Mitäs mieltä olette:
Tuttavallani kuoli koira. Yritettiin kyllä hoitaa eläinlääkärin kanssa, vaan kaikki oli turhaa ja koira menehtyi. Kuolinsyy jäi meille epäselväksi, mutta lääkärit veikkailivat sekä vatsalaukunkiertymää, että suolentukosta.
Muutama henkilö sai siitä päähänsä, että kyseessä oli eläirääkkäys jne. sairasta.
No. Tästä on seurannut häirintäsoittoja, häirikkökäyntejä, uhkailua,yms. Eläisuojeluviranomaiset on hätyytelty paikalle ihmettelemään ja poliisillakin on uhattu.
Viranomaiset totesivat, että minkään näköistä aihetta minkäänvaltakunnan toimenpiteisiin ei ole.
Häirintä ja mustamaalaus kuitenkin jatkuu.
Häiriköijille:
Menetimme koiran. Olemme pahoillamme, ettemme kyenneet sen henkeä pelastamaan. Totuushan on, että MEILTÄ se koira on pois, ei muilta.
Mustamaalauksella on kuitenkin kauaskantoiset vaikutukset. Omistaja kun on äiti, mummo, anoppi ja sukulainen monille.
Eikös olisi aika katsella rehellisin silmin peiliin...ai niin...eihän teillä sellaisia ole...hups!
No katsoa peiliin ja kysyä, minkäs sortin öttiäinen sieltä vastaan kurkistaa...?
Jos haukkujat olisivat edes itse ns. kunnon kansalaisia kaikin puolin, voisin tämän kaiken ehkä ymmärtää, mutta ei. Haukkujat ovat kieroja valehtelijoita, veronkiertäjiä, huoritekijöitä ja koirienkasvatuksessakin löytyy enemmän kuin pikkasen vikaa...
No. Mitä tästä opimme?
Emme mitään sen kummempaa. Ehkä sen, että valitsemme erittäin tarkkaan, kenen kanssa koirista kauppaa käymme, tai sosialisoimme yleensäkin.
Sitä suosittelemme kaikille muillekkin lämpimästi.
Tuttavallani kuoli koira. Yritettiin kyllä hoitaa eläinlääkärin kanssa, vaan kaikki oli turhaa ja koira menehtyi. Kuolinsyy jäi meille epäselväksi, mutta lääkärit veikkailivat sekä vatsalaukunkiertymää, että suolentukosta.
Muutama henkilö sai siitä päähänsä, että kyseessä oli eläirääkkäys jne. sairasta.
No. Tästä on seurannut häirintäsoittoja, häirikkökäyntejä, uhkailua,yms. Eläisuojeluviranomaiset on hätyytelty paikalle ihmettelemään ja poliisillakin on uhattu.
Viranomaiset totesivat, että minkään näköistä aihetta minkäänvaltakunnan toimenpiteisiin ei ole.
Häirintä ja mustamaalaus kuitenkin jatkuu.
Häiriköijille:
Menetimme koiran. Olemme pahoillamme, ettemme kyenneet sen henkeä pelastamaan. Totuushan on, että MEILTÄ se koira on pois, ei muilta.
Mustamaalauksella on kuitenkin kauaskantoiset vaikutukset. Omistaja kun on äiti, mummo, anoppi ja sukulainen monille.
Eikös olisi aika katsella rehellisin silmin peiliin...ai niin...eihän teillä sellaisia ole...hups!
No katsoa peiliin ja kysyä, minkäs sortin öttiäinen sieltä vastaan kurkistaa...?
Jos haukkujat olisivat edes itse ns. kunnon kansalaisia kaikin puolin, voisin tämän kaiken ehkä ymmärtää, mutta ei. Haukkujat ovat kieroja valehtelijoita, veronkiertäjiä, huoritekijöitä ja koirienkasvatuksessakin löytyy enemmän kuin pikkasen vikaa...
No. Mitä tästä opimme?
Emme mitään sen kummempaa. Ehkä sen, että valitsemme erittäin tarkkaan, kenen kanssa koirista kauppaa käymme, tai sosialisoimme yleensäkin.
Sitä suosittelemme kaikille muillekkin lämpimästi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koiraihmiset kyräilevät toisiaan. Oletko kuitenkaan täysin varma, ettei jotain outoa ole tapahtunut? Vähän oudonlainen juttusi on, ehkäpä kyseinen henkilö oli kyllästynyt koiraansa, vrt. kesäkissa- ilmiö ja myrkytti sen. Aihe on koiraihmisille tabu mutta ko. tapauksia luonnollisesti tapahtuu kaiken aikaa. Yleensä koiraihmiset painavat asian villaisella, joten tuntuu, että tässä on nyt kyse tavallista törkeämmästä tapauksesta.
