Olen koukussa syömishäiriööni. Oon jo yli 30 v. ja tää vaan jatkuu. Mulla on aika omituinen tää häiriöni... Eli pureskelen ruokaa ja syljen ulos niin kauan, että maha on täynnä. Kyllä se maha vaan täyttyy, kun vetää pari tuntia pullaa, karkkia, suklaata, pitsaa jne... Ehkä kaks päivää viikosta syön normaalisti (jopa terveellisesti!), loput illat kuluvat mässyttäen. Muutun vihaiseksi, jos syömissessio ei onnistukaan, esim. mies valvoo myöhään.
Kaikki alkoi parikymppisenä, kun en pystynyt nukkumaan erään sairauden vuoksi. Sitten huomasin, että saan hiilareista hyvän olon ja uni tulee nopeasti. Hiilarit kuitenkin lihottivat ja siitä tää lähti. Nykyään mulla on toiseen sairauteeni lääkitys, joka tehoaa melko hyvin - ei kuitenkaan täysin. Siksikään en jotenkin "uskalla" lopettaa.
Mene hoitoon, sanoo moni. En vaan pysty, hävettää, kun olen näin vanha ja eihän muutenkaan kukaan harrasta tällasta... Lisäksi välillä tuntuu, ettei tämä ole sairaus ollenkaan, vaan "tapa". En ole edes varma, haluanko lopettaa, koska näin saan syödä melkein joka päivä mitä vain, enkä liho. Rahaa tähän tietysti kuluu. Ainut mikä häiritsee on, että tämä ei ole normaalia. Pystynköhän enää ikinä suhtautumaan ruokaan ja syömiseen normaalisti?
Kaikki alkoi parikymppisenä, kun en pystynyt nukkumaan erään sairauden vuoksi. Sitten huomasin, että saan hiilareista hyvän olon ja uni tulee nopeasti. Hiilarit kuitenkin lihottivat ja siitä tää lähti. Nykyään mulla on toiseen sairauteeni lääkitys, joka tehoaa melko hyvin - ei kuitenkaan täysin. Siksikään en jotenkin "uskalla" lopettaa.
Mene hoitoon, sanoo moni. En vaan pysty, hävettää, kun olen näin vanha ja eihän muutenkaan kukaan harrasta tällasta... Lisäksi välillä tuntuu, ettei tämä ole sairaus ollenkaan, vaan "tapa". En ole edes varma, haluanko lopettaa, koska näin saan syödä melkein joka päivä mitä vain, enkä liho. Rahaa tähän tietysti kuluu. Ainut mikä häiritsee on, että tämä ei ole normaalia. Pystynköhän enää ikinä suhtautumaan ruokaan ja syömiseen normaalisti?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Halaan sua niiiin lujaa ku voin!!!!!!!!!!
Ei häpeä, ei se ole (vaikka jotku saattaa ajatella näinkin mutta ehkä enemmän surullisia) tunnen monia samanikäisiä ja vanhempiakin joilla samaa juttuu. Kutsuisin tuota kiroukseksi..koska se että pelkää lihoa mutta haluaa silti syödä herkkuja toivoo että olisi sellainen ihminen joka ei liho roskaruuasta tai karkeista..
Elämästä tulee onnellisempaa kun pystyy syömään normaalisti nautti ruuasta olipa hyvää ja sit joskus vaikka kullan kaa pari herkkuu ottaisi (kuvittelisin että jos saa toisen mukaan auttaa helpottuu vaikka ei halua eikä saa oikeastaan antaa taakkaa toiselle).
Niin siis on syömishäiriö paikkoja missä voi jutella avautuu.ottaa selvää SYLI ainakin oli semmoinen. Mutta kyllä jos tietää että puhe ja se oma pää ei anna hoitaa normaaliksi kyllä jokainen ihminen varmasti saa ihan sairaalasta apua..uskoisin.