessassa. Viimeyönä sitten heräsin useamman kerran.. en vain jaksanu sinne vessaan raahautua vaan odotin, että supistus menis ohi ja saisin nukuttua. Sitten tuossa 7 aikaan aamulla kun vessassa kävin ja tulin takasin nukkumaan, niin alkoi melko kova menkkakipu selässä ja vatsassa. Mietin että joko nyt? Valvoin vissiin tunnin siinä ja sitten nukahdin. Se siitä sitten.. Toi kipukin kaiken lisäksi vain on, eikä tule mitenkään supistusten yhteydessä. Tai en ainakaan osaa sitä supistuksiin yhdistää.. plaaah.. On se jännä miten jotakin kipua voi näin kovasti toivoa :D Sitten kun se iskee niin sitä haluaa varmaan vaan kuolla :D
Itsellä kun ei ole kokemusta synnytyksestä, niin en osaa sitä edes pelätä. Sitä vaan jotenkin ajattelee, että ei se kipu voi olla niin paha, ettei sitä kestäisi :D Voi voi, Talipallukka varmaan pyörittelee päätään ja sanoo:"voi se olla" :D Kun ei tiedä yhtään mitä on vastassa niin on vaikea suhtautua siihen oikein mitenkään.
Siiten mietin tuota, kun itselläni tosiaan alkuperäinen laskettu aika oli se 16pvä, mutta se sitten siirrettiin eteenpäin (eikös se nyt sitä tarkoita, että sikiö oli liian pieni alkuperäiseen arvioon). Mutta kun minä ja mieheni olemme molemmat melko pieniä ihmisiä, niin olen alkanut pohtimaan, että osuuko tuo 16pvä sittenkin lähemmäksi? Mies veikkasi joskus kuukausi sitten, että 15.1 klo 23.30 syntyy :D Sitten kyllä laitetaan lotto vetämään jos meikä huomenna synnärille lähtee :D
minä olen vähän jo asennoitunut niin, että odottelen sitten vaan kunhan tulee. En jaksa enää edes katsoa kellosta kun supistaa, se on turhaa kun ne loppuu taas muutaman tunnin kuluttua. Tänään on supistellut suht. säännöllisesti, tosiaan kellosta en ole aikaa katsonut.. Mutta napakoita ovat olleet, odotellaan nyt.. :D
Sain kyllä nukuttua onneksi hyvin viime yön, vähän unta varastoon. Jospa se keho sitä sitten tarvitsikin.. Nauroin juuri tuttavalleni, että joka ilta kun alkaa supistella, minä vaan menen nukkumaan.. Vauva tietysti ajattelee että no ei se nyt taaskaan halua että tulen pois ja supistukset loppuu :D Nyt olen sitten levännyt, vaikka rupeaisi supistamaan illalla kymmeneltä niin valvon vaikka sisulla! Hahaha.. No joo, en kuitenkaan itseäni viitsi väsyttää :) Kyllä se sitten tulee kun on tullakseen..
että ei mullakaan siis ole kokemusta aikaisemmista synnytyksistä :) Esikoista odottelen, voi olla että olenkin sen jo kyllä maininnut aiemmin..
Minua ei se synnytyskipu sinäänsä pelota, ja kätilö sanoi aika osuvat sanat kun kertoi, että yksi hyvä kivunlievitys on vain asennoitua synnytykseen niin, että yksikään synnytys ei tule olemaan kivuton. Sitä on turha pelätä, koska luonto on määrännyt asian kulun niin, että okei se sattuu sillä hetkellä mutta kipu kyllä unohtuu kun sen pienen käätön siihen rinnalleen saa! Olen itse siis asennoitunut niin, että se koskee varmasti aivan vietävän paljon, mutta se on sen arvoista! :) Ja masokistinen olohan tässä tosiaan tulee kun oikein toivomalla toivoo, että tulisi nyt ne synnytyssupistuksen kivut niin pääsisi tositoimiin. :D Tietysti ihan ymmärrettävää?
Kyllä se heittää usein päivillä sekin ultran laskettuaika esimerkiksi tytärtä ootellessa tiesin tarkalleen senkin hedelmöityksen ajankohdan, joten heidän arvio koon perusteella oli väärä ja menkoista laskettu se oikea...Tytöt on muutenkin usein pienempiä...poikani taas oli yliaikainen ihan varmasti ja kookkaampikin koko ajan kuin ois pitänyt olla, mutta eivät sitten muuttaneet sitä aikaistavasti ultran perusteella...
Mulla painaa ja puristaa koko ajan tonne peräsuoleen, siis tuntuu ihan kuin pitäs käyä kakalla jatkuvaan, mutta ei siellä oo kun vauvan pää ikävästi vaan joka painaa...Kävin sitten ostoksilla tänään ja meni monta tuntia, vaikka tuntuu että vatsan kohdalla ois iso pölkky, siis kova ja kipeä jatkuvasti... En siis itsekkään aina väliin tiedä onko supistus vai ei kun kivistää välillä jatkuvasti....Kyllä tässä nyt saa luvan alkaa tapahtua, olo on vähän toiveikkaampi kun kivut kasvaa=)
Masokistista tosiaan,mutta ärhäkkä asenne on paras ja aluksi myös sellainen iloinen synnyttäjä asenne helpottaa avautumista...lopussa ei varmaan kukaan oo mitenkään iloinen, itsekkin itkin molemmissa synnytyksissä, mutta lopulta kyllä olin iloinen ja tuli itku ilosta!!!
TSemppiä!!! Kyllä se patti tippuu=)
Huomenet jälleen :)
Kyllä tosiaan saa luvan patti tippua :D Tässä kun joutuu odottelemaan ja odottelemaan niin kasvaa sisällä semmonen raivo, että synnyttämään varmaan mennään suomalaisen naisen alkukantaisella sisulla :D
Mutta joo.. ei siis mitään uutta.. ajattelin lähteä kaupunkiin taas tästä palloilemaan josko vaikka sais välillä muuta ajateltavaa :)
Noita supistuksia en ole itse muuten kertaakaan laskenut vielä. Jotenkin koen sen turhaksi kun ovat niitä harjoitussuppareita vielä. Joka paikassa sanotaan, että kyllä sen sitten huomaa kun on tosi kyseessä, no minä luotan siihen, että huomaan sen ja laskeskelen sitten jos on tarvis.. Toisaalta eilen lueskelin moniltakin keskustelupalstoilta, että melko monella on alkanut niin lievinä, että kun sairaalassa sanottiin, että kotona saa olla niin kauan kuin pystyy, niin monelta olisi siinä tapauksessa autoon syntynyt.. kivut olivat tulleet kuulemma vain hetki ennen ponnistus vaihetta.. nooh.. onneks on aika lyhyt matka tohon sairaalaan, jotta eiköhän sitä kerkiä :)
Tsemppiä mammaraiset! Ei oo enää paljoo jälellä!! Kyllä me kestetään tää ku naiset! :D
vihloi selkää supistusten lomassa aika hurjasti. Ajattelin että no juu, nyt tuli 15:sta päivän lapsonen sitten. Pöh ja pöh.. Ajattelin vaan että no se on sitä selkäkipua josta olen kärsinyt pitkin raskautta, mutta tarkemmin ajateltuna se ei kyllä tuntunut samalta, eli iskiastyyppiselvä, vaan sellaiselta.. Hmm.. repivältä ja pakotti :( En sitten tiedä mikä siellä on, joku hermo vaan painautunut huonosti tms :D Ääh..