Olen itse ollut monesti koirahoitajana kyseisellä henkilöllä ja vierailen paikassa useita kertoja viikossa.
Tiedän siis hyvinkin tarkkaan miten eläimiä siellä hoidetaan ja kohdellaan.
Enemmän on vaaraa liiasta lellittelystä.
Itselläni on pienestä pitäen ollut jos minkälaista lemmikkiä ja tiedän erilaisten eläimien vaatimuksista liikaakin.
Olin mukana toisella eläinäkärireissulla ja mukana katsomassa hoitotoimenpiteitä.
Tiedän siis tarkkaan, mitä silloin tapahtui.
Koiraa yritettiin kyllä pelastaa, mutta kaikkea ei saa mitä haluaa.
Jos olisimme tienneet millaisen metakan nämä mustamaalaajat kehittävät, olisimme oikopäätä avatuttaneet koiran ja vaatineet kirjallisen selvityksen kuolinsyystä. Ei se vaan nyt tule ensimmäisenä mieleen, kun suree juuri kuollutta lemmikkiään.
Sain vinkin, että todennäköisesti minun tapauksestani keskustellaan täällä ja hyvin tutultahan tämä kuulostaa.
Tuohon "Ei savua ilman tulta" -viestiin kertoisin hiukan itsestäni. Minulla on ollut koiria toistakymmentä vuotta, sama rotu koko ajan. Olen käynyt kasvattajan peruskurssin ja kasvattanut itse neljä pentuetta. Olen ollut mukana rotuyhdistyksen toiminnassa (lehtitoimikunta ja yhtenä alaosaston vetäjistä). Olen käynyt erinäisissä koiratapahtumissa sekä koirieni kanssa että ilman. Tiedän siis, mitä kaikkea koiramaailmassa tapahtuu.
Jos minä kyllästyisin koiraani (tai oikeammin koiriini, niitähän jäi vielä kaksi tuon yhden kuoleman jälkeen), löytäisin kyllä jonkin muun tavan päästä siitä eroon kuin myrkyttämisen. Jos koiralle ei löytyisi uutta kotia, osaisin kyllä viedä sen eläinlääkärille nukutettavaksi, eläinrääkkäjäksi minusta ei ole. Mutta tässä ei todellakaan ollut kyse siitä, että olisin halunnut päästä koirasta eroon.
Minulla on myös kissoja, kuulun erääseen epäviralliseen kissayhdistykseen ja olen ollut itse jakamassa myös kesäkissa -julisteita, joten tiedän kyllä senkin ilmiön varsin hyvin.
Mutta miksi ihmeessä minä olisin halunnut päästä koirastani eroon? Koira oli lapsen paras kaveri, näistä kolmesta koirastani ainoa, joka oli aina valmis leikkiin lapsen kanssa. (Lapsi 12-v ja ollut koko ikänsä eläinten kanssa tekemisissä.) Aina valmiina palloleikkeihin, aina valmiina hyppimään kopin katolta toiselle, aina valmiina leikkimään piilosilla oloa. Toiset koirat leikkivät silloin kun niitä huvittaa, tämä leikki aina kun lapsi niin halusi.
Koirani ovat herkästi haukkuvaa rotua. Tämä yksi oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä nuo kaksi hoitavat sen haukkumispuolen ja katseli tyynen rauhallisesti muiden haukkumisen kohdetta. Miksi ihmeessä tällaisesta koirasta olisi pitänyt päästä eroon?
Olisittepa kuulleet lapsen sydäntäsärkevän itkun koiran kuoleman jälkeen, ette varmasti puhuisi koiran myrkyttämisestä yhtään mitään.
Tässä ei ole kyse tavallista törkeämmästä tapauksesta koiran omistajan kannalta, tässä on kyse tavallista törkeämmästä häiriköinnistä eräiden henkilöiden taholta. Ja kyllä, tiedämme keitä k.o. henkilöt ovat, mutta emme voi heille mitään ainakaan tässä vaiheessa.
Kaikenlaista on jo tullut eteen, mutta silti en voi muuta kuin odotella, mikä on heidän seuraava siirtonsa.
Älä välitä Savua ilman tulta -kommentoijasta. Kyseessä on palstan yleinen lemmikkihäirikkö, jonka ala-arvoisia, törkeitä, parjaavia viestejä täältä on tänäkin aamuna poistettu varmaan toistakymmentä kappaletta. Hän pyrkii itse lietsomaan sitä tulta ja hykertelee pienessä kipeässä päässään mikäli saa meteliä aikaiseksi. Paras antaa koko häirikön olla omissa oloissaan kunnes tukehtuu omaan tuloksettomaan savustukseensa.