Miksi muuten omaishoitajana on 99% aina nainen, tytär?
Kuitenkin yleensä sisaruksista sitä poikaa ja veljeä on suosittu.
Miksi miehet ja pojat eivät ota vastuuta omista vanhemmistaan?
ja sitten kun aika jättää, vielä haukutaan ja syyllistetään, jos omaishoitja uskaltaa vaatia jotain korvausta vuosien työstään. Oma työura on mennyt, eläkekertymä pienentynyt, ilman lomaa ja lepoa tehyt 24/7 työviikot eivät paina missään vaakakupissa.
Enää en orjaksi alkaisi, mutta perinnönjaon jälkeen meni kyllä välit lopullisesti veljeen.
Kaikkesi teet ja mitä saat palkaksi, katkeruutta ja pelkkää P*****aa!
Lainsäädännössä ja sen tulkinnassa on vikaa, jos omaishoitajille ei lasketa mitään arvoa. Ai niin, ne lait ja sen tulkinta on niiden miesten ja poikien laatimaa, eivät he tiedä todellisuudesta mitään.
Kuitenkin yleensä sisaruksista sitä poikaa ja veljeä on suosittu.
Miksi miehet ja pojat eivät ota vastuuta omista vanhemmistaan?
ja sitten kun aika jättää, vielä haukutaan ja syyllistetään, jos omaishoitja uskaltaa vaatia jotain korvausta vuosien työstään. Oma työura on mennyt, eläkekertymä pienentynyt, ilman lomaa ja lepoa tehyt 24/7 työviikot eivät paina missään vaakakupissa.
Enää en orjaksi alkaisi, mutta perinnönjaon jälkeen meni kyllä välit lopullisesti veljeen.
Kaikkesi teet ja mitä saat palkaksi, katkeruutta ja pelkkää P*****aa!
Lainsäädännössä ja sen tulkinnassa on vikaa, jos omaishoitajille ei lasketa mitään arvoa. Ai niin, ne lait ja sen tulkinta on niiden miesten ja poikien laatimaa, eivät he tiedä todellisuudesta mitään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aina nainen, tytär..
Puoliso toimii hyvin usein omaishoitajana, toki useimmiten se naispuolinen henkilö, mutta...
Ikävä kyllä, näin on. Mikä velvollisuus se on tyttärellä vastata vanhemman hyvinvoinnista? Sama vastuu se tulisi poikien/muiden sisarusten kantaa vanhemmistaan.
En ole omaishoitaja, joten mitään korvausta en myöskään työstäni saa. Vanhempani on myös jotenkin omaksunut kummallisen käytännön. Että, minä tyttärenä olen hänen *palvelijansa*. Orja, joka tulee tekemään siivoukset ja ikkunanpesut, kun on tarvetta. Ja valmistaa pakastimeen viikon ruuat. Ja huolehtii hänen vaatteistaan.
Ja mikä pahinta, palkaksi saan tästä kaikesta arvostelua, syylistämistä ja motkotusta. Kiitosta en ole vielä koskaan kuullut. Minulle kyllä taanoin kerrottiin, että 1800 -luvulla kasvatettiin perheen tyttäret sitä varten, että he huolehtivat omista vanhemmistaan, heidän ikääntyessään. Ja näin totesin olevani siis jo *liian vanha* tähän töhön. Ja laitoin isäni pöydälle luettavaksi kotitalousvähennysartikkelin ja kehoitin häntä siirtymään palvelutalojonoon ja hankkimaan itselleen ostopalvelut omasta asuinkunnastaan.
Oma äitini piti minua ilmaisena piikanaan koko elämäni ajan, nyt 60 olen tullut järkiini.
Hän ei ole koskaan käynyt töissä on 87 vuotias ja tekee kaikki taloustyöt itse, ensimmäistä kertaa elämässään, kun sanoin että palkkaa kotiapua en jaksa enää, eihän sellainen käy, sehän maksaa, rahaa olisi vaikka kuinka.
Itse kävin töissä ja hoidin omat kotityöt, sitten kävin tekemässä äidilleni siivoukset, pyykit ym.. Äiti on aina ollut terve, hän vain on niitä "prinsessoja" joilla pitäisi olla piikalauma ympärillään passaamassa.
Minuun iskostettiin hakkaamalla lapsena että elämisen oikeuteni on tarkalleen se mikä hyöty minusta on.
Näin kauan meni ennenkuin tulin järkiini.
Ei äiti vieläkään arvosta mielipidettäni missään asiassa, sitten vasta kun vanhin veljeni on sanonut saman kun minäkin asialla on painoa.
Huomasin etten ole yksin, Nimim. kiittämätönkin tiettä että täm kertomani on mahdollista.
Olen myös mieheni omaishoitaja.
Tutulta kuulostaa. Ostopalveluja ei haluta, koska ne maksaa ja työjälki on huonoa..?? Mutta tyttären tekemänä työ ei ole edes kiitoksen arvoista. Kova on rumba pyörittää kahta taloutta, mutta ei se näy veljeä häiritsevän lainkaan. Katsotaan nyt kuinka tässä käy? Hyvää jatkoa vain Leenallekin, kyllä se vertaistuki saa hyvin ajatukset järjestykseen :)
http://www.omaishoitaja.fi/viewtopic.php?f=13&t=93
En ole katkera, mutta kuitenkin ........
Tunnen useita miespuolisia omaishoitajia. He hoitavat rakkaudella vaimoaan.
Jaksamista sinulle.
