Kaikki alkoi ekaks siitä että huomasin lihonneeni. Ulkonäköäin olen aina VIHANNUT. Sitten rupesin laihduttamaan, mutta sillä tavalla että vähensin hieman syömisiä. Herkkuja kuitenkin mässäsin usein. Sitten mä vaan päätin tehä stopin ja jättää kaikki ruoka melkein kokonaan. Elin pitkään pelkällä leivällä, esim. pari ruisleipää päivässä. Siitäö tuli tiettty seurauksia: Kylmä, menkat jäi, heikotti jatkuvasti ja pyörrytti usein. Aina kun liikun ajattelen vain kaloreita ja niiden kuluttamista. En voi syödä mitään, ilman että katson paljonko niissä on kaloreita. En uskalla syödä mtn rasvaista ja vaikka söisinkin vain leivän siitä tulee kamalan huono mieli ja vihaan itseäni. Huomaan myös, että vatsaa pullottaa heti jos syön yhdenkin leivän, mikä on huono juttu. Välillä yritänkin helpottaa oloani oksentamalla, mikä tuntuu epämukavalta. Myöhemmin söin vain hedelmiä ja paastosin aina välillä pari päivää. Liikun todella paljon ja väkisin! Nyt en ole moneen päivään syönyt ja sitten kun tuli paha olo ja tärisin, vatsaan vihloi ja tuntui kuin en enää kestäisi. Yritin syödä, mutta en saanut mitään nieltyä, koska ahdisti niin paljon. Piti lähteä kotoa mutta en ollut varma pystynkö edes liikkumaan, koska oli niin karsea olo. Kun pääsin liikkeelle olo helpotti, eikä enää ollut pakko saada ruokaa. Kotiin tullessani päätin kuitenkin väkisin itteeni syöttää. Pakotin itseni ekaks juomaan (olen vältellyt myös juomista) ja sitten jopa söin. Ekaks helpotuin, mut sitten tiettt ahdistuin ja TAAS rupeen paastoamaan, enkä tiiä mitä tehdä. Mä vihaan mun ulkonäköä ja läskejäni ja en jaksa olla tämmöinen! Haluisin niin paljon muuttua, mulla on niin huono omatunto ja peilistä katsominen inhottaa ja välillä itken rumuuteni takia. Oon 170 cm pitkä ja painan 39 kg, ja vaikka syön tosi vähän on koko ajan sellainen olo, että en tee muuta ku syön ja pidän itteeni kamalana porsaana! Mitä tää on?
Syömishäiriö??
--kyllästynyt
2219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos oikeasti olet 170cm ja 39 kg. kanttii alkaa katseleen jo hautapaikkoja, kiviä ja muuta sellaista ei jää niin paljon vaivaa omaisille. Tota menoo et kuule kauaa elä, mut jos se eläminen ei oo se idea vaan idea on olla laiha ja fanittaa vääristynyttä naiskuvaa niin siitä vaan.
Sokea ei läskiä: ei varmaa enää tissejä tai persettäkää jäljellä. niin pitkä ja enää luut painaa sen 39kg (lihakset surkastuneet pois huom.lihaksetkin saa näyttää isommalta vaikka ei ois rasvaa).
Anteeksi en ihmettele jos rumana itteäsi pidät. Tadaa mäkin pidän ja pidin..samaa hommaa ollu peilin kaa mutta nyt normipaino menkat takas on pyllyy mutta sama se oon hengissä jaksan nähä kamui halia muita,mies kiikarissa vaikka edelleen kestää hiustenlaatu parantuu ja kynsien toivon että kauniina pitäisi kuitenkin mua vaikka en ikinä tuu olee tyytyväinen itseeni. Onnellinen kuitenkin yksinkin :)
Sulla nii paha toi ja kukaa ei auttaa voi ku haet vaa suoraa lääkäriltä ajan ja että sairaalahoitoon missä syöt pikku hiljaa taistelua se on mutta pienikin aika siellä tekee ihmeitä ja siis hyväksyt tietty että mittasi kasvaa joka suhteessa mitä nyt mutta toisen silmässä varmasti kaunista vaa ;) ei kukaa voi väittää sua lihavaksi ku pääset ees normaalipainoon. oo ylpee itestäsi ees sen tähen.