Isäni soitti tänään, tämä on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa ; "No joko tapahtuu".. Noo eiiii... Inhottaa oikein aina sanoa, no että ei.. :D Siellä se vieläkin pötköttelee.
Asiasta kukkaruukkuun, voikohan koirat aistia omistajan raskauden? Minulla on vajaa vuoden ikäinen valkoinen paimenkoira, ja joka ilta kun menen nukkumaan se on viimeisen parin viikon aikana käynyt tutkimassa lastenvaunut, jokos siellä olisi joku :D Ja en ole muuten havainnut että se hyppisi vatsapuolelleni enää samalla lailla kuin ennen. Voi toki olla että se on vain tottelevainen kun kiellän hyppimästä x) Minua on ruennut huvittamaan tuo käytös :D
Noo, kunhan mietiskelen aikani kuluksi, eihän tässä muuta olekaan kuin aikaa!
Hei, kylläpä uskon että koira voi aistiaja tajuu raskauden...mulla tuntu kans oma koira tajuuvan silloin kun ekaani odottelin.
Sain eilen liki 10 tekstiviestiä, siitä että onko vauva jo syntynyt!? Sitten vielä supisteli illanla puoli seitsemän ja yhentoista välillä sellaista 6 min välillä ja kun aloin laskee niitä, niin loppuivat, eli ei syntynyt taaskaan. En saanu nukuttua kun 3.30-9.00 välisen ajan eli silleen...kiristi niin paljon hermoja kaikki ja koko ootus ja pelot että vauva on julmetun iso jo ja eikö se ala tulla, ja tää, että alkaa lupaavasti ja jää kesken aina ja valvottaa joka ikinen yö minua ja piinaa...On jo ikävä pikkuista, haluan hänet ulos , se on alkanu tuntuu jo kaukaiselta ajatukselta... Tänään en avaa etes oveani kellekkään, kun oottavat hyvä ettei kukkapuskien kanssa jo vauvan tuloa ja päivittelevät, että vieläkö sinä oon siinä?
MRRRHHH...
Voimia tarvitaan nyt...
hermoja raastavaa.. Huoh.. Sitten se vasta alkaakin kun on LA mennyt ohitse, suljen itsekin varmaan puhelimen etten murhaa ketään :D
Täällä yhä yhtenä kappaleena todella sairaana ja flunssasena, täysin yön valvoneena ja koko yön supisteli harvakseen, säryt hirveät jäsenissä/luissa ja alaselässä, luulin että kuolen yöllä kun niin voimat vähissä, kun pää täynnä räk'ää eikä happea saa kunnolla...Ja mikä pahinta nyt se laskettu aika on tänään.Eilen ois ollu menkoista laskettuna...
Turha mennä synnärille kun ei ne mitään tee viikonloppuna, vauvan ulosauttamiseksi, en usko, ja ei mulla vaan etene mikään...Toisaalta en jaksa nyt etes supistuksia kun olo on niin voimaton, alilämpöä löi 35,5 astetta ja ollu sillä tasolla nyt jo toista päivää...Hirvee pelko on että synnytys alkaa tai että se ei ala ikinä, en usko ilman unta selviiväni synnytyksestä ja kun rintaan koskee tää tautikin...
Voi itku...onko siellä velä muut ehjänä? Mitäköhän tällaisessa tilanteessa minun pitäs tehdä?
3 päivää laskettuun aikaan ja ehjänä ollaan. Mitään kunnollisia merkkejä vauva ei ole tulostaan antanut, odotellaan siis sitten vaan.. :(
Voi, en voi edes kuvitella millaista olisi olla kipeänä, koska itsellänikin on kaikki paikat todella kipeänä ja vielä muut huonot voinnit päälle niin huhuh.. Kannattaa kyllä todella yrittää levätä, jos vain suinkun onnistuisi :( Muuten on voimat melko lopussa jos tuleekin h-hetki!
Itse olen yrittänyt nukkua melkeinpä aina kun vaan nukuttaa.. Onpahan sitten varastossa unta niin riittää voimiakin, niitä varmasti tarvitsee jos meinaa pukertaa pikkuista tuntikausia :D
Voi sua Talipallukka! Yritähän jaksaa, ja niinkuin 39 4 sanoi, yritä levätä jos suinkin mahdollista! Kyllä huonoon aikaan sairastuit, ei voi muuta sanoa :/
Jospa saisit voimia sen verran takaisin, että synnytys sitten sujuisi ongelmitta. Ja toivotaan, että noi sun supistukset ois saanu jotain aikaan, että synntys sujuis mahdollisimman vähällä vaivalla :)
Itse kävin tänään porukoiden luona, syötiin ja saunottiin. Aina kun menin saunaan niin heti iski jämäkän supistuksen päälle ja se kesti niin kauan kun lähdin saunasta pois. Sitten kun menin takaisin lämpimään,niin *pim* supistus. jo oli rasittavaa.. Jospa toi sauna auttais jotain ja vaikka yöllä alkais tapahtua (hahaa, sen ku näkis!!)
Voimia leidit, voimia! Kyllä tästä vielä hyvä tulee...
ei jaksa enää :D Olen joka ilta samalla lailla miettinyt, että no jos se tänä yönä sitten.. Eilen tuli pirun kipeitä supistuksia (en päässyt edes kävelemään, veti selkää niin vietävän kovin!!) Kuitenkin lähdin illalla lenkille, mutta ei kai olisi pitänyt.. Eihän siitä mitään tullut :D Joka 5 askeleen jälkeen piti nousta valittelemaan selkää kun koski.. Lopulta kun kotiin pääsin, oli paikat (jalat ja selkä varsinkin) aivan muusina.. Ajattelin että no ehkä se nyt sieltä rupeaisi tulemaan, mutta kyllä tässä vieläkin ollaan ILMAN SUPISTUKSIA!! >:(
Huoh :(
Ja yli meni niin että paukahti juu 40 1. Olen yhä sairaana ja koko yön pääsin ilman ainuttakaan supistusta, välillä oli kauheita särkyjä....Ja ystäväni kertoi omat synnytyksensä taas vaihteeks. kun olivat viikon käynistäneet kahta lasta yli aikaisena eli rv 42 ja lopulta päätyneet hätäsektioon....En voi uskoa miten sairasta ja on ollu käynistykseen mennessä jo 2 senttiä auki ja sentti kanavaa!!!Ja kun itse soitin sitten synnärille kun oli supistellu 9 tuntia eli koko yön ja oli tääkin tauti päällä, että mitä mie teen, että kun en oo supistuksilla ikinä osannu lähteä, että mitä nyt jos tautisena mun pitäskin tulla että auttaako ne sit oksitosiinilla sitä supistusten tehoa, kun vesien mentyähän autetaan aina!!! Niin ei ole kuulema mikään flunssan hoitokeskus, ja tarvia tulla vasta kun näytille 41 3 ja sanoi jo että ei käynistetä vasta kun rv42. Siis oli todella hirveä kätilö. pelkään kuollakseni mennä synnyttämään. Kun sitten tulee kipuja selkään ja vauva liikkuu ilkeesti ja supistaa ja sattuu ja väsyttää, niin minä pelkään jatkuvaan....että kuolen tähän kuitenkin, eikä ne auta!
