Rottis ja tuleva vauva..

Kuinka koiranne suhtautuvat vieraisiin lapssin? Koira on ehdottomasti totutettava lapsiin jo pentuna, muuten se ei aikuisena enää älyä erottaa lasta aikuisesta, jonka vuoksi saattaa pitää pikkulapsen liikkeitä uhkaavina eleinä. Onko koiranne tottuneet lapsiin, kuten olleet pienten lasten kanssa tekemisissä? Se on omistajasta kiinni, kuinka koiransa suhtautuu lapsiin.

Tässä on sieviä mallivideoita lapsirakkaiksi kasvaneista koirista: http://www.youtube.com/watch?v=QyJ4Z0jRJ20

http://www.youtube.com/watch?v=MfPC0FMFu0A

http://www.youtube.com/watch?v=Bf5w2Wlb16Y

http://www.youtube.com/watch?v=muIG-LBZwgk

http://www.youtube.com/watch?v=ixvim4OlPfg

Kuinka teidän koiranne suhtautuvat vieraisiin lapsiin? Vai ovatko lapsia tapailleet?

Meillä rotikka oli 3v kun meille tuli vauva. Koiralla ei aikasemmin ollut lapsista kokemusta, kun tulin sairaalasta kotiin niin koira kävi haistelemassa vauvan ja se oli sit siinä. Ei mitään ongelmaa :)
Ja eihän se vauva oo heti kohti juokseva-kiljuva -pakkaus :)

Meillä on vaikea tilanne: perheeseen on tulossa sijoituslapsi ja meitä on "kehoitettu" laittamaan pois 2,5 vuotias rotikka joka on meillä ollut nut kohta kaksi vuotta. Miten saada menemään aikuinen rotikka.

Meillä on kaks lasta 2 ja 4v, mut sillon kun lapset on syntyneet ei oo ollu ku aikuinen lapsia rakastava rotikka uros, joka oli 3v. Siis kun nuorempi syntyi. Mut ei menny sit kun pari kk meidän piti rakas rotikka piika lopettaa sairauksien takia, joita oli jo pitkään sairastanu ja piti toki ottaa myös huomioon lapset ja koiran näkö, koska alkoi sokeutumaan pikkuhiljaa ja ärähteli jo parhaalle koirakaverilleen, kun ei nähnyt. Ja esikoinen yleensä makas lattialla koiran kans tai sen päällä.. Että tälläset tilanteet ei sit enään ollu mahdollisia kun koira ei nähnyt.

Mut meil oli myös esikoisen syntyessä 4v sheltti, joka on rodunomaisesti pidättyväinen vieraille. Tää sheltti rakasti pentuna jo lapsia yli kaiken (oli kasvanut perhepäivähoitajan luona). Mutta sai sitten huonon kokemuksen lapsista, kun viisas serkkupoikani säikähti luokse juoksevaa pentua (4kk) ja potkasi sitä niin lujaa että koira veti muutaman kuperkeikan nurmikolla. Siitä alkoi koiran armoton lasten pelkääminen, pahaa ei ikinä tekis yhdellekään lapselle, haukkuu lujaa ja kiertää ja kaartaa turvallisen välimatkan päästä.

Sit meille syntyi esikoinen, sheltti haukkui viikon verran. :D Kyl oli kivaa! ;) Mut siis aina kun vauva vähänkin inahti tai ähis niin alkoi vauhko haukkuminen.. Osasin valmistautua tähän ajatukseen jo kun odotin vauvaa.. Eli en reagoinut koiraan mietenkään silloin kun se haukkui, joskus laitoin sen ulos kun piti saada vauvakin joskus nukkuu, mut eipä se koirien haukkumisestakaan perustanu.. Mut siinä se meni, viikko epävarmuuttaa uudesta tulokkaasta ja niin oli sit laps ja koira hyvää pataa, het kun laps alkoi liikkumaan lattialla ym, silloin koirilla monesti asia konkretisoituu kun lapset "muuttaa" lattialle ja alkaa liikkuu esim. koiran ruokakupille..