Kuten kaikille muillekin omaishoitajille.
Päivät, viikot ja vuodet kuluvat kuin unessa. Yht`äkkiä huomaakin että elämätön elämäkin on jo ohi.
minä olen vaimoni omaishoitaja hänellä on pitkälle edistynyt alzhaimer eniten minua on auttanut poikani,kyllä ne miehetkin auttaa.
Minun mieheni on liikuntakyvytön ja omissa maailmoissaan. Mutta ymmärtää asiat ja on ajan tasalla suurimman osan aikaa.
Mitään hän ei tee itse, on pitänyt hoitaa sänkyyn jo vuosikausia.
Mielestäni raskaimpia hoidettavia ovat muistisairaat joilla on ketterät jalat.
Valppaana on oltava koko ajan. Pystyykö vaimosi vielä liikkumaan omin avuin valvottuna?
Meillä mies pysyy sängyssä, mutta on raskas nosteltava. Olen vähän surullisena katsellut terveitä ikäisiäni pareja jotka harrastavat ja matkustelevat, mutta nyt on näin, huomisesta ei tiedä.
Olen tavannut ja tiedän useita mies omaishoitajia. Miespuoliset ei ehkä pidä ääntä itsestään niin paljon.
Itse hoidan lastani päätoimisesti.
Tunnen kaksi miepuolista omaishoitajaa. Toinen asuu naapurissa ja toinen on sukua miehelleni. Molemmat ovat hoitaneet vaimojaan jo hyvin kauan. Voi olla että ovat hiljaisempia kuin naiset, ja ovathan naiset kuitenkin enemmistönä. Lapsen omaishoitajin voi miehiä olla vielä vähemmän, tunnen myös yhden miehen joka hoitaa äitiään.
Ei kaikissa perheissä ole tyttäriä.
Äitini sairastaa althaimerin tautia ja on aivan omissa maailmoissaan ja kuitenkin erittäin omatoiminen menossa sinne ja tänne ja aina matkalla kotia.
Isä hoitaa häntä ja siinä samassa lievästi kehitysvammaista oikaa. Minä (poika) käyn kykyjeni mukaan helpottamassa tilannetta, 3 tuntia sitten viimeeksi.
Jotta älkää yleistäkö.
Tiedän että kun isän voimat loppuvat niin äiti joudutaan sijoittamaan hoitolaitokseen.
Itse en yrittäjänä ja yksinhuoltajana pysty auttamaan jatkuvasti.
Olen miespuolinen omaishoitaja Helsingistä. Vaimoni on vaikeavammainen ja eläkkeellä, itse olen pitkäaikaissairas. Vaimoni tarvitsee henkilökohtaisen avustajan ja kotihoidon käyntejä. Olen alitajuisesti tiennyt jo lähes kuusi vuotta olleeni vaimoni omaishoitaja, mutta vasta tänä keväänä, kun olen itse ollut todella kipeä, että olen ollut sairaalahoidossakin tiputuksessa, olen tiedostanut tilanteeni vakavuuden. Sen ovat kyllä muutkin huomanneet. Olin siis pois yötä kotoa sairastumiseni takia ja vaimoni täytyi soittaa sille samaiselle avustajalle, joka oli jo ollut päivällä viisi tuntia töissä, että voisitko tulla yököttämään minua. Onneksi avustaja oli niin kiva, että suostui tulemaan yöksi. Tietysti hän sai asiaankuuluvan korvauksen sosiaalitoimistosta. Kerroin tämän siksi, että tosiaankin, että vaikka minulla on vakava nivelreuma, en silti saa mitään tukea tähän omaishoitajuuteeni kaupungilta, päinvastoin, tälläkin hetkellä minua pidetään esim. kotihoidon eräiden ihmisten toimesta "hankalana", vaikka minähän en ole kotihoidon asiakas, vaan vaimoni. Olen ollut koko kevään parjaukampanjan kohteena ja olen joutunut useasti vaatimaan kotihoidolta vaimolleni sovittuja kotihoidon käyntejä. Kerroin eräälle kotihoidon työntekijälle, että minä täytän ne kriteerit, jotka omaishpoitajalta vaaditaan, hän sanoi hämmästyneenä:ethän! Kun kerroin hänelle asiallisesti, että tarvitseehan omaishoitajankin joskus nukkua ja käydä kaupassa, pitää huolta omasta kunnostaan, sosiaalisista suhteistaan jne. Minun tilanteeni on kyllä huonompi, sillä yhteiskunta päätti suuressa viisaudessaan lakkauttaa minun kuntoutukseni kaksi vuotta sitten, olen sitten papereitten mukaankin oleellisesti paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Tosiasiassa olen laihtunut paljon ja jalkani ovat nyt kuin biafralaisella. En ole viiteen vuoteen käynyt yhdenkään kaverini kanssa missään, vaan kavereitteni täytyy tulla meille. Kärsin jatkuvasta ahdistushäiriöstä, vaikka olen syönyt samaa mielialalääkettä jo seitsemän vuotta. Lohdutuksekseni voin sanoa, että en enää ole tarvinnut alkoholia seitsemään vuoteen ja taiteeni, maalaan öljy- ja vesiväreillä, on alkanut kukoistaa. Ennen kaikken rakastan vaimoani.
Nyt en ehdi plajon kiirjoittaa, mutta jaksamista, se on fraasi, mutta en keksi mitään parempaa juuri nyt.
Myöhemmin vastaan kunnolla.