Minä en kans usko enää, että tää itestään syntyisi...käynistys hirveässä paska sairaalassa edessä, jossa voivat tehä sitä viikon ajankin ja kiduttaa minut hengiltä:(
huoh :( Onneksi minulla ei ole tuollaisia urpoja ollut.. Asiallisesti jos jotain kysyy niin olipa tökeröä todella.. Minulla tosiaan kun eka on vasta tuloillaan, niin en tiedä käytännössä yhtään mitään, mistään. Olivat kyllä mukavia kun soitin itse silloin kun oli supistellut useamman tunnin, mutta ei se sitten mitään ollutkaan..
Minulle viimeksi lääkäri sanoi, että jos vauvaa ei kuulu viikoilla 41 niin voin soitella sinne päin ja ehkä käynnistävät. Toivottavasti tulisi ihan ilman käynnistystä, olen kuullut joskus että se on kivuliaampaa kuin muuten.. Tiedä sitten häntä.. Jokaisellahan tuo synnytyskin on ihan omalaatuinen kokemus kuitenkin, eikä minua se sinäänsä pelota, onneksi. Mutta olisi kiva saada joku varma päiväys, eikä vaan ehkä ja ehkä tietoa.. Se ei paljoa mieltä lämmitä! No, toivotaan että kaikilla rupeaisi pian tapahtumaan, ja Talipallukka, koita parantua :(
Onkohan äipyli jo synnyttämässä tai jotain kun ei oo kuulunu?...Minulla alkaa tauti lähtee pois, mutta ei oo merkkiäkään vauvan tulosta! Hahhaa! Varmaan ei tämä synnykkään...ihan huvittaa, kun ensin oli niin tulossa ja nyt jo kohta 2 päivää menny ylitse, eikä ole kun yhden kerran tullut supistus....Ja en enää ole edes ajatellu koko vauvan syntyvänkään, mietin vain että mitenhän isoksi aikoo kasvaa, tuleeko sitten ulos 18 vuotiaana=) En varmaan edes anna käynistää, jos on monen päivän homma edessä, ja vauvalla on kaikki ok...kun sitä pelkään just että päiviä sitten virun jossain koneessa käynistettävänä ja kivut on kyllä erilaiset kun se että luonto sen hoitaa itse... Tunnen nyt jo itseni epänormaaliksi ja huonoksi äidiksi kun ei edes tätä vauvaa saa ulos...
Mieliala laskee kyllä, minulla ois kyllä sama sen suhteen että haluisin miekin päivän, jolloin odottaa jotain, niin kun siekin rv 39 5, ois ainakin jotain mihin tähätä, jotain tekemistä jotain odotettavaa....
Mies on kans turhautunu, musta tuntuu että se ei etes ajoissa sitten halua lähteä sairaalaan jos ja kun se hetki koittaa, kun niin paljon ollu noita turhia hälytyksiä ja särkyjä, ei kyllä mielestäni kauheemmin supistuksia, mitä edellisissä muistan olleen ihan jatkuvasti...mutta mieskään ei silleen ota vakavasti enää mua.
Ja se tuntuu kurjalta, kun sitten yksin saa maata sängyn pohjassa oireineen ja toinen vaan pelaa koneella eikä hievahdakkaan kun minä kipuilen...Eipä se sitten synnytyksessäkään tee muuta kun haukottelee, mitäpä sitä osaa tehäkkään, minä vaan ärsyynnyn siitäkin että toinen istuu tyynenä kun itsellä on kauheet tuskat...tiedän jo kokemuksesta.... ekassa synnytyksessä huusin kuin teurastettava ja seuraavassa huusin myös ja kaikki suututti oisin halunnu kotiin, ja pois ja kuolla ja en kuolla ja kaikki pois siitä ympäriltä, ja kaikki siihen turvaksi kun pelotti...No mitenkähän tässä käy? Toivon ettei tarte synnyttää pelkän tippalaitteen kanssa yksin monia päiviä....
Se on musta ihanaa ettei pelkää synnytystä, ja se että luottaa voimiinsa ja menee sinne onnesta soikeena ja iloiten että nyt se vauva syntyy...yleensä olo on juuri se ensin ennen kuin kivut käy sietämättömiksi, onneksi ne pahat kivut ei kestä kauan=) Vaikka se tuntuukin siltä, mutta yleensä alta 10 tunnin se syntyy sieltä ja puolet ajasta menee pehmeemmin vasta ne 2 vikaa tuntia on ihan kaameat!
Onnea vaan äipylille jos on jo vauvan tehnyt...Kun ei oo mitään kuulunut!
ulos meikäläisestä.. Turha toivo :(
En jaksa edes enää odottaa, että supistukset muuttuis kipeiks..
Sitten kun nuo sokerit pomppii ihan päin honkia niin en voi ajatella muuta, kun aina kun jotain suuhuni laitan, että se on sitten vauvan painoon lisää :( Kaiken lisäksi olen koko ajan tosi tylsistynyt kun ei tapahdu mitään ja kun tulee tylsää, niin mitä teen? Syön.. Ja sitten masentaa taas lisää..
Painoa tullut varmaan tässä viikon aikana 1-2kg :(
En kestä. Haluis vaan oman kropan takasi...
Nyt vaan ootan että tulis se 40 5 ja lääkäri suostuis käynnistämään. En tosiaan jaksa uskoa, että tämä napero ilman lääkitystä ulos tulee ennen sitä 18 vuotispäivää :D
Masentavaa mennä tiistaina neuvolaan, kun saa vaan taas kuulla miten on tullut kiloja ja sokerit ei pysy kasassa ja kaikki menee päin persettä.
ÄÄÄÄH! En kestä... Vielä jopa se kaks viikkoo!! *hakkaa päätä sienään*
Tulipas taas tämmönen iloinen vuodatus täältä päin :D
Mullakin sokerit taivaissa. Tai no tämän hetkisestä tilanteesta en tiedä (mutta oloa helpottaa kun ei tarvitse mitata..) pistän vaan insuliinit niin se on siinä.. Mun mittaukset loppui kokonaan, onneksi. Mutta tiedän kyllä, että sokerit välillä varmaan saattaa olla koholla.. Minkäs sille voi, en jaksa stressata enää. Olen kyllä melko paljon vähentänyt syömistä, tai siis ruoka-annokset ovat huomattavasti pienemmät olleet jonkin aikaa nyt, ei ole näinä parina viimeisinä päivinä maittanut oikein mikään.. Äsken katsoin kelloa, joku parisen tuntia sitten ja muistin, että juu päivällinenkin syömättä.. :/
Mutta odotellaan nyt jos pikkuinen haluaisi tulla pian pois :) Pääsisi noista insuliineistakin eroon!!
moi vaan, te urheat loppumetrien odottajat! Pakko tulla huikkaamaan että tosi hyvä keskustelu teille syntyny - antaa todellisuudentajua itsellekin tulevasta. Oon näet samalla viivalla joskus maalis-huhtikuussa teijän nykytilanteen kanssa eli perässä tullaan.
