Haluaisin vain nukkua ja nähdä unia. Todellisuudella ei ole mitään tarjottavaa. Näin viime yönä uskomattoman ihanaa unta yläasteihastuksestani. Hän on elämäni suurin ihastus ja kaikki hänen jälkeen tulleet ovat jäneet - ja todennäköisesti tulevat jäämään - hänen varjoonsa. Hetken hänkin taisi olla lähes yhtä ihastunut minuun kuin minä häneen mutta onnistuin pilaamaan kaiken - ihmissuhteissa osaamaton alkoholistiperheen äpärä kun olen. Hän taas on kunnon perheen tyttö. Hänen mielestä oli parasta, että pysyisimme vain hyvinä ystävinä. Myöhemmin hän löysi itselleen poikaystäviä kunnon perheiden pojista, joilla ei ollut ongelmia suoriutua ihmissuhteista.
Unessani olin rannalla ja näin kuinka hän hyppäsi veteen. Juoksin vettä päin ja sukelsin. Vesi oli sameaa enkä nähnyt mitään. Tunsin kuitenkin hänen liikkeistään aiheutuvat pyörteet ja aloin haromaan käsilläni. Osuin hänen käteen, tartuin siihen ja vedin hänet vierelleni. Päätin suudella vaikken tiennyt halusiko hän sitä vai ei. Ajattelin, että on parempi katsoa kuin katua. Naisethan kumminkin pitävät miehestä, joka aristelematta ottaa naisen itselleen - jotain mitä en todelliuudessa koskaan tule osaamaan. Yllätyksekseni hän jatkoi suutelua ja kietoi jalkansa ja kätensä ympärilleni. Hänen huulensa olivat uskomattoman pehmeät. Sanoin sen ääneen ja hän hymyili. Suudelmat olivat lyhyitä. Niiden välissä hän veti päänsä taaksepäin ja katsoi minua hymyillen ja nauraen. Oloni oli uskomattoman hyvä. Siinä hän nyt oli edessäni ja minä suutelin häntä.
On sanomattakin selvää, että todellisuuteen palaaminen teki kipeää. Herääminen ihanasta unesta tuottaa pahinta tuskaa mitä tiedän. Rintaa painaa. Hetken haluaa vain kuolla. Pienen ajan leijuu sillä rajalla, kun vielä tuntee unen elävästi, mutta tietää sen olleen vain unta. Takaisin todellisuuteen, jossa olen erakoitunut, masentunut, työtön ja työkyvytön alkoholistiperheen äpärä. Haluaisin vain nukkua ja nähdä unia.
Unessani olin rannalla ja näin kuinka hän hyppäsi veteen. Juoksin vettä päin ja sukelsin. Vesi oli sameaa enkä nähnyt mitään. Tunsin kuitenkin hänen liikkeistään aiheutuvat pyörteet ja aloin haromaan käsilläni. Osuin hänen käteen, tartuin siihen ja vedin hänet vierelleni. Päätin suudella vaikken tiennyt halusiko hän sitä vai ei. Ajattelin, että on parempi katsoa kuin katua. Naisethan kumminkin pitävät miehestä, joka aristelematta ottaa naisen itselleen - jotain mitä en todelliuudessa koskaan tule osaamaan. Yllätyksekseni hän jatkoi suutelua ja kietoi jalkansa ja kätensä ympärilleni. Hänen huulensa olivat uskomattoman pehmeät. Sanoin sen ääneen ja hän hymyili. Suudelmat olivat lyhyitä. Niiden välissä hän veti päänsä taaksepäin ja katsoi minua hymyillen ja nauraen. Oloni oli uskomattoman hyvä. Siinä hän nyt oli edessäni ja minä suutelin häntä.
On sanomattakin selvää, että todellisuuteen palaaminen teki kipeää. Herääminen ihanasta unesta tuottaa pahinta tuskaa mitä tiedän. Rintaa painaa. Hetken haluaa vain kuolla. Pienen ajan leijuu sillä rajalla, kun vielä tuntee unen elävästi, mutta tietää sen olleen vain unta. Takaisin todellisuuteen, jossa olen erakoitunut, masentunut, työtön ja työkyvytön alkoholistiperheen äpärä. Haluaisin vain nukkua ja nähdä unia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täysin sama asia on minulla.
Unelmoin että voisi nukkua kokoajan koska unessa ei ole ongelmia
ja unet on ihania. Jatkuvasti nytkin toivoisin nukkuvani ja nähdä unta
vaikka painajaisista. Illan paras asia on sängyyn meno, silmät kiinni ja nukahtamista odottaen.
Tähdon jäädä uneen josta en herää enää ikinä.
Ja mikä pahinta, todellinen elämä ei koskaan voi olla yhtä antoisaa, ei edes teoriassa. Hieno kirjoitus. Kuuluu niihin harvoihin uniavautumisiin, joita jaksaa lukea.
Itse koen aivan samoin aina silloin harvoin, kun nukkumiseni sattuu tuurilla olemaan niin syvää, että näkee kunnon unia (nykyään vain Opamoxilla). Jos näen unta jostain vanhasta ihastuksesta, saatan olla tähän rakastunut lähes koko seuraavan päivän.
Haikailen vain tuota unimaailmaa, josta tuskainen, harmaa paskaelämäni poikkeaa täysin.
"Ja mikä pahinta, todellinen elämä ei koskaan voi olla yhtä antoisaa, ei edes teoriassa."
Olen vakuuttunut että onnellisten perheiden lapsilla elämä on yhtä jännittvää ja ihanaa kuin mun elämä unissani. Ei se metrin kokoinen kestohymy tyhjästä synny.
Minäkin olin lapsena todella onnellinen. Erikoista, sillä eikös itsemurhaajilla yleensä ottaen ole melko huono lapsuus takana?
että sulla oli lapsuus onnellinen. Hienoa! Mikä sitten meni pieleen?