Välirahapottuilua 1.

Pärräytin kerran ihan uteliaisuuttani isomman luokan autoliikkeeseen. Ajattelin kahtoo uusia automalleja ja käyvä vähän koeajoilla kurvailemassa.

Autoparatiisin pihalla kaivelin tercellin hanskalokerosta havannalaissikarin mallia Winston Churcill, tökkäsin sikaretten suuhun ja pistin karvareuhkan vähän niinku reteesti kalleelleen ja saapastelin auto-ostolaan sisälle.

Siellä avarassa hallissa tukiskelin niin samannäkösiä eli tuulitunneli peltilehmiä ja yritin löytee sopivoo ehokasta joka vastais ees minimaalisesti Tercellin ajatonta ja legendaarista muotoilua.
Myyjiä ei näkyny missään.

Pysähyin yhen autokanditaatin kohalle ja rupesin tarkemmin tutkimaan pirssiä. Ja myyjee ei vieläkään näkyny missään. Siinä hienovarasesti pyysin myyntitykkiä paikalle renkaanpotkimisrituaalilla.

Kohta rupes jo olemaan pottivarvas kippeenä kun olin monotellu kaikkia renkaita usseempaan kertaan.
Lähimmässä kopissa näytti olevan yks kravattijannu mutta ei ollu huomoovinnaakaan meikäläistä. Pelas vissiin läppärillä miinaharavoo.

No elähän mittään, mie aukasin esittelybiilin takakontin apposelleen, vejin palkeet täyteen ja iskin niin perkeleen kovasti eli tääsillä luukun kiinni.
Biili vinkas koväiänisesti tuskissaan ja välläyttel hätävaloja jonnii aikoo.

Jo pomppas kravattisonni yksiöstään ja lähti liukastelemaan kohti lakeerikengissään niinku ex-pressa Stockholmissa.

Siihen se tul ja kysäs merkonomiäänellä että mitähän sais olla.
Mie vastasin että vaikka kolome litroo punasta maitoo ja pala metvurstia. Vai haitko autokauppiaan paikalle.

Ravattijannu kiristel solmiota ja alako tekemään viimein sitä leipätyötään eli esittelemään menopeliä.
Kävi kaikki vipsit veskit ja eskit ja enkä kyllä ymmärtäny puoliakkaan mitä se puhu. Aukas konepellinkii ja varotti, että heti tulloo luuvitonen näpeille jos ne ei pysy kurissa. Mihinkään ei saa koskee paitsi öljymittatikkuun. Mie rupesin jo eppäilemmään, että onkohan siinä muovimasiinassa ees öljyjä olemassakaan.

Mie kysäsin hintoo ja kravaatikeisari kerto ovh:n olevan sen ja sen verran, mutta sitten siihen piälle pannaan toimituskulut ja sitten tietysti moottorlämmitin, sen johtosarjat sisäpistokkeineen siihen ja siihen hintaan talavirenkaat tottakai nuapurin takia kevytmetallivanteilla metalliväri nahkaratti namikoilla tavaratilan kassikoukku aluminoinnit sisäpuolelle jne. Dollarit vuan vilistel myyntikrakan silimissä ja hinta vuan nous niinku viagramainoksen elintasomittari.

No sitten se kysy onko vaihokkia. Mie osotin tessukkoo pihamaalla ja eikö häiskä perkele vielä heittäny par tonnia lissee hintoo. Voi jumalavita että rupes silimissä mustenemmaan meikäläisellä.

Mie pyysin koeajot, myyjä otti avvaimmet, asteltiin koeajokaaran vierelle.
Ja kravattidiktaattori jatko nöyryytystä. Sano että koeajot voitte sitten tehdä ajamalla kolme kierrosta autotalon ympäri.
Voi stana, mie kysyin että eikö kuitennii neljee kierrosta niiku sais kun on niin nätti ilimakkii ja viikonloppu tulossa ja anoppi lähössä kottiisa.

Siinä sitten niiasin auton sissään ja krakajannu vielä jako viimesiä käskytyksiä ajokulttuurin suhteen kumartunneena puolittain auton sisälle.
Meikäläinen vetäs oven kiinni kesken vuorisaarnan, kerkes kuitennii vettee kravattifyhreri piän välistä pois.
Mie pistin biilin käyntiin ja työnsin ykkösen piälle ja nosti kytkimen sähäkästi ylös. Aattelin että nyt piäsin kiusankappaleesta erron, muuta eikä mitä.
Siis krakajannu hölökkäs auton vierellä ja kopputel sivulasiin ja puhua pälätti entiseen malliin. Onneks ol radio auki enkä kuullu mittään sen pottuilusta.

Siinä samalla kun ajoin ekakierrosta kaivelin povarista Jamppa Tuomisen C-kasetin ja rupesin ehtimään sopivata reikee soittimesta, mihin sen työntäs.
Myyntimeklari vuan jatko juoksemista nenä kiinni sivulasissa ja meitsi yritti survoo kasettia tiukkaviivasesta aukosta sissään. Rupes jo tuntumaan siltä, että meikäläiselle tulloo eka kertoo elämässä stressi.

Toisella kierroksella kiihytin jo vauhin neljään kymppiin ja myyntipoju eiku lisäs vauhtia vierellä. Kolomannella pikataipaleella löin melekein lätkän tiskii eli noppeus sinkos viiteen kymppin ja tunsin jo miten G- voimat alako vaikuttammaan. Ja pukuhemmo eikun lisäs vauhtia ja pysy tiukasti sivuikkunan vierella.

Viimesellä kierroksella vetäsin vesiliirrot ison kuralätäkön kautta ja aattelin että eihän se mulukero nyt uutta pukuaan pistä piloille, mutta elä usko,pingviini pysy vuan rinnalla.

Maalissa löin jarrut pohjaan . Auto pysähty kun seinään niinku pukutakiainenkii.
Mie siinä sammutin auton ja rupesin aukasemmaan ovvee, ja sillon huomasin, että ystävälläni myyntipiäliköllä olkii jääny kravatti oven välliin....

Siinä kun ovi aakes ja vappaus koitti sorretuks muutuneelle sortajalle, huomasin että eipä ollu ennee lakeerikenkiä äijällä, ja ol tuo pukukii ryvettynnä aika pahan näköseks. Siihen se valahti markkinajohtajan vierelle, ja rupes pötkölleen, eikä puhunnu mittään välirahoista.