Oikein paljon tsemppiä viimeiseen puristukseen!
enpä olisi silloin uskonut, kun mulle aikaisemmin sanottiin että ne viimeiset viikot on sitten yhtä hel.... Nyt uskon :D Ihan tällee kannustavasti sanottu, mutta turha sitä on puhua puppuakaan.....
....tään sitkeän paukun synnytys...Seksin seurauksena mies teki yöllä taas prostallagdiinikypsytyksen =) Ja alkoi viiden minsan välein supparit, koetin nukkuu, koski, vähäksi aikaa taukosi aamul kun nousin koski ja supisti taas nyt tulee verta supistusten aikana ja sairaalasta sanoivat että tervetuloa vaan nytten tänne väli n.6 minsaa...kuukautiskipua painetta ja hötky olo, supistus sattuu...vinkkejä!!! Toimikaa kuten minä, jospa se alkais...!!!! En oikein usko tätä, mutta kai tää sit syntyy....Apua
Onnea :))) Kyllä varmaan nyt on h-hetki koittanut!! Tsemppiä synnytykseen!
Oi onnea Talipallukka jos nyt vihdoin pääset tositoimiin!!
Ihanaa kun edes jollakin alkaa tapahtumaan!
Ilmoittele itsestäsi ja mahdollisesta uudesta tulokkaasta kun voit, me täällä odottelemme :) Niin ja kerro, että miten kaikki sujui :)
Vai että prostallagdiinikypsytyksen :D Auttaiskohan tuo :P
minulla ei ole ketään tekemään tuollaisia kypsyttelyjä :( Joudun siis vain odottamaan :D Noh joo, kyllä tämä täältä aikanaan tulee... :) Mites äipylillä on mennyt??
Jaa-a, ei toiminu kypsyttelyt täällä :D
Yhtenä pakettina mennään.. tänään oli neuvola, oma painoni oli onneks sentään laskenu jopa hieman!! JEE!! Myös sf mitta oli tullu sentin alaspäin, nyt siis 31cm.
Neuvolatäti kokeili vauvan päätä ja sanoi, että on kyllä niin nätisti tulossa että! Kuulemma voi ihan hyvin tulla tänään, tai sitten menee sinne ensi viikkoon ja käynnistykseen. Onpas kyllä rasittavaa odottelua.
Eilen ja tänään vatsa tuntunut jotenki raskaalta, supistukset ovat tosi napakoita, mutta ei kipeitä. Yölläkin heräilen herkemmin noihin suppareihin ja jos en herää, niin ne tulevat uniin.
Hohhoi... saa nähä millon likka päättää tulla maailmaan. Minä veikkaan kyllä, että ei tämä ilman lääkitystä ulos ole tulossa :D
minä käväisin tänään kaupoilla ostelemassa vauvalle kaikennäköistä, itsellenikin vähän myös :) Sain vaan paikat kipeiksi (alaselkä tajuttoman kipeä), voisi kyllä ruet tämä pikkuinen tulemaan.. :)))
Jaa-a, jokohan alkais tapahtua.. Aamulla 6.50 alko supparit, ei mitenkään järin kipeitä, mutta jomotti menkkamaisesti ensin alavatsaa ja sit loppusupparista kipu siirtyi alaselkään. Näitä tuli noin 2,5h noin 10min.välein (välillä myös tiheämmin). Sitten nousin ylös aamiaiselle kun ei tuosta nukkumisesta enää tullut mitään ja kas kummaa, limatulppa irtosi!
Noh... nyt noita suppareita tulee aina silloin tällöin, mutta eivät mitenkään järin kipeitä ole. Nyt sitten vaan odotellaan että mitä tapahtuu :) Syntyis jo!!
ei malta enää :)
Koko päivän supistellu tosi napakasti ja melko tiheästi, mutta ei ole sellainen olo, että tarvitsisi sairaalaan lähteä.. Välillä tuntui jo että supparit loppui, mutta nyt taas tulee jatkuvasti. Eivät varsinaisesti kipeitä, osa sieltä täältä nipistää, mutta ei muuten. Olo on tosi tukala. Tuntuu, että tuo vatsa tippunut alaspäin ja painaa tonnin. Kuuma ja ahdistava olo... phuuh.. jos tämä nyt joskus haluais syntyä niin ois ihan jees..
mulla tänään supisti kauppareissulla niin kovin etten päässyt eteenpäin.. piti nojata tolppaan :D nauratti kun joku juuri tuore isukki katsoi mua ihan silleen et nyt toi synnyttää.. sillä oli pikkunen nyytti ostoskärryissä :D Noh, eipä ole mitään tapahtunut.. Huoh.. Olo myös tukala. Olen saanut vielä vasemman puolen selästä jotenkin kummallisesti jumiin, koskee vissii jo 2-3 pv... :(
Hahaa :D Voi meitä "vaivaisia" :D
Nyt tullu mulla kipeitä suppareita parituntia alle 10min. välein. Voi mun selkä!! Hitsin vitsit että kyllä kirpasee :/ Onneks ei kestä toi kipu ku 10-15 sekuntia.. Pitänee varmaan lähtee jossakin vaiheessa sairaalaan päin itseään hiisaamaan.. Peukut nyt pystyyn sinne 40 2, että alkaa sullakin tapahtua!!
sais hitto rueta tapahtuu... :(
Nyt joudan teille kirjoittamaan, ja olisi mukava siirtyä tuonne jonnekkin muualle osastolle kirjoittamaan teiän kanssa kokemuksista vauvan hoitoon liittyen, esim unirytmistä ja mitä syötätte, ja miten vauvat reagoi mihinkin...koska uskon teidän nyt molempien saaneen käärönne, toivottavasti en ole väärässä. Minun pieni tyttäreni syntyi rv 40 2 20 tunnin jälkeen oikeestaan 6,5 tuntiin jos lasketaan että kaula oli poissa silloin ja 2,5 cm auki kun menin synnärille 18.1.2009 eli on nytten sen 6 päivää vanha ja rakastaa rintaa varsinkin öisin kunnon maratoneja!
Painoi 3300g ja oli 47,5 cm pitkä, hattu oli 34,5
Sain spinaalin lopussa ja vei kivut pois olin onnessani ja sain levätä.Epiduraali oli mulla ainakin ihan paska kokemus, kun ei edes huomannu vaikutusta kun niin aikasin laittavat ja pois ottivat lopussa, kun sitä tarvitsin. Sattui helkkaristi ja repesin alaspäin tällä kertaa, kun eivät leikanneet... Ulostaminen on hankalaa, muuten voin hyvin...
