Neon genesis evangelion

Omistan 4 eri tv-sarjaa DVD:llä. Nämä kaikki ovat piirrettyjä, niin lapsellinen olen. Nikke Knatterton, Hopeanuoli, Pasila ja Neon genesis Evangelion. Kaikki ovat täyttä rautaa, mutta Neon genesis evangelion on kokoelmani helmi. Vaikka olen kaikenlaista viihdettä kuluttanut kiitettävästi, kirjallisuutta, elokuvia ja videopelejä niin vain kolme tuotetta on vanginnut minut fanikseen: Neon genesis evangelion, Final fantas- pelisarja sekä Metal gear solid -pelisarja.

En paljoa ole animea katsonut, joten en sinänsä ole oikea ihminen animesarjaa hehkuttamaan, mutta hehkutan silti. Diggaan tavallisesti enemmän anime-elokuvista kuin sarjoista, sarjoja olen jaksanut loppuun saakka seurata vain Full metal alcehmistia ja Hopeanuolta, One pieceä ja Final fantasy unlimitedia olen katsonut noin puoleen väliin. Elokuvia olen katsellut noin parikymmentä. Muut animesarjat eivät vain iske kuin Neon genesis evangelion. Mikä sarjasta tekee niin hienon?

Ensinnäkin sarja on upea on upea sekoitus filosofiaa, visuaalista näyttävyyttä, mahtavaa musiikkia ja hienoja henkilöjä. Sarjan tekijällä oli juuri ollut paha masennusjakso joten sarja on täynnä pohdintaa yksilön kelpaavuudesta, yksinäisyydestä ja läheisten vaikutuksesta ihmiseen. Vaikka juoni onkin tavallaan animehömppää biomekanisine mecharobotteineen, on sarja astetta tavallisia animesarjoja syvällisempi. Hahmojen suhteet ovat täynnä kaipausta ja kateutta. Joissakin jaksoissa keskitytään mustaan huumoriin, joissakin mechaäksöniin, joissakin seikkaillaan hahmojen psyykeen sisällä traumoja käsitellen ja minuutta etsien. Nämä psykologiset pohdinnat ovat jo klassikon asemassa.

Juutalaiskristillistä symboliikkaa viljellään jatkuvasti. Viholliset ovat enkeleitä, eivät perinteisiä siivekkätä kerubeja vaan toinen toistaan oudompia hirviöitä. Visuaalisesti sarja onkin upea valtavien hirviöiden ottaessa yhteen Evangelion robottien kanssa. Juutalaiskristillisestä mytologiasta lainaillaan termejä kuten Longinuksen keihäs tai Lilith. Erään jakson nimessä, Siilin ongelma, vioitataan länsimaisen filosofin, Arthur Schopenhauerin, kehittämään dilemmaan. Jaksojen ja kappaleiden nimissä sekä dialogissa on myös vaikutteita Sigmund Freudin opeista. Yksi sarjan hienous onkin japanilaisen ja länsimaisen kulttuurin törmääminen: Länsimaista kulttuuria mystisoidaan samalla tavalla kuin lännessä mystisoimme japanilaista kulttuuria samuraineen ja tenguineen.

Lännen ja Japanin yhteentörmäys näkyy myös mahtavassa musiikissa. Massiivisten enkeleiden ja Evangelion -mechojen taisteluiden taustalla soi Bachin ja Beethovenin musiikkia. Lopputekstien aikana soi Frank Sinatran tutuksi tekemä Fly me to the moon. Alkumusiikki on perinteistä animepoppia, todi menevä ja hyvä kappale. Taustalla sarjaa vartavasten sävelletyt kappaleet ovat erittäin taidokkaita. Osasta instrumentaalikappaleista luulee niiden olevan nimekkääpien säveltäjien käsialaa, kaikki kunnia sarjan säveltäjälle. Itseasiassa sain kipinän tämän tekstin kirjoittamiseen kuunneltuani taas NGE OST:ia.

NGE:n scifiympäristö on fantasiaa, hahmojen persoonissa vallitsee realismi. Hahmot ovat erilaisia, jokaisella on omat traumansa ja vaikuttimensa. Kun sarjaa katselee ja hahmot tulevat tutuiksi, ei voi välttyä ajattelemasta että "tunnen juuri samanlaisen ihmisen oikeassakin elämässä!". Eritoten annan tunnustusta sarjan naishahmoille. Realistisia mutta vahvoja naisia, juuri sellaisia joiden kanssa diggaan hengata tosielämässäkin. Silloin kiimaisena teininä NGE:n tytöt olivatkin kova sana hentaissa Final fantasyjen ja Street fightereiden tyttöjen ohella.

Shinji on perus nörtti, ei kavereita, sosiaalisesti kyvytön. Tyypin elämää hallitsee isäsuhde, ja hän pyrkii kelpaamaan isälleen näyttämällä pärjäävänsä Evangelionin puikoissa. Sarjan edetessä kavereita siunaantuu. Shinjin suhde sarjan tyttöihin on erittäin mielenkiintoinen.

Asuka on saksalainen punapäinen tulisielu. Mielisairaan äidin tuomat traumat kummittelevat psyykeessä. Asuka haluaisi olla paras, hän alistaa ihmisiä ympärillään ja on juuri sellainen tyttö joista ihmiset eivät pidä liian vaateliaan ja nalkuttavan sielun vuoksi.

Rei taas on vähän pökkelö hahmo, erittäin hiljainen ja todella läheisessä suhteessa Shinjin isän kanssa. Yksi söpöimmistä hahmoista sinisen animetukkansa kera. Teemamusiikki yksi sarjan kauneimmista sävellyksistä, vetää vertoja ihan klassisen musiikin sävellyksille.

Misato on kaljaa juova ja ulkoapäin iloinen nainen. Sotilaana hän on hyvin vahva persoona, suuri vastuu. Hän on kuitenkin loppujen lopuksi kovin yksinäinen ja tarvitsee miestä rinnalleen. Huolehtii paljon luonaan asuvasta Shinjistä, tämän ystävättömyydestä ja vastaavasta. Lemmikkinä on pingviini Pen pen.

Jos en olisi niin köyhä paska niin tilaisin NGE DVD-boxini kaveriksi kaikkea fanikrääsää, figuureita ja eritoten vaatteita. Tämä on niitä popkulttuurin tuotteita jotka vaikuttavat ihmiseen ja muuttavat minuutta. Sarjan katsottuasi olet vähän eri ihminen.