2 kieltä

Olen itse kaksikielinen (suomi, ruotsi). Olemme myös puhuneet kohta 1v pojallemme kahta kieltä ihan syntymästä lähtien. Selviä sanoja meillä ei vielä lausuta, johtunee varmaankin siitä että on motoorisesti aina ollut tosi nopeasti kehittynyt ja puhepuoli jäänyt siltä osin vähemmälle. En pelkää että ei oppisi kumpaakin kieltä kunnolla. Usein kuulee enemmän äidin puhumaa kieltä jos äiti hoitaa kotona..mutta kyllä ne kummatki sieltä tulee.

Itse olen kuulemma oppinut kummatkin kielet lähes yhtä aikaa. Paljon ollut kaksikielisiä kavereita, joten välillä on tullut sekakieltä puhuttua. Jos ei ruotsinkielistä tai suomenkielistä sanaa muistanut niin on lainannut toisen kielen sanaa. Tämä tietenkin hankalempaa porukassa jossa puhutaan vain yhtä kieltä. Koen kumminki suureksi rikkaudeksi kaksikielisyyden. Töitä ja opiskelupaikkoja hakiessa tämä suuri meriitti.

Kokemukseni perustuvat työhöni mm. puhehäiriöisten lasten kanssa ja lukuisiin monikielisiin tuttavaperheisiin.
On luonnollista, että vanhemmat käyttävät omaa äidinkieltään. Äidinkieli=tunnekieli. Puheenkehitys ei viivästy, sanasto saattaa olla suppeampi ja lapsi voi aluksi sekoitella kieliä. Vanhempien kannattaa vain johdonmukaisesti puhua omaa äidinkieltään. Hyvä olisi, jos lapsi tapaisi samaa kieltä puhuvia lapsia ja aikuisia mahdollisimman säännöllisesti.
Muutama tuttavani on viettänyt ennen lapsensa kouluikää useamman kuukauden toisen vanhemman kotimaassa, jolloin lapsen kieli on vahvistunut nopeasti. Usein tämä ei ole mahdollista,
Lastenohjelmat ja kirjat ovat myös hyvä tuki.

on vanhemmilla eri äidinkielet, niin molempien pitäisi puhua omaa kieltänsä. Tuo asia ei taas sitten päde silloin, jos vanhemmilla on eri äidinkielet mutta ovat esim. eronneet. Lapsen kotikieli ei häiriinny, mutta etävanhemman kieltä hän ei kuulemma koskaan opi ymmärtämään kunnolla, kun kuulee sitä vain joskus.

Tämä nyt hieman asian ohitse, kun käsitin ap:n kodissa puhuttavan päivittäin kahta kieltä.