Päänsärkyä ja outoa kutinaa ilmennyt käsissä nyt myöhemmin, ja nukun n 4 tuntia vuorokaudessa... Että näin...
Olen onnellinen mutta herkillä, ja ärsyynnyn aika herkästi... MITEN TE VOITTE? Miten vauvanne jaksavat? Oletteko kirjanneet ylös syönnit, kakat ja kaikki mahdollisen, ja miten aiotte ja ootte aikomassa saaha vauvanne nukkumaan pitkiä putkia esim 4 tunnin yhtäjaksoja, jota itse voitte levätä? Kaikkee tällaista...
Toivottavasti ehditte vastaamaan, voimme ehkä auttaa/neuvoa toisiamme/saada vinkkejä/ jotain uutta hyödyllistä toisiltamme!!!!
Onnea ÄIPYLI ja Onnea rv 40 jotain!
Terkuin Talipallukka
mulla ny viikkoja 40 5... :( Mutta palataan asiaan sitten kun tämä joskus täältä syntyy! Onnea sinulle todella paljon!!!! :))
Tänään tuli käärö kotiin meille :)
Huoh.. ei rauhoitu millään vaikka rinnasta rintaan pyörittelen ja yritän syöttää.. syö, mutta ei vaan nukahda ja jos laskee käsistään niin itkuhan siitä tulee. Olin sairaalassa jopa ekstra päivän, että oppisi tissille. Saa nähdä millaista taistelua tästä tulee. Onneksi on tuttelia varastossa :)
Tyttö siis syntyi viikolla 40 1, perjantaina 22.1.2010 klo 9.32. Painoa oli 3280g ja pituutta 49cm.
Kivuttomat supparit alkoi silloin keskiviikko aamuna ja muuttui kipeiksi illalla klo 23. Kärvistelin kotona about 4-5 asti ja sitten tilattiin taksi sairaalaan. Supparit oli kuitenkin epäsäännöllisiä, vaikka niitä tuli koko ajan alle 10min. Kohdun suu oli niin takana, ettei kolme eri kätilöä yltänyt sinne. Olivat tyyliin jo lähettämässä kotiin, mutta sanoin, että en pärjää koska koskee.
Torstain ja perjantain välisenä yönä sain petidiniin? (siis sitä lihakseen laitettavaa kipulääkettä) että saisin nukuttua, kätilö sanoi, että se joko helpottaa kipuihin tai käynnistää synnytyksen. Supistukset eivät kadonneet minnekkään, vaan niihin tuli lisää voimaa. Valitin kätilölle ja hän tarkisti kohdunsuun joka olikin jo 4cm auki. Kävin vielä lämpimässä suihkussa ja sitten suoraan synnärille.
Kipuun sain ilokaasua (joka ei todellakaan ole se minun juttu! Tuntui, että en voinut hengittää se maski päässä kaikkine kipuineni)
Alaselkäkipuihin sain myös aquarakkuloita - tunne ei ollut lähelläkään ampiaisen pistoa niinkuin kätilö sanoi, vaan muistutti lähinnä polttorautaa! Itkin kuin hullu niitä laitettaessa.
Lopulta kohdunsuu oli riittävän auki, että sain epiduraalin. Voi sitä autuasta tunnetta! Olin kuin taivaassa. Kaikki kivut hävisivät ja sain jopa jonkun verran torkuttua.
Sitten tunsin kun minusta alkoi valua lapsivettä pöydälle. Kätilö puhkaisi myös kalvot, jotta asia etenisi. Oli kyllä ällöttävää maata siinä pöydällä kun minusta vain pulppusi vettä useita tunteja allani oleville liinoille.
Lopulta alkoi sitten ponnistusvaihe, mikä oli yhtä helvettiä. Tuntui, että missään asennossa ei ollut hyvä. Kun lopulta vauvan pää oli jo viimeistä supistusta vaille ulkona, kyseinen supistus ei meinannut millään tulla! Tuska oli melko valtava..
Minulla jo puudutettiin väliliha että se jouduttaisi leikkaamaan, mutta näin ei onneksi käynytkään.
Ja onneksi oli puudutettukin, sillä pään jälkeen vauvalta syntyi ensin käsi, enne muuta vartaloa joten hienosti tuli siinä rytäkässä 2. asteen välilihan repeämä.
Juu.. semmoinen synnytys täällä :D En ole ihan heti toista palleroa pyöräyttämässä. Kesto oli virallisesti 10h5min. Ponnistus vaihe 32min.
Nyt siis olemme tosiaan ensimmäistä päivää kotona ja hieman arveluttaa , että kuinka sitä nyt pärjätään..
Olo on todella herkkä ja välillä tulee vahvasti olo, etten pärjää, mutta välillä taas helpottaa ja osaa nauttiakkin tuosta pallerosta.
Oman kropan hyväksyminen tulee viemään paljon aikaa, sen verran muuttunut - löllö maha ja valtavat kivikovat rinnat (varmaan alkaa olla jo D-kuppi.. Pieni kasvu sieltä A:sta siis :D)
Olisi ihana vaihtaa teidän kanssa kuulumisia ja neuvoja!! Tietää sitten, ettei ole yksin asian kanssa :)
Sinulla sitten 20g kepeempi kääryle!!!
Minun kääryleen ongelma on liika nukkuminen, tissi kelpaa liiankin tiheesti ja hyvin, mutta nyt ei ime enää pitkiä maratoneja, kuten alussa kun maito ei riittänyt... Sulla on maito pakkautunut ja aluksi se imetys sattuu, nyt hyvä että tuntuu 8 päivän jälkeen... Oon vaan ihmetelly tuota jälkivuotoa jota mulla on edelleen verta ja aika paljon, oli istukkakin 700 grammaa, siis musta kauheen iso, oisko se syy siihen vuodon määrään?! Kun ennen on ollu 450 g ja 500 g...
Kannattaa varmaan kokeilla kaikkia lajeja niistä korvikkeista jos niitä alat käyttää...jotkt aiheuttaa enempi vatsavaivoja kun toiset, mulla on menny pari purkkia lisänä nyt, kun joskus mies ruokkii, ja ei oo rintamaitoa jääkaapissa tarpeeksi...otan aina maidonkerääjällä talteen ja pulloon sitten jääkaappiin...
Mun vauvalla ei oo kyllä mitään ihme rytmiä ja ei kyllä oo koliikkivauva tai vaivainen mitenkään, ei myöskään ylivilkas, vaan unelias ja hymyilevä ja rauhallisen tytyväinen. kakkaa vaan ihan jatkuvasti...ja meillä on saatu jo syntymäpaino takaisin. Edellisen vauvan kohdalla oli syöntiongelma ja siirryin pulloon kokonaan 3 viikon kuluttua syntymästä, jotta pystyin mittaamaan senkin määrän mitä imi.
No sulla kanssa ollu sitten saman suuntainen synnytys kun itellä, kun mulla ne valitti sitä kohdun takana oloa, ettei ylletty ja siten että onko käynnissä vai ei...olin hirveen kipeä...
Mun vauvalla oli ollu napanuora kaulan ympäri, sain tietää tuosta vasta kun sen synnytyksen kulku lapun sain...
Löllö on maha mullakin ja sellaiset 4 kiloa on lähtöpainoon, ei mahu entiset farkut vielä, lantiolla ja vatsassa on sitä imetysvaraa, mutta vauva imee hyvin rasvat musta tosi nopeesti sinä palaudut... Sun kantsii varmaan lypsää sitä maitoa, jos imetys hankalaa ja koettaa pullolla antaa, tuttipäitäkin on erilaisia. Meillä on sellainen iso tuttipää..
Inhottavaa on ollu alussa kun tuntu että kun yskii, niin kuset menee housuun... mutta sekin vaiva on nyt jo poistunut...Ja tikit on mullakin melkein peräaukkoon asti, joten koko sulkijalihas on vahingoittunut, mutta ei koske enää...ja olen pystynyt nyt ulostamaan ja kusemaan normaalisti...
Onnea todella teille koko perheelle pienestä, sinä pärjäät, minulla oli kans noita itkuja ja hermoiluja ja olen yhä aika ajoin tosi herkkä ja väsynyt tietysti kans...kuuluu asiaan....Hormonitoiminta on käynyt läpi valtavan muutoksen ja tekee sitä yhä...Sitten liitoskipua ja kolotusta voi ilmetä, kun paikat palautuu, sekin normaalia...
2 viikkoa synnytyksestä kakki helpottuu ja vauva alkaa sada jotain rytmiä=) Itsekiin huomaa kun kirjaa ylös vauvan toimia miten ne alkaa toistua liki samaan aikaan...Paitsi nyt mua pelottaa, että miten tää prinsessa nyt kun on nukkunut jo 5 tuntia ja vain söi, ja muulloin valvonu illalla kauan että ei sitten valvo koko yötä kääk!!! Minä kun en voi päivällä nukkua, kun mun 2,5 vuotias ei anna, ja hommaa on ja tyttö tietysti on kauhean mustasukkainenkin vielä, joten nyt ihan vauvaksi heittäytyi=)
Tsemppiä! Kuulemisiin"!
Joo tosiaankin on pakkaantunut tuota maitoa! Rinnat räjähtää! Pakko ollut lypsää maitoa jääkaappiin kun on niin pinkeä olo koko ajan.
Huolestuttaa kun tyttö parikin tuntia venkuaa tissillä, ensin kelpaa, imee 10min. sitten töpäsee sen suustaan eikä halua takaisin. Silti hamuaa koko ajan ja saa itkuraivareita tissejä kohtaan. Lopulta pakko antaa pullosta perään joko lypsettyä tai korviketta, että saa nukkumaan.. Mietin, kun pullostakin vetää mielestäni isoja satseja, ettei söisi vain liikaa :/ Kun sairaalassa antoivat alkuun pullolla lisä ruokaa niin lie tottunut nyt siihen valtaisaan annoskokoon. En tiedä.. Pitää alkaa minunkin pitämään tuota kirjaa, että tiedän missä mennään... Ja lisäksi joudun käyttämään molemmissa rinnoissa rintakumia, koska tyttö ei suostu syömään ilman. En tiedä sitten vaikuttaako tuokin jotenkin maidon saantiin.
Minulla nuo jälkeiset painoivat hieman reilu 500g.. jälkivuoto alkanut olla jo perus kuukautisvuoto kokoa. Sulla ollu tosiaan reilunkokoiset jälkeiset.. vaikka joillakin on ollut yli kiloisiakin, että en usko sinun olevan mitenkään tavattomaan suuria. Ja jälkivuotohan voi kestää jopa sen 5viikkoa, eli ei varmaan vielä mitään huolta sen asian suhteen.
Meillä kanssa oli vauvalla napanuora kaulan ympärillä, että melko samoja kokemuksia täälläkin :D
Mulla kanssa lähtöpainoon jotain 3-4kg. Noin 7 kiloa jäi synnärille. Farkkuja en ole edes uskaltanut kokeilla vielä :D Kauhulla sitä odotan, miten istuu vai istuuko. Toisaalta, eiköhän sitä tosiaan tässä palauduta hitaasti mutta varmasti parempaan suuntaan. Pitänee alkaa treenaamaan itseään heti kun vointi tästä vahvistuu. Noita alapään lihaksia kyllä pitää myös alkaa treenata. Ei ole vielä mitään karkailu ongelmia, mutta en niitä kyllä haluakkaan.
Jaahas.. typy heräs ja ois imetys aika :D Ollaanpa yhteyksissä :)
tämä ei synny ikinä.. Tänään taas supistellut MONTA TUNTIA, mutta ei mitään.. Huomenna sitten taas äitiyspolille samoihin tutkimuksiin, ja sitten kotiin ja odottamaan.. Ja taasko sama?? Olenkohan minä lopun elämääni raskaana.. Ärsyttää kun kaikki kyselee että JOKO se on syntynyt.. NO EIIII........ Ja jotkut ketkä eivät ole eläissään olleet raskaana, tai miespuoliset henkilöt "no kyllä se sieltä pian tulee :)" olen sanonut vaan että no kiitos sympatiasta asiaan, jota ette itse ole kokeneet ja miehet tuskin tulevat kokemaankaan.. Olen kuin persuksiin ammuttu karhu, rupeaa jo kypsyttämään sen verran kovin..
Mutta onnea teille :) Minäkin toivon mukaan pian siirryn teidän kanssa vauva-aiheisiin keskusteluihin selkä ja lonkkakipujen valittelujen sijaan!
Voimia 41 1!! Täytyy nyt vaan kompata noita sinun tuttujasi ja sanoa, että kyllä se sieltä tulee! :) Ei ole vielä kertaakaan sisään jäänyt! Ja olet jo niin pitkällä, että varmaa on, että pikku naperoinen on sun sylkyssä puolentoista viikon sisällä! :) Ja lähtö voi tulla milloin vain!
Voin sanoa, että supistusten ja ponnistamisen yhteydessä sitä toivoo että pysyis vaan siellä sisällä :D
Hämmästyttiin ihan totaalisesti miehen kanssa eilen illalla vaipan vaihdon yhteydessä kun meijän tytöltä lähti navantynkä! :D Kun kätilö sanoi, että parin viikon päästä, mutta eihän tuo ole kuin 6 päivää tänään, eli eilen viisi. ei edes viikkoa vielä :D Voi hyvänen aika, on tämä tämmöistä iloa ja ihmettelyä :D
Ja yöllä tyttö alkoi syödä ihan erilailla kun ennen. Ei enää raivoamista, ottaa tissin kiltisti suuhun, imee ja nukahtaa. Ei jaksa edes katsoa toista rintaa. Sitten nukkuu noin 3h. Mietin, että riittääkö maito, kun imemistahti muuttui noin, eikä ime kuin yhtää tissiä kerralla.. toisaalta, vauva ei itke, ei valita vaan nukkuu tyytyväisenä, että tuskin kai sillä mikään hengenhätä on. Nyt aloin seuraamaan pissaamisia ja kakkimisiakin. Kakan teki aamulla, mutta en muista nähneeni pissaa koko yönä/aamuna :/ En kylläkään ole tajunnut kokeilla vaipan painoa, voihan siellä sitä pissaa ollakin, en vain näe sitä. Käytetään siis noita pamppersin vaippoja alkuun ja aletaan hieman myöhemmin vasta kestoilla. Pientä opettelua ensi alkuun :)
Mites Talipallukka? Kuinka sujuu? Ja Tsemppiä 41 1!!! Voin sanoa, että odottaminen palkitaan mitä ihanimmalla paketilla!! ^^
Kävin tänään lääkärissä ja kohdunsuu edelleen hyvinkin alkutekijöissä... Mutta sanoivat että jos ei tämän päivän / ensi yön aikana synnytys käynnisty itsestään, menen sitten aamu 8 käynnistykseen huomenna.. :) Vähän helpotti tietää että nyt se sitten tästä lähtee.. Toivon vaan että käynnistyisi pikkuhiljaa tässä päivän mittaan itsekseen.. En haluaisi käynnistystä :( Mutta mielummin sekin kuin että pitäisi vielä odotella kovinkin kauan.. :) Pian minä sitten siirryn teidän kanssa vauvakeskustelujen pariin!!
Onnea jo etukäteen!! :)
Toivottavasti kaikki menee hyvin! Ilmoittelehan sitten, että miten meni ja millainen pallero sieltä maailmaan putkahti! :)
Onnea rv 41 3 saat pain käärösi!!!
Meidän vauvalta lähti tynkä eilen eli 10 vrk:n iässä, ja oli hangannu pahasti se tynkä ihoa, punoittaa, ja haisikin silleen imelälle, mutta nyt haju on hävinny...se naa on ihan keltainen keskeltä, ihan kuin rupi??
Onko äipylillä ollu mitään hyytymiä jälkivuodossa? mUlla on niitä, eilen irtos viimeksi luumun kokoinen möykky=( en tajua, mutta eivät oo ottaneet mua kontrolliin, kun ei oo muita oireita...
Meillä vauvalla ei oo mitän rytmiä, vaihtaa koko ajan...pisimmillään nukkuu 4 tuntia ilman syöntejä, joskus yöaikaan, yleensä 3 tuntia ja päivisin imee miten sattuu, aina sen 10-12 kertaa vrk...
Oon itse käyttäny pamperseja sekä kestoja välillä...öisin kertakäytöt hyviä, ei mee kauan laittaessa, kun yritän, että vauva ei saisi virikkeitä öisin...
Minä huomasin vauvani päässä oikeella luisen tuntuisen patin takaraivossa...oon huolissani mikä se on...keskiviikkoksi sain ajan lastenlääkärille neuvolan yhteyteen, niin katsotaan sitä pattia:('
Mula taas tossa paino nousi lisää, kun neuvolan täti sanoi, että on syötävä kaikki mikä liikkuu joten melkein sen 4 kiloa on lähtöpainoon...kun olin huolissaan että maito taas lopuu...
Kyl se imetys tai rintamaidon syöttö on tosiaan fiksua, vaikka väsyttääkin, tässä yksi yö nukahdin ja tyttö oli rinnassa, en edes tiedä imikö kauan kun tunnin päästä heräsin=)
Onneksi oli rinta hyvin että ei ollu nenässä kiinni...että sai henkeä..tuo on juuri inhottavaa...
Jokos ootte miettineet nimiä pienokaisillenne???
Hei äipyli, kyllä se tyttösi varmasti saa tarpeeksi maitoa, kun mulla oli samanlaista silloin 5 vuorokautena, kunnes maitoa todella sitten alkoi tulla...
Ja mullaki syö nyt vain yhestä rinnasta kerrallaan, toiseen laitan aina maidonkerääjän, joskus jopa 25 milliö saan toisesta talteen...
Terkkuja RV41 3 ja kirjoittamisiin, tässä kun aina kerkeette=)
Meillä kanssa siinä navan keskellä on rupi, olen aina putsaillut sitä ja välillä se on melkein lähtenyt jo pois, mutta vissiin vuotaa vielä hieman, kun tulee aina takaisin. Ei kylläkään näytä mitenkään ärsyyntyneeltä.
Mulla toi jälkivuoto alkaa olla jo melko niukkaa ja hyytymiä ei enää juuri tule. Ainut ongelma vaan on noi välilihan tikit, ne kutisee ja tuntuu jotenkin kuivilta :/ välillä inhottavalle tuntuu istuminen. Olen kyllä joka vessareissulla aina huuhdellut vedellä, mutta silti.. en tiedä sitten, että kuivattaako juuri se suihkuttelu. Pelottaa vaan jos se tulehtuukin :/
Meijän vauvan rytmi on kanssa kyllä ihan hakusessa.. etenkin öisin tuntuu, että syö tiheämmin, välillä herää tunnin välein välillä kolmen. Sitten esim. eilen aamulla oli tissillä kolme tuntia ja nukkui vissiin reilu 4 tuntia sen jälkeen.. oli pakko vaan herättää se kun mietin, että ei nuku yhtään yöllä. Hyvin kuluu kyllä noita vaippoja, kun juuri kun saa vaihdettua ja alkaa imettää, niin kuuluu vaan pröööt ja vaippa vaihtoon. Välillä kyllä neiti nukahtaa just kakat tehtyä, enkä ole sitä sitten viitsinyt herättää vaan antanut nukkua. En tiedä kuinka järkevää se nyt on, mutta hirvee homma saada tuo neiti unille. Kuinka kauan sulla Talipallukka vauva on tissillä? Meillä välillä meinaa venyä monen tunnin urakaksi. Vähintään se 1,5h menee, joskus jopa 3.
Etunimi meijän likalla on jo, mutta toisia/toista nimeä vielä pyöritellään urakalla.. ei millään osata päättää että mikä olisi se lopullinen ratkaisu. Entäs teillä? Onko nimiä?
Oletko Talipallukka muuten vielä kylvettänyt pikku kaveria? Miten sujui? Me kylvetettiin eilen ensimmäisen kerran ja toisin kun sairaalassa, tytskä oikein nautti kylvyssä olosta :) Nyt vaan vatsan iho hilseilee ja mietin, että pitäisikö sitä rasvata vai antaa olla? Ei kipeälle näytä mutta kuivalle silti...
Miten muuten ulkoilun kanssa? Kun vauva on sen pariviikkoa vanha niin muutaman minuutin ulkona alle -10C, mutta millos sitä sitten aletaan pidentää sitä aikaa? Siis päivittäin pidempään vai viikottain? Ajattelin kyllä kysyä keskiviikkona vielä neuvolasta, mutta tuli nyt mieleen tässäkin kysyä. Entäs, millon vauvan kanssa uskalta lähteä esim. kauppaan tai mummolaan? Itsellä ei mitään hajua..
Toivottavasti Talipallukka se vauvan kuhmu ei ole mitään vakavaa! Ilmoittelehan että mitä lääkäri sanoi!
Ensiksikin kuullostaa samalta teillä tuo vauvan rytmittely...paitsi kauemmin kyllä imee kun mulla tuossa rinnassa, mutta nyt se on vaan lyhentyny, aluksi oli tuota jopa 4 tuntia tissiä touhua, nykyään 10-15 minsaa sitten tunti tai kaksi ja taas 15 minsaa...Yöllä voi haluta puolikin tuntia ja oon antanu aamuyöstä lypsettyä maitoa tai mies antaa imee jo 90 millin satsinkin, joskus 50ml...
Ekan viikon taisi vauva imeä pitkiä aikoja tississä... Me ollaan jo käyty kaupassa vauvan kanssa oli viikon vai oliko 8 vrk kun ekan kerran...kun taudit kuitenkin levii pisaroista,eikä ne asiakkaat tuu sitä vauvaa lähelle, jos tulee niin käskee kauemmas=) jne...niin ei se vauva sairastu ja sulta saa vasta-aineet=) Ulos vissiin n.5 minsaks jos alle 15 astetta tai
mieluiten alle 10.... Ja luulen että jos on alle 10 pakkasta niin voi joka päivä lisätä parilla minsalla sitä ulkoilu aikaa, tai esim 3 viikkoisena 10-15 minsaa ja 4 viikkoisena 20-25 minsaa tai jotain sellaista, siitä ei oo kerrottu kauheesti...
Meillä on nimi, mutta mekin pyöritellään sitä nimien loppua, siis toisia nimiä...Minä kylvetin vauvan 5 vrk:n iässä ja nyt sitten taas eilen kun oli 11 vrk ikää...N kerta viikossa, ja meillä kanssa nahka karisee, mutta sen kuuluukin, vauva luo uutta ihoa, se ei varsinaisesti oo kuivumista. Olen vauvaöljyllä hieronu ja hoitovoiteella silloin tällöin...
Kyllä mullakin kutitti tikkejä, ja silleen pisti aina istuessa/kiristi nyt ei oo pariin päivään enää tuntunut...ja suihkuttelu vaan auttaa, tosin tietysti se kuivattaa alapäätä, ja limakalvot on yleensä tosi kuivat hormonaalisista syistä vielä jälkitarkastuksessakin synnytyksen jälkeen, ei kannata ihmetellä...
Varmaan tuo 10 kakkaakin voi olla välillä tavallista, sehän mahto olla että joku 7 kakkaa kertoo että saa ravintoa riittävästi ja pissaa harvemmin sitten, useinhan siellä vaipassa on kummatkin, joten ei paljon selvää saa sieltä maitoplöröjen keskeltä, onko pissaa =D
Voi kumpa tuo vauva alkais saaha jo jotain toistuvaa tuohon rytmiin, no nyt yleensä puoli yheksältä aamulla syö aina, ja joskus 1.00-2.30 välillä ja sitten 5-6 paikkeilla yöaikaan, päiväl tankkailee jatkuvasti niitä 15 minsan sessioita, välillä valvoo illalla paljon, ja välillä nukkuu vaan, mutta tuota vauvaa ei kauheen helposti saa kyllä hereille, vain kastelemalla eli pyllyn pesulla=)
Suosittelen että tuossa illalla koettaa saaha pysymään virkeenä, just enne unia ja aamupäivällä, ja tankkaa jatkuvasti jotain sille ruokaa, siinä voi mennä kauan että alkaa rytmittyä...ja toivoa vaan ettei tuu mitään koliikkia, se näyttää näkysä, jos on tullakseen tuossa 2 viikon jälkeen yleensä 3 viikkoisena...
Toivotaan ettei se patti oo vakava...mutta uskon että ei oo...tai toivon...
Nyt se on rv 41 ? varmaan saanu vauvan =D, kylläpäs oli kiduttavan pitkä odotusaika, kun lukee tuota ketjua...minä olin jo varma että käynnistettäväksi menis ja jopa synnytystä inhottavampaa oli musta se odottelu...
Minulla tuntuu nyt että ei kauheesti tuu tuota maitoa, on sanottu että ei kauheemmin pitäs lypsää pullotukseen tai vain omaan käyttöön kun ei oo yhtä tehokas kun vauvan imu, ja saattaa alkaa vähetä, mutta minkäs teet, kun en kuitenkaan kehtaa aina imettää/kerkeä, jos tulee vieraita tms...niin helpompi pullolla antaa, mitenkös sinä? Ootko yleisellä paikalla imettäjäsorttia ja imetätkö eri asennoista? Mulla se on aina tuo makuu asento, en minä osaa kunnolla, ja kun kiire on vauvalla aina saaha se tissi just, niin en ehdi mitään tyynyjuttuja/istumaimetyksiä väsätä...
Mutta kirjoittelemisiin, mietin onko tuolla mitään palstoja muita kuin odotus joissa ois mukava kirjoitella, kun ei varsinaisesti enää odoteta mitään, paitsi vauvalle rytmiä=)=) ?
Itse en ole sen ensimmäisen kotipäivän jälkeen lypsänyt, mutta tarkoitus olisi kyllä pakkaseen laittaa maitoa talteen juurikin niitä tilanteita varten, kun en voi itse imettää. Julkisella paikalla imetys ei ainakaan tällä hetkellä kuulosta yhtään mun jutulta :D Kotona olen kyllä imettänyt, enkä ole pulloa antanut edes yöllä.. on kyllä välillä käynyt mielessä. Vieraat olen kutsunut kylään sen mukaan kun vauva on juuri syötetty ja laitettu nukkumaan.
Imetysasentoja olen kyllä vaihdellut, etenkin öisin imetän makuultani että vauvakin nukahtaisi nopeammin ja päivällä imetän istualteen esim. sohvalla ja katselen samalla telkkaria. Itse otan vain peiton jalkojeni päälle ja möyhin sitä sitten asennon saamiseksi. Etenkin kun tuo neiti esim. tänään taas oli oikein virkeänä tissillä sen 3h, niin mukava kun ei tarvitse homehtua koko aikaa ilman virikkeitä makkarissa, vaan voin tosiaan myös katsella samalla telkkua :)
Mietin, että voitais siirtyä joko tonne Vauvat 0-12kk tai imetyssivuille.. vois olla ehken ajankohtaisempaa siellä kirjoitella :)
Toivotaan että 41 ? synnytys on mennyt hyvin ja vauvalla on kaikki ok :) Se odottelu oli kyllä yhtä helvettiä suoraan sanottuna :D Viimeinen kuukausi oli kuin tulisilla hiilillä :P Onneksi kaikki ollaan saatu vihdoin kääröt sylkkyyn ja päästään elämässä eteenpäin ^^